keskiviikko 27. huhtikuuta 2016




Kuninkaanpäivänä


Tänä vuonna sääennusteista osasimme jo päätellä, että sää ei juhlijoita helli. Ehkä ihan pahinta pelättyä ilmaa ei saatu, mutta kyllä sadetta ja rakeita tuli taivaalta ihan riittävästi. Kuvat on otettu viime vuoden synttäreiltä. Tämän päivän sää ei innostanut kaivamaan kameraa edes esiin.

Lippujen ohessa oranssi viiri


Kuninkaanpäivää vietetään 27.5. nykyisen kuninkaan, Willem- Alexanderin, syntymäpäivänä. W.A. on muuten ensimmäinen miespuolinen monarkki Hollannissa 123 vuoteen. Kuninkaan syntymäpäivä on kansallinen vapaapäivä. Ja silloin todella juhlitaan! 


Mikä väri on tänään in? Arvaa!

Jokainen kynnelle kykenevä yrittää mahdollisuuksiensa mukaan pukeutua oranssiin. Hillityimmillään se tarkoittaa esim. oranssia kaulahuivia tai kukkaa hiuksissa. On kuitenkin ihan tavallista nähdä juhlija päästä varpaisiin oranssissa ja kasvotkin maalattuna. Kukin tyylillään. Oranssi on kuningasperheen ja Orange-Nassau-suvun väri. Kuningasperheestä ollaan aika ylpeitä.

Juhlat alkavat oikeastaan jo edellisen päivän iltana, Kuninkaan yönä- Koningsnacht-, jolloin parhaat baarit, klubit ja pubit järjestävät kunnon bileitä, joista voi sitten suoraan seuraavana aamuna jatkaa kuninkaanpäivän juhlintaa. Vertaisin mesoamista suomalaisten vapun viettoon.  



Oranssia terassitungosta


Tungosta näinä päivinä riittää vielä tavallistakin enemmän. Amsterdamissa asustaa n. 800 000 ihmistä, mutta kuninkaanpäivänä juhlijoita tulee 600 000 - 1000000 lisää. Jokainen voi sitten itse mielessään miettiä tykkääkö todellisista megabileistä vai ei. Jos tykkää, niin tänne vaan! Jos ei, kannattaa näitä paria päivää vältellä ja ehkä vielä paria seuraavaakin, kunnes jäljet saadaan siivottua.


Myös tänä vuonna kirjasto myi pilkkahinnalla vanhoja kirjoja.

Kuninkaanpäivänä voi löytää aarteita ainakin aamuvarhaisella. Täällä nimittäin puistoihin, kadunkulmiin ja muihinkin julkisiin paikkoihin saa pystyttää kirppispöydän.


Kaikki kadut yhtä kirppistä!

 Vondelpark on varattu erityisesti lasten kaupantekoon. He voivat myydä siellä lelujaan, kirjojaan ym. tarpeetonta roinaa ja esittää esim. harrastuksissaan oppimiaan taitoja. Hyvällä säällä moni pieni viuluviikari tai kärrynpyörien heittäjä kerää esiintymisellään kolikoita hattuun ihailevalta yleisöltä. Samalla he saavat esiintymikokemusta kuin vahingossa. Oikeastaan ihan kiva idea.


Jos jonkinlaista yritystä. Esim. vasaralla sai yrittää osua putkesta tupsahtavaan tomaattiin.


Kanavilla juhlinta näkyy laivabileinä. Oranssilla värillä koristellut veneet ja juhlijat täyttävät kanaalit ja meno on melkoinen. Tätä bailausta voi veneetönkin seurata kanavia ylittäviltä silloilta.

Jokainen varmasti valitsee oman tapansa juhlia. Osa hipsii vähin äänin kaupungista maalle, osa osallistuu megalomaanisiin ulkoilmabileisiin ja osa tykkää viettää päivää kantakahvilassaan mukavassa seurassa. 

Puistossa puhallettiin saippuakuplia.

Me taidamme olla vähän tylsiä juhlijoita. Jos on hyvä ilma, hauskinta on käveleskellä ulkona kaduilla ja puistoissa ja ihmetellä yleistä hulinaa ja sitten palailla kotiterassille nostamaan malja tai pari Kuninkaan Kunniaksi ja grillailemaan tai muuten syömään jotakin hyvää. Niin teimme viime vuonna. 


Tänään kyllä kävelimme ja katselimme aikamme ulkona. Kurja sanoa, mutta minua kyllä lannisti kylmä ja kostea sää. Poikkesimme kuitenkin Consert-gebown takana sijaitsevaan Welling-kahvilaan olutlasillisille. Alunperin vinkin tästä nimenomaisesta ruskeasta kahvilasta saimme paikallisilta ystäviltämme.  

Paikka oli tyypillinen Amsterdamilainen ruskea kulmakahvila, jossa tunnelma oli hyvin tiivis ja välitön. Tänään vain harva mahtui istumaan, mutta se ei ketään näyttänyt haittaavan. Iloinen puheensorina oli kova ja kaikki näyttivät viihtyvän mainiosti. Kuulimme, että siellä soitetaan usein live-jazzia, joten ehkä sinne voisi joskus poiketa vähän rauhallisempana iltana istuskelemaan hetkeksi ja kuuntelemaan hyvää musiikkia.

Myöhään illalla katselimme vielä terassiltamme mahtavaa ilotulitusta. Onneksi sade oli jo silloin lakannut! Mutta kylmä oli.

Keskimmäinen lippu on Amsterdamin kaupungin oma lippu. Sen ulkoasu on mielestäni vähän tyly. Eikö vain?

Tämänvuotinen kunkun synttäri on nyt juhlittu, ja me ryhdymme odottamaan tulevaa viikonloppua ja Suomesta saapuvia vieraita. Toivottavasti sää on edes kohtuullinen. Ainakin Ajaxin jalkapallo-ottelu pitäisi olla ohjelmassa ja mitä muuta, se selviää vasta myöhemmin kun kuulemme tarkemman sääennusteen.

Mukavaa loppuviikkoa ja halit!
Doei!
Leena


maanantai 25. huhtikuuta 2016




Viikonlopun tulppaanimania



Viikonloppuna lähdimme pienelle retkelle tulppanipelloille. De Bollenstreek, 30 kilometrin mittainen kaistale Haarlemin ja Leidenin välillä, on Hollannin pääasiallisin tulppaanien ja muiden sipulikukkien viljelyalue. 




Maaliskuusta lähtien pellot hehkuvat siellä upeissa väreissä. Krookukset aloittavat väriloiston ja koko ihanuus kulminoituu huhtikuun puolessa välissä majesteettisten tulppaanien väritykitykseen. Toukokuun lopussa on sitten vielä liljojen vuoro kukoistaa.




Me aloitimme reissun matkustamalla Amsterdamista junalla Slotervijkin asemalta Hillegomiin, jonne matka kesti vain hetken istahduksen. Olimme suunnitelleet nappaavamme asemalta OV-vuokrafillarit, mutta vapaita pyöriä ei löytynytkään, joten lähdimme tepastelemaan peltojen reunoja jalkapatikassa. Minun kannaltani juttu ei ollutkaan hassumpi, koska pyöräillessä valokuvaaminen on hivenen hankalaa tai vaarallista. Jutussa olevat kuvat otin Zilkin ja Hillegomin väliltä. Voi - niitä kertyikin todella paljon! Tässä vain jäävuoren huippu.



Näkymiä on sanoin vaikea kuvailla, niin kaunista ja hengästyttävää väriloisto oli. Maisemassa näkyi voimakkan väristen tulppaanien lisäksi hillitymmän värisiä hyasinttipeltoja ja voitte kuvitella ilmassa väreilevän tuoksun. Se oli oikeastaan aivan ihana, koska ulkoilmassa kaikkein voimakkain ödööri laimentui vienoksi kukkaistuoksuksi. Aivan ihastuttavaa! Kuten olen varmaan jossakin aiemmin maininnut, hyasintti on täällä oikeastaan kevätkukka, vaikka joulun tienoillakin niitä toki kaupoissa näkyy.



Retki oli oikein onnistunut ja ulkona tuli käveltyä yhteensä kolmisen tuntia, ehkä vähän ylikin. Sää oli tuulinen, kuinka ollakaan, mutta etupäässä aurinkoinen tai pilvipoutainen. Tosin yksi napakka raekuuro rummutti kukkapeltoja, mutta se kesti vain hetken. Me olimme onneksi varautuneet sateenvarjolla, joten siitäkin selvittiin.




Tulppaanin historia on aika mielenkiintoinen. Lyhyesti kerrottuna tulppaanin kantamuodot ovat kotoisin Turkista Himalajalle ulottuvalta vyöhykkeeltä. Tulppaanien kaupallinen kasvatus alkoi noin tuhat vuotta sitten osmanien valtakunnassa, nykyisen Turkin alueella. 


Tulppaanit valloittivat Euroopan ja Hollannin 1500-luvulla ja 1634 - 1637 harvinaisimmista sipuleista olitiin valmiita maksamaan huomattavia summia. Kiinnostavimpia tulppaaneja olivat sellaiset, joissa virus aiheutti uusia värimuunnoksia. Esim. punavalkoraitaisen ns. Rembrandt-tulppaanin sipulit olivat huikeissa hinnoissa. 



Yksi ainut tulppaanin sipuli saattoi maksaa usean kivitalon verran.Tulppaanikaupan kiihtyessä markkinat ylikuumenivat ja syntyi sijoituskupla, jossa vastikään markkinoille tulleiden tulppaaninsipulien hinnat kohosivat ennätyslukemiin ja lopulta romahtivat.Tulppaanimaniaksi kutsuttu ilmiö oli Euroopan ensimmäinen pörssiromahdus. 



Läheisellä Keukenhofin alueella (katso aiempi postaus helmikuulta: Vierailulle Amsterdamiin Welkom!) on todella upea ja valtavan kokoinen puutarha, jonne hirmuiset määrät turisteja kuljetetaan joka kevät ihailemaan upeita istutuksia. Sinne on kuitenkin pääsymaksu ja vilkkaimpaan aikaan jonot ovat pitkiä ja tungos ainakin viikonloppuisin melkoinen. Sitä huolimatta sanoisin, että siellä kannattaa käydä ainakin kerran. Silti joka kevät ei ainakaan minulla ole tarvetta niin ohjailtuun kukkien ihmettelyyn, vaan pyöräily tai kävely viljelyalueilla parhaaseen kukinta-aikaan on oikeastaan hauskempi tapa nauttia kauniista kevätpäivästä.



Tällaisen tulppaanimanian jälkeen tämä nimenomainen kukka kärsii ainakin minun mielessäni pienoisen inflaation, mutta eipä aikaakaan kun taas tulee hankittua ihanan raikas kimppu kotia piristämään.

Kauniita päiviä,
Doei!
Leena 

perjantai 22. huhtikuuta 2016




Dalmatian rannikkoa - Split


Kun K:n työt Zagrebissa päättyivät, vuokrasimme auton ja lähdimme ajelemaan kohti Dalmatian rannikkoa ja Splitiä. Matkalla tihutti vähän vettä ja muutenkin luvassa oli viileämpiä päiviä. Etukäteen vähän harmitti, mutta todellisuudessa sää oli koko reissun ihan mukava tuota ajopäivää lukuunottamatta.








Split on Kroatian rannikon suurin ja maan toiseksi suurin kaupunki, jossa on yli 200 000 asukasta. Olen kuullut, että Dalmatian rannikolle kannattaa matkustaa nimenomaan keväällä tai syksyllä. Paikallisetkin sanoivat, että heinä-elokuussa on turhan kuuma ja rannikon suurissa kaupungeissa liikaa turisteja. Silloin heidän mukaansa on parasta lomailla rannikon kauniilla saarilla.





Olimme varanneet hotellin vanhan kaupungin alueelta ja se osoittautuikin oikein mukavaksi ratkaisuksi. Vanhassa kaupungissa ei voi ajaa autolla ja hotellimme isäntä Andrea tuli meitä vastaan kaupungin muurin ulkopuolelle ja ohjasi meidät ilmaiseen parkkitaloon. Sieltä sitten posottelimme isännän golf-autolla hotellille. Majapaikka oli romanttinen vanha kivitalo ja aivan upealla paikalla pienen aukion laidalla. Meidän ikkunoistamme näkyi aukio ja sen tunnelmalliset terassit. Kaunista.


Romanttinen portti hotellimme sisäpihalle



Kesällä sisäpihalla on terassi. Huhtikuun alkupuolella tuolit pysyivät vielä pinoissaan odottamassa.


Splitin Grad-vanhankaupungin ytimessä on Diocletianuksen palatsi - tai siis mitä siitä nyt on jäljellä. Palatsi on alunperin rakennettu noin vuonna 300 Rooman valtakunnan silloiselle keisarille. Siellä hän sitten viettikin viimeiset vuotensa. Keisarin kuoleman jälkeen palatsialue rappeutui. Vasta vuonna 1757 palatsi tuli suuren maailman tietoisuuteen. Sitä on aikojen kuluessa muunneltu ja osia on lisätty, eli varsinainen arkeologinen nähtävyys se ei ole.


Peristil

Kaupunginosa pysyi vähän epämääräisenä ja sotien välisenä aikana aluetta kutsuttiinkin ghetoksi koska siellä asui lähinnä valkovenäläisiä pakolaisia. Vielä muutama vuosikymmen sitten palatsialueen osat olivat kuulemma pikkurikollisten valtaamia. 

Viime vuosina alue on saanut takaisin hohdokkuuttaan. Se on siisti ja turvallinen ja nykyisin turistien ykköskohde Splitissä. Palatsialueelle saavutaan porttien kautta. Pronssiportin kautta päästään esim. Peristil-aukiolle, joka on on vanhan kaupungin keskus ja sinne ei voi olla eksymättä, jos palatsialueella kävelee. 


Lauantai-iltana katedraalissa oli pidetty vihkitilaisuuksia ja hääparit kerääntyivät omaisineen ja ystävineen aukiolle vastaanottamaan onnitteluja.

Aukion laidalla on katolinen katetdraali ja campanile-kellotorni, jonne voi kiivetä katselemaan kaupunkia lintuperspektiivistä. Sinne mekin suuntasimme ja kyllä kannatti! Maisemat olivat upeita!




Portaita riitti




Gradissa on paljon pieniä kujia ja kauppoja joissa voi tehdä hauskojakin löytöjä tavanomaisen turistitavaran lisäksi. Samoin pikku ravintoloita on paljon ja hintataso tuntuu aika kohtuulliselta.


Laventelin tuoksua liinavaatekaappiin?

Gradin takana levittäytyy palmujen ja katukahviloiden reunustama Riva-rantabulevardi. Se on uusittu 2007 ja yhä se jakaa paikallisten mielipiteitä. 













 Rivan edessä sijaitsevilla laitureilla on hienoja veneitä ja vähän sivummalla upeita risteilyaluksia. Me teimme pienen turistiristeilyn Rivan rannasta lähtevällä pikkulaivalla. Isommilla aluksilla olisi päässyt pidemmille retkille rannikon eri saarille. Saattaa olla, että joskus tulemme uudelleen ja nimenomaan kiertelemään Kroatian saaria.








Mahtavat veneilymaisemat! Dalmatian rannikko onkin purjehtijoiden suosiossa.



Kaupungissa on useita museoita ja muitakin sisätilakohteita, mutta me viihdyimme ulkona ja kävelimme aikamoisia päivämatkoja kaupunkia katsellen.





Splitistä ajelimme parin pikkukaupungin kautta kohti Zagrebia ja lentokenttää. 



Trogir oli pittoreski pieni kaupunki

Muutama yksityiskohta Trogirin kaupungista:










Toinen matkalle osunut pikkukaupunki oli Zadar, jossa poikkesimme vain syömään myöhäistä lounasta. Katsottavaa olisi ollut paljon enemmänkin, mutta ajomatkaa oli vielä runsaasti jäljellä.

Zadar on palkittu matkakohde



Maisemaa ajomatkalta


Ajellessa ilta-aurinko piileskelee matalalla roikkuvien pilvien takana.

Viimeisen yön vietimme lentokenttähotellissa. Ja jo aamupäivän tienoilla seuraavana päivänä saavuimme koti-Amsterdamiin.

Näiden kokemusten perusteella voin vilpittömästi suositella Kroatiaa lomakohteeksi muillekin. Italiaan verrattuna ainakin matkakassa kevenee maltillisemmin. Ja sehän on pelkästään hyvä juttu!

Siinäpä viimeinen Kroatia-aiheinen päivitys tällä erää. Jatkossa sitten taas muita juttuja.

Iloista ja rentoa viikonloppua kaikille!
Doei,

Leena

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Huhtikuun viikonloppu





Viikonloppuna sää vaihteli nopeasti ihanan lempeästä auringonpaisteesta äkäiseen raekuuroon ja mukaan mahtui kaikkea siltä väliltä. 




Viikonloppuamme piristi myös ystävien neljän päivän Amsterdam-vierailu. Päiviin mahtui monenlaista, mutta varsinkin kuulumisten vaihto ja yleinen höpöttely ruoan ja viinilasillisten ääressä oli tervetullutta. M:n kanssa tapaamme nykyisin todella harvoin, mutta kuten taas kerran totesimme, oli todella helppoa jatkaa siitä mihin viimeksi olimme jääneet. Kuin vuotta tai paria välissä ei olisi ollutkaan. Joidenkin ihmisten kanssa sellainenkin vain toimii! Tuttuuden tunne on välitön. 

Kiitos M ja A mukavasta seurasta!  

Muutamia välähdyksiä yhteiseltä sunnuntain kävelyretkeltä Volendamissa ja Edamissa:



























Amsterdamin sää ei tällä kertaa tarjonnut vieraillemme parastaan eikä ollut lainkaan vieraskorea vaan rehellisesti oma itsensä: vaihteleva, arvaamaton ja hetkittäin myös oikein ihastuttava. 

Sunnuntaina kuulin muuten satakielen laulavan ensimmäistä kertaa tänä keväänä! Siitä tulee aina niin hyvälle mielelle <3


Kivaa viikkoa ja raikkaita päiviä!
Doei,
Leena