tiistai 18. syyskuuta 2018

Jäähyväisiä kesälle


Viikonloppuna kävimme rannalla heittämässä jäähyväisiä kesälle. Samalla mieleen pyrki ajatus, josko nämä olisivat jäähyväiset myös juuri tuolle nimenomaiselle rannalle. Kuitenkin toivon, että hyvästelimme tällä kertaa vain kesän. Ranta on ja pysyy.

 Sää oli upea. Aurinko sai veden hohtelemaan kuin sula hopea ja lämpöinen tuuli puhalteli jo syksyltä tuoksuvia puhureitaan. Ranta oli täynnä hiekalla käveleviä pariskuntia, lapsiperheitä, koiria ja varjosurffareita. Merivesi oli niin lämmintä, että lapset kahlailivat vesirajassa ja rakentelivat hiekkalinnojaan, kanaviaan ja patojaan. Täällä lapset näyttävätkin olevan todella taitavia vesirakentajia, mutta se ei sinänsä ole mikään ihme. Esimerkkejähän veden ohjailusta on täällä ihan kaikkialla. 




Minäkin nautin paljain jaloin kävelystä lämpimäälä hiekalla ja varpaiden uittamisesta matalassa rantavedessä. Aallot olivat kuitenkin sen verran reippaita, että vain muutaman varsinaisen uimarin niiden seasta onnistuin bongaamaan. 




Kuten olen aiemminkin kertonut, tykkään ihan hirmuisesti näistä Hollannin loppumattoman pitkistä hiekkarannoista. En ole mikään auringossa löhöilijä, mutta rannalla viihtyäkseen ei tosiaankaan onneksi tarvitse köllötellä kylkikyljessä. Dyynirannoilla mahtuu vaeltelemaan, juoksemaan, heittelemään palloa, pelaamaan petankkia, lennättämään leijaa, syömään eväitä, valokuvaamaan, lueskelemaan, meditoimaan tai mitä nyt mieleen tuleekaan. Tai voi vain tulla rantaravintolaan istumaan ja katselemaan lokkeja tai vaikka ihailemaan auringonlaskua myöhemmin illalla. Monen kilometrin mittaisilla hiekkarannoilla riittää kaikille tilaa, vettä ja aurinkoa. Tietysti vähän epävakainen sää voi muuttaa suunnitelmia, Hollannissa kun ollaan, mutta kaikkea ei voi vaatia. Ja sitäpaitsi täällä olen oppinut, että sateellakin voi olla ulkona. Varusteistahan kaikki on kiinni, kuten sanotaan. Tai asenteesta.




Voi olla, että edessä häämöttävä muutto pois Hollannista saa minut hieman runolliseksi ja katselemaan ympäristöä vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Monet paikat ja asiat alkavat näyttää ihan erityisen kivoilta, kun tiedän jättäväni ne kohta taakseni. 

Mutta niinhän siinä aina käy. Ihan samoin kuin näin kesän vähitellen hiipuessa ne viimeiset todella lämpöiset ja aurinkoiset päivätkin tuntuvat niin upeilta, vaikka kesällä niitä piti itsestäänselvyyksinä. 

Uudet hienot kumisaappaat molemmilla?

Yritän muistaa ylläpitää edes pientä itsekritiikkiä kirjoitellessani vielä vähän aikaa haikeudella kyllästettyjä ylistysvirsiä täältä Puukenkämaasta tai tuulimyllyjen ja tulppaanien iloisesta Amsterdamista. Toivottavasti ymmärrätte itseironian tässä kohtaa.  Mutta katsotaan, kuinka maltan mieleni. Nimittäin monta ihastuttavaa asiaa on vielä kertomatta täältä Sammakoiden maasta. 

Onneksi on vielä vähän aikaa jäljellä; vaikka kohta kyllä tulee kiirus..



Tot ziens,
Leena






12 kommenttia:

  1. Upeita kuvia jälleen kerran!

    Hiekkarannat ovat kovasti minunkin mieleeni ja varsinkin juuri kävelyretkiä ajatellen. Löhöily ei niin innosta.

    Voin vain kuvitella, miten haikealta lähestyvä lähtö tuntuu, sillä onhan kotinne ollut siellä aika kauan ja olette viihtyneet hyvin. Monenlaisia tunteita käyt varmasti läpi.
    Monesti haaveilen Suomeen palaamisesta (jonakin päivänä), mutta tiedän, ettei paluumuutto ole koskaan ihan helppoa ja mietinkin, miten se omalla kohdallani sujuisi.

    Tsemppiä ja ihanaa syyskuun viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marianna!


      Niin, teilläkin dyynirantoja riittää ja tiedät siis, miten paljon hyvää oloa raikkaassa merituulessa samoilu voikaan tuottaa.

      Paljon haikeutta on mielessä, vaikka toisaalta Suomessa odottaakin oma koti ja läheiset ihmiset. Ihan helppoa ei tästä kaikesta tule, sen jo arvaan. Käytännön muuttorumba tietysti on aika rasittavaa, mutta paluumuuttoon liittyy paljon muutakin sellaista jota voin vain aavistella. Aika sitten näyttää. Nyt yritämme ottaa iloa irti vielä näistä huudeista :-).

      Ihanaa viikkoa myös Vuonoon!

      Poista
  2. Ihania kuvia! Erityisesti tuo "hyppäävä koira" -kuva miellytti, vaikka toki kaikki muutkin. :-)

    Hassua, mutta en ole koskaan ajatellut Hollantia minään hiekkarantojen maana. Kuinka väärässä sitä voi ihminen ollakaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu!

      Koira juoksi, hyppi ja loikki sydämensä kyllyydestä pallon perässä. Sekin taisi saada osansa merenrannan iloa tuttavasta ilmapiiristä. Aika harva tietää, että Hollanissa on jäätävät määrät tuollaista vaaleata hienohiekkaista merenrantaa. Ennemminkin maisema näyttäisi kuuluvan jonnekin paljon etelämmäksi lomakohteisiin. Kovinkaan moni ei taida kuitenkaan lähteä juuri tänne rantalomalle, koska Pohjanmeren meri-ilmasto on niin epävakainen. Välillä sataa ja tuulee ihan simona ja sitten taas paistaa.. Jos kuitenkin tänne eksyy paria päivää pidemmäksi ajaksi, suosittelen ehdottomasti käväisemään noilla rannoillakin.

      Poista
  3. Ymmärrän oikein hyvin, että mitä lähemmäs muutto käy, sitä enemmän mielessä pyörii monensuuntaisia ajatuksia, ja vaikka toivonkin, että Suomeen paluu on myös iloinen asia, niin varmasti sitä ikäänkuin "takertuu" tässä hetkessä niihin nykyisen kotimaan hyviin ja ainutlaatuisiin puoliin, joista täälläkin on näitten sun postausten kautta päässyt osalliseksi. (Tulipas pitkä lause, mutten osannut katkaista).

    Onneksi olette niin kokeneita matkailijoita, että mahdollisen ikävän iskiessä reissut täältä Hollantiin sujuvat teiltä suitsait.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri! Onneksi tänne pääsee aina käväisemään.

      Kaikkein tärkein syy paluuseemme on tietenkin läheiset ihmiset. Olemme saaneet humputella täällä neljä vuotta ja nyt alkaa olla aika palata taas äidin, tyttären, miniän, isän, pojan, vävyn ja meille ihan uutena asiana myös isovanhempien rooleihin. Suomi siis on loppupeleissä meille se luontevampi paikka elää ja asustaa.

      Ja tietysti myös kielen takia. Varsinkin minulle suomenkieli on aina ollut todella tärkeä osa työtäni ja identiteettiäni ja siksi täällä tunnen aina olevani kuitenkin ulkopuolinen. Hollanninkieli on tuottanut minulle harmaita hiuksia ihan alusta lähtien ja vältän yhä sen puhumista ihan viimeiseen asti, lukuunottamatta tietysti sitä kohteliasta arkijutustelua, jota ilman vaikuttaa epäkohteliaalta. Englannilla täällä kaikki tärkeät asiat yhä joudumme hoitamaan, ja se sujuu, koska melkein kaikki sitä osaavat ainakin Amsterdamissa. Mutta eihän se englantikaan ole ikinä SE OMA kieli.

      Muuten tänne on kyllä ollut pelottavan helppoa solahtaa, ja ilman todella hyviä syitä olisimme saattaneet jäädä tänne vielä seuraavaksikin nelivuotiskaudeksi.

      Poista
  4. Olin melkein jo lähdössä tuulettamaan hengitysteitä Pohjanmeren ilmaan, mutta näyttää siltä, että selviän muutenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuletus tekee aina hyvää niin hengitysteille kuin päällekin. Josko sielläkin vähän alkaisi viiletä. On kyllä nuo lämpötilätiedot kertoneet aika karua kieltään siltä suunnalta.
      Virkistäviä tuulia sinne ja voimia kesästä toipumiseen!

      Poista
  5. Hienot kuvat hiekkarannalta:) Minäkin pidän tosi paljon hiekkarannoista, vaikka en ole missään nimessä mikään auringonpalvoja, ja makaaminen auringossa rannalla on tylsintä mitä tiedän;D
    Ihanaa että saatte vielä nauttia siellä kesäsltä noin pitkään, mutta ymmärrän niin hyvin että tuntuu haikealta jättää tuo. Mukavaa loppuviikkoa sinulle Leena.

    VastaaPoista
  6. Kiitos Jael!

    Muistankin sinun hiekkarantakuvasi sieltä.
    Joo. On tämä samaan aikaan haikeata ja mukavaa aikaa. Ja kyllähän meitä jo kotiin odotetaan :-)

    VastaaPoista
  7. Ihania rantakuvia! Jotkut niistä ovat kuin maalauksia.
    Nämä myös ovat upeita muistoja tuoda kotiin.
    Reipasta viikkoa sinne <3

    VastaaPoista
  8. Kiitos Tuula!

    Kuten olen aiemminkin kertonut, en ole valitettavasti koskaan opetellut purjehtimista tai muutenkaan liikkumaan vesillä muuten kuin soutuveneellä tai isommilla, toisten ohjaamilla laivoilla. Rannalla kuitenkin viihdyn ja katselen merta aina yhtä täpinöissäni. Ja hollantilaisten rantojen vilskettä on myös kiva kuvailla. Rannalla nimittäin tapahtuu.
    Ihanaa viikkoa myös sinne Turun suunnalle!!

    VastaaPoista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!