torstai 5. heinäkuuta 2018

Affogato suola-karamellikastikkeella


Kylmää ja kuumaa. Suolaista ja makeaa. Sitä kaikkea yhtaikaa löytyy tästä Affogatosta. 

Kunnollinen vanilijajäätelö jollakin lisukkeella on mielestäni aina hyvä valinta silloin kun pitää keksiä helppo ja tyylikäs jälkiruoka kevyehkölle aterialle. Jos varsinainen pääruoka on jo itsessään hyvin tanakka, jätski voi joskus tuntua liian tuhdilta lopetukselta, mutta yleensä kai kyse on kuitenkin annosten koosta. Usein minä täällä Hollannissa emmin myös sen suhteen, että pitäisikö ensin olla jokin varsinainen jälkiruoka ja sitten vielä ihan lopuksi kahvi tai tee (mahdollisine härpäkkeineen).

Olen huomannut, että täällä toimitaan noissa kahvi-asioissa usein vähän eri tavalla kuin Suomessa. Esimerkiksi jos ravintolassa tilaan jälkiruoaksi (tai muuten vain) suklaakakun ja kahvin, kahvi kiikutetaan heti ja kiireesti pöytään. Sitten joudun juomaan pelkän kahvin ensin, tai vaihtoehtoisesti saan juoda kylmää kahvia ainakin 10 minuuttia myöhemmin saapuvan kakkupalan kanssa. Toki aina tarjoilijalle voi vinkata, että haluaisi molemmat tilaukset yhtaikaa, mutta se on tosiaan itse muistettava hyvissä ajoin pyytää. Ja siltikin unohtavat usein toiveen toteuttaa.

Kotona voi tietenkin toimia kuten haluaa, ja vieraamme ovatkin saaneet tottua meidän systeemiimme eli että yhtaikaa tarjotaan kakut ja kahvit. Aluksi kyllä huomasin kummastuneita katseita ja vieraat olivat vähän ymmällään että miten pitäisi toimia. Muutenkin täällä syödään vaikkapa ruokatunnilla töissä useita eväsleipiä ihan kuiviltaan juomatta mitään ja vasta lopuksi ehkä hörppäistään  päälle tetrallinen maitoa tai vähän vettä. No juu. Meneehän se niinkin. Mikäs minä olen arvostelemaan toisten tapoja.

Seuraavan italialaisen jälkkärin kanssa ei tarvitse törmäillä kulttuurieroihin, vaan siinä on kätevästi kaikki samassa lasissa yhtaikaa. Nautitaan siis Affogatot (italiaksi hukkunut tai jotain sellaista). Saisiko olla?




Affogato suola-karamellikastikkeella

100 g sokeria
1 rkl vettä
50g santen -kookoskermaa 
200 ml kookosmaitoa
1/2 tl suolaa

jäätelöpalloja
espressokahvia

Suola-karamellikastike:

Laita kattilan pohjalle ruokalusikallinen vettä ja anna sokerin sulaa siihen ja sekoittele alhaisella lämmöllä kärsivällisesti kunnes massa muuttuu kullanruskeaksi. Tähän kuluu yllättävän kauan aikaa, mutta lopulta kärsivällisyys palkitaan

Kun sokerimassa on kauniin väristä ja tasaista, lisää varovasti ensin kookoskerma ja sitten kookosmaito ja suola. Seos kuohahtaa, varaudu siihen ja jatka hämmentämistä. Karamelli on nyt hyvin kuumaa. Se muuttuu ensin kiinteäksi, mutta vähitellen kyllä kaikki liukenee ja tasoittuu. 

Hämmentele vielä kunnes kastike on samettisen sileää.

Kokoa annokset:

Asettele pari jäätelöpalloa lasien pohjalle. Lusikoi jäätelöpalloille karamellikastiketta ja lorauta lopuksi päälle vahvaa ja kuumaa espressokahvia. Namis!

Ohjeessa valmiin kastikkeen määrä on reilu ja siitä riittää todella moneen Affogato-annokseen, mutta olen huomannut, että kerralla kannattaa tehdä kunnon satsi. Jos kastikkeen säilyttää jääkaapissa kunnolla suljetussa astiassa, se säilyy kuulemma kolmekin kuukautta. 

Tosin meillä ei säily. Sitä voi nimittäin nauttia marjojen ja hedelmien kanssa tai kakun välissä tai... 

Lähes yhtä hyvän jälkkärin saa valmiistakin kinuskikastikkeesta, mutta tämä itse tehty kastike on varmasti vegaaninen, gluteiiniton ja laktoositon. Jäätelö kannattaa tietysti valita erityisruokavalioiden mukaan, mutta ainakin Suomessa on tarjolla monenlaista vaihtoehtoa.

Minä käytän täällä Go-Tan-kookoskermaa ja katsoin, että sitä pitäisi saada Suomestakin ainakin isoista K-marketeista. Siinä on kätevästi 3 x 50g pussit, joten annostelu on helppoa eikä isoa tölkkiä tarvitse availla 50 g:n takia. Kätevää muuten muuhunkin ruoanlaittoon ;-).


  
Aika usein ainakin meillä jälkkäriksi riittää pelkät marjat, mutta tietenkin ruokavieraat ovat kiva tekosyy nähdä vähän vaivaakin. Tällä kertaa nautimme nuo kahviherkut kyllä ihan vaan tavallisena keskiviikkona kahdestaan.

Hauskoja herkutteluhetkiä etenkin kaikille teille lomalaisille. Täällä varsinaiset kesälomat pidetään usein vasta elokuulla.

Tot ziens,
Leena



tiistai 3. heinäkuuta 2018

Kesän helpoin juustokakku



Viime viikolla leivoin illallisvieraille jälkkäriksi helpon ja nopean juustokakun. Se maistuikin kahvin seurana niin hyvälle, että se syötiin aika nopeasti melkein viimeiseen muruun asti. Äkkäsin vähän liian myöhään, että tämä ohje kannattaisi ehkä laittaa talteen ja siksi kuvailut unohtuivat, kunnes oli jo oikeastaan liian myöhäistä. Koska seuraavat pari-kolme viikkoa ovat niin kiireisiä, etten paljon ehdi leivoskella, laitan ohjeen teille kuitenkin jakoon jo nyt. Olkoonkin vain tynkäkuva kakuntyngästä!

Ohje ei ole itse kehittelemäni, vaan vanha Valion ohje, jonka  hoksasin sattumalta vasta nyt löydettyäni täkäläisestä kaupasta yllättäen laktoosittomat ranskankerman ja maitorahkan ja  mietittyäni mitä niistä tekisin. Vähän jouduin ohjetta tuunailemaan oman kauppamme tarjontaan sopivaksi, mutta olin ihan täpinöissäni.

Ohje tulee tässä:

Kesän helpoin juustokakku

Pohja

200g Digestive-keksejä
75 g sulatettua voita (tai juoksevaa Oivariinia 60g)

Täyte

2 prk (a 200g) rahkaa
2 prk (a 150g) ranskankermaa
1 muna
3/4 dl sokeria
1 sitruunan raastettu kuori
1 rkl vanilijasokeria
2 rkl perunajauhoja tai Maizenaa


Hienonna keksit esim. monitoimikoneella. Sekoita sulanut rasva keksimuruihin. Vuoraa irtopohjaisen vuoan pohja leivinpaperilla. Taputtele keksiseos pohjalle.

Aloita juustokakun valmistaminen hienontamalla keksit esim. monitoimikoneella. Sekoita Oivariini keksimuruihin. (Voit käyttää myös 75 g sulatettua Valio voita.) Vuoraa irtopohjaisen vuoan (Ø n. 24 cm) pohja leivinpaperilla. Taputtele keksiseos pohjalle.

Yhdistä täytteen aineet. Vatkaa seosta sähkövatkaimella n. 1 min., jotta täytteestä tulee kuohkea ja aineet sekoittuvat hyvin. Kaada vuokaan, jonka halkaisija on n. 24 cm.

Paista kakkua uunin alimmalla tasolla 175 asteessa n. puoli tuntia, tai kunnes keskikohtakin on hieman jähmettynyt.

Jäähdytä. Irrota kakun reunat vuoasta varovasti veitsellä. Siirrä tarjoiluvadille. Koristele tuoreilla marjoilla ja/tai sitruunamelissan lehdillä. 

Kakusta tulee aika litteä tällä täytemäärällä, mutta siksi se tuntuu vähän keveämmältä kuin perinteinen juustokakku. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään maustettua sitruunarahkaa. Silloin kannattaa varmasti sokerimäärää vähentää ja jättää sitruunankuori kokonaan pois. 


... Ja sitten kesäkuun viimeisenä päivänä otetut kuvat:





Näin pitkällä sitä jo ollaan!


Ihanaa alkanutta heinäkuuta Sinulle!

Tot ziens,
Leena






maanantai 25. kesäkuuta 2018

Saaristossa


Mitä sanoisitte pienestä saaristoristeilystä? Ihanaa, mutta suomalaiselle tietysti aika tuttua ja tavallista, eikö vain? Olen täällä muilla mailla ylistänyt saaristomertamme ja kannustanut Suomeen kesällä lähteviä tutustumaan ehdottomasti myös Suomen upeaan saaristoon. Nyt me pääsimme tutustumaan tuhansiin saariin... 



Kanadassa. Olin aluksi vähän kuin puulla päähän lyöty, sillä paikoin olisin voinut vannoa, että olemme Suomessa! Mökkejä, huviloita, veneitä, laitureita, rantatuoleja ja lipputankoja. Paitsi, että saloissa liehui Kanadan tai Yhdysvaltain lippu. Tai jopa niiden yhdistelmäviritys. Hassua, että maisema voi näyttää samalla niin ällistyttävän tutulta ja sitten oikein tarkkaan syynätessä vähitellen alkaa havaita pieniä, ja välillä vähän suurempiakin, eroja.



Lähdimme risteilylle Kanadan Gananoquesta, joka sijaitsee Ontarion alueella, muutaman tunnin ajomatkan päässä Torontosta. Yövyimme ensin pienessä perhehotellissa, jossa söimme aivan tavattoman hyvän illallisen. Joskus voi ihan vahingossa käydä hyvä tuuri. Tosin montaa kunnon ravintolaa ei tuolla Gananoquessa sitten ollutkaan. Paikka oli yllättävän pieni, vain kylänen, ja se taisikin olla useimmille vain risteilyn lähtösatama. Ainakaan saapuessamme sunnuntai-iltana emme nähneet montaakaan ihmistä kylänraitilla.



Risteilypäivä oli niin lämmin ja kaunis, että suurimman ajan istuimme laivan kannella ja katselimme Thousand Islandsin aluetta ja saarien rannoilla olevia vapaa-ajanasuntoja ja yritimme valita joukosta omia suosikkihuviloitamme. 



Vaikeata oli päättää, mikä olisi lopulta se mieluisin. Itse haaveilen pienestä karusta mökistä pienessä saaressa, kallioiden syleilyssä ilman  mökkinaapureita tai sen kummempia mukavuuksia. Siis haaveilen. 



Todellisuudessa väsyisin varmasti sellaiseen suojattomaan luotoon, johon olisi vaiketa rantautua kovalla tuulella ja muutenkin meren armoilla olemiseen. Rehellisesti sanottuna olen elämässäni ollut enemmänkin maakrapu ja rannalla tähystelijä. En ole tottunut merenkävijä vaan järvisuomen kasvatti ja pelkään oikein kovia myrskyjä. Mutta kuten olen sata kertaa aiemminkin todennut: Haaveilla voi! Ja siksi haaveilen yhä ;-)



Thousand Islands on luonnonkaunis saariryhmä, joka sijaitsee Ontariojärven ja Saint Lawrencejoen yhtymäkohdassa Yhdysvaltojen ja Kanadan rajalla. Saaret muodostavat joen alkupäähän 80 km mittaisen ketjun. Alkupäässään Saint Lawrence on jopa 25 kilometrin levyinen, mutta kapenee 8 km levyiseksi Thousand Islandin päätepisteessä koillisessa. Toisin kuin saariryhmän nimestä voisi päätellä, siihen kuuluu kaikkiaan yli 1800 saarta. Tuo lukema sisältää sitten kaikki joen pinnan yläpuolellle pysyvästi jäävät maa-alueet, joilla kasvaa vähintään kaksi puuta. 

Thousand Islandsin ensimmäisiä asukkaita olivat irokeesit, jotka kutsuivat sitä Manatoanaksi eli Suuren Hengen puutarhaksi. Nykyinen nimi on peräisin 1600-luvun lopulta, jolloin saarille oli annettu ranskalainen nimi Les Milles Iles eli tuhat saarta. 1800-luvlla joella alkoi risteillä höyrylaivoja, ja saarille rakennettiin ylellisiä hotelleja ja varakkaiden ihmisten kesäasuntoja.



Kaikki maa, mikä näissä kuvissani näkyy on todellisuudessa saarta.
Jotkin saarista sijaitsevat Kanadan puolella ja toiset taas Yhdysvaltain puolella. Raja mutkittelee joessa ja ainakin näin ulkopuolinen voi päätellä lähinnä huviloiden edustalla liehuvista lipuista, kummalla puolella saari on. En tiedä, miten tiukat säännökset raja-asioissa tuolla on, mutta ilmeisesti valtioiden rajat ovat tarkasti valvottuja ja muodollisuudet pätevät siis sielläkin.





Ainakin jos olisimme halunneet astua maihin Yhdysvaltain puolella olevassa saaressa ja vierailla alueen ehkä kuuluisimmassa turistinähtävyydessä eli Boldt Castlessa, passi olisi tarvittu. Meidän paattimme kuitenkin vain hitaasti kiersi saaren ja saimme katsella mahtavia linnarakennuksia jokaisesta ilmansuunnasta. 






Linnaan liittyy traaginen rakkaustarina, joka lyhykäisesti menee jotenkin näin: 

Rikas Waldorf Astoria- hotellin omistaja George Boldt rakennutti linnaa jumaloimalleen ihanalle Louisa-puolisolle. Linnan oli määrä olla unelmien kesäasunto.  Vaimo kuitenkin sairastui äkillisesti ja ehti kuolla vain muutamaa kuukautta ennen kuin linnan oli määrä valmistua. Sureva aviomies pysäytti rakennustyöt siihen paikkaan, eikä nähnyt enää mitään syytä saattaa työtä loppuun. Linnarakennus ehti jo rapistua pahanpäiväisesti, kunnes 75 vuotta myöhemmin uusi rakennuttaja osti rauniot ja kunnosti linnan alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Nykyisin paikka toimii turistinähtävyytenä.



Thousand Island liitetään usein myös saman nimiseen  salaattikastikkeeseen. Tiedättehän sen vaaleanpunervan majoneesipohjaisen kastikkeen, jota perinteisesti lorautetaan esimerkiksi katkarapusalaattiin. Tuon kastikkeen syntytarinasta on varmasti useampiakin versioita, mutta itse olen kuullut tarinan, jossa joskus 1900-luvun alkupuolella kalastusopas La Londe tarjosi opastamalleen kalastusseurueelle vaimonsa valmistamaa illallista. Illallisella tarjoiltiin muun muassa tuota tiettyä herkullista kastiketta. Illallisvieraiden joukossa oli kuuluisa New Yorkilainen näyttelijä Mary Irwin. Hän ihastui ikihyviksi kastikkeeseen ja vaati reseptin myös itselleen ja vei sen mukanaan New Yorkiin. Siellä hän antoi sen sitten toiselle Thousand Island- kesävieraalle, eli Hotelli Waldorf Astorian omistajalle, Georg Boldtille, joka puolestaan halusi lisätä sen hotellinsa Menuun välittömästi. Ja siitä seurasi suuri menestys: kastike liitettiin ehdottomasti tuon ajan fine diningiin. Nykyään kastikkeella taitaa olla vähän toisenlainen maine, vaikka hyvää onkin. 

Me saimme risteilyllämme kuulemma aidon 1000 Islands  salaattikastikkeen ohjeen, ja jaan sen nyt tässä teillekin. 

1000 Islands Dressing

1 kupillinen majoneesia
3 rkl chilikastiketta
1 tl hienonnettua ruohosipulia
1 tl hienonnettua vihreätä paprikaa
1 tl hienonnettua tilliä
suolaa ja mustapippuria

Sekoita ainekset hyvin ja jäähdytä.

Emme vielä ole ehtineet ohjetta testailla, mutta se täytyy varmaan vielä tehdä, kun kerran hoodeilla käytiin. Ainakin tuo on aika simppeli ohje. Nopeasti kuukkeloimalla ensimmäisessä suomenkielisessä vastaavassa ohjeessa oli 16 eri raaka-ainetta. Ehkä se kertoo vain siitä, että ohje on hieman jalostunut Suomeen asti matkatessaan. Hmmm.




Lopulta ainakaan minä en osannut sanoa, mikä matkan varrella näkyneistä huviloista olisi ollut se paras. Suurin osa oli sellaisia, että henkilökuntaa pelkästään piha-alueiden hoitoon olisi hyvä olla saatavilla. Taidan yhä palata siihen alkuperäiseen haaveeseeni. Mutta hauskaahan noita oli katsella.








Näissä mökkitunnelmissa siis tänä maanantaina. Kivaa viikon alkua kaikille!

Tot ziens!
Leena