keskiviikko 8. elokuuta 2018

Oppikoululaisen ihastus ja rippikoululaisen retkimuisto



Käväisimme Suomessa jo toisen kerran tänä kesänä. Aluksi vietimme perheen kanssa yhdistettyjä 90-vuotis syntymäpäiviä. Kuten huomaatte, syy juhlaan on helppo löytää, vaikka ei niin sattuisikaan mitään erityistä juuri täsmäpäivään. Varsinaisiin synttäreihin oli oikeasti aikaa vielä kaksi ja kolme viikkoa, mutta ei haitannut. Juhlat vietettiin lahjojen, laulujen ja kakkujen kera oikein pieteetillä, kun kerran satuimme nyt saamaan joukon kasaan.

Toinen hauska Suomi-juttu oli vierailu maisemissa, jotka herättivät mukavia muistoja lapsuus- ja nuoruusvuosilta. Kävimme vanhempieni kanssa ajelemassa Rautaveden kansallismaisemassa ja vierailimme Tyrvään Pyhän Olavin keskiaikaisessa kivikirkossa. 



Kirkko on peräisin 1500-luvun alusta ja sillä on ehtinyt olla vaiheikas historia. Tulipalon jälkeen 1600-luvulla kirkkoon rakennettiin upea paanukatto ja uudet lehterit, joihin A. Löfmark maalasi hienot kirkkomaalaukset. Myöhemmin lähiseudulle rakennettiin kuitenkin uusi kaksitorninen kirkko keskelle asutusta ja tämä uskomattoman kauniilla paikalla oleva vanha kirkko autioitui. Unohduksen vuosikymmenillä oli puolensa, koska tuolloin kirkkoa ei korjattu tai modernisoitu ja sisätila säilyi 1600- ja 1700-lukujen asussa.

1960-luvulla kirkkoa korjattiin museoviraston johdolla ja siitä tuli suosittu vihkikirkko ja matkailukohde. Aika oli kuitenkin jo vahingoittanut vanhaa paanukattoa ja niinpä vuonna 1996, entisajan rakennusperinteitä kunnioittaen, 800 talkoolaista aloitti valtavan urakan. He veistivät käsin tarvittavat 16 000 paanua ja jo vuoden kuluttua voitiinkin juhlia työn valmistumista. Sitten tapahtui jotain kamalaa. Kolme viikkoa juhlien jälkeen kirkkoa kohtasi tuhopoltto. Seurakuntalaiset seisoivat mykistyneinä savuavilla raunioilla. Kaikki se valtava voiman ponnistus oli tehty tyhjäksi yhdessä yössä.



Kerrotaan, että jo tuolta raunioilta lähti kasvamaan ajatus rakentaa kirkko uudelleen ulkoasultaan entiseksi ja sisätiloiltaan entisen kaltaiseksi. Haluttiin palauttaa menetetyn kirkon sisätilan tunnelma.



Edessä oli valtava työmaa, mutta kaikesta selvittiin. Erityisen haastavaksi koettiin sisätilojen maalaustyöstä päättäminen. Tunnettuja taiteilijoita haastateltiin ja lopulta työhön päätettiin kutsua kaksi varsin erilaista taiteilijaa, Osmo Rauhala ja Kuutti Lavonen. Maalaustyö vaati erityistä taitoa olosuhteista johtuen, koska kirkkoa ei lämmitetty lainkaan ja lattian alta nouseva kosteuskin haittasi. Töitä voitiin tehdä vain vuoden lämpimimpänä aikana. Myös värit oli valmistettava itse. Maalaustyö on myös  historiallinen. Edellinen vastaava kokonaistaideteos löytyy Tampereen tuomiokirkosta, jonka maalasivat Hugo Simberg ja Magnus Enckel 1900-luvun alussa.



Vaikka tykkään sekä Rauhalan että Lavosen töistä, etukäteen ihmettelin miten kaksi noin eri tyyppistä taiteilijaa voivat yhdessä saada aikaan kauniin kokonaisuuden. Ja nyt on kyllä pakko myöntää, että lopputulos Pyhän Olavin kirkossa on oikein onnistunut.







 Viimeistään nyt joku teistä jo varmaan ihmettelee tuota otsikkoani. Miten pieni oppikoululainen tai edes rippikoululainen tähän juttuun liittyvät!?

Avaanpa vähän taustoja. Pienenä oppikoululaisena lähes ensimmäinen asia, joka muistuu tuolta ekalta syksyltä mieleeni, on koulun oppilaskunnan vaalit. Minulla ei tietenkään ollut minkään valtakunnan käsitystä siitä, mitä moiset vaalit tarkoittivat, eikä asiaa taidettu meille pienimmille edes kummemmin selittää. Mutta suuri vastuu kuitenkin ojennettiin kuin hopealautasella. Minullakin oli käytössä se yksi arvokas ääni. Vaan ei hajuakaan, mihin sen käyttäisin. No, koulun ala-aulan seinälle oli ilmestynyt oppilaiden kasvokuvia ja niiden vieressä oli tietenkin se tärkeä numero. En tunnistanut kasvokuvista tai nimistä ketään, mutta kun oikein tarkkaan kuvia katselin, huomasin isojen lukiopoikien joukosta erään, jolla oli kovin kiltti hymy ja kauniit kihartuvat hiukset. Siinä olisi sankarini, jolle ääneni ilomielin antaisin!! Ehdokkaan nimi oli Osmo. Nimikin oli ihan kiva. Niinpä äänestyspäivänä kirjoitin kieli keskellä suuta ehdokkaani numeron lapulle. Siitä, tuliko Osmo Rauhala silloin valituksi, minulla ei ole mitään muistikuvaa. Mutta sinä vuonna minulla oli joka tapauksessa oma sankarini koulun isojen poikien joukossa. Se oli Osmo.

Rippileiriltä taas teimme joukolla bussiretken tuonne Pyhän Olavin kirkkoon. Kesä oli kauneimmillaan, alttarilla oli maljakossa iso kimppu niittykukkia ja valo siivilöityi ikkunoista ihanasti. Tunnelma teki lähtemättömän vaikutuksen nuoren tytön mieleeni. Myöhemmin olin sanonut vanhemmilleni, että jos joskus menen naimisiin, se kyllä tapahtuu tuolla. Toisin tietenkin kävi, mutta ymmärrän kyllä silloisen romanttisen ajatukseni.



Kun viimeisin remontti oli ohi ja kirkko avautui yleisölle 2009, mediahuomio oli melkoinen ja kesällä 2010 vierailijamäärä ylitti jo 100 000 hengen rajan. Suurin ryntäys on varmasti jo vähän laantunut, mutta elokuisena maanantainakin vieraita tipahteli yhä tasaisesti. Jos kesällä siellä päin liikutte, pistäytykää toki. 

Suomessa ainakin väliaikaisesti vähän viileni, mutta kun eilen illalla palasimme tänne Amsterdamiin, täällä oli myöhään vielä kolmekymmentä astetta ja tukahduttavan kosteaa. Yöllä heräsimme ukkosen jyrinään, mutta yhä sisälläkin oli 31,5 astetta. Tämä keskiviikko onkin sitten sateen jälkeen hitusen raikkaampi. Huh.

Iloa teidänkin keskiviikkoonne!
Tot ziens,
Leena






12 kommenttia:

  1. Olipa ihanan lämminhenkinen postaus, vaikka kirkolle kerkesikin käymään välillä kalpaten. Piti myös käydä opiskelemassa Googlesta, missä tuommoin Tyrvään kirkko on! Vaikuttava ja kaunis rakennus, jossa pitää ehdottomasti käydä, jos tuolla päin tulee liikuttua.

    Minä olen muuten äänestänyt kerran samoilla perusteilla. Tosin tätä ei pitäisi ehkä kertoa, koska olin jo huomattavasti vanhempi, ja olisi pitänyt ajatella järkevämpiä perusteita kuin ehdokkaan ulkonäkö. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noihin muistoihin liittyy sellainen lämpöinen pohjavire, joten ehkä se välittyy postaukseenkin.

      Kirkolla on tosiaankin ollut aikamoinen menneisyys, mutta hienoa on ollut ihmisten lannistumattomuus ja talkoohenki. Lamaannuksestakin nousivat yhdessä, vaikka aika toivottomalta kaikki varmasti aluksi näytti.

      Olen muuten usein miettinyt, että jos vaaleissa ei henkilökohtaisesti tunne ketään ehdokasta, on valinta kyllä ihan onnenkauppaa. Onnistuneen valinnan tekeminen on lähes yhtä varmaa kuin pienen oppikoululaisen menetelmällä. Sitä paitsi kiltti hymy on jo aika hyvä kriteeri. Vakavasti ottaen, olisi varmaankin viisasta yrittää päästä jututtamaan muutamia ehdokkaita ihan henkilökohtaisesti ennen kuin äänensä jollekin heistä antaa. Ja sitten vielä ottaa jutteluhetkeen mukaan luotettava valheenpaljastuskone.

      Poista
  2. Aivan ihana postaus:) Paljon koettelemuksia on kirkkorakennus saanut kokea, mutta nyt se näyttää kuvissasi tosi hienolta, ja kiitos myös kirkon mielenkiintoisesta taustatarinasta. Vihreä väri näyttää hyvältä.
    Hauska oli lukea miten äänestit Osmoa;D Tsemppiä säiden suhteen . Täällä elokuun alku on ollut suhteellisen miellyttävä (päivisin yli 30, yöllä melkein 30 astetta) mutta mielestäni kosteus on ollut normaalimpia siedettävää, kun ajattelee että elokuu on täällä kuumin ja kostein kuukausi. Mutta loppuviikoksi on täällä taas luvattu kuumempia säitä...Mukavaa loppuviikkoa Leena-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkäsin sinivihreästä väristä, vaikka aluksi en ollut ihan varma. Mitä pidempään kokonaisuutta katselin, sitä vakuuttuneempi olin sen onnistuneisuudesta. Värit on valittu huolella ja vanhoja käytäntöjä noudattaen. Sitä paitsi ajan saatossa väri varmasti haalistuu vähän.

      Juu Osmo sai ääneni kyllä pelkällä kiltillä hymyllä ja kiharaisilla hiuksillaan. Enkä voi väittää, että olisi nykyisinkään ihan vikavalinta oppilaskuntaan. Rauhallinen ja asiallinen näyttää olevan, eikä ollenkaan sellainen uhoaja, joka vain haastaisi riitaa kaikkien kanssa ;-DD. Yhä äänestäisin samoin!
      Mukavaa loppuviikkoa sinulle Jael sinne Tel Aviviin.

      Poista
  3. Kiva postaus. Mun ystävät kävi äaskettäin myös Tyrvään kirkossa ja olivat ihastuneita. Minä tunnen sen vain Mauri Kunnaksen kirjasta Koiramäen joulukirkko, jonka luen joka joulu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koiramäki on hyvä tietolähde monessa asiassa :-)
      Tuo Pyhän Olavin kirkko näkyy maisemassa taustalla myös Klaus Härön 2009 ohjaamassa elokuvassa Postia pappi Jaakobille.
      Mutta siis; suosittelen poikkeamaan ihan paikan päälläkin. Kirkko on todella upealla paikalla ihan järven rannassa.

      Poista
  4. Upeat kuvat ja niin kiva postaus♥ Hauska oli lukea tuosta Osmon äänestämisestä:) Tuo kirkko on kyllä kaunis! Leppoisaa loppuviikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päde. Arvaavatkohan kaikki vaaliehdokkaat oikeasti, kuinka suuri merkitys valokuvalla oikeastaan onkaan ;-)

      Tuo kirkko on kaunis ja tunnelmallinen. Tunnelmaa on vaikeata vangita kuviin, joten suosittelen ehdottomasti käymään ihan paikan päällä, jos joskus tarjoutuu mahdollisuus sellaiseen retkeen.

      Kivaa viikonloppua teillekin!

      Poista
  5. Olipa mielenkiintoinen postaus. En ole koskaan käynyt Pyhän Olavin kirkossa, mutta muistan tuo kirkon palamisen. Valtavan työn ovat tehneet rakentajat ja entisöijät. Minuakin alkoi nyt kiinnostamaan nuo Osmo Rauhalan ja Kuutti Lavosen työt. Näyttävät kauniilta kuvissasi. Ja kiva pieni detalji tuo Osmon äänestäminen :) Tuolla kirkossa pitää joskus käydä.
    Mukavaa elokuun viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula, kannattaa käydä katsomassa kirkkoa ihan paikan päällä. Kuvani ovat vain pieni väläys. Oikeasti maalaukset ovat todella kauniita ja niistä muodostuu upea kokonaisuus. Me teimme noihin maisemiin pienen rengasmatkan ja kävimme samalla retkellä Laukon kartanossa kahvilla, tosin siellä olisi ollut tarjolla houkutteleva lounaskin nälkäisemmille. Päärakennuksessa ja sen sivurakennuksissa on hienoja näyttelyitä ja ihanan vehreässä puistossa järjestetään kesäisin myös konsertteja. Koko alue ansaitsisi kyllä ihan oman postauksensa. Hieno kesäkohde, pistähän korvan taakse vaikka ensi kesälle ;-)

      Poista
  6. Upeita kuvia ! Piti tarkastaa tuo paikka ja saattaapa olla, että pääsen sitä itsekin katsomaan lokakuussa. Meillä on syntymäpäivä juhlat tulossa Sastamalassa ja tämä olisi hieno kohde.

    VastaaPoista
  7. Kiva kun pistäydyit blogissani ja kommentoitkin!!
    Paikka on todella näkemisen arvoinen.
    Jos olette Sastamalassa lokakuussa, kannattaa tarkistaa kirkon aukioloajat. Olen ymmärtänyt, että se on avoinna vain lämpimään vuodenaikaan. Muistaakseni jo syyskuussa kirkko on auki vain sunnuntaisin klo 11-17. Toivotaan kuitenkin, että pääsette näkemään nuo kauniit maalaukset.

    VastaaPoista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!