torstai 8. kesäkuuta 2017

Ristikkotaloja ja viinirinteitä Ranskassa, Alsace





Saimme viettää pitkän viikonlopun Koillis-Ranskassa Alsacen maisemissa. K:lla oli työasioita lauantaina Strasbourgissa, mutta muuten aikaa oli mukavasti, koska myös maanantai oli yleinen vapaapäivä. Otimme mahdollisuudesta siis ilon irti. 









Perjantai-illan ja lauantain vietimme meille jo vähän tutummassa Strasbourgissa ja sunnuntai-aamuna lähdimme sitten vuokra-autolla ajelemaan ranskalaista viinitietä kohti Colmaria. Aluetta on palloteltu aikoinaan Ranskan ja Saksan välillä monta kertaa ja arkkitehtuurissa ja nimistössä onkin vaikutteita molemmista suunnista. 



Elsass, joka kuulostaa ainakin minusta tutummalta, on oikeastaan alueen saksankielinen nimitys. Oikeammin pitäisi siis sanoa Alsace, koska alue on nykyään osa Ranskaa ja ranska on maan ainoa virallinen kieli.









Route des vins d´Alsace, eli Alsacen alueen viinitie, on kaikkiaan n. 170 km pitkä. Me ajelimme vain osan matkaa, mutta sanotaan että etenkin syksyisin reissu kannattaa tehdä perusteellisesti ja eri viinitiloilla vieraillen. Monet etenevät ainakin osan reitistä polkupyörällä ja joku suositteli myös patikointia. Silloin maisemia ehtii ihailla rauhassa. Viinitie on avattu kuulemma 1953 matkailijoiden iloksi. 

Maisemat tien varrella olivat näin alkukesästäkin tavattoman kauniita, vaikka rypäleitä ei tietenkään vielä näkynyt. Rinteiden viiniviljelmät ovat hyvässä suojassa Vosgesin vuorijonon kupeessa ja alue on kuulemma Ranskan kuivinta ja aurinkoisinta. Meidän reissumme aikana sekä satoi että paistoi. Kukkuloiden rinteet muistuttavat vihreän eri sävyjen tilkkutäkkiä, kun perhepalstojen köynnökset on istutettu aina vähän eri kulmaan kuin kuin naapurin.





Haut-Koeningsburg-linna näkyi St Hippolyten majapaikkaamme. Linnasta muutama sana vielä myöhemmin.

Emme matkalla poikenneet viinitiloille, vaikka sekin olisi ollut mahdollista. Monille tiloille pääsee tutustumaan muutamalla eurolla tai ilmaiseksikin. Viinitien varrella olisi ollut myös kivoja aamiaismajoituspaikkoja, jotka sijaitsevat viinitiloilla.


Me yövyimme St Hippolyten kylässä kivassa perhehotellissa, jonka viinituvassa oli muuten aivan erityisen hyvää ruokaa. Me söimme kolmen ruokalajin illallisen, joka ei kyllä ilmeisestikään ollut ihan sitä tyypillisintä arkiruokaa. Hotellilla on myös hienompi ravintolapuoli, joten voin vain kuvitella mitä siellä pääsisikään maistelemaan... Hotelli on nimeltään Le Parc. Voin todella suositella, jos liikutte siellä päin. Tosin ilmastointi puuttui huoneista ja WiFi oli hieman hitaanpuoleinen ;). Ja pöh.






Tienvarsilla ja viinitarhojen kupeissa hehkuivat kauniit unikot ja niittykukat täplittivät hauskasti näkymää.






Pienet kylät kilpailevat kukkaistutuksillaan ja ainakin reitin varrella ikivanhoja ristikkotaloja on maalattu kirkkailla väreillä ilahduttamaan silmää. 

 



Tätä ravintolaa emme ole kokeilleet, oli vain niin  kiva kyltti

Kaikista Ranskan maakunnista alsacelais-ravintolat ovat keränneet eniten Michelin-tähtiä. Tällä reissulla kaikki syömämme ruoka oli hyvää, mutta edelliskertaiselta reissulta mieleen jäi yksi Strasbourgilaisen kuuluisan ravintolan salaatti, joka ei todellakaan olisi tähtimainintaa ansainnut. Ainakaan minulta ei olisi tähteä irronnut! Yleensä Elsassin ruoka on melko konstailematonta. Tarjolla on runsaasti hapankaalia runsain liha-, makkara-, ja leikkelelisukkein. Pienempään nälkään voi maistella parsaa tai tarte flambeeta, Elsassin versiota pizzasta, jonka perinteiset täytteet ovat pekoni, sipuli ja ranskankerma.





Pohja on todella ohut ja rapea. Tässä täytteenä kinkun ja juuston lisäksi tuoreita herkkusieniä.

Alueen viinit ovat pääasiassa valkoviinejä. Eniten viljelty rypäle on Riesling. Koska olimme autolla liikkeellä, viinin maistelu jäi melko minimiin, mutta illallisilla valitsimme mieluiten lasilliset paikallisten tuottajien viiniä.

Viininviljelysrinteiden lisäksi minä tykkäsin katsella ristikkotaloja ja tutkia erityisesti seiniin maalattuja kuvia ja ristikoiden muodostamia kuvioita. Ne eivät aina suinkaan ole pelkkiä satunnaisia ristejä ja rasteja, vaan monet kuvioista muodostuvat erilaisista symboleista, jotka on tarkoitettu tuomaan asukkaille onnea ja vaurautta ja osan taas pitäisi karkoittaa pois pahoja henkiä. Melkein aina niissä on piirteitä sekä pakanuuden että kristinuskon ajalta. Lisäksi talojen seiniin oli kiinnitetty erilaisia pieniä veistoksia ja esimerkiksi eri ammattikunnista kertovia merkkejä.  








Colmarin kaupungista jäi mieleen erityisesti jalankulkijoille rajatun vanhankaupungin kapeat kadut ja kortteli nimeltään La Petite Venice. Helluntai-viikonloppu ei ehkä ollut paras mahdollinen ajankohta kaupungissa vierailuun, koska kaikilla muillakin oli aurinkoinen vapaapäivä. Mutta kiva oli kuitenkin palloilla katsellen värikkäitä taloja. 











Onneksi hillitympiä, haalistuneitakin värejä oli näkyvillä vähän sivummalla. Näistä kaduista tykkäsin kovasti.







Maanantaina ajelimme vielä reitin toiseen turistikohteeseen eli Ribeauvillen pikkukaupunkiin. Siellä poikkesimme lounaalla ja katselimme talojen katoilla pesiviä haikaroita. Alsace tunnetaan juuri kattohaikaroistaan. Perinteisen tarinan mukaan talon katolle lennähtävä haikara tuo asukkaille onnea, terveyttä ja kaikkea hyvää. Ikivanhan runon mukaan haikara tuo myös vauvoja, ja tämä tarina on levinnyt kaikkialle maailmaan. Yksi pesistä näytti olevan kaupungin palo- ja pelastusaseman katolla. Taitaa tulla poikasista melua hyvin sietäviä.  

Tämä ei kuitenkaan ole se paloasema.





Ribeauville oli kuvauksellinen pikku kaupunki ja kuvia kertyikin melkoisesti. Seuraavassa vielä muutama kiva näkymä katujen varsilta.





Lelukauppa







Alsacessa on useita keskiaikaisia linnanraunioita vihreillä rinteillä luomassa vähän romanttistakin tunnelmaansa. Monet ovat todellakin raunioita. 




Alueen kuuluisin turistinähtävyys, Haut-Koeningsburg-linna, on kuitenkin paremmassa kunnossa. Se näyttää hyvinkin keskiaikaiselta linnalta, mutta ei ilmeisesti ole ihan niin autenttinen kuin voisi luulla.



Keisari Wilhelm II kunnosti sitä oman makunsa mukaiseksi 1900-luvun alussa. Meidän oli tarkoitus vierailla linnassa, mutta jo puolenpäivän aikoihin maanantaina linnan parkkipaikat olivat aivan tupaten täynnä. Emme halunneet jäädä odottelemaan kovin pitkäksi ajaksi, etenkin kun tungos myös sisätiloissa olisi arvatenkin ollut aikamoinen. Ehkä joskus myöhemmin sitten.

Vaikka asumisessa täällä keskemmällä Eurooppaa on nykyisin paljon varjopuolia ja välillä tulee ikävä rauhallista Suomea, niin yhtenä ilona täällä on ainakin toistaiseksi ollut matkustamisen helppous. Tällä kertaa lensimme Strasbourgiin ja lento kesti noin tunnin. Matkan voisi tehdä helposti myös autolla. Olemmekin suunnitelleet kesäksi autoreissua melkein näihin samoihin maisemiin, mutta enemmän Saksan puolelle. Saa nähdä toteutuuko.





Ihana ikkuna Thannenkirchin keskustassa

Nyt kuitenkin maltan taas hetken pysyä kotinurkilla ja tehdä ihan pakollisia arkisia asioita. Täällä on sadellut välillä rankasti ja kesä vaikuttaa muutenkin asettuneen tavanomaisiin uomiinsa. Sataa ja paistaa vuorotellen. Kivaa loppuviikkoa Teille kaikille. Nautitaan kesästä!

Tot ziens,
Leena





keskiviikko 7. kesäkuuta 2017


Ylpeä ja onnellinen äiti







Kun aloittelin tätä nimenomaista blogia eräänä syyskuun loppupuolen päivänä reilut pari vuotta sitten, ajattelin erästä syntymäpäiväsankaria vähän kaihomielin. En päässyt häntä silloin Suomeen onnittelemaan ja muutenkin ehdimme tavata vain harvakseltaan. 

Luulen, että kaihomieli oli enemmän täällä kuin siellä. Nuorella miehellä kun kiireitä arvatenkin riitti. Ja riittää onneksi edelleen.
Vaikka emme tapaakaan niin usein kuin toivoisin, sama vahva tuttuuden tunne ja yhteys on onneksi säilynyt. Hänestä on kehkeytynyt sympaattinen, empaattinen ja vastuuntuntoinen. Aikuinen. 

Oman lapsen aikuistuminen on minulle äärimmäisen haikeata ja silti samalla niin uskomattoman upeata ja ihmeellistä. Kuluneisiin vuosiin on mahtunut paljon huolta ja (yli)huolehtimista, valtavaa iloa onnellisista päivistä ja onnistumisista ja sitten sitä tasaista arkea -joka lopultakin on tainnut olla sitä ihan parasta. 

Nyt oli kuitenkin taas juhlan vuoro. Pääsimme toukokuun lopuksi juhlistamaan tämän nuoren miehen, perheemme nuorimmaisen, valmistumista. Vaikka suoritukset eivät koskaan ole tärkeintä elämässä, vaan jokainen riittää sellaisenaan, omana itsenään, olen silti hirmuisen onnellinen lapseni puolesta. Hän on ponnistellut tavoitteensa ja unelmansa saavuttamiseksi ja onnistunut siinä.  

 Äiti on äärimmäisen ylpeä tästä uudesta lääkäristä!


sunnuntai 28. toukokuuta 2017



Kiina,  Ylväs Peking ja Kielletty kaupunki


Maaseudun askeesista lensimme Pekingiin. Majapaikkamme Novotel-hotellissa tuntui oikeasti luksukselta reikävessojen/suihkujen jälkeen. Oujee, kyllä oli vaihteeksi voittajafiilis!

Ja Peking sitten. Voi, siellä olisi ollut ihan mahdottomasti katsottavaa, mutta meillä oli aikaa vain vähän.




Peking on Kiinan pääkaupunki ja maan toiseksi suurin kaupunki. Sitä pidetään koulutuksen ja kulttuurin keskuksena, kun taas Shanghai ja Hongkong ovat talouden keskuksia. Asukkaita Pekingissä on 21,5 miljoonaa ja se on yksi maailman suosituimmista matkakohteista. Oman huomioni mukaan se on selvästi kiinalainen kaupunki ainakin kansainväliseen Shanghaihin verrattuna. Siellä ei pelkällä englannilla pärjää yhtä hyvin ja muutenkin meno vaikutti meikäläisen silmin jännemmältä. Kiinalaiselta. Tosin kokemustani selittää se, että mukanamme ei ollut perheemme kiinankielentaitoisia nuoria. Onneksi parina päivänä meillä oli seurana ystävällinen Joyce-opas, joka kulki kanssamme Kiinanmuurilla ja vähän kaupungillakin.




Aloitimme kuitenkin keskenämme Kielletystä kaupungista, jota kutsutaan myös palatsimuseoksi. Portilta nappasimme mukaamme audioguidet, jotka sai yllättäen myös suomenkieleisellä selostuksella. 




Sitä oli pakko kokeilla, koska pienen kielialueen turisteina sellaista mahdollisuutta ei usein ole tarjolla. On kyllä totuuden nimissä tunnustettava, että alkuun en kyennyt oikein seuraamaan selostusta, koska puhujan aksentti ja puhetapa oli niin äärimmäisen hauska. Keskityin vain riemuitsemaan  siitä, että purppura olikin pylpula ja keisarillinen oli keisalillinen. Aika lapsellista, mutta en vain voinut itselleni mitään. Kiinalaisten kun on ilmeisen vaikea tehdä eroa L-äänteen ja R-äänteen välillä. No noi voi. Ääntämisen puutteista minun ei pitäisi kommentoida mitään. Olen aivan pulassa itse täällä Hollannissa. Noloa. Taisin olla vielä luonnonpuisto-patikoinnista vähän väsynyt.




Kielletty kaupunki on valtava, n. 72 hehtaaria, ja siellä on n. 900 rakennusta sekä lukuisia puistoja ja temppeleitä ja se onkin maailman suurin palatsialue. Alue on muurien ja vallihaudan ympäröimä ja malliesimerkki kiinalaisesta arkkitehtuurista ja rakennustekniikasta. Vuonna 1987 se nimettiin Unescon maailmanperiontökohteeksi.

Kielletty kaupunki oli aikoinaan Kiinan keisarien asuinalue ja maan hallintokeskus. Palatsialue valmistui vuonna 1420 ja siellä ehti asua kaikkiaan 24 Ming- ja Quing-dynastian hallitsijaa, yhteensä lähes 500 vuotta, aina keisarikunnan kukistumiseen ja vuoteen 1911 saakka. 



Keisari vietti palatsissaan tarkoin säädettyä ja seremonioiden rytmittämää elämää monituhatpäisen hoviväkensä ympäröimänä. Alueen kiinankielinen nimi Zi jin cheng tarkoittaa Pohjantähden kiellettyä linnoitusta. Pohjantäti oli taivaan korkein tähti, maailmankaikkeuden keskipiste, ja keisari oli hänen inkarnaationsa maan päällä, Taivaan poika. Pohjantähden lisäksi kirjoitusmerkki zi tarkoittaa purppuraa, mikä oli myös keisarillinen väri. Siksi rakennukset ovat väriltään pääosin purppuranpunaisia.  




Palatsialue, jolle pääsy useimmilta almaisilta oli kokonaan kielletty, oli jaettu Ulkokaupunkiin ja Sisäkaupunkiin. Ulkokaupungin alueet rakennuksineen oli varattu seremonioille, mutta sisäkaupungissa, jonne pääsi vain kulkemalla Taivaallisen puhtauden portista, asui keisari, hänen lähisukulaisiaan ja hovi. Hoviin kuuluvat miehet oli kastroitu, ettei kukaan vaimoista tai jalkavaimoista saisi keisarillisen perheen  ulkopuolista lasta. Viimeinen keisari Pu Yi sai asua siellä vuoteen 1924.







Minua kiinnosti erityisesti Palatsialueen arkkitehtuuri, joka noudattaa kiinalaisia fengshui-periaatteita. Siellä näkyi paljon samoja mielenkiintoisia yksityiskohtia, joita oli katsellut monissa muissakin rakennuksissa matkamme varrella. Yritän kertoa seuraavassa omista havainnoistani ja pyydän etukäteen anteeksi arkkitehtuurin asiantuntijoilta, jos arveluni menevät metsään. Joka tapauksessa paikka oli todella kiehtova, vaikuttava ja kaunis.






Alue on rakennettu pohjois-etelä-suuntaisesti, kuten muukin Peking ja kaikki tärkeimmät rakennukset on suunnattu etelään auringon kunniaksi. Symmetria on silmiinpistävää ja alueet ovat hyvin suljettuja. Rakennukset ovat siis väriltään pääosin purppuran punaisia  ja niissä on paljon maalattuja koristeellisia puuosia. Etenkin katot oli sisäpuolelta maalattu käyttäen kauniita sinisiä ja vihreitä ja kullan sävyjä.













Arkkitehtuuri laajenee horisontaalisesti (ei vertikaalisesti) ja rakennukset ovat näin ollen aika matalia, mutta niiden ympärillä on hengästyttävän paljon tilaa. 





Pohjana on usein kivestä tai tiivistetystä maasta tehty perustus ja sen päällä puisia pylväitä ja kattoparruja, jotka kannattelevat valtaisaa kattoa. Joskus katto näyttää melkein kuin leijuvan rakennuksen yllä. Perinteisessä puurakentamisessa kaikki liitokset on tehty puuliitoksina, eikä nauloja tai liimaa ole käytetty.





Räystäät ovat hauskasti päistään ylöspäin kaartuvia, ja niiden päällä näkyy mielikuvituksellisia hahmoja peräkkäin istumassa. Niitä näytti usein olevan pariton määrä. Yleensä hahmot liittyvät jollakin tavoin veteen ja ilmeisesti ne näin suojelevat olemasaolollaan tulipaloilta. 




Seinät eivät useinkaan ole kantavia ja niiden rakennusmateriaali on melko kevyttä ja niitä on aikojen kuluessa saatettu siirrellä. Yleensäkään taloja ei rakennettu kovin kestäviksi, vaan niitä uusittiin aina tarpeen mukaan. Kielletyssä kaupungissa monet taloista ovat jostain 1800-luvun paikkeilta.










Keisarillisessa puutarhassa orgaaninen muoto rikkoo kuitenkin alueella olevan jäykän symmetrian. Puutarha oli yksinomaan keisarin ja hänen lähiomaistensa lepopaikka. Siellä on puita, kalalammikoita, kukkaistutuksia, veistoksia ja taolainen temppeli.




Erillisten alueiden sisäänkäyntien luona oli usein vartijaeläimet vartioimassa symmetrisesti portin molemmin puolin. Yleensä ne olivat leijonia tai lohikäärmeitä. Tässä urosleijonalla on tassunsa alla pallo, joka usein symboloi keisarillisen vallan ulottumista ympäri maailmaa. 



Vastaavasti naarasleijonan tassun alla on leijonan pentu, joka kuvaa keisariperheen vaurautta.









Kielletyn kaupungin palatsimuseossa on noin miljoona taide-esinettä kuten maalauksia, keramiikkaa, kultaisia, hopeisia ja pronssisia esineitä, jade-esineitä, koruommeltöitä, lakkatöitä ja lakattua emalia. Lisäksi siellä on hovin käyttämiä tavaroita, kuten koruja, kelloja, lääkkeitä, huonekaluja ja sisustustarvikkeita. Me painotimme retkemme lähinnä ulkotiloihin, koska aikaa oli rajallisesti ja valintoja täytyi tehdä. Sitäpaitsi ainakin minä yritän kauniilla säällä vältellä kaikenlaisia vitriininäyttelyjä. K olisi varmasti vähän kärsivällisempi kiertelemään myös sellaisia.





En tiedä oletteko huomanneet, että Tampereella Vapriikissa on upea näyttely Kielletystä kaupungista. Näyttely on esillä 21.4 - 1.10.2017, joten Tampereella piipahtavien kannattaa varmaan harkita. Siellä näyttää olevan Pekingistä lennätettynä paljon kiinnostavia esineitä ja muutenkin paljon tietoa keisarillisesta hovielämästä.

Se Kielletystä kaupungista. Upea paikka ja lähes pakollinen Pekinginkävijälle.

Nyt lämpöinen ajatus Teille täältä Amsterdamin helteestä. Monena päivänä lämpötila on noussut reilusti hellerajan yläpuolelle ja yöt ovat olleet läkähdyttävän kuumia. 

Ihanaa kuitenkin, että on ollut kunnon kesäsää!! Toivottavasti teillä muillakin.

Tot ziens!
Leena