Olisikohan aika vähän hellittää?

Huh huh. Pari viimeistä viikkoa ovat olleet... sanoisinko, että ei niin tasaisen leppoisia. En tässä aio vuodattaa kaikkea, ja nyt asiat jo alkavatkin ehkä vähän tasoittua: Appi on nyt saanut väliaikaisen sairaalapaikan, mutta edeltäviin päiviin ja iltoihin on tosiaan kuulunut paljon huolta, monen monta sairaalan vaihtoa, "kotikokeilua" ja uudelleen sairaalaan kärräämistä. Sairaanhoito näyttää ainakin täällä pääkaupunkiseudulla olevan ihan tiltissä. 

Viikon verran huolsin myös yhtä rakasta koronapotilasta, mutta  hänkin on jo onnellisesti tolpillaan ja luulen, että itse (ehkä) vältyin tartunnalta. Nyt yritämme sitten suunnitella lähipäivät niin, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä, rauhallinen ja tunnelmallinen joulu. Toivottavasti onnistumme.

Nyt on todellakin aika vähän rauhoittua. 

Toivotan teille kaikille oikein ihanaa, onnellista ja omannäköistä Joulua <3

Lämpöisin ajatuksin, Leena

Sillä välin kun juurekset olivat uunissa...

Kaunista päivää! 

Ihan Pakko oli helottavana häikäisevää ja harvinaista aurinkoa päästä uloskin vilkaisemaan, vaikka alun alkaen päiväni oli suunniteltu eteneväksi vähän toisella tavalla. Muutin lennossa suunnitelmaa ja sopivassa välissä aamupäivällä, kun olin saanut kuorittua ja pilkottua pellillisen uunijuureksia ja kurpitsapaloja, säntäsin pukemaan lämmintä ylle ja varasin valokuvausta varten kynsikkäät käteen. Pipo jo päässä kipaisin keittiöön ja nakkasin juurekset uuniin paahtumaan -ja ei kun ulos! Olin hätäpäissäni kaapannut vielä kamerankin kaulalle ja ryntäsin lähiteille ja -poluille ikuistamaan uskomattoman hienoa joulukuista talvipäivää. Aika erikoista oli, että samaan aikaan kun taivas oli etelän suunnalla hivenen samea ja autereinen, pohjoisen suunnalla se oli häkellyttävän kirkkaan sininen.

Eteeni lävähtänyt upeus teki tehtävänsä ja kiire unohtui ihan kokonaan. Syvennyin hengittelemään ja katselemaan huikean sinistä taivasta ja puhtaan valkoisena hohtavaa lunta. Onneksi muistin myös ottaa joitakin valokuvia. Nyt kun selasin nopsasti kuvat läpi, huomasin, että lumi ja valo niissä on melkein kuin helmikuun pakkasilla. 

Mieli sai aimo annoksen virkeyttä kaikesta kauneudesta ja rapsakan raikkaasta ilmasta ja kroppakin sai vähän miellyttävämpää liikettä sisällä tepsuttelemisen sijaan. 

Onneksi uunijuureksetkaan eivät paahtuneet liiaksi. Pääsin sopivasti jatkamaan tuota itselleni tärkeätä projektia -ja ihan kreivin aikaan-, vaikka kurpitsaviipaleet olivatkin pehmenneet ihan inasen liikaa. Se ei kuitenkaan oikeasti haitannut, sillä maku oli just hyvä ja muut kasvikset olivat täsmäkypsät ja kauniit.

Nyt iltapäivän kahvitauolla aurinko alkaa olla jo matalalla ja kaunis valo on lempeän kellertävää. Mutta siis, mikä ihana päivä! Sain paljon iloa ja voimaa tuosta keskipäivän ulkoilusta. Hienoa, että se tuli tehtyä, varsinkin kun saman ajan olisin voinut hukata aivan jonninjoutavaan. 

Nyt kuitenkin on ryhdyttävä viimeistelemään päivän muut hommat ennen illan tango-kurssia. 

Virkistävää ja rentoa viikonloppua, voikaa taas hyvin <3

Lämmöllä,

Leena