maanantai 27. maaliskuuta 2017



No nyt kyllä kelpaa!




Kevät hellii meitä ja tänään maanantainakin lämpötila nousi 17 asteeseen. Ja alkavalla viikolla pitäisi joinakin päivinä olla jopa 18 astetta. Jihuu! En oikein meinaa käsittää tätä ihanuutta.

Kevätilma houkuttaa ulos katselemaan paikkoja, eikä vapaapäivinä kukaan voi kököttää vain sisällä. Meillä ei täällä ole varsinaista puutarhaa, johon pääsisi kuopsuttelemaan, ja siksi on keksittävä muuta hupia. Me kiertelemme lähialueita ja tutustumme ympäristön pikkukyliin ja -kaupunkeihin.




Lauantaina lähdimme seikkailemaan taas vaihteeksi junalla ja päädyimme Amersfoort-nimiseen pikkukaupunkiin. Olemme käyneet siellä aikaisemminkin pari vuotta sitten keväällä ja mieleen oli jäänyt kuva leppoisasta vanhastakaupungista, kauniista porteista ja muuritalojen (Muurhuizen) reunustamasta kanavasta ja siellähän se kaikki oli yhä paikallaan meitä odottamassa. 



Toki vanhankaupungin ulkopuolella on sitten hyvinkin modernisti rakennettua kaupunkia, mutta ymmärrettävästi siinä ei ole mitään niin kovin kiinnostavaa tällaisille lauantai-retkeläisille.





Amersfoort sijaitsee Utrechtin provinssissa n. 50 kilometriä Amsterdamista kaakkoon. Se on perustettu joskus 1200-luvun paikkeilla Eem-joen varrelle (ennen tuo joki oli nimeltään Amer). Yhä vielä joesta johdetut kanavat ympäröivät vanhan kaupungin keskustaa ja maisemaa hallitsee Onze Lieve Vrouvetoren eli 98m korkea kirkontorni.




Tornista kuuluu pitkin päivää hauskoja kelloilla soitettuja sävelmiä. Varsinaisesta kappelista on jäljellä vain ääriviivat aukion kiveyksessä, koska siellä aikoinaan säilytetty ruuti räjäytti kappelin taivaan tuuliin 1787. Vanhassa kaupungissa on kuitenkin jäljellä paljon muita rakennuksia 1300-1400-luvuilta. 







Amersfoort on myös maailmankuulun abstraktimaalari Piet Mondriaanin syntymäkaupunki ja siellä voikin vierailla hänen syntymäkodissaan ja tutustua tuon kuuluisan taiteilijan vaiheisiin. Olimme edellisellä kerralla vierailleet siellä, joten nyt jätimme paikan väliin. Sen sijaan kävelimme tapamme mukaan  katuja edestakaisin ja katselimme kaikenlaista.






Koska ilma oli huippukeväinen pysyttelimme ulkosalla lounas-, kahvi- ja illallispysähdyksiä lukuunottamatta. Kaupungissa on harvinaisen paljon tosi kivoja ravintoloita ja kahviloita ja terasseja. Koska oli niin lämmintä ja ihanaa, istuskelimme myös puistojen penkeillä, katselimme ohi kulkevia ihmisiä ja välillä tosissamme mietimme millaista olisi asua tuollaisessa somassa pikkukaupungissa ja erityisesti sen vanhassa osassa. Emme päässeet lopulliseen yksimielisyyteen siitä, olisiko plussia vai miinuksia enemmän. Aikamoinen ero kuitenkin olisi varmasti lähes kaikessa esimerkiksi Amsterdamiin verrattuna.








Tästä tuli jälleen kerran tällainen enemmänkin kuvapostaus hollantilaisista keväisistä näkymistä. Mutta siihen olette kai jo tottuneet. Kiva, jos jaksoitte tänne asti. Meillä reissu venähti koko päivän mittaiseksi ja palailimme kotiovelle vasta puoli yhdentoista aikoihin illalla. Jalat kyllä tiesivät kävelleensä!

Minä jään nyt jännittyneenä odottelemaan, tuleeko lämpimiä päiviä lisää. Hollannissa sää on jatkuvasti vähän kiikun kaakun, joten kauniista ilmoista on otettava kaikki irti silloin kuin sellaisia sattuu olemaan.

Mukavaa viikon alkua, voikaahan taas paksusti!
Tot ziens,
Leena

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Laituriterveiset






Voisiko olla keväisempää postausaihetta kuin laituri?! Voisi varmasti, mutta keväisiä tunnelmia tämänkin pikaisen tervehdyksen myötä haluan silti teille lähettää.



Viime viikolla keskiviikkona, ihan tavallisena arkipäivänä, meidän oli piipahdettava Haagissa hoitelemassa viisumiasioita. Sää oli uskomattoman keväinen ja lämmin ja viralliset asiat hoidettuamme päätimme vähän hurvitella ja lähdimme hetkeksi rannalle haistelemaan kunnon merituulta. Scheveningenin rantaan on vain pieni ratikkamatka Haagin keskusrautatieasemalta. 

Rannalla on valtavasti tilaa kävellä ja nauttia sekä merituulesta että auringosta, mutta tällä kerralla meitä houkutti erityisesti vastikään kunnostettu 45m pitkä de Pier eli suomeksi sanottuna laituri. Vaatetus ja varustus nimittäin sopivat ennemminkin kaupunkipäivään kuin hiekassa tarpomiseen. 

Laiturilta voi ihailla merta ja rantaviivaa lähes silmänkantamattomiin. Aivan mahtavaa! Kunnostuksen jälkeen myös sisätilat ovat täyttyneet ravintoloista, kahviloista ja pikkukaupoista ja kauniilla säällä useita ulkoterasseja on käytössä. 


Meri-ilma oli raikasta, mutta tuulettomissa paikoissa minäkin pärjäsin ihan hienosti ilman takkia ja kaulahuivia. Laiturin päässä olevan kahvila-ravintolan aurinkoisella terassilla nautimme lasilliset kuohuvaa ja skoolasimme ihan vain tavalliselle keväiselle keskiviikolle.







Raikkaita tuulia ja hyvän mielen viikkoa myös sinne!

Tot ziens,
Leena


maanantai 13. maaliskuuta 2017

Nuudeli-katkarapu-wokki sekä puutarhaunelmia



Nopea, helppo, taivaallisen makuinen ja kaiken lisäksi hyvin keväinen ohje tulee tässä:



1 rkl öljyä
70g thaimaalaista punaista tai keltaista curry-tahnaa
(hippunen valkosipulia)
700 g parsakaalia
400ml kookosmaitoa
300g raakoja (tai kypsiä) kuorittuja jättiravunpyrstöjä 
200g thaimaalaisia riisinuudeleita (tai täysjyvänuudeleita)
1-2 punasipulia
tuoretta korianteria

Paloittele parsakaali pienehköiksi kukinnoiksi. 

Lorauta pannuun tilkka öljyä ja pyörittele oljyssä currytahnaa keskilämmöllä n. 3 min.

Lisää parsakaalikukinnot curryn sekaan ja kaada joukkoon myös kookosmaito ja sekoittele hyvin. Anna kiehua hiljalleen taas n. 3 min. 

Nostele pannuun myös ravunpyrstöt ja kypsennä taas kolmisen minuuttia.



Kypsennä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja leikkaa punasipulit hyvin ohuiksi suikaleiksi.

Nostele nuudelit varovasti pannuun ja ripottele pinnalle raakoja punasipulin suikaleita sekä tuoretta korianteria maun mukaan.

Aah, mikä herkku!




Kun sunnuntaina wokkailimme lounaalle tätä suosikkiamme, meillä oli vain valmiita jättiravun pyrstöjä. Huomasimme, että ne toimivat ihan hyvin. Vältä kuitenkin niiden pitkää keittämistä, etteivät sitkisty. Riittää, että ne vaan kuumenevat. Tällä kerralla emme myöskään käyttäneet kauniita valkoisia riisinuudeleita, vaan valmistin annoksen täysjyvänuudeleita ja ne sopivat myös ihan kivasti (vaikka eivät olleetkaan yhtä kauniita).


Ja sitten niitä puutarha-unelmia. Täällä Amsterdamissa on todella mainio Osdorpin Tuincentrum-puutarhamyymälä, jossa on pakko käväistä tasaisin väliajoin. Siellä käymme vaihtamassa grillikaasupullot uusiin ja näin keväisin tietysti suunnittelemme kukka-juttuja ja muita terassi-iloja kesäksi.




Myymälä on valtaisa ja kasvien lisäksi sieltä voi hankkia kaiken puutarhaan ja miksei monenlaista sisällekin. Esimerkiksi pääsiäis- ja joulukoristeita on siellä sesongin lähestyessä ihan uskomattomat määrät. Mietin aina minne se kaikki tavara lopulta päätyy. Joko ihmisten varastojen tai vastaavasti jätelaitosten täytyy kyllä olla juhlien jälkeen aivan tupaten täynnä tonttuja tai tipuja. 



Meillä homma kesän suhteen on vielä ihan suunnitteluasteella, mutta nyt katselimme lähinnä uusia yrttiruukkuja ja paria isompaa suojaruukkua tai -laatikkoa isommille kasveille kattoterassille. 









 Harkintaan jäi vielä satapäin suunnitelmia ja unelmia. Harmi (tai oikeammin pelastus), että terassimme on kovin tuulinen ja siten villeimmät haaveet jää kyllä toteuttamatta ja minimalismi taitaa voittaa tänäkin kesänä.


Vaikka kaikenlaista sitä tuli kyllä ihmeteltyä, kuten esimerkiksi:






No, kuten tavallista, ihan tyhjin käsin emme poistuneet tälläkään kertaa. Muutama kevätesikko ja helmililjojakin tarttui mukaan. Ei vain voinut estää. Esikot muuten maksoivat 79 snt/kpl.


Aurinkoista ja ihanaa viikon alkua Teille Kaikille! 

Tot ziens!
Leena