torstai 21. heinäkuuta 2016

Cambridge, eloisa pikkukaupunki jossa on paljon historiaa


Cambridge, eloisa pikkukaupunki jossa on paljon historiaa





Työjutut veivät Kn Cambridgeen, ja minä lähdin tietysti mukaan. Muutaman kerran olen käynyt Lontoossa, mutta muilta osin saarivaltio on odottanut oikeaa hetkeä. Uusi kolkka Britaniaa tuli nyt katsastettua.

Lensimme Heathrown kentälle, ja koska kentällä oli ruuhkaa, sopivaa laskeutumishetkeä odotellessa koneemme kaarteli hyvän tovin aika matalalla Lontoon kekskustan yllä. Ilokseni tunnistin lintuperspektiivistä useita tuttuja paikkoja ja rakennuksia. Aika harvoin pääsee isoa kaupunkia näkemään kerralla niin oivallisesta kulmasta. Lontoon keskustassa emme tällä reissulla muuten poikenneetkaan.

Cambridge sijaitsee n. 80 km Lontoosta pohjoiseen ja junalla pääsimmekin sinne todella kätevästi. Hotellimme sijaitsi mukavasti ihan vanhan keskustan tuntumassa. Olisimme toki voineet yöpyä myös college-majoituksessa ja kokeilla miltä tuntuu jakaa yhteinen kylpyhuone ja WC opiskelijoiden asuntolassa. Hetken harkitsimme, mutta tällä kertaa valitsimme toisin. Onneksi. K kiiruhti suoraan omaan kongressiinsa ja minulla oli mahdollisuus lähteä tutkimaan kaupunkia.


 Vanha keskusta on periaatteessa autotonta aluetta.

Vierailin muutamassa collegessa mutta kaikki eivat kuitenkaan olleet turisteille avoinna.

Christi Collegen kappeli


Corpus Christi Collegen pihalta, kappelin oviaukko oikealla










Keskustaa hallitsee ihan selkeästi Cambridgen yliopiston campus-alueet. Cambridge on toinen Englannin arvostetuimmista yliopistoista. Se toinen kuuluisa yliopisto on tietysti Oxford. Vanhat colleget ja yliopiston hallintorakennukset, joista osa on rakennettu jo keskiajalla, antavat kaupungille arvokkaan ilmeen. Arvokkuutta vähän pehmentää valtava määrä nuoria iloisesti häliseviä opiskelijoita ja tietenkin runsaat joukot meitä matkailijoita. Vilkkaimpaan aikaan tungos esim. Kings Collegen nurkilla oli melkein tukala. 


St Johns Collegen portti




 Cambridge on todellakin pikkukaupunki ja vaikka vilinää riitti, aivan nurkan takaa saattoi löytää rauhallisia vehreitä keitaita hetken hengähtämiseen. 



Kaupungin läpi virtaava Cam-joki tuo virkistävää raikkautta kaupungin ilmeeseen. Joki virtaa vain hiljalleen ja siksi se on omiaan pieneen veneretkeen (punting) tasapohjaisella veneellä, jota ohjataan pitkän sauvan avulla. Mill Lanelta voi vuokrata veneen joko ohjaajalla tai ilman. 




Kokoneen ohjaajan vuokrausta kyllä suositellaan, sillä ilmeisesti homma on paljon raskaampaa ja vaikeampaa kuin ensinäkemältä voisi kuvitella. En vuokrannut venettä enkä kipparia, vaan tyydyin vain katselemaan muiden lipumista hiljaisen virran mukana.  Näytti kyllä kivalta, ja jos oma kipparini ei olisi harmillisesti ollut jossakin collegella työn tiimellyksessä, olisin tahtonut mukaan virran vietäväksi.



Vanha keskusta on täynnä kiinnostavia pikkukauppoja ja alennusmyynnit olivat kiivaassa vauhdissa. Tällä hetkellä punnan kurssi oli meille turisteille suotuisa, joten houkutuksia riitti ja jotakin päätyi myös kassiin asti.




Kiinnostavia kirjakauppoja oli useita.



 Aasialaisten turistien suosikki-brandi






Paljon opiskelijoita - paljon herkkukauppoja!







Kauppojen lisäksi hauskoja kahviloita, pieniä ravintoloita ja teehuoneita oli runsaasti. Koska yksin ei tunnelmallisiin ruokapaikkoihin juurikaan tule hakeuduttua (miksei?), minua ilahdutti esimerkiksi itsu-niminen ruokapaikka, josta sai muun muassa aivan mainioita sushi-annoksia. Sushi oli rapsakan tuoretta ja muutenkin niiiin hyvää ja raikasta, että sellaista on vaikeata löytää ainakaan Amsterdamin vastaavista paikoista. Ja hygienia oli omaa luokkaansa!




Opaskirjassa muuten suositeltiin maistamaan paikallista herkkua, Sticky Chelsea bunia. Ja tottakai se piti kokea! Leivonnainen muistutti hieman tuttua korvapuustia, mutta oli aivan mahdottoman makea. Pulla on leivottu saman ohjeen mukaan vuodesta 1921 ja resepti on kuulemma tarkoin varjeltu salaisuus. Hmmmm... ainakin paljon siirappia, tummaa sokeria ja rusinoita! Uuuuh, vaikka herkuttelija olenkin.




Ja THE PULLA kuuluu ostaa ihan tietysta kahvilasta.


Olin päättänyt etukäteen, että ainakin yhteen museoon käyn tutustumassa tänä kesänä. Tähän asti olin enimmät sisäpaikat onnellisesti välttänyt, mutta vaikka sää olikin todella miellyttävä, tämän retken museovierailun aika oli nyt. Eikä kaduta, vaikka en olekaan oikeastaan mikään vitriini-museoiden ystävä. 




Fizwilliam-museo oli kyllä aika ällistyttävä. Valtavat kokoelmat sekä taidetta että kaikenlaista esineistöä muinaisesta Egyptistä, Kreikasta ja Lähi-Idästä japanilaiseen posliiniin asti. Ja kaikkea siltä väliltä. Miná bongasin mm.monet mielenkiintoiset kasvot:









Ja sitten ne vitriinit:









On myönnettävä, että kovin perusteellisesti en kaikkiin kokoelmiin jaksanut keskittyä. Ennemminkin kiinnosti kokonaiskuva valtavasta määrästa arvokkaita maalauksia ja esineitä, joita löytyi museon kolmesta kerroksesta. Pääsylippukaan ei maksanut mitään, joten plussan puolella pysyi tämäkin vierailu. Ja sitäpaitsi museossa oli ihana kauppa ja kiva kahvila, jos nyt ihan pakko oli halpoja puntia johonkin kuluttaa ; ) 







Viimeisenä Cambridge-päivänä ehdin käväistä vielä Yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa. Se on perustettu 1846 ja sieltä löytyy yli 8000 kasvilajia. Alueella aisti englantilaisen puutarhan hienostunutta tunnelmaa ja voin vain kuvitella sitä valtavaa työmäärää, jota kaiken kauneuden ylläpitäminen vaatii. Mutta kaunista oli. Todella kaunista. Hieman pilvinen sääkään ei puutarhan käytävillä samoilemista haitannut. 







  




















Perjantai-iltana K:kin saattoi vaihtaa vapaalle. Vuokrasimme auton ja kurvailimme kohti East Angliaa. 

Vasenta laitaa! 
Se onkin sitten toinen juttu.

Nyt kuitenkin jo terkut kotoa Amsterdamin tukahduttavasta kuumuudesta. 

Doei!
Leena

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Tämän Hollannikkaan viikonloppu




Tämän Hollannikkaan viikonloppu 

-Tuulta, hiekkarantaa, artisokkia, yhdessäoloa, taidemuseota ja EM-kisoja



Siinä sitä! Keskimmäinen perheemme lapsista oli viettämässä pitkää viikonloppua kanssamme täällä Amsterdamissa. 
Olipa rentoa ja kivaa.

Lauantaina teimme retken Zandvoordtin kylään. Matkustimme junalla Haarlemiin ja siellä vaihdoimme vielä pikku paikkuriin, jolla loppumatka kestikin vain muutaman minuutin. Entinen kalastajakylä on nykyään osa ranta-aluetta, jossa puoli Amsterdamia viettää aurinkoisia kesäpäiviään rantaelämästä nautiskellen. Alue on kuuluisa myös lähistön moottoriurheiluradasta, jossa aiemmin on pidetty jopa F1-kilpailuja.





Hiekkaranta on useiden kilometrien pituinen ja sen vuoksi suurikin ihmisjoukko sulautuu maisemaan aivan mainiosti ja olo on todella väljää. Tavallisimpien rantaleikkien lisäksi siellä voi surffata, liitovarjoilla, lennättää leijaa, pomppia tramboliineilla... mm. 


Hollantilaisten kesämökkinä on usein tällainen pieni lautamökki hiekkarannalla. Niitä voi vuokrata viikonlopuksi tai pidemmäksikin aikaa. Vieri vieressä ovat, mutta tunnelma on aika kiva.





Rannalla oli paljon petankkin pelaajia. Mukava meininki!


Tarkoituksemme oli tehdä kunnon rantakävely ja lounastaa jossakin kivassa rantaravintolassa. Sää oli tuulinen ja raikas ja sopikin paremmin reippailuun kuin löhöilyyn. Kävelyä kertyi reissussa nelisentoista kilometriä, josta iso osa rantahiekalla. Hyvää jalkatreeniä siis.




Rantamökkien takapihaa.



Paluumatkalla poikkesimme Haarlemiin ja Grote Marktilla komeilevaan Grote Kerkiin. Kirkko on rakennettu 1400-1500-luvuilla. Kirkossa on paljon kauniita yksityiskohtia, mutta silti suurta kirkkosalia dominoivat valtavan kokoiset 1700-luvulla rakennetut urut. Väitetään, että itse Mozart on lapsena soittanut noita urkuja.












Kaunis kello kirkon sisäkatossa varsinaisen kellotornin alapuolella.


Kotiin tultua, illallisen alkuruoaksi, ensin keitimme ja sitten vielä grillasimme latva-artisokkia. Emme olleet aikaisemmin valmistaneet niitä kotona, mutta silti onnistuimme hienosti. Latva-artisokkien syöminen on verrattavissa rapujen syömiseen, eli sellaista mukavaa askartelua seurustelun lomaan. Nälkä ei pelkällä artisokalla lähde.






Artisokat esikäsittelyn jälkeen odottamassa höyrykattilaa.

Sunnuntai-aamupäivällä kävelimme kauniissa auringonpaisteessa Museumpleinille katsomaan EM-puolimaratonin lähtöjä. Tunnelma oli innostunut ja juoksijat näyttivät kadehdittavan hyväkuntoisilta. Muutamia suomalaisiakin juoksijoita bongasimme. Suomalaisia oli myöskin yleisön joukossa heiluttelemassa Suomen lippuja. Näytti kivalta ja iloiselta.



Lähtötiimellystä

Lähtökannustusten jälkeen suuntasimme Rijksmuseumiin katsomaan paria Rembdrantin maalausta 1600-luvun vihkiparista nimeltä Marten ja Oopjen. Hollanti ja Ranska hankkivat muotokuvat äskettäin  yhteisvoimin 160 miljoonalla eurolla Rothschildtin suvulta ja ne ovat nyt ensimmäistä kertaa kunnolla esillä 150 vuoteen. Sopimuksen mukaan taulut ovat näytteillä vuorotellen sijoitettuna eri museoihin. Täältä ne kuljetetaan taas lokakuussa vaihteeksi Louvreen. Mielenkiintoista yhteistyötä!



Sulhasen kenkämuotia 1600-luvulta



Morsiamella on vihkisormus etusormessa ja toinen sormus riippuu kaulaketjussa.



Sulhasen puku on ollut todella paksua silkkiä.

Maalaukset olivat kyllä oikeasti upeita ja kiinnostavia kaikkine yksityiskohtineen. Muotokuvien pariskunnan vaatteiden musta silkki, pitsikaulukset ja korut ovat sellaisinaan hienoa ajankuvaa. Tällä museokäynnillä emme sitten paljon muuta katsoneet. Koska olemme hankkineet vuodeksi kerrallaan museokortit, joilla voi vierailla rajattomasti lähes kaikissa Hollannin museoissa, voimme tehdä lyhyitäkin vierailuja, eikä aina tarvitse viettää aikaa museossa koko rahan edestä. Palasimme siis Rijksin edustalle seuraamaan maratoonareiden maaliintuloa ja siivittämään taputuksin ja kannustuksin vielä viimeisiä metrejä.



Suomalainen juoksija naisten puolimaratonilla sai kannustukset.

Iltapäivällä K ja A lähtivät kävelymatkan etäisyydellä sijaitsevalle stadikalle EM-yleisurheilukisojen viimeisen päivän ohjelmaa seuraamaan. Luvassa oli monta jännittävää viestiä, kolmiloikkaa, moukaria, kuulaa ym.ym. Minä seurailin kisoja telkkarista välillä puolella silmällä ja välillä yritin löytää tuttuja katsomosta siinä kuitenkaan onnistumatta.

Myöhäisilta kului jalkapallon EM-loppuottelua jännätessä. Urheilun täyteinen päivä siis tuo sunnuntai! Ihan kuin tuntuisi vähän kropassa...

Ja kameraankin sain taas ehjän objektiivin. Kaikki hyvin.

Kesäterkuin,
Leena

Doei!