maanantai 30. toukokuuta 2016


Estoril - Merellistä Portugalia




Toinen kohteemme oli Lissabonista parisenkymmentä kilometriä länteen sijaitseva Estoril. En ollut käynyt siellä koskaan aikaisemmin ja odotin sekä Estorilin että viereisen Cascaisin näkemistä hartaasti. Tiesin ennalta, että siellä suuri valtameri on oleellinen osa maisemaa ja niinhän se sitten olikin. Tule mukaan rantatunnelmiini!







Kaksi kokonaista päivää oli aikaa samoilla merenrantaa ja antaa aaltojen suhista korvissa ja merituulen tuulettaa hiuksia oikein kunnolla. K oli enimmäkseen työasioissa, mutta minä nautin täysin siemauksin. Tykkään kovasti meren, levän ja simpukoiden tuoksusta ja lempeästä suolaisesta tuulesta.






Estoril on kuuluisa kasinostaan. Kerrotaan että se oli aikoinaan myös Ian Flemingin vierailukohteita, ja siellä hän saikin kaksoisagentteja metsästäessään innoitteen kirjoittaa ensimmäisen James Bond -kirjan Casino Royalen. Jamen Bondeista en niin välitä ja casinokin oli mielestäni lähinnä ruma, mutta sitä ympäröivä puisto oli oikein miellyttävä. 



Tuo kaareva parveke kuului meille.


Hotellimme oli pieni ja viihtyisä. Huoneeseen kuului iso parveke, josta oli upea näkymä merelle ja aina Cascaisiin asti. Iltaisin casinon valot vilkkuivat ja yrittivät houkutella meitä tylsimyksiä pelikierrokselle. Meille riitti kuitenkin meren antimien maistelu läheisissä ravintoloissa. Etenkin mustekala oli tosi hyvää ja portugalilaiset viinit kiinnostavia. 



Maisemaa parvekkeelta Cascaisin suuntaan.



Sama hotelli kauempaa kuvattuna





Estorilista Cascaisiin voi mukavasti kävellä rantapromenadia pitkin. Matkaa taitaa olla pari-kolme kilometriä. Tiistaina nautiskelin rauhallisesta rantakävelystä ja lähdin tutustumaan naapuriin.



Aamulla rannat olivat melko hiljaisia.



Pallo hukassa? Kuinka syvällä?








Cascaisissa on vanhanajan tyyliä, vaikka on kyllä pakko myöntää, että turismi on tuonut mukanaan myös paljon sellaista häsää, josta en niin välitä. 




Kun jatkoin matkaa vähän pidemmälle ohi keskustan, löysin pienen majakan, jonka valo iltaisin vilkutteli hotellimme parvekkeellekin. 



















Cascaisin keskustassa oli todella monia hienojakin kauppoja ja paljon mahdollisuuksia lounastaa tai syödä illallista hyvin monen tasoisissa ravintoloissa. Päivällä ulkoterassit olivat pullollaan lounastajia. Niin täynnä, että vaikka olin etukäteen ajatellut poikkeavani nappaamaan jotakin pientä syötävää, palasinkin rauhallisempaan Estoriliin syömään lounaani.



Suuria hotelleja Estorilin rannassa.








Koska vierailimme ensin Lissabonissa pari päivää ja sitten toiset pari päivää Estorilissa, sai paikanvaihdos matkan tuntumaan todellista pidemmältä. Kaupungit olivat keskenään niin erilaiset, että se vaikutti varmasti kokemukseen. Tuntuu, että oli nähnyt paljon kaikenlaista, vaikka reissu kaikkine siirtymisineen kestikin vain lauantai-aamusta keskiviikko-iltaan.



Kiva, että jaksoit katsella matkapäiväkirjaani. Saisiko vielä olla kupillinen vahvaa kahvia ja pari Nata-leivonnaista?

Viikonloppu oltiinkin jo kotona Alankomaissa.

Doei!
Leena

torstai 26. toukokuuta 2016

Lissabon - Kiehtovaa Portugalia 







Omasta mielestäni olen ihan tavattoman onnekas, kun pääsen matkustamaan aika usein ja monenlaisiin mielenkiintoisiin maisemiin. Toisaalta aina en voi lähteä Kn mukaan matkoille ja yksinäisiä iltoja on sitten kääntöpuolella niitäkin ihan riittämiin.

Nyt haluan jakaa kanssasi viimeisimmän matkan tunnelmia Portugalin maisemissa. Kahdesta kohteesta ensimmäinen on Lissabon. 



Lauantaina lähdimme kotoa Amsterdamista samalla ovenavauksella vieraamme An kanssa lentokentälle. Hän matkusti takaisin kotiin Suomeen ja me taas lähdimme Kn kanssa kohti Portugalia. 

Edellisen kerran kävimme Lissabonissa yksitoista vuotta sitten. Jo silloin kaupunki teki minuun vaikutuksen, mutta en muista kuitenkaan tuolloin kokeneeni samanlaista autuuden tunnetta katuja tallatessani kuin tällä reissulla. Uskon että nykyisin katson vähän eri asioita kuin vuosikymmen sitten. Nyt ihailin talojen kauniita värejä, seinäkaakeleita ja takorautaparvekkeita ihan uuvuksiin asti.









Olimme tällä kerralla löytäneet tavattoman hauskan majoitusvaihtoehdon. Asustimme pari päivää pienessä, uutuuttaan hohtavassa ja uskomattoman siistissä huoneistohotellissa. Koko hotellissa oli vain kahdeksan pientä yksiötä ja ne kaikki olivat hauskasti ja yksilöllisesti sisustettuja. 








Ikkunoista näköala oli Tejo-joelle. Tykkäsin atmosfääristä kovasti ja sijainti oli huippu. Vaikka hotelli oli aivan keskustassa, se sijaitsi pienen hiljaisen kadun varrella. Asuimme neljännessä kerroksessa, jonne kadun äänet eivät kuuluneet lainkaan ja vain pääskyset lentelivät ikkunoiden editse.




Näköala ikkunasta oli viehättävä. Joella seilasi paljon laivoja.

Tuolla ylimmässä kerroksessa asustelimme.

Lissabonin kaupunki on vierailijalle sopivan kokoinen, noin puolen miljoonan asukkaan kaupunki. Turisteja oli nyt liikkeellä aika paljon viime kertaiseen vierailuumme verrattuna. Silloin olimmekin liikkeellä varhemmin keväällä pääsiäisen aikoihin. Sää oli näin toukokuussakin miellyttävä ja lämpötila pysyi päivisin vähän kahdenkymmenen asteen paremmalla puolella. Aurinko paistoi suurimman osan ajasta. Aika täydellistä!





Ehdimme koluta eri kaupunginosia vain suurpiirteisesti, mutta lauantaista maanantaihin kiersimme kyllä monen monituista kadunkulmaa ja kukkulaa. Kadut olivat mielestäni ylettömän romanttisia pienestä rähjäisyydestään huolimatta -tai juuri siksi- ja kuvioidut kaakelit talojen seinissä olivat uskomattoman upeita, erikoisia ja hyvin autenttisia. 






Missään muualla en ole vastaavaa nähnyt! Myös keltaiset raitiovaunut ja vanilijalta tuoksuvien leivonnaisten ihana aromi kuuluvat erottamattomasti katukuvaan. Jos olet perso leivonnaisille, tämä paikka voi kyllä olla turmioksi.


Rakastan Nata-leivonnaisia, joissa rapean lehtitaikinapohjan päällä on paksua vanilijakastiketta.






Vältin kuvaamasta virallisia muistomerkkejä tai kaupungin varsinaisia nähtävyyksiä. Halusin tallentaa asioita, joita itse katselin. Matkaoppaissa on kyllä niistä must-jutuista ammattilaisten kauniit otokset. Seuraaviin kuviin olen yrittänyt vangita Lissabonin tunnelmaa niin kuin sen näin tällä kertaa.










Pienemmillä kujilla tuoksui puhdas pyykki. 












 Graffitejakin löysin...









 Ja tässä kaakeliseinistä vähän lähikuvaa.




























Kun kaakelit alkoivat väsyttää, oli aika ihmetellä uudempaa arkkitehtuuria.














Ehkä tykkäsin enemmän noista vanhoista..




Tässä vielä näkymä kaupungin ylitse. Maanantaina olikin sitten aika lähteä seuraavaan kohteeseen, Estoriliin. Siitä vähän myöhemmin.

Tässä välissä terveiset nyt jo aurinkoisesta Amsterdamista. Palasimme kotiin eilen illalla. Ihana oma sänky ja tyyny!

Doei,
Leena