maanantai 25. syyskuuta 2017


Ihania hetkiä rannalla



Meitäkin helli aurinko viikonloppuna. Vietimme kaksi ihanaa päivää Zandvoortin loputtomalla hiekkarannalla. Iho päivettyi, aivot tuulettuivat, kroppa sai kävelyliikuntaa tuntikaupalla, mieli nautti avarista näkymistä ja sielu rauhoittui. Mitä muuta voisi toivoa?!



















Maanantain kiireet odottavat, joten tällä erää vain tämä rantsu-postikortti. 

Toivottavasti syyskuun viimeinen viikkokin tuo mukanaan kauniita päiviä meille kaikille. Voikaahan hyvin!

Tot ziens,
Leena 

maanantai 18. syyskuuta 2017

Totuus vai muunneltu totuus?




Onko valokuva totta vai valhetta? Ja nyt en siis puhu nykyaikaisista kuvankäsittely-kikkakolmosista, vaan ihan tavallisista, vaikkapa bloggaajan postaukseensa liittämistä valokuvista. 

Kameran ajatellaan usein peilaavan tai jäljentävän todellisuutta sellaisenaan, toisin kuin vaikkapa piirros tai maalaus. Yleisesti ajatellaan, että esimerkiksi maalaukseen liittyy aina vahvasti taiteilijan oma tulkinta kohteesta. 

Vaikka kamera eräässä mielessä todella vangitsee todellisuutta, eikä vain tulkitse sitä, ovat myös valokuvat kuitenkin todellisuudessa kuvan ottajan tulkintoja maailmasta. Jokaisen kohteen voi tietysti tallentaa valokuvaksi lukemattomilla eri tavoilla. Se mitä kuvassa lopulta näkyy, on vain yksi vaihtoehto monista. Kuvaajan päätösvallassa on esimerkiksi valita  kuvauspaikka, kameran suunta ja kuvakulma. 

Ja jotta asia olisi vielä mutkikkaampi, kuvan ottajan lisäksi myös kuvan katsojalla on oma roolinsa tässä pelissä. Jokainen  katsoja  tulkitsee kuvaa omalla tavallaan heijastellen siihen kokemuksiaan, muistojaan ja tietojaan. 

Tällaisia mietin, kun sunnuntaikävelylläni kannoin mukanani kameraa ja olin aikeissa napsaista muutaman kuvan huudeista ennen varsinaisen syksyn saapumista. Tulin ajatelleeksi, miten eri tavalla ympäristöä voi tosiaan kuviinsa tallentaa.

Itse kaivan kameran täällä kotikaduilla esille yleensä silloin, kun haluan tallentaa jonkin kauniin yksityiskohdan tai maiseman. Samalla jää sitten kuvaamatta paljon kiinnostavaa tai ainakin tasapuolisuuden nimissä maisemaan oikeasti kuuluvaa, mutta ehkä vähemmän viehättävää puolta. 

Ajattelin tarjoilla nyt kaksi vaihtoehtoista tulkintaa sunnuntai-lenkkini varrelta. Kumpikin ihan yhtä totta, kameran suuntaus vain vähän erilainen. 

Tervetuloa mukaan kierrokselle. Saat arvailla, kummasta versiosta tässä ensimmäisessä on kyse: 


























Vieläkö jaksat? Nyt olisi tarjolla sama retki uudelleen toisin silmin katsottuna:











































Mahtavaa, jos jaksoit tänne asti! 

Ennen kuin lähdetään kahville jonnekin, minua kiinnostaisi tietää, kummalla tavalla sinä katsot lenkkimaisemiasi mieluummin?

Ja selvennykseksi sanon, ettei tämä postaus tarkoita, että tästä lähtien kuvailen teille pelkkiä roskakasoja tai romufillareita, vaan lupaan jatkossakin kuvailla niin Amsterdamin kauniita kanavia ruska-asuissaan, kuin viehättäviä yksityiskohtia reissujemme varrelta. Nyt oli kuitenkin virkistävää etsiä vähän erilaista kuvakulmaa ja huomasin muuten, että olisi vielä kolmaskin tapa: esitellä sellainen neutraali katunäkymä sen kummemmin rajailematta tai zoomailematta ja vasta jälkeenpäin sitten ihmetellä mitä kuvaan kulloinkin on tarttunut. Ehkäpä toteutan sellaisenkin joskus.

Tot ziens,
Leena 

torstai 14. syyskuuta 2017


Sienirisotto




Syyskuun puoliväli! Nyt on taas kaikkien marttojen aika kaivella muistista herkullisimmat sienireseptinsä. Meillä sienikausi aloitetaan yleensä tekemällä jo loppukesällä ensimmäisistä kanttarelleista kevyt lisäke tai kastike uusille perunoille, mutta näin myöhemmin syksyllä myös sienirisotto löytää tiensä meidän ruokapöytäämme. 

K tykkää erityisesti tryffelin mausta ja tuoksusta ja joskus lisäämmekin omaan risottoomme ripauksen kuivattua tryffeliä tai vähän tryffeliöljyä. 


Sienirisotto

1 rkl oliiviöljyä
3 salottisipulia tai 2 keskikokoista keltasipulia
suolaa
mustapippuria
2 valkosipulinkynttä 
400g risottoriisiä
1 dl kuivaa valkoista vermuttia tai kuivaa valkoviiniä
70 g voita
100g vastaraastettua parmesaania
1 l kana- tai kasvislientä
250g tuoreita sieniä
3rkl oliiviöljyä
pieni kourallinen timjamia hienonnettuna
kourallinen karkeaksi raastettua persiljaa
ripaus chili-jauhetta
hiukan sitruunanmehua

Ensin paistetaan sienet:
Leikkaa sienet ohuiksi suikaleiksi (kanttarellit ja suppilovahverot kuitenkin yleensä revin sopiviksi paloiksi) ja paista ne oliiviöljyssä,  mieluiten parissa kolmessa erässä timjamin kanssa. Yhdistä sienierät. Lisää sienten sekaan vielä valkosipuli ja ripaus suolaa koko ajan sekoittaen. Kuullota pari minuuttia ja kun sienet tuntuvat sopivan kypsiltä, lisää joukkoon persilja ja aavistus chilijauhetta ja lopuksi hieman sitruunanmehua. 
Hienonna puolet paistetuista sienistä veitsellä hienoksi silpuksi ja siirrä sitten kaikki sienet sivuun odottamaan

Kuumenna kana- tai kasvisliemi.

Ja sitten varsinainen risotto:
Kaada 1 rkl oliiviöljyä kasariin, lisää hienonnettu salottisipuli tai keltasipuli ja kuullottele muutama minuutti. 

Lisää kasariin riisi ja nosta lämpöä. Kääntele riisiä koko ajan varovasti. Riisi ei missään vaiheessa saa saada väriä ja siksi pidä riisi koko ajan hitaassa liikkeessä kunnes riisi alkaa muuttua läpikuultavaksi n. 2-3 minuutin kuluttua.

Lisää joukkoon vermutti tai viini (tai kasvislientä) ja hämmennä koko ajan. Kun vermutti on imeytynyt riisiin, lisää ensimmäinen kauhallinen kuumaa lientä ja ripaus suolaa, sekä veitsellä hienoksi silputut sienet.

Laske lämpöä niin, että liemi vain poreilee melko voimakkaasti. Lisää nestettä edelleen kauhallinen kerrallaan koko ajan sekoitellen, mutta anna aina edellisen nestemäärän imeytyä riisiin ennenkuin lisäät seuraavan. Tähän vaiheeseen kuluu n. 15 min. Maista loppuvaiheessa riisin kypsyyttä ja jatka liemen lisäämistä kunnes riisi on mehmeää, mutta silti pureskellessa napakkaa. Mausta suolalla ja pippurilla.

Nosta kasari liedeltä ja lisää joukkoon loput sienet, voi ja parmesanraaste. Säästä hieman parmesania myös pinnalle ripoteltavaksi. Sekoita varovasti.

Nauti risotto mahdollisimman pian eli kun se on vielä koostumukseltaan miellyttävän kosteaa. Tarvittaessa lisää vähän kuumaa lientä.

Tämä on niitä ruokia, jotka eivät odota ruokailijoita, vaan ruokailijat odottavat risottoa haarukat ja lusikat kädessään valmiina nautintoon (odottamaan joutunut kökkööntynyt haalea risotto on kamalaa).





Täällä Amsterdamissa on pari päivää riehunut aikamoinen syysmyrsky. Eilen oli lentoliikennekin Schipholin kentällä vähän aikaa sekaisin, kun kiitoteitä jouduttiin sulkemaan. Nyt ehkä kuitenkin tuuli alkaa hieman hellittää ja saamme hengähtää helpotuksesta. Kattoterassi on paikoillaan.

Seesteistä loppuviikkoa Teille Kaikille,
Tot ziens,
Leena