keskiviikko 30. marraskuuta 2016


Ku-ring-gai Chase ja viinitilat






Ennen kuin lähdimme seikkailemaan pidemmälle Australian mantereella, halusimme vielä nähdä Sydneyn läheisyydessä olevaa maan toiseksi vanhinta kansallispuistoa sekä tutustua muutamaan australialaiseen viinitilaan.

Pitävää selitystä näiden urien syntytavasta ei ole löydetty

Ku-ring-gai Chase- kansallispuisto sijaitsee n. 30 km Sydneystä pohjoiseen. Poikkeuksellisesti emme tällä Australian reissulla vuokranneet lainkaan autoa, vaan kansallispuistoonkin lähdimme retkelle kokonaiseksi päiväksi oppaan ja pienen porukan kanssa matkaten pikkubussilla ja katamaraani-veneellä. Opastettu retki oli hieno valinta, sillä kuulimme juttuja seudun historiasta, nykypäivästä, luonnosta ym. -paljon enemmän kuin olisimme itse ehtineet ottaa selville. Myöskään katamaraani-ajelua emme tietenkään olisi voineet omin päin tehdä.




 Puistossa näimme aboriginaalien vanhoja kivikaiverruksia (engravings) ja kuulimme niihin liittyviä jännittäviä kertomuksia. Puistossa onkin yhteensä satoja tällaisia kaiverruksia, jotka tarjoavat kurkistuksia yhteen maailman vanhimmista kulttuureista. Kaiverretuissa kuvissa voi nähdä jopa 8m pitkän valaan, kaloja, haita, wallabeja, emuja ja esi-isien henkiolentoja, jotka vanhojen uskomusten mukaan ovat luoneet maan, ihmiset ja eläimet. 



On arveltu, että olisivatko aboriginaalit mahdollisesti maailman ensimmäisiä tähtitieteilijöitä. Esim. heidän emua kuvaavaa kivikaiverrustaan on verrattu taivaalla näkyvään linnurataan ja on saatu viitteitä siitä, että heidän uskomusjärjestelmäänsä liittyi syvällinen tietämys tähtitaivaasta ja taivaankappaleiden liikkeistä. Todella kiehtovaa! 

Harmillista oli se, että vaikka ihastuin esimerkiksi emu-kaiverrukseen, en onnistunut saamaan siitä yhtään järkevää kuvaa. Samoin kävi valaille ja wallabeille. Muutamassa kuvassa näkyy joten kuten pieniä osia kaiverruksista ja alla olevassa kuvassa näkyy osa jostakin isommasta kuviosta, jota opas pullosta valutetun veden avulla sai paremmin näkyviin. No, lisää löytyy varmasti netistä, jos kuviot kiinnostavat.


Kallioissa näkyi myös muita erikoisia muodostumia, joista ei oikein tiedetä, miten ne ovat syntyneet. Keskustelua käydään siitä, ovatko ne ihmiskäden vai muun luonnon muovaamia.





Opimme minulle uusia asioita aboriginaaleista, mutta todella paljon kysymyksiä jäi vielä vaille vastausta. Oppaamme oli selvästi vähän varovainen puhuessaan alkuperäisväestöstä ja myönsikin että ei halua kovin paljoa heidän asioistaan puhua, koska aboriginaalit haluavat suojella omaa perintöään väärinkäsityksiltä. Ymmärsimme toki, mutta silti jäi monia kysymyksiä vähän vaivaamaan. Mieleen tuli, että eikö opas ehkä tiennyt vastauksia, vai onko aboriginaalien kohtelu ja asema vieläkin niin arveluttavia, ettei asioista tohdi oikein puhua. Osaan kysymyksistä saimme vastauksia myöhemmin reissumme loppupäässä, kun kävimme upeassa Ulurun kansallispuistossa Australian keskiosassa. Siitä ja aboriginaaleista vähän lisää myöhemmissä postauksissa.



Tällä retkellä näimme aivan hengästyttävän maiseman yli Broken Bayn, Lion Islandin, Pittwaterin ja Palm Beachin. 

Lion Island vartioi kansallispuistoa






Katamaraanilla seilatessa taas pääsimme katsomaan lähellä vesirajaa olevia vanhoja alkuperäisten asukkaiden tekemiä kalliomaalauksia, joissa oli kuvattu mm. kaloja ja ihmisen käsiä. 












Ilma oli todella lämmin ja aurinkoinen. Pieni pulahdus laivalta veteen olisi varmasti tuntunut hyvältä, mutta oppaamme selitti, että nuo vedet vilisevät haikaloja. Olin ihan tyytyväinen pelkkään pieneen tuulenvireeseen ;)

Matkalla kalliomaalausalueelle saatoimme ihailla paikallisten (miljonäärien?) mukavan näköisiä (vapaa-ajan?) asumuksia.














Aika kivoja pytinkejä, mutta en voi mitään sille, että minua vaivasi koko ajan ajatus näissä vesissä vaanivista haista. Tykkäisin kyllä rauhallisemmista vesistä oman mökkini edustalla.



Toisen retken teimme sitten eri oppaan kanssa viinitiloille, jotka sijaitsivat vähän etäämpänä, Hunter Valleyssä n.kahden tunnin ajomatkan päässä Sydneystä. Vierailimme yhteensä neljällä tilalla, joista kolme oli pienempiä ja enemmän sellaisia perheyrityksiä, tai niin kuin opas hienosti sanoi; boutiq-tyylisiä. No juu. Neljäs tila oli suurempi ja kaupallisempi yritys, joka tuo viinejä esimerkiksi myös Suomeen. 








Maisemat olivat kuin suoraan tv-sarjasta A Place to Call Home - Kotiin takaisin. Varsinkin kaksi pienemmistä tiloista sijaitsi todella viehättävässä ympäristössä. Emme tunne australialaisia viinejä kovin hyvin ja olemme olleet monestakin syystä -eikä vähiten ekologisista syistä- haluttomia ostamaan niin kaukaa rahdattuja tuotteita. Nyt oli kuitenkin kiinnostavaa maistella myös tuon mantereen juomia. 

Kovin paljon viisaammaksi australialaisten viinien suhteen en vieläkään itseäni tunne, mutta retki oli kuitenkin kivan rento ja oikeastaan K:n oma toive siitä, miten viettää aurinkoista ja lämmintä isänpäivää. Siis kun lapsetkin nyt sattuivat olemaan vähän kaukana. 





Samalla retkellä pysähdyimme maistelemaan myös paikallisia juustoja ja suklaita. Pikkubussissa oli onneksi jääkaappi, niin että saimme ostettua vähän vahvistavaa evästä paluumatkalle.

Sydneystä kävimme vielä pienellä laivaretkellä Manly Beachilla, jossa oli kaunista rantaa vaikka muille jakaa ja iloisia surffikoululaisia värikkäissä asuissaan. 





Olkoot Manly- retken kuvat tämän postauksen viimeiset. Seuraavassa Australia-postauksessa nostammekin sitten kytkintä ja lennähdämme suurelle valliriutalle Pohjoiseen.

Siihen asti,
Tot ziens!
Leena


torstai 24. marraskuuta 2016

Ensimmäistä kertaa Australiassa asti




Näkymä Royal Botanic Gardenista lahden yli 

Otan härkää sarvista ja yritän purkaa tunnelmiani taannoiselta Australian matkalta. On niin vaikeata päättää mitä kaikkea haluan tai osaan kokemuksistani kirjoittaa. Tekisinkö postauksesta enemmänkin opasta, joka sisältää kaikenlaisia vinkkejä Australiaan matkustavalle, vai yrittäisinkö saada mukaan enemmän henkilökohtaisia ajatuksiani ja kokemuksiani minulle uudesta ja vieraasta mantereesta. En oikein vieläkään ole osannut päättää, mutta ehkä teksti muotoutuu omanlaisekseen tässä jutun edetessä. Itsekin odotan vähän ihmeissäni mitä tästä tulee ;).

Osa 1. Sydney


 

Menomatkalla teimme lyhyen välilaskun Kuala Lumpurissa, ja jatkoimme sitten samaan syssyyn Sydneyhyn saakka. Olisi ollut todella mielenkiintoista poiketa tällä samalla reissulla myös Malesiassa, mutta siihen ei nyt ollut aikaa. K:lla ensimmäinen reissuviikko oli näet työmatkaa, ja hänen aikataulunsa oli melko tiukka. 

Osa 24 tunnin lentoreitistä. Olemme tässä Intian yllä ja seuraavaksi lähestymässä Kuala Lumpurin kenttää
Ensimmäisen viikon arkipäivät sain siis paria ns. edustusillallista lukuunottamatta toipua rauhassa aikaerosta ja kierrellä kaupunkia mieleni mukaan. Jotkut ovat kysyneet, miten ihmeessä saan vieraassa kaupungissa aikani kulumaan yksikseni. Luulen, että olen vähitellen tullut tarvittaessa aika itsenäiseksi kulkijaksi ja iloitsen näistäkin matkapäivistä. Onhan se kuitenkin selvä juttu, että yhdessä on toki aina hauskempaa ihmetellä eteen tulevia kummallisuuksia.

Sydney on yksi maailman kosmopoliittisimmista kaupungeista. Viimeaikaisessa väestölaskennassa asukkailla on mainittu olevan yli 230 Australian ulkopuolista syntymäpaikkaa. Tulkkauspalveluita tarjotaan virallisissa yhteyksissä ainakin 22 kielellä, esim. kreikaksi, italiaksi, espanjaksi, kiinaksi, vietnamiksi, turkiksi, koreaksi ja arabiaksi. Muiden muassa. 



Kaupungin siluetti näyttää kehittyneen melko sattumanvaraisesti. Modernit tornitalot töröttävät vanhojen victoriaanisten rakennusten seassa. Lisäksi löytyy siirtomaa-ajan tyyliä, englantilas-tyyppisiä rakennuksia, modernia arkkitehtuuria ja art decoakin pienin vilahduksin. Siis kaikenlaista viehättävässä sekamelskassa. Ainakaan minua tämä sekalaisuus ei tuntunut haittaavan. Ennemminkin rakennuksia tuli tarkasteltua erillisinä kokonaisuuksina eikä niinkään suhteessa toisiinsa. Osasinkohan nyt oikein selittää, mitä tarkoitan? Arkkitehtuurin tuntemukseni on vähän heikonlainen, vaikka se kiinnostaakin. Ehkä kuvat kertovat paremmin.


Edustalla Rocksin kaupunginosaa







Arkkitehtuuria Kirribillissä


Bloggari Allu (dit un dat sitä sun tätä) vinkkasi omassa blogissaan keväisin kukkivista jacarandoista. Kukinta osuikin sopivasti parhaimmilleen juuri tuolle ensimmäiselle viikolle. Parhain kukinta kestää kuulemma vain parisen viikkoa, joten meillä oli tuuria. Lähes koko kaupunkia täplittivät ihanan vaalean liilat ja runsaasti kukkivat puut. Niitä oli lähes kaikkialla, mutta Allun vinkkiä noudattaen kävelin Harbour Bridgeä pitkin Kirribillin kaupunginosaan, jossa ihanat kukkapilvet suorastaan vyöryivät joka puolelta ja täyttivät huumaavalla tuoksullaan koko tienoon.







Harbour Bridge hallitsee Sydneyn sataman maisemaa. Tuo valtava rakennelma valmistui 1932 ja kaupunkilaiset olivat jo tuolloin siitä kovin ylpeitä. Noin ison sillan rakentaminen oli sen aikaisella insinööritaidolla valtaisa voimainponnistus. Silta tunnetaan myös nimeltä Coathanger eli vaatehenkari, jota se hauskasti muistuttaakin. 


The Harbour Bridge koko komeudessaan

Sillalla on oma kaistansa kävelijöille, toinen pyöräilijöille ja neljä keskimmäistä kaistaa autoille. Kuten kerroin, kävelin siltaa pitkin vastakkaiselle rannalle, mutta halutessaan voisi varata ajan pari-kolme tuntia kestävään opastettuun kiipeilyretkeen, jossa pääsee käväisemään myös korkealla siltakaaren päällä. Vähän kyllä ajatus kutkutti kun kuulin, että näkymät sieltä ovat mahtavat. 



Korkeita näkymiä kävin katsastamassa myös Sydney Towerissa. Se valmistui 1981 osaksi jo 1970-luvulla rakennettua ostoskeskusta. Torni on yli 85 metriä korkea maanmerkki, joka näkyy lähes kaikkialta kaupungista ja kauempaakin. Myös siellä olisi voinut tehdä 45-minuutin mittaisen Skywalkin ulkona kuulemma hyvin turvavaljastettuna.




Näköalatasanne pyöri hitaasti, joten ravintolan pöydässä istuessa maisema vaihtui vähitellen.

Taas valitsin nynnymmän tavan ja katselin maisemia vain sisältäikkunoiden takaaa. Alanko tulla vanhaksi? Sieltä saattoi ihailla näkymiä kaupungin yli ja olikin kivaa yrittää tunnistaa mahdollisimman monta jo tutuksi tullutta rakennusta. Ihan lähellä tornia, mekein kuin jalkojen juuressa näkyi myös kaupungin kaunis puisto Hyde Park, jossa kävin käyskentelemässä suurten puiden varjossa myöhemmin parikin kertaa. 






Kun olni tornissa, hetkiseksi kaupungin ylle laskeutui kummallinen usva.

Toinen noista alussa mainitsemistani edustusillallisista syötiin samaisen tornin näköalaravintolassa iltanäkymiä katsellen. Kaupunki näytti erittäin kauniilta iltavalaistuksessaan, vaikka paikkoja olikin pimeään aikaan paljon vaikeampi tunnistaa.

Hyde Parkissa oli ihanan vilpoisaa ja uskomattoman suuret vanhat puut varjostivat sopivasti kuumana päivänä. Mietinkin monien puiden ikää. Minulla ei ole oikein käsitystä siitä, miten nopeasti tuollaisessa ilmastossa kasvu voi tapahtua.


Upea kaunis vanhus



Runo maksaisi vain neljä taalaa. Ostaisitko runon tältä runoilijalta?



Joulukuusi kukkalumen keskellä Hyde Parkissa.

Vaikka ilmasto oli hyvin kesäinen, niin kuin siellä tähän vuodenaikaan kuuluukin olla, joulua toki odotetaan eteläiselläkin pallonpuoliskolla. Juttelin joidenkin Australialaisten kanssa, ja eräs rouva kertoi olleensa viime jouluna Euroopassa. Hän oli ollut aivan ymmällään ja sanoi, ettei päässyt joulutunnelmaan lainkaan, koska hänestä jouluna kuuluu olla kesäisen lämmintä. Niinpä niin.

Toisaalta näin kuitenkin Sydneyn keskustan tavaratalon jouluikkunat, jotka tuntuivat olevan samanlainen tapaus kuin Stokkan ikkunat Helsingissä. Sydneyn jouluikkunassa jääkarhut ja muut minun mielestäni hyvin talviset hahmot hauskuttivat lapsia. Minulle jäikin vähän hämmentynyt olo, mutta ainakin lapset nauttivat ikkunan taianomaisesta tunnelmasta aivan yhtä autuaasti kuin helsinkiläis-lapset konsanaan. Ihan sama, onko yllä hellemekko vai putoileeko nenänpäähän valkeita lumihiutaleita.




Museum of Contemporary Artissa käväisin katsomassa japanilaisen Tatsuo Miyajiman näyttelyn Connect with Everything. Hänen installaatioihinsa sisältyi erilaisia ledvaloja ja vilkkuvia numeroita. Niiden avulla hän kuvasi mm. ajan virtaa. 






En oikein jaksanut keskittyä taiteilijan aivoituksiin ja totesinkin, ettei minun tarvitse niitä ymmärtää, sillä en ole lainkaan numero-ihminen ;). 


Puita vai ihmishahmoja?



Eläinhahmoja ajopuista

Museossa oli kuitenkin paljon muuta minua puhuttelevaa taidetta, kuten esimerkiksi alkuperäisväestön nuorten taiteilijoiden teoksia. 
Näytteillä oli myös Louise Hearmanin vähän unenomaisia maalauksia. Hänen ihmishahmonsa ja etenkin lasten kasvot olivat kiinnostavia.









  



Museorakennus itsessäänkin oli aika mielenkiintoinen ja sijaitsi aivan rannassa, joten maisemat isoista eteisaulan ikkunoista olivat kuin taideteoksia itsessään. Ylimmässä kerroksessa oli myös kiva näköalakahvila.


Kasvitieteellisen puutarhan reunalla
Koska Sydneyssä oli suomalaisittain katsottuna täysi kesä ja sää suosi, olin useampaankin kertaan kävelemässä hotellimme vieressä sijaitsevassa ihanassa ja valtavan kokoisessa Royal Botanic Gardenissa. Siitä tuli minulle itse asiassa miellyttävä vilvoittava keidas tosi kuumina päivinä, kun lämpötila kohosi yli kolmenkymmenen asteen. Puisto on pinta-alaltaan n.30 hehtaaria ja sijaitsee ihan keskustan tuntumassa. 




Alue rajautuu Farm Cove-lahteen, joten merituuli pääsee paikoin vilvoittamaan oikein kivasti. Keskipäivällä puistossa oli satoja kaupunkilaisia ruokatunneillaan virkistäytymässä. Osa nukahti puun alle eväät syötyään ja osa jutteli iloisesti työkavereiden kanssa niitä näitä. Näytti kyllä paljon virkistävämmältä kuin ankean työpaikkaruokalan seinien tuijottaminen. Olisipa kaikilla mahdollisuus tuollaisiin taukoihin työpäivän aikana! Puistossa oli hyvin erikoisiakin kasveja ja osa esim. valtavan kokoisista vanhoista puista oli istutettu ensimmäisten eurooppalaisten kolonialistien aikaan, joten paikka oli samalla elävä museo! Tuolla puutarhassa näin ja kuulin myös useita minulle vieraita lintuja sekä suuria värikkäitä perhosia ja kerran melkein astuin noin neljäkymmentä senttisen liskon päälle. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.



Royal Gardenista pääsi mukavasti rantatietä kävelemään suoraan Sille Kuuluisalle Oopperatalolle. Pakko myöntää, että minulle juuri Se rakennus tulee aina ensimmäiseksi mieleen, kun mainitaan Sydney. Rakennelma on oikeastaan teatteri- ja hallikompleksi, jonka eri osat liittyvät kaikki toisiinsa noiden kuuluisien vaaleiden kuorien alle. 










1957 tanskalainen arkkitehti J. Utzon voitti kansainvälisen suunnittelukilpailun ehdotuksellaan veistosmaisesta rakennelmasta, jota voisi katsella mistä kulmasta tahansa -maalta, mereltä tai ilmasta. Kun rakentaminen aloitettiin 1959, rakennuksen monimutkainen muoto ilmeni mahdottomaksi toteuttaa ja sitä oli pakko muuttaa. Projekti muodostui niin kiistanalaiseksi, että Utzon lopulta erosi 1966 ja Australian design team jatkoi työtä. Koska rakenne on niin erikoinen, sen toteuttaminen oli 14-vuotinen seikkailu kaikkien esiin tulleiden arkkitehtuuristen ongelmien ratkaisemiseksi. 1973 kuningatar Elisabeth II avasi virallisesti Sydneyn oopperatalon. Myöhemmin Utzon suostui taas osallistumaan tulevien muutosten suunnitteluun ja kun hän 2008 kuoli, hänen poikansa Jan jatkoi isänsä tehtävää. Oopperatalo on Sydneyn vierailluin turistinähtävyys ja samalla yksi maailman  vilkkaimmista esittävän taiteen keskuksista. Siellä on vuodessa yli 3000 esitystä.




Me osallistuimme opastettuun backstage-kierrokseen ja pääsimme kurkistamaan mm. eri konserttisaleihin, harjoitussaleihin, näyttämöiden taakse lavasteisiin, teknisiin tiloihin, joihinkin pukuhuoneisiin ja taiteilijoiden omaan ravintola-kahvilaan. Olin kyllä aikamoisen pöllämystynyt kaiken sen nähtyäni. Uskomattoman valtaisa laitos! 



Yksi monista näyttämöistä odottaa balettitanssijoitaan


Sitä tekniikkaa



Ja taas yksi näyttämö...


Jonkun maestron pukkari. Prässääköhän Hän itse housunsa?
Samana iltana kävimme vielä konsertissa, jossa Zukerman soitti Tchaikovskya ja Mozartia. Oli kyllä aika metka olo, kun tajusi olevansa oikeasti sen kuuluisan Oopperatalon katon alla.



Zukerman ja Sydney Symphony Orchestra

Musiikki oli kaunista ja ilta upean lämmin. Hotellille kävellessä huomasimme taaksemme jäävän Oopperatalon katon valaistun punaisilla unikoilla. 11.11. vietettiin nimittäin sodissa kuolleiden muistopäivää ja päivän tunnuksena on juuri punainen unikko. Vähän erilainen mielleyhtymä tuli kuitenkin suomalaiselle: Mieleen tuli ennemminkin Marimekko kuin sodissa kuolleet. 



Unikot loistivat pimeässä illassa.



Kaunis muraali Rocksissa kertoi omaa tarinaansa kaupungin historiasta.
Kiinnostava paikka aivan keskustassa oli mielestäni myös Rocks, yksi kaupungin vanhimmista osista. Siellä saattoi aistia melko vahvasti kaupungin historiaa. Teimme sinne yhdessä myös opastetun kävelyretken, jossa meille kerrottiin kiinnostavasti ensimmäisten eurooppalaisten uudisasukkaiden asettumisesta alueelle ja sen aikaisista asumisoloista ja elämästä.  Sieltä voi löytää yhä useita vanhoja sittemmin kunnostettuja hiekkakivestä rakennettuja taloja, joissa nykyään on kivoja pikku kauppoja ja ravintoloita. 



Markkinakojuja


Rocksissa on myös ainakin viikonloppuisin värikkäät ja ihanat markkinat. Ja paljon turisteja!, sillä rantaan pääsee lipumaan valtavia luksus-risteilyaluksia, joista purkautuu innokkaita matkalaisia valloittamaan jälleen yhtä uutta kaupunkia.





Myös kaupungin omat pienemmät laivat suhaavat Circular Quayn laiturista omille reiteilleen, niin että kaupungin edustalla vesiliikenne näyttää olevan todella vilkasta. Sanoisin, että Sydneystä jäikin mieleen hyvin merellinen vaikutelma.





Iloisia meripoikia

Keskustan rannoilla on useampiakin viehättäviä laitureita (warfs), joita on kunnostettu etupäässä kaupoiksi, hotelleiksi, ravintoloiksi ja muuhun virkistyskäyttöön.


Wooloomooloo-warf


Laiturin säännöt


Wooloomooloo-warfissa on lukuisten ravintoloiden lisäksi hotelli.

Osaan warfeista on rakennettu myös asuntoja, joiden neliöhinnat ovat kuulemma satumaisia. Sydney olikin minun mielestäni kaikkineen hyvin HYVIN kallis kaupunki ja joku väittikin sitä yhdeksi maailman kalleimmista. Ainakin keskustassa ravintoloiden hinnat olivat suomalaisittain (ja varsinkin hollantilaisittain) katsoen aika yläkanttiin. Ymmärsin myös, että asuminen ja muutkin elinkustannukset ovat siellä korkeat. 

Lyhytaikaiseen vierailuun Sydney kyllä houkuttaisi kalleudestaan huolimatta uudelleenkin, jos matka sinne ei olisi niin kamalan pitkä. Ja näin jälkikäteen ajateltuna matkaan kyllä kannattaa varmasti liittää Sidneyn lisäksi muitakin paikkoja. Myös me saimme huomata, että Australia on todella paljon muutakin kuin tuo viehättävä itärannikon kaupunki.

Seuraavassa Australia-postauksessa onkin sitten ihan muuta kuin kaupunkitunnelmia..

Siihen asti,
Tot ziens!
Leena