lauantai 18. elokuuta 2018

Matkan varrella Maastricht


Olemme tänä kesänä tehneet pyrähdyksiä meillä ja naapurissa tai oikeammin sanottuna naapureissa. Yhden reissumme varrelle sattui Maastricht, Hollannin eteläisin kaupunki. Olemme käyneet siellä muutaman kerran aikaisemminkin, mutta joka ikinen kerta sää on ollut luvattoman surkea ja vettä on aina tullut taivaan täydeltä. 

Päätimme nyt antaa tuolle, meille aina surkeimmillaan näyttäytyneelle kaupungille, vielä yhden mahdollisuuden. Se olkoon sitten viimeinen ja jos sama säänäytelmä toistuu, luovutamme ja jätämme paikan sammakoille. 

Vielä pari tuntia kestävän automatkan jälkeen, kun lähestyimme kaupunkia, taivaan hanat aukesivat ja me katsoimme apeina toisiimme. Tässä se nyt sitten oli. Maastricht. Mutta ainakin yritimme.


Vaan kuinkas kävi. Kun parkkeerasimme vuokra-autoa hotellimme eteen, sade loppui ja loppuilta olikin sitten silkkaa poutaa. Vaikka sää oli mukavan lämpöinen ja pilvipoutainen, sateenvarjot otimme mukaan varmuuden vuoksi, kun lähdimme etsimään illallisravintolaa. Niin varuillamme yhä olimme muistellessamme edellisiä kertoja kaupungissa. Vaan varjojapa ei tarvittu!


Päädyimme syömään erääseen italialaiseen ravintolaan oikeastaan ikkunapöydässä istuneen suurin piirtein ikäisemme pariskunnan ansiosta (Michelinsuosituksen huomasimme vasta pois lähtiessämme). Siinä kävi niin, että kun töllistelimme ikkunassa esillä olevaa ruokalistaa, pöydässä ruokaileva daami nosti peukkuaan ja elehti innokkaasti, että kannattaa poiketa sisään. Daamin elegantti punainen leninki oli sen verran hienostunut, että minä vilkaisin huolestustuneena lenkkareitani ja muutenkin arkista, mutta onneksi ihan siistiä asuani, ja mietin kuumeisesti voisimmeko ollenkaan mennä sisään. Muukin asiakaskunta vaikutti hollantilaisittain katsottuna hyvin pukeutuneelta ja hollantilaisillahan kun on yleensä tapana mieluummin alipukeutua. Onneksi lopulta päätin olla välittämättä pikkuseikoista. Kun odottelimme ainoata vapaana olevaa pöytää, tuo punapukuinen rouva supatti vielä takaani, että ruoka täällä on koko kaupunginosan parasta. Voi olla, että daami oli maistellut hivenen liikaa kuohuviiniään, mutta kun saimme maistaa alkuruokaamme, häntä oli kyllä helppo uskoa.



Aamulla aurinko paistoi upeasti ja kaikki näytti aivan erilaiselta  auringon paistaessa Maasjoen rannalle. Maastricht on kivan kokoinen, noin 120 000 asukkaan kansainvälinen yliopistokaupunki. Amsterdamiin verrattuna tunnelma on pikkukaupunkimainen ja kotoisa, vaikka kyllä turisteja tuollakin näyttää olevan. Muistimme viikonlopputungoksen edellisistä vierailukerroista ja lähdimme liikkeelle jo varhain, heti aamupalan jälkeen. Siihen aikaan kaduilla näki vielä eteensä, eikä energiaa kulunut väistelyyn ja tunkemiseen. Pidempään juttujani seuranneet tietävät, että mieluiten välttelen tungosta viimeiseen asti. 

Maasjoella lipuivat niin matkustajalaivat kuin hiekkaproomutkin sulassa sovussa


Kivoja terasseja oli ihan kaikkialla ja aamupäivällä tilaakin olisi ollut runsaasti

Aamupäivän kuljimme ja katselimme katuja ja ihmisiä. Oikein muistin: paljon, paljon ihania pikkuputiikkeja ja aika kalliit hinnat. Nyt oli vielä viimeiset alennusmyynnit meneillään ja ikkunaostoksilla löysin hirmuiset määrät kaikkea tosi kivaa ja kaunista. Mitään en kuitenkaan tylsyyksissäni ostanut. Eikä kyllä jäänyt edes harmittamaan.

Nämä hauskat kengät olivat todellisuudessa tummanvihreät ja varmasti ihanat yhdistettynä konjakinväriseen laukkuun...


Hauska idea helman pidentämiseen, vaikka silittäessä varmasti idea ärsyttäisikin 

Hotellimme oli erittäin siisti ja aika kekseliäästikin sisustettu. Siellä oli haettu menneiden vuosikymmenien tunnelmaa ja Jane Fondan sekä Arnold Schwarzeneggerin kuvat  putkahtivat esiin siellä sun täällä. Vähän harmittaa, etten ottanut hotellissa juurikaan valokuvia. Muutaman hassun yksityiskohdan kuitenkin huomasin napsineeni talteen.






Maastrictista jäi aurinkoinen, iloinen, nuorekas ja vähän huoleton vaikutelma eli aivan päinvastainen kuin aiempi käsitykseni oli. Onneksi annoimme sille tilaisuuden!


Jos jotakuta kiinnostaa, laitan tähän vielä sekä hotellimme, että mainion italialais-ravintolan linkit:

Nuorekas hotellimme

Erinomainen vaikka vähän hintava italialainen ravintola

Maastrichtista matka jatkui eteenpäin, mutta niistä sitten myöhemmin. Nyt ihanaa lauantai-iltaa ja terkut pilvisestä Amsterdamista!

Tot ziens,
Leena


8 kommenttia:

  1. Me ollasn taas aina pidetty Maastrichtista ja viedään usein suomalaisvieraatkin sinne.

    VastaaPoista
  2. Kiva paikka tosiaan. Aiemmin vaan on satanut niin rankasti, että kaikki on näyttänyt tosi apealta. Mutta meillä on ollut vain huono tuuri aiemmin. Nyt nappasi.

    VastaaPoista
  3. Olipa mukava kirjoitus ja kiinnostavat kuvat taas. <3 Ja Maastricht näyttää oikein kivalta, ainakin näin poutaisena päivänä.

    Tuosta pidennetystä hameesta tuli mieleeni farkut, joista saa lahkeet irrottamalla shortsit. Ne olivat mielestäni niin kamalat, että ovat jo melkein hienot. Kuva löytyy täältä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jes. Kävin tarkistamassa kuvan ja tulipa mieleen, ettei ehkä ihan mun malliani kuitenkaan. Vaan epäilemättä kätsyt kyllä säänvaihteluita ajatellen. Tosin kovin runsaita selluliittipahkuroita eivät taitaisi imarrella...

      Poista
  4. Olimme eksän kanssa lyhyellä kierroksella vuonna 2002 Maastrichissa, joten en paljon siitä muista mutta oli kiva nähdä kaupunkia kuviesi kautta:) Mukavaa alkavaa viikkoa Leena:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käyttelin kameraa Maastrictissa aika kitsaasti, joten kummoistakaan mielikuvaa ei noista otoksistani varmaan saa, mutta sanat kertokoot: Kiva paikka!

      Kivaa viikon alkua sinullekin Jael!

      Poista
  5. Maastricht selvästi halusi antaa itselleen vielä yhden mahdollisuuden ja näyttää teille parhaat puolensa.

    Näin 18.000 asukkaan kaupungissa asuvana 120.000 asukasta tuntuu aikaslailla paljolta :). Mutta ymmärrän, että sikäläisessä mittakaavassa voidaan luokitella pieneksi.

    Ja pystyin hyvin mielikuvittelemaan pikku skumppahuuruissa olleen, hyvän ja onnistuneen aterian syöneen rouvan suositukset :). Onneksi ei menneet hukkaan. Ja kuvien perusteella ihan tosi kivalta paikalta koko Maastricht näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Asukastiheys täällä on aikalailla erilainen kuin Suomessa. Minun oli siihen alussa tosi vaikea suhtautua, varsinkin kun itse tarvitsisin aika suuren henkilökohtaisen reviirin.

      Täällä on 16 miljoonaa asukasta ahdettuna pienelle vetiselle maapläntille. Se on aikamoista, varsinkin kun ottaa huomioon, että Hollannissa on kylien ja kaupunkien väleissä tosi paljon lehmä- ja lammaslaitumia ja tulppaanipeltoja täyttämässä pinta-alaa.

      Hollanti on niin pieni, että sen huristelee autolla neljässä tunnissa etelästä pohjoiseen ja lännestä itään vie suurinpiirtein yhtä kauan.

      Minusta oli oikeastaan virkistävää, että rouva unohti jäykistelyt ja innostui kehumaan hyväksi kokemaansa paikkaa muillekin. Voi olla, että olisimme päätyneet jatkamaan matkaa, kun annosten hinnat olivat aika korkeat ja pukukoodikin muu kuin meillä sattui varustus olemaan. Olisi voinut jäädä tosi herkullinen illallinen syömättä. Kiittelimme pariskuntaa hyvästä vinkistä pois lähtiessämme. Nuo kun jäivät nauttimaan illasta toooodella pitkän kaavan mukaan ;-)

      Poista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!