torstai 20. huhtikuuta 2017


On se vaan kumma



On se vaan kumma, kuinka loppuun asti nuupalleen yksi flunssa voi ihmisen saada. Juuri sopivasti pääsiäiseksi nappasin itselleni jostakin ensin kurkkuuni kaktuksen, sitten nenän umpitukkoon jumpsauttaneen nuhan ja nyt vielä loppumetreillä kamalan rouskuvan yskän. Pyhät vietin himmaillen, vaikka saimmekin nauttia perheemme vanhimman lapsen ja puolisonsa virkistävästä vierailusta monta päivää. 

Muut viilettivät ympäri Amsterdamia ja minä köhin ja niistin kotosalla. Onneksi noihin päiviin kuului myös paljon iloista jutustelua nuorten asioista, vanhojen valokuvien katselua, maailman parantamista ja yhteisiä hetkiä ruokapöydässä ja keittiössä. Tosin minut vapautettiin karmivan flunssani takia enemmistä kokkailuista ja sain etupäässä jaella viisaita ohjeita, jos niitä edes tarvittiin ;). Eipä juuri.

Voimat ovat siis vieläkin puolittaiset, mutta yritän lepäillä flunssan pois. Seuraavana viikonloppuna pitääkin olla jo paremmassa kunnossa. Tulevien kiireiden vuoksi blogi jää nyt pieneksi toviksi kevättauolle. Palailen kuitenkin Kanavalle taas toukokuun puolella.

Muistakaa te vältellä näitä kevätflunssia ja pitäkää muutenkin huolta itsestänne. 

Halit Teille Kaikille!
Tot ziens,
Leena


maanantai 10. huhtikuuta 2017


Sinistä ja vihreää -ja linna


Aloitan siitä linnasta.
Kuten edellisessä postauksessani kerroin, pääsin pikaisesti käväisemään Turussa. Säänhaltija oli sattumoisin suotuisalla tuulella ja sain nauttia aurinkoisesta ja keväisestä kaupungista ja tietenkin ihan parhaimmasta seurasta. Kyllä oli ehtinytkin olla jo kova ikävä!

Vaikka välillä tuuli puhisi vilpoisasti, enimmäkseen oli jo mukavan keväistä. Nähtävyyksien katselu ei ollut ollenkaan reissun tarkoituksena, mutta minulle oli silti suunniteltu vierailu Turun linnaan. Tosi herttaista. 






Käytävät, salit, portaat ja holvit ovat kaikessa koruttomuudessaan niin kauniita. Minulle tuo linna on aina jonkinlaisen rauhoittumisen paikka. Keskellä viikkoa ja keskellä päivää saleissa on juhlallisen hiljaista. Ihan parasta. Vielä ei ollut selvästikään luokkaretkikausi alkanut.







Minut vietiin Turussa myös kivaan Qwensel-kahvilaan, josta en ollutkaan kuullut aiemmin mitään. Siellä oli ihania suolaisia ja makeita leivonnaisia ja todella kiva mummola-tunnelma. Virkistävän epätrendikäs paikka ja sopii vanhaan miljööseen täydellisesti.




Turku-reissusta jäi hyvä mieli. Tuli juteltua taas tuntikaupalla ja kuunneltua nuorimmaisen kuulumiset ihan perinpohjin. Ja ikkunatkin pesaisin siinä sivussa. Äiti olen, ei siitä mihinkään pääse. Ihanaa kyllä, että saan olla!

Ja sitten niihin väreihin.



Viikonlopuksi palailin jo takaisin Amsterdamiin ja sunnuntaina jatkoimme hollantilaisten kevätretkiemme sarjaa. Hyppäsimme tällä kertaa Markeniin suuntaavaan bussiin. Vuorossa oli huima annos sinistä ja vihreää maisemaa.

Marken on Amsterdamin pohjoispuolella oleva pieni kylä. Siellä eleli kahdeksan vuosisadan ajan kalastajayhteisö lähes eristyksissä muusta mantereesta. Vasta 1957 rakennettiin silloiselta saarelta pengertieyhteys mantereelle. 






 Saari säilytti kuitenkin alkuperäisen ilmapiirinsä ja puusta rakennetut talonsa ja jotkut sanovat sen olevan yhä yksi Alankomaiden kauneimmista kylistä. No, ainakin se on hyvin pittoreski. 




Jos nyt uskallan oman mielipiteeni sanoa, niin aikamoinen turistipyydys se taitaa tänä päivänä olla. Ainakin kesäisin. Paikalle kärrätään bussilasteittain turisteja, mutta onneksi suurin osa heistä jää kävelemään vain tietylle alueelle ihan sataman tuntumaan. Sivummalla riittää kyllä tilaa hengitellä ja nauttia maisemista. Keskustassa on somien talojen lisäksi ainakin juustotehdas ja puukenkäverstas sekä muutamia ihan kivoja kahviloita ja ravintoloita terasseineen. Viehättävästä satamasta lähtee myös yhteysaslus esim. Volendamin kalastajakylään.



Hauskinta Markenissa on minun mielestäni kuitenkin lähteä kiertämään saarta  rannan tuntumassa kulkevaa polkua pitkin. Maisema on.. kuinka sitä nyt kuvailisin.. sininen ja vihreä. 


 


Meillä oli onnea, eikä sunnuntaina tuullut juuri lainkaan, joten parinkymmenen asteen lämmössä kävely oli todella miellyttävää. Kovalla tuulella tunnelma on tietysti ihan erilainen. Joka tapauksessa raikasta ilmaa, vettä ja alavaa maata on luvassa enemmän kuin uskaltaa toivoa. 




Tästä näkee, kuinka merenpinta on korkeammalla kuin maanpinta. Aivan kuin purjeveneet lipuisivat kuivalla maalla!

Näin keväällä paikka on mainio myös lintuja tarkkaileville. Monnickendamin ja Markenin välisellä avovesialueella on kesäisin satojatuhansia lintuja. Harmaahaiokaroiden, liejukanojen, sorsien ja muiden vakinaisten asukkaiden lisäksi alueella on paljon muuttolintuja, jotka lentävät kesäksi pohjoiseen. 



Tasaisen ja hyväkuntoisen kävelyreitin varrella voi katsella vaikkapa yksinäisellä niemellä nököttävää vanhaa majakkaa (Het Paard), joka toimii hyvänä maanmerkkinä. Majakalla ei kuitenkaan pääse vierailemaan, koska se on yksityisomistuksessa. 


Majakan edustalla on pieni hiekkaranta, jossa muutama tenava jo kahlaili rantavedessä. Vähän hirvitti, sillä vesi ei todellakaan ole vielä lämmennyt kahlauslämpöiseksi. Täällä Hollannissa vanhemmilla on kuitenkin selvästi rennompi ote kuin meikäläisellä aikoinaan, ja näyttävät nuo ipanat vähemmälläkin hössötyksellä hengissä säilyvän. Joten se siitä.

Lähettyvillä oli myös lehmiä laitumella, niin että idylli oli lähes täydellinen.









Kävelyä kertyi kaikkineen vähän yli 11 km ihan huomaamatta. Meno oli hyvinkin leppoisaa, mutta kyllä saatu raikas ulkoilma toi illalla unen silmään ihan yrittämättä. Hyvä sunnuntai.

Toivottavasti muillakin on ollut leppoisa viikonloppu.
Kivaa alkanutta viikkoa kaikille Teille!

Makrillipaketti tainnut vähän vuotaa satulalaukussa.

Tot ziens!
Leena


maanantai 3. huhtikuuta 2017


Kaunista ja herkkää




Viime viikolla magnoliat vihdoin avasivat nuppunsa ja naapurusto puhkesi loistoonsa. 






Kauneuden ja herkkyyden juju taitaa kuitenkin olla sen kaiken katoavaisuudessa. Jo nyt osa tuosta upeudesta on maahan varisseena. Muutaman kukan sain säilöttyä edes kuviin. 

Tuntuuko vieno tuoksu sielläkin?





Olen tässä pakkailemassa laukkua Suomen vierailulle ja ihan täpinöissäni. Saan viettää muutaman päivän Turussa perheemme nuorimmaisen seurassa ja odotan jo malttamattomana tuota retkeä. Viimeksi olemmekin tavanneet jouluna!

Iloisia terkkuja kaikille,
Tot ziens!
Leena 

 

maanantai 27. maaliskuuta 2017



No nyt kyllä kelpaa!




Kevät hellii meitä ja tänään maanantainakin lämpötila nousi 17 asteeseen. Ja alkavalla viikolla pitäisi joinakin päivinä olla jopa 18 astetta. Jihuu! En oikein meinaa käsittää tätä ihanuutta.

Kevätilma houkuttaa ulos katselemaan paikkoja, eikä vapaapäivinä kukaan voi kököttää vain sisällä. Meillä ei täällä ole varsinaista puutarhaa, johon pääsisi kuopsuttelemaan, ja siksi on keksittävä muuta hupia. Me kiertelemme lähialueita ja tutustumme ympäristön pikkukyliin ja -kaupunkeihin.




Lauantaina lähdimme seikkailemaan taas vaihteeksi junalla ja päädyimme Amersfoort-nimiseen pikkukaupunkiin. Olemme käyneet siellä aikaisemminkin pari vuotta sitten keväällä ja mieleen oli jäänyt kuva leppoisasta vanhastakaupungista, kauniista porteista ja muuritalojen (Muurhuizen) reunustamasta kanavasta ja siellähän se kaikki oli yhä paikallaan meitä odottamassa. 



Toki vanhankaupungin ulkopuolella on sitten hyvinkin modernisti rakennettua kaupunkia, mutta ymmärrettävästi siinä ei ole mitään niin kovin kiinnostavaa tällaisille lauantai-retkeläisille.





Amersfoort sijaitsee Utrechtin provinssissa n. 50 kilometriä Amsterdamista kaakkoon. Se on perustettu joskus 1200-luvun paikkeilla Eem-joen varrelle (ennen tuo joki oli nimeltään Amer). Yhä vielä joesta johdetut kanavat ympäröivät vanhan kaupungin keskustaa ja maisemaa hallitsee Onze Lieve Vrouvetoren eli 98m korkea kirkontorni.




Tornista kuuluu pitkin päivää hauskoja kelloilla soitettuja sävelmiä. Varsinaisesta kappelista on jäljellä vain ääriviivat aukion kiveyksessä, koska siellä aikoinaan säilytetty ruuti räjäytti kappelin taivaan tuuliin 1787. Vanhassa kaupungissa on kuitenkin jäljellä paljon muita rakennuksia 1300-1400-luvuilta. 







Amersfoort on myös maailmankuulun abstraktimaalari Piet Mondriaanin syntymäkaupunki ja siellä voikin vierailla hänen syntymäkodissaan ja tutustua tuon kuuluisan taiteilijan vaiheisiin. Olimme edellisellä kerralla vierailleet siellä, joten nyt jätimme paikan väliin. Sen sijaan kävelimme tapamme mukaan  katuja edestakaisin ja katselimme kaikenlaista.






Koska ilma oli huippukeväinen pysyttelimme ulkosalla lounas-, kahvi- ja illallispysähdyksiä lukuunottamatta. Kaupungissa on harvinaisen paljon tosi kivoja ravintoloita ja kahviloita ja terasseja. Koska oli niin lämmintä ja ihanaa, istuskelimme myös puistojen penkeillä, katselimme ohi kulkevia ihmisiä ja välillä tosissamme mietimme millaista olisi asua tuollaisessa somassa pikkukaupungissa ja erityisesti sen vanhassa osassa. Emme päässeet lopulliseen yksimielisyyteen siitä, olisiko plussia vai miinuksia enemmän. Aikamoinen ero kuitenkin olisi varmasti lähes kaikessa esimerkiksi Amsterdamiin verrattuna.








Tästä tuli jälleen kerran tällainen enemmänkin kuvapostaus hollantilaisista keväisistä näkymistä. Mutta siihen olette kai jo tottuneet. Kiva, jos jaksoitte tänne asti. Meillä reissu venähti koko päivän mittaiseksi ja palailimme kotiovelle vasta puoli yhdentoista aikoihin illalla. Jalat kyllä tiesivät kävelleensä!

Minä jään nyt jännittyneenä odottelemaan, tuleeko lämpimiä päiviä lisää. Hollannissa sää on jatkuvasti vähän kiikun kaakun, joten kauniista ilmoista on otettava kaikki irti silloin kuin sellaisia sattuu olemaan.

Mukavaa viikon alkua, voikaahan taas paksusti!
Tot ziens,
Leena

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Laituriterveiset






Voisiko olla keväisempää postausaihetta kuin laituri?! Voisi varmasti, mutta keväisiä tunnelmia tämänkin pikaisen tervehdyksen myötä haluan silti teille lähettää.



Viime viikolla keskiviikkona, ihan tavallisena arkipäivänä, meidän oli piipahdettava Haagissa hoitelemassa viisumiasioita. Sää oli uskomattoman keväinen ja lämmin ja viralliset asiat hoidettuamme päätimme vähän hurvitella ja lähdimme hetkeksi rannalle haistelemaan kunnon merituulta. Scheveningenin rantaan on vain pieni ratikkamatka Haagin keskusrautatieasemalta. 

Rannalla on valtavasti tilaa kävellä ja nauttia sekä merituulesta että auringosta, mutta tällä kerralla meitä houkutti erityisesti vastikään kunnostettu 45m pitkä de Pier eli suomeksi sanottuna laituri. Vaatetus ja varustus nimittäin sopivat ennemminkin kaupunkipäivään kuin hiekassa tarpomiseen. 

Laiturilta voi ihailla merta ja rantaviivaa lähes silmänkantamattomiin. Aivan mahtavaa! Kunnostuksen jälkeen myös sisätilat ovat täyttyneet ravintoloista, kahviloista ja pikkukaupoista ja kauniilla säällä useita ulkoterasseja on käytössä. 


Meri-ilma oli raikasta, mutta tuulettomissa paikoissa minäkin pärjäsin ihan hienosti ilman takkia ja kaulahuivia. Laiturin päässä olevan kahvila-ravintolan aurinkoisella terassilla nautimme lasilliset kuohuvaa ja skoolasimme ihan vain tavalliselle keväiselle keskiviikolle.







Raikkaita tuulia ja hyvän mielen viikkoa myös sinne!

Tot ziens,
Leena