Vierailu vihreällä saarella - Dublin

Terveiset Irlannista! Lähdimme viime viikolla Dubliniin  ja jäimme sinne vielä viikonlopuksi. Halusimme nimittäin nähdä muutakin kuin Dublinin keskustaa, kun kerran vihreällä saarella olimme. Minä olin Irlannissa ihan ensimmäistä kertaa. Tiesin kyllä, että tämä vuodenaika ei ole matkalle paras mahdollinen, mutta toisaalta olen ymmärtänyt, että sää voi muuloinkin olla kovin epävakainen. Tarkka laskelmointi olisi siis turhaa, joten menoksi vaan, kun tilaisuus tarjoutui!

Ja kannatti! Sateenvarjoa en tarvinnut kertaakaan, vaikka parina päivänä oli tosi harmaata ja tuulistakin. Mutta siihenhän olemme toki Hollannissakin tottuneet. Ja lauantai oli jopa aurinkoinen päivä, joten mikäs sen mukavampaa. Oli oikeastaan hyvä, että ennalta seuratut sääennusteet olivat olleet niin pessimistisiä. Iloisesti on aina kiva yllättyä.

 Parissa kolmessa päivässä ei uudesta kaupungista tietenkään saa kovin kattavaa käsitystä, mutta tällä lyhyellä kokemuksella sanoisin, että tykkäsin kaupungista. Enemmän kuin K. Minusta meininki oli oikeastaan aika kotoisaa. Ehkä osin myös samantapaista hässäkkää kuin Amsterdamissa. Tietysti Dublinin georgiaaninen arkkitehtuuri, hyperaktiivisen Temple Barin kirkkaat iloiset värit, lämpimän kutsuvat pubit ja niistä kuuluva livemusiikki olivat ihan omanlaisiaan. 

Joulu-viritelmät olivat vielä paikoillaan.

Paljon puhuttu ero Dublinin etelä- ja pohjois-osien välillä kyllä näkyi tällaisen nopeankin piipahduksen aikana. Liffey-joen eteläpuolella meno oli hyväntuulista ja kepeääkin. Viikonloppuna liikkeellä oli paljon turisteja ja ilmapiiri oli ystävällinen ja vieraanvarainen. Jonkin matkaa joen pohjoispuolella kuljettuani aloin kuitenkin nähdä myös elämän njurjempaa puolta. Mutta näinhän se taitaa olla kaikkialla. Ja sitten taas pidempään jossakin kaupungissa asuttuaan alkaa tuollaisen karkean kahtiajaon lisäksi nähdä tarkemmin myös erilaisia nyansseja ääripäiden välillä. Noille nyansseille ei meillä kuitenkaan ollut tällä reissulla aikaa. 

Joitakin pakollisia turistinähtävyyksiä ehdimme kuitenkin katsoa.

K oli jo joskus aikaisemmin vieraillut kuuluisassa Trinity Collegessa ja teki sinne torstai-iltana vielä uuden retken illallis-seurueensa kanssa, joten minä lähdin katselemaan tuota maineikasta opinahjoa ihan itsekseni ensimmäisenä Dublinin aamupäivänäni. Collegen maineikkaita opiskelijoita ovat olleet mm. Oscar Wilde ja Samuel Beckett. Ja moni muu. 

  Trinityn rakennuksia

Useat alueen rakennuksista ovat avoinna yleisölle. Minä pistäydyin niistä sisällä vain arvokkaassa vanhassa kirjastossa, jossa on myös  The Book of Kells: Turning Darkness into Light -näyttely. The Book of Kells on Trinityn aarre ja esillä oleva näyttely kuvaa tuon käsin kirjoitetun teoksen historiaa ja taustaa sekä esittelee luonnollista kokoa olevan kopion loisteliaasta Book of Kells -teoksesta. Kauniisti koristeltu ja kuvitettu teos on luultavasti skotlantilaisten munkkien uskomattoman taidokasta työtä ja peräisin vuodelta 800 AD. Trinityyn se on lahjoitettu 1654. Hieno opus, mutta suuremman vaikutuksen minuun teki kylläkin vanha kirjasto, jossa tiedon saattoi suorastaan haistaa. Kauniita vanhoja nähkaselkäisiä opuksia tuhansittain lattiasta kattoon. Ihana!

Itsekseni ehdin käydä myös National Museumissa. Irlannilla on ollut varsin turbulentti historia ja etenkin kelttien ja viikinkien aika kiinnostaa minua kovasti. Arkeologisessa museossa oli mielenkiintoinen  viikinki-aiheinen näyttely ja esillä myös yksinkertaisessa kauneudessaan kiehtovia muinaisia koruja. Etenkin keltti-aiheiset korut, joihin liittyy paljon symboliikkaa ja uskomuksia, ovat mielestäni upeita.

Museo oli rakennuksenakin kaunis. Tässä rappukäytävää.

Arkeologisessa museossa on myös jotenkin hirmuisen kotoisa kahvila. Vai olikohan jalat vain niin väsyksissä siinä vaiheessa? Niin, ja National Galleryn museokauppa on muuten aika kiva myös ;).  

Dublin Castleen en enää jaksanut sisälle lähteä kiertelemään. K on kuulemma joskus illallistanut siellä ja kertoi, että paikka olisi kyllä näkemisen arvoinen. Aina ei kuitenkaan vaan jaksa. Ja nyt raja kulki siinä kohtaa. 

Näkymä Dublin Castlen linnapihalta

Varsinaisia shoppailuja minulla ei ollut oikein varaa tehdä, mutta mahdollisuuksia siihen olisi Dublinissa kyllä ollut. Sen sijaan kaunis ostoskeskus St Stephen s Green-puiston kulmassa oli sellaisenaan katsomisen arvoinen. Tykkään kovasti noista teräksisistä rakenteista. Kuinka keveiltä ne näyttävätkään!

Kuten alussa kerroin, halusimme nähdä muutakin kuin pääkaupunkia. Lauantai-aamuna herätyskello soi puoli kuusi ja me lähdimme katselemaan sitä saaren vihreämpää osaa. Eli jatkoa seuraa..

Tot ziens!
Leena

P.S. Blogger temppuilee jotenkin ja muuttaa fonttini välillä eri kokoiseksi, enkä saa sitä korjattua. Olkoon, tekstin sisältö kuitenkin onneksi pysyy omanani.