keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Kaappi-morkkis



Hollanninkirjeenvaihtajanne täällä vielä hyvää päivää. Vaikka enemmän kyllä tunnen itseni Laatikkovuoren emännäksi. Tai Kaappikummitukseksi. Jälkimmäisin luonnehdinta liittyy kaappi-probleemaan, jota tässä on pähkäilty jonkin aikaa.

Pari vuotta sitten kerroin tavallisesta tylsästä, mutta hyvin tarpeellisesta vaatekaapista, joka kapusi meille alakerran asunnosta.  Pakko todeta, että kaappi on palvellut meitä esimerkillisesti ja pitänyt K:n pukurivistön ja kauluspaidat ojennuksessa ja erillisessä sivuosastossaan tarjonnut liinavaatteille ilmavat ja mukavat korit. Siis suoranainen marttojen toiveuni!

Saman hökötyksen kohtalo on jälleen ollut mietinnässä ja vaakalaudalla. Mutta tuo yksittäinen kaappi on tietysti ollut vain jäävuoren huippu koko tässä sirkuksessa. Avaanpa kaappikaruselliamme vähän, niin saatte huomata, että kaappi ei ole vain pelkkä kaappi. Se on itseasiassa hyvin merkityksellinen ja tunteitakin nostattava kapine. Tämän olen minäkin ymmärtänyt vasta viime päivinä. 

Sirkuksen alkumetrit ajoittuvat kevääseen, kun kävimme ilmoittamassa Suomen kotimme vuokralaisille paluustamme puolen vuoden kuluttua. Kuten silloin kerroin, tehtävä ei ollut meille ihan helppo, eikä varmasti tiedon vastaanottajillekaan, mutta siitä selvittiin. Toki paluumuuton mahdollisuus oli ollut alusta asti kaikkien tiedossa, mutta silti se taisi tulla vuokralaisille vähän yllätyksenä. Kertoivat tykänneensä asunnosta ja paikasta niin kovasti, että olisivat viihtyneet vielä pidempäänkin. Niin, ja he olivat myös -ylläys, yllätys- tehneet joitakin kaappihankintojakin. Silloin totesimme olevamme mahdollisesti valmiita keskustelemaan joidenkin kaappien kohtalosta, jos niile ei löydy paikkaa heidän uudesta kodistaan. Voisihan niistä joku kenties olla meidänkin tarpeisiimme sopiva. Enemmän olin kuitenkin huolestunut siitä, miten he ylipäätään ehtivät löytää uuden kodin. Lohduttauduin sillä, että olihan kuitenkin puoli vuotta ihan kohtuullinen aika.

Aika hilkulle meni, mutta onneksi vuokralaisille löytyi uusi asunto ihan viime hetkellä. Onnittelimme vilpittömästi ja olimme äärimmäisen helpottuneita. Pyysimme pikaisesti kuvia ja mittoja mahdollisesti myytävänä olevista kaapeista, koska omien suunnitelmiemme kanssa alkoi olla jo kiire. Arvelimme tosin, että säilytystarpeet saattaisivat olla meillä hieman erilaiset, vaikka emme silloin keväisellä käynnillämme olleet tietenkään nuuskineet ja tarkastaneet heidän kalusteitaan ja kaappejaan sillä silmällä. Pääpaino oli ollut ihan muussa, kuten aiemmin kerroinkin. Nyt kuitenkin asialla oli kiire, sillä omat suunnitelmamme olivat viime metreillä ja todellakin halusimme tietää, mitä täältä Hollannista tuomme mukanamme Suomeen ja mitä yritämme täällä myydä tai toimittaa kierrätykseen ja hyväntekeväisyyteen. Kaappeja olisi täälläkin ;-)

Kun kaivattuja tietoja kaappien määrästä, kuvia, mittoja tai hyllyjen, rekkien ja korien lukumääriä ei kuulunut (vaikka vähän patistelimme), päätimme lopulta tehdä omat suunnitelmamme. Arvelimme, että he luultavasti saavat kaappinsa lopulta sopimaan myös uuteen huusholliinsa. Niinpä päätimme ottaa ilon irti siitä, että voimme tehdä ihan oman suunnitelman alusta lähtien. Onhan kuitenkin tarkoitus suunnitella omaa kotia vuosiksi eteenpäin. 

Ajattelimme, että emme esimerkiksi olohuoneeseen tarvitse koko seinän peittävää säilytysjärjestelmää, vaan haluamme edelleenkin entiseen tapaan nauttia vanhan talon kauniista seinistä ja väljästä tunnelmasta. Kirjahyllyillekin on paikka muualla. Kun sitten omat suunnitelmat oli jo tehty, saimme viime viikolla vuokralaisilta hienon ja yksityiskohtaisen kuvauksen kaikista heidän myytäviksi tarjoamistaan kaapeista sisustarpeineen; yhteensä kuulemma yli tuhat kiloa kaappeja!! Ja kuten arvata saattaa, hinta oli aika lähellä ihan uutena ostettuja kaappeja. No huh. Olimme olleet valmiita tekemään kompromisseja omaan suunnitelmaamme, mutta emme toki maksamaan uusien kaappien hintaa epäsopivista ja käytetyistä kaapeista! Huomaan, että vieläkin kiihdyn tässä kohtaa ;-)) 

Hetken nikoteltuamme laitoimme vastauksen, jossa pahoittelimme asiaa ja kerroimme, että olemme tulossa tavaroinemme jo kahden viikon kuluttua ja meidän oli ollut pakko tehdä omat ratkaisumme jo siinä vaiheessa kun tilasimme muuttokuljetukset ja teimme muut sellaiset valinnat. Vuokralaiset olivat selvästi loukkaantuneita, eivätkä tainneet osata (tai haluta) katsoa asiaa meidän kannaltamme. Ehkä he kokivat, että arvostelimme heidän kaappejaan, vaikka kerroimme vain, että tarpeemme ovat vähän erilaiset.

Olen siitä saakka potenut jonkinlaista... ehkä lähinnä huonoa omaatuntoa, vaikka lopulta en oikeastaan ymmärrä miksi ihmeessä. Taidan vain olla konflikteja ihan viimeiseen asti välttelevä tyyppi. Toivoisin niin kovasti, että kaikki olisivat tyytyväisiä. Morkkista vähän helpotti kun muistin, että olimme näiden samaisten vuokralaisten vuoksi joutuneet luopumaan makuuhuoneessa olleesta suuresta vanhasta häälahjaksi saamastamme vaatekaapista, koska se ei ollut sopinut heidän suunnitelmiinsa. 

Mielenkiintoista tässä kaikessa on tietysti se, että saamme katsella tähän vuokra-asumiseen liittyviä kommervenkkejä aidan molemmilta puolilta: sekä vuokralaisena että samalla myös vuokranantajana. Olen varma, että se auttaa ymmärtämään kummankin puolen näkökulmia hieman paremmin.


Täällä Amsterdamissa saamme jättää tuon aikoinaan alakerrasta kavunneen työhuoneen kaapin ja makkarin kolmemetrisen vaatekaapin paikoilleen. Vuokraisäntä lupasi ottaa ne mielellään vastaan kun sanoimme, että niistä ei tarvitse maksaa mitään. Ah mikä helpotus, sillä luulimme, että ne pitää purkaa ja kuljettaa jonnekin kierrätyskeskukseen tai vastaavaan. Grillin, puutarhatuolit, isot ihanat puiset kukkalaatikot ja erinäisen määrän tuoleja ja muuta pientä olen saanut myytyä eteenpäin. Vierashuoneen runkopatjat ja vanhan Suomesta aikoinaan tuodun sohvan, nojatuolin ja ison rahin ajattelimme antaa hyväntekeväisyyteen. Ja muut tavarat taitavat sitten lähteäkin mukaan muuttokuormaan. 

Ihan kaikkea en toki ole voinut pakata, sillä täytyyhän täällä vielä elää ihan normaalisti parisen viikkoa. Tällaisen välitilan huono juttu on siinä, että tavarat alkavat olla vähän hukassa ja minulta kuluu uskomattoman paljon energiaa kaikkeen muistamiseen. Kun K kysyy: Missähän on paristoja? Liimaa? Nitojan niitit? Jokohan olet pakannut ne?? Aaaaargh! Silloin alkaa päässäni kohista ja silmissä näkyy pelkkää sahalaitaa.

Vähitellen varsinainen kaaos alkaa kuitenkin saada uutta muotoa ja on ehkä jollakin kummallisella tavalla jopa hanskassa. To do-listalta on taas saanut vedettyä yli monta kohtaa. Jessss! 

Mutta jotta ei elo liian kevyeksi kävisi, olen alkanut miettiä loppusiivousta ja asunnon lopputarkastusta. Eilen täällä kävi kolme nuorehkoa herraa kameroiden, i-padien ja lehtiöiden ja puhelimien kanssa kiertämässä nurkat ja etsimässä seinistä tummia pisteitä, taulujen paikkoja tai mahdollisia kolhuja. Onneksi mitään ihmeellistä ei löytynyt, mutta tulevat vielä tyhjään asuntoon sitten uudelleen ja kiertävät taas paikat varmuuden vuoksi. Olen kuullut, että meininki täällä on ihan jäätävää ja vuokratakuita on joidenkin ollut vaikeata saada takaisin, koska vuokraisäntä tietysti maksattaisi mahdollisimman paljon pintaremontteja vanhoilla vuokralaisillaan. Toivotaan, että meidän landlord on kohtuullinen. Vaikka meillä, kahdella vanhalla variksella, asunto pysyy aika hyvässä kunnossa, toki neljän vuoden asustelu jättää aina jälkensä. 

No, uusia syynejä odotellessa. Aurinkoisia päiviä kaikille ja nauttikeehan ruskasta, jos sitä vielä on.

Tot ziens,
Leena



15 kommenttia:

  1. Voi kun tulee mieleen oma muutto pois Amsterdamista… Onneksi minulla oli ihana landlord ja sain jättää kaikki huonekalut asuntoon, joita en ottanut mukaan tai lahjoittanut tai myynyt. Tosin tätä en tiennyt prosessin aikana, joten stressiä riitti, kunnes uskaultauduin kysymään. Takuuvuokrakin tuli heti takaisin. Tsemppiä muuttoon!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kun kerroit onnistuneesta muutostasi. Ehkä minä stressaan turhaan monesta asiasta ja lopulta kaikki menee hienosti. Minua ilahduttaa kovasti, ettei esim. noita isoja kalusteita tarvitse viedä roskiin, vaan joku muu kenties hyötyy niistä. Ja jospas vaikka tuosta kahden kuukauden takuuvuokrasummastakin saisi enimmät takaisin.. Kiitti tsempeistä!!

    VastaaPoista
  3. Voin hyvin kuvitella harmistuksesi. Itsellenikin tulee kurja olo, jos on mennyt sukset vähän ristiin jonkun kanssa, vaikka "vika" ei olisi omakaan. Ettehän te olisi voineet odottaa loputtomiin niitä kaappien kuvia, vaan oli pakko tehdä ratkaisut ajoissa.

    Mulle käy lähes aina matkalaukkuja pakatessa niin, että tarvitsen laukun pakattuani juuri jotain sellaista, jonka olen pakannut laukun alimmaiseen nurkkaan. Ja niin hienosti millimetrin tarkkuudella (;-D) pakatut tavarat pitää repiä laukusta ulos, ja sekös ärsyttää. En uskalla edes kuvitella, millaista olisi muuttolaatikoiden kanssa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu. Ristisuksia en meinaa kestää.

      Voin muuten vakuuttaa, että muuttolaatikot on vielä astetta raivostuttavampia piilosäilöjä silloin kun jotain jo pakattua on hakusessa. Vaikka olen yrittänyt olla looginen tavaroiden sijoittelun suhteen, usein logiikka on pettänyt juuri siinä kohtaa.

      Railakkaat nimipäivä-onnittelut Sinulle tänään torstaina 18.10.!!!

      Poista
    2. Voi kiitos, sinulle ihana Leena! Pus pus, ja nalleltakin terkkuja! :-)

      Poista
  4. Voi että. Pystyn niin tosi hyvin samaistumaan tilanteeseen, vaikken ole mihinkään muuttamassakaan. Voin niin kuvitella, kuinka vaikeaa on ollut ilmoittaa vuokralaisille siitä, että heidän pitäisi alkaa etsimään uutta kotia. Ja ikäänkuin pehmentääkseen sitä tilannetta edes jotenkin, olisin ihan varmaan itsekin maininnut kaappien mahdollisesta ostomahdollisuudesta. Ja koska mahdollisuus tuli mainittua, niin varmasti on käynyt niin, että kun aika on alkanut vuokralaisilla käydä vähiin, kaappien myynti on alkanut tuntua jopa vähän pelastukselta siinä tilanteessa, joten ovat tarttuneet siihen oljenkorteen. Eli molemminpuolin vähän kinkkinen, mutta inhimillinen juttu ja ymmärrän kumpaakin osapuolta. Ja vaikka olenkin tässä viimeaikoina harjoitellut "ei":n sanomista ja edes puolittaisia lupauksia asioista, joista tiedän aiheutuvan itselleni lopulta vaan stressiä, niin silti olisin toiminut varmasti ihan samoin kuin tekin eli halunnut tavallaan auttaa tarjoamalla sitä mahdollista ostomahdollisuutta, ja myöhemmin potenut morkkista ihan niinkuin sinä. Siitäkin huolimatta, että siihen ei oikeasti olisi edes aihetta.

    On siinä monta monessa tosiaan tuossa muuttohommassa. Soisin, että täällä vielä riittäisi tätä kaikkien aikojen kauneinta ruskaa ja valoa vielä silloinkin, kun palaatte, ettei ainakaan kylmyys ja pimeys saa tuntumaan siltä, että tekisi mieli lähteä takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin. Selkeä pitäisi aina olla ja sanoa heti suoraan, jos ehdotus ei alunperinkään ole hyvä. Sitä minäkin harjoittelen ja olen siinä nykyisin vähän parempi kuin aikaisemmin.

      Toisaalta keväinen tilanne oli sellainen, että en kyllä yhtään katsonut millaisista kaapeista oli kyse. Keskityin vain tuohon ilmoitusasiaan. Sanoimmekin, että kaappiasioista voimme sitten keskustella myöhemmin ja voimme harkita katsovamm sitten, jos eivät halua niitä mukaansa. Sen verran toki silloinkin huomasin, että tarvitsisimme todennäköisesti ratkaisuja vähän toisentyyppiseen säilytykseen. Tähän ikään mennessä kun olemme pyrkineet mieluummin luopumaan turhasta tavarasta kuin lisäämään säilytysratkaisuja. Onneksi emme missään vaiheessa luvanneet mitään ostaa. Eniten minua tässä kuitenkin kummastutti se, että olettivat meidän ostavan heiltä kaapit ihan uusien hinnalla. Siinä kulki meilläkin auttamisen ja hyväntahtoisuuden raja. Jos kyse on kalusteista, jollaisia ei omaan kotiinsa edes haluaisi, olisi kyllä älyvapaata maksaa niistä monia tuhansia euroja. Kuten huomaat, olen vieläkin aika turhautunut, vaikka normaalisti taidan olla rauhallisuuden ja tylsyyden perikuva.

      Onneksi täällä Amsterdamin päässä on aika paljon kaikenlaista järjesteltävää, joten kaappi-souvikin alkaa asettua omassa mielessä oikeisiin mittasuhteisiinsa ;-), vaikka kuten Satulle edellä kerroinkin, tuollaisia ristisuksia en oikein meinaa kestää.

      Mukavaa ja reipasta loppuviikkoa sinne kauniisiin maisemiin!

      Poista
  5. Aikamoista kaappirumbaa siellä ja Helsingissä. Ymmärrän sinua noissa Helsingin pään kaappiasioissa. Joskus vain ei tarvitse olla kaikkeen suostuva. Ja vielä hyvästä syystä. Toivotan onnea loppusyynäykselle ja että landlord on kohtuullinen. Tsemppiä muuttoon teille!

    VastaaPoista
  6. Kiitos Tuula tsempeistä. Niin mekin ajattelimme, että olisi aika kohtuutonta ostaa noin neljällä tonnilla kaappeja, jotka eivät ole omiin tarpeisiin tai tyyliin sopivia. Ei tietenkään ollut meidän vikamme, että olivat tehneet niin isoja hankintoja asuntoon, jonka todellakin tiesivät vain väliaikaiseksi.
    Morkkis alkaa helpottaa, mutta silti tuntui kivalta, kun sanoit ymmärtäväsi. Hetken nimittäin todellakin koin huonoa omaatuntoa tuosta kaappi-asiasta.

    VastaaPoista
  7. Tsemppiä muuttoasioihin Leena, ja toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Kun muutin tänne uudestaan, en tuonut mitään huonekaluja SUomesta ,paitsi Askon puuarkun. Täällä ei ole kaappeja valmiina kuten Suomessa, joten ostin yhden uuden kaapin, ja edellisillä asukkailla oli uudehko kaappi,jonka sain heiltä edullisesti. N

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael tsempeistä! Tarpeeseen tulivatkin ;-)

      Poista
  8. Kaikkea hyvää ja voimia muuttotouhuihin!

    Paluumuutto on usein jopa hankalampaa kuin ulkomaille muutto, joten olet ajatuksissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikenlaista tässä tosiaan... mutta nyt alkaa vähän tasoittua. Kiitos ajatuksistasi Marianne.

      Poista
  9. Ei sitä millään tahtoisi pahoittaa kenenkään mieltä eikä omaansakaan, niin aina tuollaiset konfliktit on ikäviä:( Kyllä siinä muuttamisessa on tarpeeksi muutenkin hommaa ilman harmistusta.. Kaapit taitaakin olla melkeinpä niitä kodin tärkeimpiä asioita, niitä kun ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi. Me muutimme muutama vuosi sitten ja olin ihan onnesta soikeana kun kaappitilaa oli niin paljon..no ei ole enää, jostain kummasta sitä roipetta aina vaan kertyy vaikka kuinka yrittäisi karsia:) Tsemppiä kovasti muuttoon! Mukavaa päivää♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaappeja on hyvä olla ja varsinkin sellaisia oikeanlaisia kaappeja. Me tarvitsemme etenkin vaate- ja liinavaatekaappeja. Pois muuttaessamme meidän piti ottaa Amsterdamiin mukaan yksi hyvä kolmemetrinen vaatekaappi vaatehuoneesta (koska vuokralainen halusi vaatehuoneen ylimääräiseksi makuuhuoneeksi) ja sitten vielä makuuhuoneen ison vaatekaapin jouduimme myöhemmin myymään pois, kun vuokralaiset halusivatkin erilaisen kaapin. Joten kaappisirkusta on ollut pitkin matkaa. Nyt ei sitten enää jaksettu enempää. Parasta tosiaan, että kaikki saavat valita omat mieleiset kaappinsa ;-). Kiitos Päde tsempeistä. Hyvin homma edistyy.

      Poista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!