tiistai 28. kesäkuuta 2016


Pala Suomea Amsterdamissa - A Piece of Finland





Juhannus-aattoilta kului kattoterassilla aurinkoisesta säästä nauttien ja muutama valssikin tuli siellä naapureiden kummastukseksi pyörähdeltyä. Saarenmaan valssi sopi muuten tännekin kuin nenä päähän.

Koska sää ei enää juhannuspäivänä suosinut kokoaikaista ulkona istuskelua, päätimme lähteä käväisemään Amsterdamin Suomi-palassa. Meillä on täällä nimittäin aivan mainio koti-ikävän lievittäjä ihan omasta takaa.

A Piece of Finland on suomalainen design kauppa ja kahvila osoitteessa Haarlemmerdijk 66. (www.apieceoffinland.nl). Jo näyteikkunan perusteella voi päätellä, että Iittalan, Marimekon, Tonfiskin, Lapuan kankureiden, Nokian kumisaapaiden ja Lumi-tuotteiden valikoimaa on saatavana. Ovesta sisään astuessaan ei mitenkään voi välttyä tuttuuden tuulahdukselta. 







Kaupan taka-osassa on kahvilan lisäksi tarjolla suomalaisia ruokatarvikkeita Nalle-puurohiutaleista Fazerin herkkuihin ja kaikenlaista siltä väliltä. Pakasteesta saa ainakin saaristolaisleipää, karjalanpiirakoita, Oivariinia ja kinuskikastiketta. Muun muassa.
Joskus olen poikennut sinne vain kahville, korvapuustille ja suomalaiselle juttutuokiolle tai vaihtamaan suomenkielisiä kierrätyskirjoja (tosi kiva idea!). Lähes aina mukaan tarttuu myös salmiakkia tai mustikkamehua.



Paikan varsinainen suola ovat mielestäni kuitenkin kaupan ihanat suomalaiset daamit, Anna ja Ramona. Heiltä liikenee aina aikaa pienelle juttutuokiolle. Heillä taitaa olla harjaantunut silmä havaitsemaan ulkosuomalaisen tarpeen jutella tovi omalla äidinkielellään. 



Kaupassa järjestetään myös monenlaisia tilaisuuksia ja juhannuspäivänä siellä tietenkin vietettiin keskikesän juhlaa. Nautimme puffetista keitettyjä, ihanasti tilliltä tuoksuvia uusia perunoita, silliä, makkaraa, raikasta salaattia ja saaristolaisleipää, jonka päällä oli lohta. Niin ja tietysti lasilliset kuohujuomaa. Ei haitannut ulkona ripsuva sadekaan.



Kotiin viemisiksi ostimme vielä pienen pussillisen uusia perunoita, joita sitten sunnuntaina keitimme savulohen seuraksi. Olivat muuten parhaat perunat pitkään aikaan! Kuori irtosi pestessä lähes kokonaan, ja osa perunoista oli kuin pieniä linnunmunia. Niitä oli kypsänä nautittava muutama ihan sellaisenaan. Ja sitten loput lämpimän kalan kanssa. Nam.



Savustukseen olemme täällä käyttäneet Suomesta saatavia savustuspusseja. Täällä ei juuri lämminsavulohta kaupoista löydä, joten nämä nimenomaiset pussit ovat pelastaneet meillä monta kesäruokaa. Mahdottoman kätevä tapa saada tuoreesti savustettua kalaa. Olemme etupäässä savustelleet ulkona kattoterassilla, mutta sama homma sujuu myös uunissa. Jos ette ole vielä kokeilleet, suosittelen lämpimästi! (Huom! Isä, Ehkei se ihan täysin peittoa mökillä syötyä vanhaan tapaan savustettua kalaa, mutta kaupunkiolosuhteissa se on ihan riittävän hyvä menetelmä parempaa odotellessa).





Tänään tiistaina aurinkoa tuovat lähinnä ihanat auringonkukat ikkunalla. Muuten on aika pilvistä ja sadettakin ropsauttelee aina välillä. Tyypillistä kesää, sanoisin.

Kivoja kesäkuun viimeisiä päiviä ja ihanaa lomaa niille, jotka heinäkuussa kesälaitumille säntäävät!

Doei!
Leena






perjantai 24. kesäkuuta 2016

Suomi-Hajatelmia Hollannista juhannusaattona




Nyt jo kirjoittelen tätä kotona Amsterdamissa, mutta mielessä ja sydämessä säilyy ihanat muistot menneeltä viikolta. Suomi-retkeen kiteytyi jo niin paljon kaikkea mahdollista ihanaa, että sillä elää seuraavan kuukauden. 






Viikkoon kuului todellakin se kaipaamani Koivu ja tähti. Tai oikeammin kokonainen täysikuu!! Läheisten ihmisten seuraa, lämpimiä(kin) päiviä, mansikoita, grillaamista, saunomista, laiturilla nautittuja hetkiä, ruisleipää, kesä-Helsinkiä, rakkaan kummityttöni ja hänen pienen tyttärensä kanssa vietettyä aikaa, veljenpojan rippijuhlat ja tietenkin ne IHANAT, ihanat kesähäät. Mitä muuta vielä olisin voinut toivoa?!!


Tässä vielä keskiyön ja yöttömän yön tunnelmia..










Ja laituri-diettiä parhaimmillaan..









Vaikka juhannusaattoa vietämmekin jo täällä kotona Amsterdamissa, ajatukset viipyilevät yhä siellä Suomessa. Täällä Hollannissa ei yleisesti vietetä juhannusta, mutta me ajattelimme kuitenkin yksityisesti juhlistaa kesäjuhlaa omalla kattoterassillamme. Luvassa on lämmintä, joskin vähän pilvistä säätä. Kun vielä saisi siirrettyä katolle muutaman koivun, rannan, kokon, keskiyön auringon, saunan, kaikki kivat ihmiset ja, ja, ja... No, hyvä näin. 

Onneksi saimme jo haukattua palan Siitä Oikeasta kesätunnelmasta. Kuten sanoin, sillä mennään heinäkuun loppuun. Ja sitten otetaan toivon mukaan melkein kaikki uusiksi.




Ihastuttava hääparimme! 
Heille sylin täydeltä Onnea ja Kaikkea Hyvää!!

Kuvaaja Alejandro Lorenzo


Ihanaa juhannusta kaikille!
Doei,
Leena



maanantai 13. kesäkuuta 2016

Koivu ja tähti 







 Kesä edistyy huimaa vauhtia ja vähitellen aletaan kai olla sen parhaassa lakipisteessä. On niin kaunista ja vihreätä ja raikasta ja ihanaa. Myös täällä Alankomaissa.





Olen lueskellut blogeja Suomesta ja katsellut huuli väpättäen ihania kesäkuvia täynnä loputonta raikkauden ja puhtauden tuntua. Sitä käsinkosketeltavaa tunnelmaa, jonka suomalaisena kuvistakin tavoitan. Vaikka oikeat tuoksut, kesätuulen poskella, laineiden liplatuksen tai tillin ja varhaisperunoiden maun voi tietysti ihan oikeasti käsittää vasta paikan päällä.

Juuri kevät ja varsinkin kesä saavat minulla aikaan tämän haikean ikävän värinän. On se vaan kuulkaas niin, että ei siitä mihinkään pääse! Ehkä ulkomailla asuminen on tehnyt minusta vain entistäkin suomalaisemman.





Viimeksi kävin Suomessa jouluna. Ihan totta. Koskaan aikaisemmin en ole ollut sieltä poissa yhtäjaksoisesti näin pitkää aikaa. Puolta vuotta! Eniten on tietysti ikävä ihmisiä. Onneksi olemme saaneet tänne kyläilijöitä tasaiseen tahtiin, mutta osan läheisistä olen tavannut tänä vuonna vain skypen välityksellä. Voi hurja.

Nyt kuitenkin keräilen pikkuhiljaa kimpsuja matkalaukkuun ja valmistaudun tulevaan Suomi-retkeen. Kaiken tutun ja turvallisen lisäksi odotan hurjasti sitä hassua tunnetta, kun yhtäkkiä ymmärtääkin lähes kaiken ja saa huomata tulevansa ymmärretyksi ihan helposti ilman selityksiä. On liikuttavaa seistä kaupan kassa-jonossa tai ratikkapysäkillä, istua ravintolassa tai vain kävellä ulkona ja aistia kuinka ympärillä vallitsee jonkinlainen yhteisymmärrys kaikesta. On selvää miten kuuluu käyttäytyä, mitä sanoa tai olla sanomatta. Useinmiten kai olla sanomatta. 





Tiedän, tiedän. Taitaa olla vähän illuusiota. Suomikin on nykyään monikulttuurinen maa. Ja hyvä niin! Mutta silti väittäisin, että isänmaan ja kulloisenkin koti- tai asuinmaan välillä on vaan se tietty ero. Ja eron huomaa aina hetken aikaa heti paikasta toiseen siirtryttyään. 

Kovin nostalgisia tuntuvat ajatukset olevan Suomen suvea odotellessa. Tänä kesänä on vielä tiedossa useampikin Suomi-matka, sillä syksyyn mennessä on siellä tarkoitus juhlia kolmet häät ja yhdet rippijuhlat. Eli kenkien lankkausta ja rusetin suoristusta on luvassa rantasaunan ja mansikoiden lisäksi.





Täällä Amsterdamissa on vähän tihkuinen, vaikkakin aika lämpöinen maanantai. Vaan eipä tihkut haittaa. Kesäsadekin tuntuu ihan mukavalta, kun samalla voi odotella kohta tapaavansa kaikki rakkaimmat ihmiset. Vaikka tämä kesän ensimmäinen reissu Suomeen onkin kestoltaan melko lyhyt, muuta painoarvoa tulee varmasti olemaan sitäkin enemmän.

Ja ihan pian!
Doei! Tot ziens!!
Leena


maanantai 6. kesäkuuta 2016

Tämä hetki







No nyt täälläkin on kesä. Ja aurinkoa. Ja hyttysiä.
Minä olen muutaman viime vuoden aikana herkistynyt aika lailla kaikille hyönteisten puremille ja jokaisesta hyttysenpistosta kehittyy kamalan kokoinen ruma ja armottomasti kutiava paukama.  
Siksipä olemme hankkineet Ikeasta sellaisen hulavanteen näköiseen lenkuraan kiinnitetyn, kattoon ripustettavan prinsessaverkon suojaamaan yön aikana saalistavilta hyttysiltä. Päivisin suojautuminen on helpompaa, mutta etenkin kuumina öinä on pakko avata ikkunat ja nukkua ilman peitettä vähissä vaatteissa ja olla siten aivan onnellisen alttiina kaikille lentäville öttiäisille. 

Täällä Hollannin kodissamme ikkunat ovat hieman erikoisen mallisia, eivätkä mitkään standardi-hyttysverkot niihin sovi. Ja rumaa kiinteätä suojaverkkoa tai -kangasta en ole vielä ollut valmis ikkunoihin teippailemaan. Onneksi prinsessaverkko makkarissa on auttanut asiaa ja tehnyt yöunista levollisempia.

Muusta en sitten voikaan valittaa, koska kesä on sentään kesä ja lämpö ja ötökät kuuluvat asiaan. Ihanaa!




Luin muuten sunnuntaina Vuonon Mariannan blogia ja havahduin taas ajattelemaan hetkessä elämistä ja tietoista läsnäoloa. Näitä juttuja olen toki pohtinut aiemminkin. Ensimmäisen kirjan aiheesta taisin lukea vuonna 2004, mutta tuolloin ei kai ollut vielä riittävästi aikaa tai haluakaan ryhtyä harjoittamaan mieltään ihan oikeasti. 

Nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin olen alkanut miettiä uudelleen Jon Kabat-Zinnin ajatuksia tietoisen ja hyväksyvän läsnäolon merkityksestä ihan jokapäiväisessä elämässä. Olen tästä kiinnostuksestani itse vähän yllättynyt, koska olen aina aikaisemmin ollut aika allerginen kaikenlaiselle epämääräiselle ja ei mitattavissa olevalle höpsötykselle. 



Voin kuitenkin kuvitella, että jonkinlaista elämänviisautta on keski-ikäiselle täti-ihmiselle kertynyt jo sen verran, että tässä alkaa pikkuhiljaa tiedostaa, mistä voisi itse  kulloisessakin elämäntilanteessaan hyötyä.



Myönnän kyllä auliisti, että olen hommassa aivan noviisi ja harjoituksiin keskittyminen on ollut välillä ihan mahdottoman haasteellista. Aika usein usko on meinannut loppua kesken kaiken. Välillä olen sitten myös tavoittanut välähdyksen omaisesti ihan mahdottoman upeita pieniä oivalluksia. Ne lisäävät uteliaisuuttani ja huomaan, että viimeisen puolen vuoden aikana olen vähän vahingossa löytänyt joitakin uusia näkökulmia elämään ja omaan ajattelutapaani. Ihan jännittävää. 





Aika hassua, että kameran kuljettaminen mukana ja pysähtyminen kuvaamaan on auttanut myös hetkeen pysähtymisessä ja kauneuden löytämisessä sellaisistakin asioista, joiden ohi olisi muuten kulkenut vain omiin ajatuksiinsa uponneena tai huomista murehtiessa. Ei ehkä Mindfullnessia puhtaimmillaan, mutta minulle tärkeätä tietoista läsnäoloa omassa lajissaan. 



Sellaisia ajatuksia kesäkuun ensimmäisenä maanantaina.

Suloisia kesäpäiviä kaikille!
Doei,
Leena

Kuvat tässä postauksessa olivat kaikki taannoiselta Portgalin matkaltamme, eivätkä liittyneet aiheeseen mitenkään.