perjantai 15. helmikuuta 2019

Hereillä ollaan helmikuussakin.. vaikkei uskoisi




Hei, Korkeasaaren karhut näyttivät heräilleen talviuniltaan viime viikolla, joten täytyyhän minunkin. Nyt nimittäin näyttäisi  ainakin blogin perusteella siltä, että minäkin olisin ollut kunnon talvihorroksessa. Syy hiljaisuuteen taitaa kuitenkin olla vähän muualla. 

Hammashässäkän jälkeen ehdimme kyllä todellakin tankata akkuja ja lomailla viikon, mutta sen jälkeen onkin ollut taas aika aktiivista menoa. Tänne blogin puolelle ei aktiviteeteista ehkä niin kovin kiinnostavia juttuja ole, mutta muutaman menovinkin Helsingin suunnalle voisin kyllä antaa, jos satutte näillä nurkilla liikkumaan vaikka sitten talviloman aikana.


Viikko sitten lauantaina poikkesimme Ateneumissa kiertämässä tunnin mittaisen opastetun kierroksen, jossa katseltiin Akseli Gallen-Kallelan maalauksia vähän uudella tavalla klik. Kuulimme taulujen tarinoita ja samalla mielenkiintoisia asioita tuon melko vauhdikkaan herran elämästä. Olen joskus kauan sitten lukenut hänen Afrikan vuosistaan kertovan kirjan ja muutenkin Akseli on kiinnostanut varsinkin Kalevala-aiheisten teostensa vuoksi. Nyt avautui monta uutta seikkaa esimerkiksi rakkaasta Poika ja varis-taulusta, tohtori Antellille maalatusta alastoman mallin kuvasta, Aino-tripyykistä (josta käytiin viime vuonna myös Me Too-keskustelua) , Lemminkäisen äiti-maalauksesta ja monesta muusta. Hieno kierros, suosittelen! Ainakin meille sattui muuten todella hyvä opas tällä kertaa.



Karoliina Hellberg, Didrichenin taidemuseo

Sunnuntaina keskimmäisemme sai houkuteltua meidät Didrichenin taidemuseoon Helsingin Kuusisaareen, jossa oli minulle ennestään tuntemattoman nuoren taiteilijan näyttely. klik Taulut olivat Karoliina Hellbergin uskomattoman ihanilla ja rohkeilla väreillä maalattuja unien, muistojen ja salaisuuksien kuvakudelmia. Hän itse kutsuu niitä esteettisiksi haamuiksi. Tauluissa on valtavasti yksityiskohtia ja samalla tyyni ja mystinen tunnelma. En oikein tiedä, osaanko tässä kuvata näkemääni ymmärrettävästi, mutta maalaukset olivat upeita ja olimme kaikki kovin vaikuttuneita. Didrichen Pro Arte-tunnustus on myönnetty taitaville nuorille taiteilijoille vuodesta 2003 lähtien ja Hellberg sai omansa vuonna 2018. Enkä yhtään ihmettele.  Kokemus Didrichenissä oli hyvin erilainen kuin edellisen päivän kierros Ateneumin kansallisgalleriassa, mutta ei yhtään vähäisempi. Tätäkin siis ehdottomasti suosittelen!!  Näyttely on avoinna 5.5.2019 asti.

Kolmas taidekokemus voisi olla Amos Rexissä avattu Magritten näyttely. klik Itse emme ole siellä vielä käyneet ja voi olla, ettemme sinne edes ehdi, mutta eipä niin hirmuisesti harmita, koska olen käynyt Brysselissä Magritte museossa ihmettelemässä hänen taulujaan monen monituista kertaa klik. Eli kokemukseni perusteella uskallan suositella. Jos hänen maalauksiaan  ei ole livenä nähnyt, voisin kuvitella, että kokemus on käynnin arvoinen. Näyttely on avoinna 19.5. 2019 asti.  

Ja jotta ei menisi pelkäksi maalaustaiteen hymistelyksi, maininnan ansaitsee myös eilinen alkuillan käväisy Helsingin Yliopiston tiedekulmassa. Kävimme kuuntelemassa ihan hirmuisen mielenkiintoisia näkymiä Kaiken maailman ihanista materiaaleista. Hurjan kiinnostava ja samalla ihan älyttömän vaikea aihe. klik. Joskus tekee kyllä hyvää eksyä pois omalta mukavuusalueeltaan. Sitäkin suosittelen! Vaikka tietysti tuo nimenomainen tilaisuus onkin jo ohi. Lisää kiinnostavaa kuunneltavaa kyllä varmasti löytyy jatkossakin. Ja kynnys tiedekulmassa piipahtamiseen on kyllä tehty todella matalaksi. Esimerkiksi Hope for Globe-sarjassa näyttäisi olevan monta mielenkiintoista aihetta. Joitakin juttuja voi myös seurata suorana netissä, joten vink vink muillekin kuin helsinkiläisille.




Säät ovat vaihdelleet ihanasta auringonpaisteesta lumisateeseen ja vihoviimeiseen loskaryöpytykseen. Ja kaikenlaista muuta on ollut siinä välillä. On kyllä ollut pitkän tauon jälkeen taas totuttelemista lumen kanssa elämiseen ja kaikkeen siihen liittyvään rumbaan, mutta nyt alkaa jo löytyä aamuisin kuhunkin säähän oikeat kengät ja hanskat ja pipo tulevat mukaan jo ihan automaattisesti.



Toivon hartaasti, että ehtisin purkaa parin viikon suman, ja vierailla teidän kaikkien kivoissa blogeissa. Ikävä on teitä jokaista.

Aurinkoista perjantaita ja virkistävää viikkistä!
Leena 


sunnuntai 27. tammikuuta 2019

JUURI siitä oli kysymys




Hei kaikki ihanat! Ja mukavaa pakkaspäivän iltaa. Ainakin täällä Helsingissä on tänään sunnuntaina ollut ihan napsakka pakkanen ja häikäisevän aurinkoinen talvipäivä. Postaustahtini ei ole päätä huimannut ja ajattelin, että nyt on käytävä edes pikaisesti moikkailemassa. Oma blogi on ollut ihan viimeinen asia, mikä viime aikoina on tullut mieleen. Onneksi jokusen kommentin muiden postauksiin olen satunnaisesti saanut jätettyä. 

Olen nimittäin viimeisen viikon ollut ihan poissa pelistä ja säätänyt - arvatkaas minkä kanssa? No hammaslääkäri-asioiden! Ajattelin jo, ettei ole todellista. Niin kamala riesa koko hem...in juttu!!! 

Olin ihan naatti.

Matkaan mahtuu monta mutkaa ja yksi sokea? hammaslääkäri, (josta ei tässä nyt sen enempää), mutta sitten eilen vihdoin aloitettiin juurihoito, ja nyt olo alkaa vähän helpottaa. Näen jo värejä, kuulen ääniä, maistan makuja ja pystyn keskustelemaan. Olin monta päivää kipuni kanssa ihan hirmuisen ärtsy, enkä esimerkiksi sietänyt oikeastaan pientäkään leikinlaskua. Ei ikinä uskoisi, miten kamalaa hampaasta johtuva kipu voi olla. 

Kaikki hommat on tekemättä ja kotityöt samoin. Kuvista näkee, että myös ikkunat kaipaisivat pesua, mutta ne eivät todellakaan ole listallani etunenässä. Ja onneksi on reilusti tuota pakkastakin. Keskittymiskykyni viime viikolla riitti lähinnä koossa pysymiseen ja tyhjänpäiväisten telkkariohjelmien katseluun. Nyt on tartuttava tekemättömiin töihin ja saatava jotain aikaiseksi, joten löpinät seis ja hommiin.

Iloisia päiviä kaikille! Tammikuun viimeistä viikkoa viedään..

Haliterveisin,
Leena 




maanantai 14. tammikuuta 2019

Parasta kulttuuria-haaste



Blogi-ystäväni Tuula klik haastoi minut mukaan Kulttuurimatkalle, ja minähän tietysti tartuin haasteeseen. Kaikkiin kysymyksiin vastaaminen ei ollutkaan ihan helppoa, koska elämme tällä hetkellä vähän sellaisessa saumakohdassa. Elämämme täällä Suomessa ei ole ehkä vielä ihan täysin vakiintunutta, ja vasta ihmettelemme, millaiseksi se mahtaakaan muodostua. Kiva oli kuitenkin tarkastella omaa toimintaansa silläkin silmällä. Ainakin yritin parhaani :-)


Minkälainen kulttuurin kuluttaja olet? 


Taidan olla aika tavallinen kuluttaja varsinkin nykyisin, kun asumme Suomessa. Siis sellainen sekalainen ja vähän puuskittainen. Ajoittain tulee eteen selvästi aktiivisempia kausia ja sitten taas huilaillaan. 

Kaikkinensa uskon, että kulttuurin harrastaminen ja kuluttaminen on terveellistä ja lisää kaikenlaista hyvinvointia. Muistan kuulleeni tai lukeneeni, että terveyden kannalta olennaista näyttäisi olevan se, että kulttuuriharrastuksiin liittyy yhdessä toimimista. Eli porukalla harrastettuna homma olisi vielä tehokkaampaa. Pakko myöntää, että siinä asiassa olisi petrattavaa, vaikka tanssi harrastuksena on kyllä aika hyvä siinäkin suhteessa.


Onko Suomessa jokin kulttuurilaitos, jossa sinuun törmää useamman kerran vuodessa?


Koska olemme vasta palanneet Suomeen neljän ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen, olen vähän hukannut tuntumaa sekä Suomen kulttuuritarjontaan, että omaan toimintatapaani täällä. Tämänhetkinen elämäntilanteeni on myöskin hieman erilainen kuin lähtiessäni, joten saapa nähdä. Ainakin tällä hetkellä sekä aikaa, että voimia on varmasti enemmän käytettävissäni myös kulttuurista nauttimiseen. 

Luulen, että etenkin Helsingin taidemuseot tulevat jatkossakin saamaan minusta vakikävijän. Suomalainen museokortti jo taskussa.  Uskoisin, että sekä Helsingin Musiikkitalo että teatterit saavat minut piipahtamaan esityksissään useammankin kerran vuodessa. Samoin ooppera, jos vain rahavarat sallivat. Kirjastokin lienee kulttuurilaitos ja luulenpa, että Oodi houkuttaa useampaankin käyntiin tänä vuonna.



Minkälainen musiikki on lähellä sydäntäsi?


Muusikkimakuni on aika venyvä ja hyvin tilannekohtainen. Aiemmin, kun poikani oli vielä kouluikäinen, ja soitti klassista instrumenttia, sain istua aika usein klassisen musiikin konserteissa. Nyt se on jäänyt selvästi vähemmälle, vaikka muutaman kerran vuodessa tykkään kyllä konsertissakin istua, jos on hyvä konsertti tarjolla. 


Koska harrastan tanssia, kuuntelen sen myötä ehkä eniten  swing- musiikkia. Muuten kuuntelen aika monipuolisesti kaikenlaista aina mielialan ja tunnelman mukaan.

Käytkö oopperassa? 



Kyllä! En oikein ymmärrä itsekään, mikä oopperassa kiehtoo. Musiikin lisäksi lavastus ja puvustus ovat minulle kokonaisuudessa hyvin tärkeitä. Pelkkää oopperamusiikkia jaksan harvoin kuunnella. Paitsi ihan joskus iskee hämmentävä tarve luukuttaa kotona oopperaa lähes täysillä. 

Mieliinpainuvin oopperakokemus on luultavasti ollut New Yorkin Metropolitanissa. Heti matkan ensimmäisenä iltana oli monta tuntia kestävä Wagnerin Ring-oopperaan kuuluva esitys. Aikaerorasitus painoi päälle ja nukutti ihan mahdottomasti. Väliajoilla ihmiset kaivoivat laukkujensa kätköistä voileipiä, hedelmiä, keksejä ja palan painikkeeksi termareista kahvia ja teetä. Tunnelma oli jotenkin absurdi ja samalla ihana.

Helsingin Kansallisoopperassa olen käynyt tietysti monen monta kertaa ja se on suosikkini. Sen lisäksi  on tullut käytyä ainakin Savonlinnassa, Nilsiässä, Milanon La Scalassa, Berliinissä ja  Amsterdamissa, 


Millainen kirjallisuus sinua kiinnostaa?



Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän elämäkerrat kiinnostavat. 
Muuten lukemiseni kulkee vähän puuskissa. Välillä innostun dekkareista ja saatan hotkaista niitä montakin peräperää. Sitten voin lukea peräkkäin monta kirjaa joltain tietyltä aikakaudelta, esimerkiksi kaksikymmenluvulta ja sitten seuraavaksi hypätä vaikka 1800-luvulle -tai  vaihtoehtoisesti nykypäivään. On erityisen mukavaa, jos esimerkiksi historiallisen romaanin tapahtumat sijoittuvat minulle tuttuihin paikkoihin tai kaupunkeihin. 

Suomalaisessa proosassa suosikkejani ovat esimerkiksi Joel Haahtela, Riikka Pulkkinen, Jussi Valtonen, Olli Jalonen ja Anja Snellman. Tärkeänä pidän sitä, että  kieli on hyvää ja tarina kiinnostava. Ja keskenkin voin kirjan jättää, jos se tuntuu ajanhukalta. Luen kirjat suomeksi tai englanniksi. Olen ehkä vähän nipo suomennosten kanssa, ja huolimattomasti käännetty teksti saakin minut vähän hermostumaan. Luen myös jonkin verran tietokirjallisuutta, mutta niissä suodattimeni on vielä aika paljon tiukemmalla.



Mitä kirjoja aiot lukea tänä vuonna? Uutuuskirjoja?



Suunnittelen hyvin harvoin pitkälle eteenpäin lukukirjojani. Joskus jonkin suosituksen perusteella saatan ehkä jo ennalta valita jonkun tietyn teoksen. Ja tietysti suosikkikirjailijani seuraavaa teosta saatan odottaa kieli pitkällä ennakkoon. Nyt en kuitenkaan taida osata nimetä yhtään tulevaa kirjaa. Koko ajan minulla on samanaikaisesti meneillään pari kirjaa ja jostain ne vaan aina löytyvät ne seuraavatkin.

Paljonko käyt teatterissa? Onko sinulla mielessäsi jokin tuleva tai ajankohtainen näytelmä, jota aiot mennä katsomaan?


Hollannissa emme juuri käyneet teatterissa kielen vuoksi. Helsingissä asumme lähellä sekä Kansallisteatteria että Kaupunginteatteria ja täällä on paljon myös pieniä teattereita, joiden ohjelmistoon on kiva tutustua. Tykkään teatterin live-tunnelmasta. Mitä vain voi tapahtua ja esitys usein elää vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Näiden kahden kuukauden aikana olen ehtinyt käydä teatterissa vain kerran täällä Suomessa. Toivottavasti vauhti kiihtyy kevään edetessä.


Miten paljon käyt taidenäyttelyissä? 


Aika paljon. Amsterdamissa museokortti oli kovassa käytössä neljä vuotta ja nyt ilokseni täälläkin on vastaava kortti käytössä. Kuvataide on meidän molempien suosikki, ja sekä taidemuseoissa että gallerioissa on kiva käydä ihmettelemässä taidetta. Maalausten lisäksi myös valokuvataide kiinnostaa kovasti.





Käytkö katsomassa tanssiesityksiä?


Kyllä, vaikka näiden parin kuukauden aikana emme ole vielä Suomessa ehtineetkään tanssia katsomaan. No, näkemässämme Oopperan kummitus- musikaalissa oli tietysti myös tanssia mukana. Niin, ja olemmehan taas aloitelleet omia tanssitreenejämme ;-) Siinä sitä vasta onkin korkeakulttuuria :-DD


Mitä kotimaista elokuvaa olet viimeksi käynyt katsomassa tai aiot mennä katsomaan? Perusteletko tai kuvailetko elokuvaa? 


Suomessa olemme ehtineet käydä leffassa vasta kerran. Näimme The Wife-elokuvan, joka muuten oli ihan kiinnostava, mutta ei tietenkään kotimainen. Amsterdamissa kävimme sen sijaan katsomassa suomalaisen elokuvan syksyllä. Elokuvainstituutti Eye:ssa oli Kaurismäki-viikko. Tapahtumaa mainostettiin siellä aika näkyvästi. Sen verran hommaan oli tietenkin osallistuttava, että kävimme katsomassa Kauas pilvet karkaavat-elokuvan, vaikka olimme sen toki nähneet aikoinaan Suomessa. Hollantilaiset ehkä vähän ihmettelivät elokuvan atmosfäärin ja ilmaisun karuutta sekä kielen koruttomuutta, mutta me olimme ihan ylpeitä suomalaisesta vivahteesta. 




Kun matkustat, paljonko tutustut matkakohteesi kulttuuritarjontaan?


K varsinkin ottaa etukäteen selville lähes kaiken mahdollisen. Niillä matkoilla, joiden aikana K on paljon töissä, ja liikun itsekseni, menen usein vähän fiiliksen mukaan. Jos kotona on kylmää, rapaa tai pakkasta, tykkään reissussa olla paljon ulkona valossa, eivätkä museot yms. niin paljon houkuta. Kävelen ja katselen mielelläni kauniita rakennuksia ja tulipa tässä mieleeni, että onhan kai arkkitehtuurikin osa kulttuuria, joten kulttuuriahan nämä kaupunkikävelytkin oikeastaan siis ovat. Toki, todella kiinnostavat museot tai näyttelyt saatan pikaisesti katsastaa kauniillakin ilmalla, mutta kynnys on vähän korkeampi silloin. Konsertteihin sen sijaan lähden harvoin yksin. 




Mikä ulkomaan käyntikohde: teatteri, näyttely, museo tms. on jäänyt mieleen kaikkein kiehtovimpana ja miksi?


Tähän on kyllä ihan toivottoman vaikeata vastata!! 

Suuret taidemuseot maailmalla, kuten Vatikaani Roomassa, MoMa ja Metropolitan Museum of Art New Yorkissa, Museum Inseln Berliinissä, Rijks Museum, Van Gogh ja Stedelijk Museum Amsterdamissa, Tate-Gallery Lontoossa, Louvre Pariisissa... Kaikki ovat olleet todella kiehtovia. Ja monet pienemmät näyttelyt Amsterdamissa, Tukholmassa, Berliinissä.. Graffitit ja muraalit Torontossa, Montrealissa ja Brysselissä.. Voi apua!

Jos on valittava vain yksi, niin ehkä kuitenkin valitsen Kielletyn kaupungin Pekingissä. Se oli massiivisuudessaan todella vaikuttava ja kiehtova. 


Siinä oli viimeinenkin vastaukseni kulttuuri-kysymyksiin. Ihan innostuin näemmä.. 




Kiitos Tuula haasteesta! 
Toivottavasti muutkin innostuvat aiheesta.

Reipasta tammikuun puoliväliä.

Ajatuksin,
Leena

P.S. Valokuvat ovat viikonlopun retkeltä Seurasaareen