keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Minttuteetä Amsterdamissa




Hollantilainen kauppiaskansa alkoi tiettävästi ensimmäisenä tuoda teetä Eurooppaan kauppatavarana 1600-luvun alussa. Ja minä kun olin aina kuvitellut, että ne englantilaiset..! 

No, kuulemma hollantilaiset saivat pitää teekauppaa hallussan yli puoli vuosisataa. Aivan varmasti ei tiedetä, tuliko tee tänne Kiinasta vai oliko se Jaavan kautta tuotua japanilaista teetä. 
Teetä käytettiin ensin vain lääkkeenä, jota ostettiin apteekista esim. vatsavaivoihin tai päänsärkyyn. Vähitellen tee tuli kuitenkin suosituksi Hollannin kuningashuoneessa ja sitä kautta se kelpasi myös muiden juomaksi. Tämän ja paljon muuta olen lukenut Petäistön Tee teematka-kirjasta. 

Nykyisin hollantilaiset juovat suomalaisten tapaan enimmäkseen kahvia ja kunnollista haudutettua teetä onkin kuppiloista vaikea löytää. Myös me olemme etupäässä kahvin kuluttajia, mutta täällä Amsterdamissa olemme tehneet tuttavuutta myös ihanan minttuteen kanssa. Suomessa minttutee tarkoitti kuumaa vettä ja vihreätä teepussia. Ei siinäkään mitään vikaa varsinaisesti ole, mutta suosittelen  kokeilemaan  teetä, joka valmistetaan tuoreista mintun lehdistä.

Marokolaiseen tapaan minttutee makeutetaan vahvasti esim. agavesiirapilla tai (ruoko)sokerilla tai hunajalla.  Itse juon teeni mieluiten makeuttamattomana ja hyvää se on niinkin.

Marokossa juoma tarjoillaan pienistä laseista ja tuoreen mintun lisäksi mukaan laitetaan usein vihreää teetä sekä mahdollisesti appelsiininkukkavettä. Tämän kansallisjuoman  valmistaminen on  monimutkainen seremonia, jossa juomaa kaadellaan edestakaisin lasiin ja kannuun.

Amsterdamissa minttutee tarjoillaan yleensä isoista laseista ja niin, että mintun oksat näkyvät kauniisti lasin läpi.
Täkäläisittäin myös valmistustapa on hyvin yksinkertainen:

Huutaise pari mintunoksaa ja pätkäise ne lasiin sopiviksi. Kaada päälle keitettyä vettä, makeuta haluamallasi tavalla ja anna hautua pari minuuttia. Tuoksu on aivan huumaava ja juoma kaunis katsella.

Sopii mainiosti seurustelujuomaksi ja sen lisänä voi tarjoilla pieniä makeita leivonnaisia tai miksei arkisemmin esim. iltateenä sämpylän kera.  

Hmm.. ehkäpä kaivelen jonkin helpon sämpyläreseptin seuraavaan postaukseen.

Siihen asti, Doei!
Leena




maanantai 28. syyskuuta 2015

28. syyskuuta



Synttäreiden kunniaksi aloitan sillä reseptiosastolla. Tilanteeseen sopii loistavasti helppo suklaakakku. Itse olen aikoinani napannut ohjeen Öhrnin suklaakakkukirjasta.  

Nuoren miehen keittiövarustukseen ei välttämättä kuulu irtopohjavuokaa, mutta uskoisin että tavallisen kakkuvuoan voi vuorata leivinpaperilla tai voidella ja korppujauhottaa perinteisen piirakkavuoan (halkaisijaltaan n. 23 cm). Ulkonäkö on siinä tapauksessa vähän erilainen, mutta maku on varmasti hyvä. Kypsyyttä voit kokeilla puisella hammastikulla. Jos märkää taikinaa ei tartu tikkuun, kakku on kypsä.        
   
      
       
Helppo suklaakakkuni

100 g voita tai margariinia
2 munaa
3dl sokeria
2 1/2dl vehnäjauhoja
4rkl tummaa kaakaojauhetta
1 1/2 tl vanilijasokeria
ripaus suolaa

Voitele ja korppujauhota irtopohjainen kakkuvuoka. Sulata voi kattilassa hyvin miedolla lämmöllä. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää vähitellen vaahdon joukkoon hiukan jäähtynyt voisula.

Sekoita vehnäjauhot, kaakaojauhe, vanilijasokeri ja suola kulhossa ja riko kaikki kokkareet. Lisää seos varovasti sekoittaen munavaahtoon (itse usein siivilöin jauhoseoksen taikinaan). Kaada taikina vuokaan ja kypsennä kakkua 200 asteisessa uunissa n. 20 min.

Kakku on parhaimmillaan, jos se jää keskeltä hieman tahmean pehmeäksi. Voit tarjoilla kakun hieman lämpimänä ja pehmeäksi vatkatun kermavaahdon tai jäätelöpallon kera. Seuraksi sopivat myös tuoreet marjat ja kakun pinnalle siivilöity tomusokeri.

Toosi hyvää!




Tänään muuten aamuyöllä seurailimme hetken kuunpimennystä.
Taivas oli pilvetön, ilma kohtalaisen lämmin, eikä tuullut henkäystäkään. Niin tyyni sää kattoterassilla on täällä melko harvinainen ilmiö. Kuu vain hohti himmeän ruosteenpunaisena. Tunnelma oli vaikuttava ja yön hiljaisuudessa teki mieli vain kuiskia.

Harmi, ettemme saaneet kamerallamme kunnollista kuvaa kuusta. Tunnelmaa ei olisi voinutkaan kuvaan vangita. Se täytyy vain muistaa. 

Jaksoit(te)kohan Suomessa seurata hehkuvaa kuuta?

Lämpöisin synttäri-ajatuksin,
Leena

Doei!




Tulppaanin sipuleita Amsterdamista

Tänään on lapseni syntymäpäivä, enkä pääse antamaan onnitteluhalausta. Surettaa vähän.
Onneksi tiedän, että halaajia siellä Suomessa riittää ja muutenkin sankarin asiat ovat kunnossa. 

Päivää juhlistaakseni aloitan kuitenkin uuden blogin täältä Hollannista. Sisältö muotoutuu varmasti vähitellen ulottuen aina pienistä elämän sivuhuomioista ruoka- ja leivontaresepteihin. Jospa saisin siten toteuttaa itsessäni asuvaa pientä marttaa ja samalla siirtää huusholliperinnettä jälkipolvelleni. Ja saahan niitä reseptejä muutkin halutessaan kokeilla.