torstai 6. syyskuuta 2018

Muiden Pampus ja vohvelit


Tätä kirjoitellessa on jo muutaman tunnin ihan yhtäjaksoisesti satanut ja ukkostanut. Aikamoista. Ehkä nyt sitten tulee kerralla muutaman viikon sateet. Saapa nähdä. Vaan mikäs tässä. Jotenkin olen henkisesti asettunut jo vähän syksy-moodiin ja kuten kerroin, valkoiset farkutkin jo hyllytin kaapin perälle. Tosin niitä olisi kyllä voinut mainiosti käyttää vielä viikonloppuna, sillä sää oli kaunis ja helteinen. Vastustin kuitenkin kiusausta, enkä ole kaivanut niitä uudelleen esille. Toistaiseksi.




Viikonloppuna teimme aurinkoisesta säästä hullaantuneina hauskan retken Amsterdamin ulkopuolelle historiallisiin maisemiin Muidenin kaupunkiin ja Pampus-saarelle. Hyppäsimme lauantai-aamuna  Zuidin asemalta junaan ja sieltä puksuttelimme noin parinkymmenen minuutin matkan Amsterdamista kaakkoon. Parin kilometrin loppumatkan fillaroimme vielä Muidenin satamaan, jätimme pyörät telineisiin ja loikkasimme pieneen laivaan, joka kuljetti muitakin kesäasuisia ihmisiä Pampuksen saarelle. 



Saari on rakennettu (luit aivan oikein; r-a-k-e-n-n-e-t-t-u!) 1887-1897 suojelemaan Amsterdamia ja kuuluu yhtenä osana historialliseen puolustuslinjaan. Saari on siis ihmisen tekemä, ei luonnonsaari. Se on reilut 200m pitkä ja 170m leveä rakennelma, eli siis ihan kunnollisen kokoinen läntti.



Asia ei täällä ole kummoinenkaan, sillä todella suuren osan maa-alueistaan alankomaalaiset ovat itse vähitellen kuivattaneet käyttöönsä. Siinä sitä onkin vanhoilla tuulimyllyillä ollut hommaa, kun ovat pumpanneet vettä paikasta toiseen!! Täällä onkin sanonta, jonka mukaan Jumala loi muun maailman, mutta  hollantilaiset loivat itse Hollannin. 



Pampuksen saarelle on siis aikoinaan rakennettu 200 sotilaan varuskunta, mutta sellaisen vahvuuden varuskunta saavutti vain ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Tositoimiin Pampuksella ei silti (hienoista tykeistä huolimatta) jouduttu koskaan ja 1932 saari menettikin lopullisesti asemansa puolustuksessa, kun suuri pato sulki IJsselmeerin sisämereksi ja sitä myötä puolustustarvekin  siirtyi muualle. 







Joskus 1960-luvulla opiskelijat valtasivat linnoituksen osia omiin bileisiinsä ja tuolta ajalta on yhä näkyvissä seiniin maalattuja sloganeita ja muita kuvia. Vähitellen paikat rapistuivat todella huonoon kuntoon ja myöhemmin joukko vapaaehtoisia päätti tehdä asialle jotain ennen kuin on ihan liian myöhäistä. Valtio myi alueen pois ja hyväntekeväisyysvaroilla linnoituksia kunnostettiin. Vuonna 2011 Pampuksen historiallinen puolustuslinjan osa avattiin  yleisölle kansallisen vierailukeskuksen muodossa. Nyt saarelle pääsee kesäaikaan lautalla joko Muidenista tai Amsterdamista  ja tietysti sinne voi matkata myös omalla veneellä. Saarella on vanhojen rakennelmien lisäksi kiva kahvila-ravintola ja matkamuistomyymälä. Paikka näytti olevan etenkin perheiden ja pariskuntien suosiossa.








Betonirakennelmien seinissä, käytävissä, tunneleissa ja muissakin aukoissa oleili jäätävä määrä kaikenkokoisia hämähäkkejä, näköalat kesäisenä päivänä olivat tavattoman kauniit ja kahvilan tarjoomukset hyviä, mutta eniten nautin kuitenkin kolmen kilometrin mittaisesta laivamatkasta. Siinä se.




Mutta, mutta. Muidenissa on muutakin nähtävää. Aivan pienvenesataman vieressä pönöttää Muiderslot, keskiaikainen jämäkän näköinen linna 1200-luvulta. Linnaa ympäröi oikea vallihauta ja sisäänpääsyä vartioi nostosilta. 




Vaikka Muidenin linna eroaa Saksan viinirinteiden romanttisista satulinnoista, seisoessaan jämäkästi matalalla tasaisella maalla, sen olemuksessa on jotain kovin sympaattista ja vakaata. Sen voi kuvitella enemmänkin haarniskoita kantavien urheiden ritareiden tukikohdaksi kuin ihanien ja hauraiden linnanneitojen unelmointiin sopivana paikkana. Tosin yksi unelmoiva kyyhkypari tornikierroksellamme kuitenkin kuherteli.



Linnan sisällä oli lapsille muutamia kivoja toiminnallisia juttuja ja pakko myöntää, että joidenkin sellaisten kohdalla myös tällainen enemmänkin isoäiti-ikäinen vähän villiintyi hassuttelemaan. Huvittuneena seurasimme myös kahvilan terassilla, kuinka nuoret äidit innostuivat lainailemaan ja sovittelemaan lapsille ostamiaan ritarin kypäröitä ja ottamaan itsestään ja toisistaan valokuvia niin pitkään ja perusteellisesti, että lopulta lapset pillahtivat itkuun ja vaativat jo lelujaan takaisin.



Linnan puutarha oli myös todella ihana. Kuten 1600-luvullakin, myös nykyisin linnan puutarhan satoa käytetään samaan tapaan. Hiekkaäytävä jakaa alueen vihannespuutarhaksi, josta löytyy myös menneiden aikojen kasviksia ja toisaalta yrttipuutarhaksi, jossa kasvatetaan yrttejä mausteiksi, koristeiksi ja lääkinnällisiin tarkoituksiin. Kerrassaan viehättävä paikka! Linnan takana on iso kaunis luumutarha. Puutarhoja ylläpitävät vapaaehtoiset alan harrastajat.






Linnan ympäristössä katselimme vielä pitkään niii-in hollantilaista maalaismaisemaa. Lehmiä, lampaita, vihreitä laitumia, vettä ja purjeveneitä. Tiedän, että tuota kaikkea tulen vielä joskus kaipaamaan. Neljässä vuodessa jotkin asiat vain ehtivät syöpyä verkkokalvoille.







Linnaan mennessä bongasimme muuten tällaisen merkin. Kehitys kai kehittyy ja uusia merkkejäkin tarvitaan. Oletteko te törmänneet uusiin merkkeihin?




Aloitin postaukseni jo keskiviikkona, mutta jouduin keskeyttämään kirjoitteluni silloin ja nyt eletäänkin jo torstaita. Loppuviikko siis häämöttää taas mielessä. K on ollut muutaman päivän Köpiksessä ja nyt on jo kiva odotella häntäkin kotimaisemiin viikonlopun viettoon.

Laitan tähän sillisalaattini loppuun vielä kuvan viime viikonlopun ihanista vohveleista ja linkin vanhaan ohjeeseeni klik Nyt käytin kaurahiutaleiden lisäksi täysjyvävehnäjauhoja ja se se vasta olikin hyvä idea. Päälle mustikoita, jätskiä ja loraus vaahterasiirappia. Maku oli todella täyteläinen!




Mukavaa loppuviikkoa Teille Ihanat!
Tot ziens,
Leena





10 kommenttia:

  1. Aivan ihana ja mielenkiintoinen postaus. Pakko kuitenkin tunnustaa, että otsikon nähdessäni en ymmärtänyt siitä mitään, vaan mietin, että mikä ihme on Muiden Pampus? (koska luulin, että muiden = muitten ihmisten), mutta niin vaan taas viisastuin.

    Ja voin niin kuvitella ton kypäräjutun, kun aikuiset ei tajua ajankulua, joka tuntuu lapsista varmaan ikuisuudelta :)

    Ja mitä valkoisiin farkkuihin tulee, niin voi hitsit sentään, mutta tais mulla jäädä niitten käyttö tänä kesänä yhtene epäonniseen kertaan (koska en muistanut niitten olemassaoloa ennenkuin luin tän sun jutun). Oli mulla ekaa kertaa jalassa alkukesän Naantalin viikonloppuna, jolloin pyöräiltiin ukkelin kanssa kylpylästä keskustan satama-alueelle, enkä tullut sitä ennen putsanneeksi omaa pyörän penkkiäni (joka siis on musta, joten siinä ei musta noki näkynyt) sillä seurauksella, että takaisin hotellille päästyäni näin hissin peilistä kuinka takamusta komisti musta satulankuva. Grrr. Ei kiva. (Tuli sellainen olo, että olen kertonut tän jo aiemmin, joten pahoittelut jos niin on).

    Olenko ymmärtänyt oikein, että olette jossain kohtaa muuttamassa takaisin Suomeen?
    Varmasti totuttelua vaatii taas täällä olo, vaikka tuttu maa onkin.

    Ihanaa viikonloppua sinne!

    Jaa niin. Sitä piti vielä sanoa, että en ole ikinä ennen nähnyt punaisia purjeita veneissä. Valkoisia vaan.

    VastaaPoista
  2. Juu. Ymmärrän hämmennyksesi, sillä itsekin huomasin, että pilkku oli jäänyt otsikosta pois :-D

    En kuitenkaan halunnut virhettä korjata, koska se oli oikeastaan aika hauska noin. Tosin ääneen luettuna hauskuus on tiessään, sillä Muiden äännetään täällä Hollannissa oikeastaan vähän kuin Mäyden ja sitä ei voi enää sekoittaa muita tarkoittavaan suomenkieliseen sanaan.

    Valkoiset farkut ovat oikeastaan aika riskaabelit, koska pienikin söhry näkyy heti. Kerran minulle kävi Italiassa niin, että ravintolassa viereiseen pöytään istahtanut miekkonen tönäisi pöydässäni olevaa viinilasia ja punaviini kaatui suoraan syliini! Minunkin suustani kuului GRRRRRR. Tapahtuma jäi mieleeni ikuisesti. Ja etenkin kävelymatka ravintolasta hotellille! En oikein haluaisi muistella sitä vieläkään, vaikka haaverista on jo monta vuotta.

    Kyllä. Olemme palailemassa Suomeen jo loppusyksystä. Sen tiimoilta onkin tässä kaikenlaista säätöä aika tavalla ja jonkinlaista haikeuttakin ilmassa, vaikka etupäässä paluu tuntuu oikein hyvältä :-)

    Täällä noita punaruskeita tai terrakotan värisiä purjeita näkee usein etenkin kauniiden vanhojen puisten purjeveneiden mastoissa. Vaikka valkoiset purjeet ovat ihanan raikkaan näköisiä, muutama punainen joukossa näyttää aika metkalta.

    VastaaPoista
  3. Hauska nimi Pampus-saarella:) TUo ihana tulppaanibannerisi on aina niin piristävä kun tulee tänne blogiisi:)
    Todella upea linna ja sen puutarha, sopiikin hyvin hääkuvauksiin:)
    Voin kuvitella että jo on haikeuden tunnetta kun pian palaatte kotimaahan. Hollanti on mielenkiintoinen asuinmaa, ja minullakin on jäänyt jonkinlainen ikävä kaikkiin niihin maihin missä olen asunut; ja kaikista olen myös oppinut jotain. Täällä valkoisia farkkuja saa käyttää vielä kauankin, on niin helteistä vielä pitkään.
    Ooh miten herkullisen näköinen vohveli ,namskis:) Kivaa loppuviikkoa sinulle Leena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuo Pampus kuulostaa hauskalta. En kyllä ole ottanut selvää, mistä nimi tukee, Pitäisi varmaan...
      Juu. Haikeus valtaa mielen, kun ajattelen esimerkiksi, että tämä kulunut kesä oli sitten viimeinen täällä asuessa jne. Mutta toisaalta odotan kyllä jo malttamattomasti pääseväni vähän lähemmäs lapsia ja vanhempia ja muitain läheisiä.
      Vohveli oli kyllä aika herkullinen :-D

      Poista
  4. Enpä ole koskaan ennen kuullut moisesta Pampuksesta. Meillä satoi tänään, tuntui aivan ihmeelliseltä, kun taisi viimeksi sataa maaliskuussa, lämmintä tosin on edelleenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo saari taitaa olla enemmänkin paikallisten kesävierailujen kohde. Aika vähän oli turisteille tarjolla vaikkapa englanninkielistä opastusta. Mutta maisemat olivat mukavat ja merelliset.
      Taisitte saada taas vaihteeksi meiltä noita sateita, kun täällä keskiviikko oli kovin sateinen. Lämmintä on ollut onneksi täälläkin.

      Poista
  5. Mielenkiintoisia paikkoja ja mukava postaus niistä! <3

    Minua nauratti nuo ritarijuttuja sovittelevat nuoret äidit, kun muistin meidän taannoisen käynnin Hämeen linnassa. Siellä sai sovitella haarniskoja, ja minua harmitti, kun lapset omivat haarniskat itselleen, enkä päässyt kokeilemaan sellaista itselleni. Kyllä täti-ihmisenkin pitäisi saada. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, Hyvä Satu! Hauskaa, että muutkaan eivät aina jaksa olla turhantärkeitä. Varmaan aika montaa on huvittanut minunkin innostukseni, kun pääsin sovittelemaan keskiaikaisia tamineita ylleni. Onneksi ei ollut omia lapsia mukana, ettei tarvinnut kiistellä vuoroista muiden kuin miehen kanssa ;-).

      Poista
  6. Kiitos taas, kun otit meidät mukaan retkelle hienoon kohteeseen.
    Hämähäkinverkkokuva on mahtava (vaikka hämähäkit vähän pelästyttäviä ovatkin) ja tuo linna saisi kyllä minutkin innostumaan ritareista ja linnanneidoista :) Kyllä sitä tätienkin pitää toisinaan saada olla ritareita tai vaikkapa kulkea tiara päässä!

    Drone-kieltomerkki olisi tervetullut meidän mökille (mistähän voisi tilata), sillä harmaita hiuksia aiheuttava mökkinaapuri lennättää jatkuvasti omaansa meidän tonttimme yläpuolella! Tämä on ensimmäinen näkemäni drone-kieltomerkki.

    Hyvää viikkoa sinne ja toivotaan, että sateet eivät vielä kokonaan ota valtaa.

    VastaaPoista
  7. Mahtavaa, että siellä on myös innostuva ja leikkisä täti! Jotkut saattavat jo parikymppisinä olla niin tärkeitä, etteivät uskalla yhtään irrotella. Sitäpaitsi varsinkin tiarat ovat kyllä ihania ;-)
    Tänä kesänä näin ensimmäistä kertaa kattoparvekkeeltamme Dronen. Hätääntynyt lokki ajoi sitä takaa ja rähinä oli melkoinen. Minulle on vähän epäselvää, mitä esim. laki sanoo noiden lennättämisestä kaupungissa.
    Voin vain kuvitella, miten raivostuttavaa on, kun naapuri surraa tuollaisella. Ja vielä toisten tontin yläpuolella!! Ei niin saa toimia :-/

    Mukavaa viikkoa sinnekin (törpöstä mökkinaapurista huolimatta).

    VastaaPoista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!