tiistai 9. tammikuuta 2018

Hotellissa yötä




Joululoman jälkipuoliskon elelimme herroiksi Helsingissä. Oikein hotellissa! Suomessa käydessämme useinmiten kyläilemme vanhempiemme tai lasten nurkissa. Se onkin varmaan kaikille ihan ok päivän tai korkeintaan kaksi, mutta nyt loma oli niin pitkä, että emme halunneet kenenkään kotirauhaa niin paljon sekoittaa.


Kaunisko? Siitä keskustelimme parikin kertaa ja äänet jakautuivat tasan puolesta ja vastaan. Jos näin diplomaattisesti sanon, niin minun mielestäni sisustus oli ihan ok.
Tämä ei ole vähääkään yhteistyöpostaus, vaan itse asiassa lupailin Kukkapillin Satulle, että kirjoittelen muutaman sanan Clarion-hotellista, jossa joulun jälkeisen viikon asustelimme. Tuo melko uusi hotelli sijaitsee Jätkäsaaressa Helsingin Länsi-satamassa. Hotellin kahdessa tornissa on yhteensä 425 hotellihuonetta 16 kerroksessa. 



Valitsimme tämän hotellin meille sopivan sijainnin ja varsinkin luvassa olevien hulppeiden näköalojen vuoksi. Saimme myös hinnaltaan aika kivan tarjouksen viikon majoitukseen ja huoneemme oli lisäksi mainio kulmahuone yhdeksännestä kerroksesta. 

Kiva maisema illalla...
Ikkunoista oli upea näköala peräti kahteen suuntaan kaupungin kattojen yli. Vaihtoehtona olisi ollut huone upealla näköalalla suoraan merelle, mutta koska illat pimenivät joulukuussa niin nopeasti, valitsimme kaupunkinäkymät.


...ja sama maisema aamulla auringonnousun jälkeen.

Zoomailemalla näkyi hienosti Hotelli Torniin ja oikealla oleva vaalea torni tai tolppa on se Stockan katolla nököttävä valopylväs. 

Toisesta ikkunasta näkyi myös vielä keskeneräiset puurakentamisen ihmeet. Taisi olla noissa taloissa homeen kanssa jotakin häikkää jo rakennusvaiheessa. Taustalla Ruoholahden piippuja.
Oli aika siistiä katsella sängyllä lojuen kaupungin kirkontorneja, hiljalleen hämärtyvää Hietalahdenrantaa ja Bulevardille syttyviä valoja noista katosta lattiaan ulottuvista korkeista ikkunoista.



Vielä korkeammalta hotellivieraat pääsivät ihailemaan maisemia lämmitetyltä kattouima-altaalta. Ihan huikea paikka muuten!  Sen yhteyteen kuuluivat myös saunat ja moderni kuntosali näköalaikkunoineen. Kävimme siellä valokuvaamassa myös yhden upean auringonnousun. 


Näkymää uima-allaskerroksesta Jätkäsaaren, suuntaan. Tässä osassa oli ikkunaseinää, josta aiheutuivat kuvassa näkyvät hassut heijastukset.
Kuudennessatoista kerroksessa sijaitsevasta drinkkibaarista eli Sky Roomista on myös muilla kuin hotellin omilla vierailla mahdollisuus katsella kaupungin tuikkivia valoja. Otin sieltäkin pari valokuvaa, mutta niissä näkyy tunnistettavia ihmisiä, joten jääkööt pois postauksestani.

Kitchen and Table-ravintola hotellin alakerrassa on kuulemma ruotsalaisen huippukokki Marcus Samuelssonin käsialaa. Fun dining-filosofiaa noudattaen pöydät ovat yhteisöllisiä, keittiö on avo-sellainen ja menu yhdistelee Manhattanin makuja suomalaisiin raaka-aineisiin ja perinteisiin. 

Tapaninpäivänä söimme kahdeksan hengen seurueella joulu-menun, joka oli ihan mainio sellaiseksi. Pari muutakin kertaa kokeilimme lyhyehköltä listalta ihan kekseliäitä annoksia. 

Aamupala oli erittäin runsas ja laadukaskin. Varmasti lomakauden vuoksi aamulla ravintolassa oli aina aika vilske ja välillä tarvittiin nopeutta ja tarkkaa silmää vapaiden paikkojen löytämiseksi. Jos sattui pääsemään ikkunapöytään, oli aamukahvia hörppiessä mahdollisuus tarkkailla rannassa olevaa telakkaa. Viimeisenä hotelliaamuna oli pakko kipaista ihan ulos asti ikuistamaan upeat nostokurjet auringon noustessa.





Kokonaisuutena hotellikokemus oli oikein kiva.  Aikuisille, jotka tykkäävät hulppeista näköaloista ja merenrantasijainnista, voisin Clarionia suositella. Varsinainen perhehotelli se ei kuitenkaan taida olla.

Lomaileminen Suomessa on kallista ja kaikkineen rahaa kului varmasti hyvän Kanaria-loman verran. Ehkä enemmänkin. Nyt oli kuitenkin tärkeätä viettää aikaa juuri Suomessa. 

Voikaahan paksusti te kaikki tänä tammikuun tiistaina!
Tot ziens,
Leena



keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Koko vuosi pulkassa. Olipas haipakkaa!




Olen tässä lueskellut muiden vuosikatsauksia ja ensimmäistä kertaa tuli mieleeni tehdä myös oma katsaukseni. Että mitäs sitä oikeastaan menneen vuoden aikana tapahtuikaan? Aika paljon taisi olla reissuja sinne ja tänne. Luulen, että tämä vuosi siinä mielessä oli aika poikkeuksellinen. Tässä katsaus-hommassa blogi on kyllä ihan mainio apukeino. Siellähän se kaikki (melkein) onkin paketissa. Ja hyvä huomata, että etupäässä kivoja juttuja tapahtui. 

Tammikuussa matkustimme Portugaliin.  Ihana Lissabon, Estoril ja Cascais toivat talveeni aurinkoisen ja lempeän tuulahduksen. Kun suljen silmäni, tunnen yhä sen vahvan merellisen tuoksun rantakävelyiltäni ja ne ihanat vanilijaleivonnaiset..mmm.

Ihana aurinko

Raikkaita pyykkejä

Kalastusaluksia Cascaisissa

Laskuvesi Estorilin rannalla

Helmikuussa lähdin K:n mukana meille molemmille niin rakkaaseen Berliiniin. Vietimme siellä tärkeätä vuosipäivää ja palelimme samoilla kulmilla kuin silloin joskus kauan sitten helmikuussa. Tuliaisina tuli muun muassa kiva muffinssi-ohje.






Maaliskuussa eräänä viikonloppuna toteutui pitkään toivottu reissu Belgian Bryggeen. Ihana keskiaikainen vanha keskusta ja paljon kauniita taloja. Ehkä myös ensimmäinen aavistus keväästä.







Huhtikuussa käväisimme Suomessa ja teimme hauskan retken myös Markeniin täällä Hollannissa. Kuvista päätellen kevättä oli jo vahvasti ilmassa. Pääsiäisenä perheemme vanhin lapsonen kävi puolisonsa kanssa täällä Amsterdamissa ja silloin istutettiin kattoterassille ensimmäiset istutukset kukkalaatikoihin.

Markenissa
Toukokuussa matkustimme perheemme keskimmäisen luo Kiinaan. Shanghai oli kansainvälinen ja vähän länsimainenkin kaupunki toisin kuin Peking tai varsinkin Kiinan maaseutu. Zhangjiajien luonnonpuisto teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen!!

Shanghain modernia arkkitehtuuria

Peking, Taivaallisen rauhan aukio ja kamala ilmanlaatu. Oli pakko käyttää hengityssuojaimia koko tuon päivän.


Zhangjiajie,  eli käväisimme myös Avattaren maisemissa.

Kesäkuussa nuorimmaisemme valmistui ammattiinsa ja äitinä olin hyvin ylpeä hänen saavutuksestaan ja matkustimme tietysti Suomeen juhlimaan sankaria. Suomen lisäksi matkustimme kesäkuussa Tanskan Köpikseen... (huomasin juuri, että Köpiksen postaus on kadonnut jonnekin kyberavaruuteen -harmi!)...





... ja Ranskaan Alsacen maakuntaan jossa ajelimme viinitiellä ihaillen kauniita laaksoja ja vanhoja ranskalaisia kivilinnoja. Maisemat olivat hyvin romanttiset.



Juhannuksena nuorimmainen oli tyttöystävänsä kanssa palailemassa kesälomareissultaan ja he viipyivät ilonamme viikon verran.


Juhannusmenoa pilvisessä säässä

Heinäkuussa teimme kesälomamatkan ensin Saksaan Baijerin alpeille ja sieltä sitten Salzburgiin ja takaisin. Ihania muistoja, paljon patikointia, lehmiä, vihreitä alppiniittyjä ja salaperäisiä alppijärviä. Hyvä loma.





Elokuussa vietimme Suomi-lomaa mökkeillen, saunoen ja läheisten kanssa aikaa viettäen. Aina yhtä kivaa! 





Elokuun loppupuolella keskimmäisemme piipahti luonamme Amsterdamissa ja yhdessä teimme kivoja retkiä lähistölle.

Kröller-Mullerin kanervanummet

Syyskuussa olimme harvinaisen paljon kotosalla ilman erityisiä matkoja. Toki lähirannoilla piipahdeltiin ja aika paljon myös lenkkeilimme ihan kotipuistoissa. Harvinaisen rauhallinen kuukausi.

Ihanan lämpimiä päiviä vielä syyskuussakin täällä Hollannissa.

Lokakuussa sitten reissasimmekin tosissamme. Pääsin K:n työmatkalle mukaan Kaliforniaan ja tarkemmin sanottuna  San Diegoon. Vau! Ihanaa aurinkoa, merituulta, hiekkarantoja, hyvää ruokaa, kaupungin katuja ja kesää. Kävelin yli 90 kilometriä! Alunperin minun piti lähteä K:n mukaan myös Venetsiaan, mutta suru-uutisen vuoksi lähdinkin sen sijaan Suomeen ja hautajaisiin. Se oli sellainen lokakuu.

Tämä ranta löytyi Coronadosta Kaliforniasta.



Marraskuussa reissut suuntautuivat Hollannin Zandvoortiin, Arnhemiin, Edamiin, Rotterdamiin ja ihan loppukuusta vielä tuli pyrähdys myös Suomeen tervehtimään vastasyntynyttä sukulais- prinsessaa. Niin ja kotirapusta löytyi se karu yllätys!


Ja taas kotoinen Zandvoort.

Edam


Arnhem

Rotterdam


Ja sitten vielä joulukuu! Tuoreimmassa muistissa:


Kotiseutumuseon pihalle oli kätketty hauskoja hiirulaisia lasten ja meidän muidenkin iloksi.

Jouluaaton ja joulupäivän vietimme vanhempieni kotona Pirkanmaalla. Nautimme lumisista maisemista ja hautausmaa-käynneillä jäähtyneet varpaat tuli lämmiteltyä joulusaunan lempeissä löylyissä. Nyt kun tupsahdamme Suomeen vasta tasan jouluksi, laatikoita, kinkkua, kalkkunaa ja joulukaloja maistamme vasta aattona ensimmäisen kerran. Siksi ne maistuvat oikeasti taivaallisilta! Nykyisin ei siis ole tarvetta keksiä mitään uutta ja virkistävää tuttujen jouluruokien tilalle. 

Aurinkokin paistoi aattona.




Tämä samainen helmiäispilvi pääsi myös jonkun toisen ikuistamana ihan jouluaaton TV-uutislähetykseenkin.



 Tapaninpäivänä söimme sitten illallista Helsingissä ja taas tietysti sukulaisten hyvässä seurassa. Ja samaa seuraa oli tarjolla lisää koko viikon ajan, kylläkin vaihtelevissa kokoonpanoissa. Ikähaitari vaihteli 1 kuukaudesta yli kahdeksankymppisiin, joten tapaamisten luonnekin vaihteli sopivasti. 

Lumetonta oli Bulevardillakin.

Asuimme tuossa entisessä kotikaupungissamme hotellissa, koska vuoden toiseksi viimeisenä päivänä oli vielä määrä juhlia suvun nuorimmaisen ristiäisiä. On oikeastaan aika kummallista asua tutussa kaupungissa, kun ei kuitenkaan oikeasti pääse omaan kotiin. Tuntui kyllä hassulta.

Omat tuikut mukana Clarion-hotellin ikkunalla.


Kappeli jouluasussaan
Muuten nautimme tutusta kaupungista, tutuista reiteistä, kahviloista, kaupoista, puistoista ja tietysti meren rannasta. Ja viimeisenä päivänä jopa kylmästä auringon paisteesta.



Juuri ennen vuoden vaihtumista ehdimme kotiin Amsterdamiin. Oli kyllä ihana palata ja purkaa taas matkalaukut!

Uusi vuosi alkakoon! 
Kaikille teille oikein hyvää vuotta 2018.

Tot ziens,
Leena