Kun kahdeksankymmentäluvun alussa muutin Pirkanmaalta Helsinkiin, muistan kuinka uusi ystävä saattoi vilkaista huvittuneen näköisenä vieruskaveriaan, kun erehdyin sanomaan jotain tampereeks. En voinut käsittää, etteivät muut esimerkiksi tienneet mikä on pipa tai rotvalli.
Vähitellen opin varomaan sanomisiani, koska ei ollut kivaa, jos viestin perille menemisen sijaan huomio kiinnittyi pelkkään puhetapaan. Ja sitten vähitellen aloin itsekin oudoksua noita murteellisia ilmauksia. Tampereen murre kuulosti korvissani lähinnä rumalta, vaikka muut murteet sitävastoin olivatkin hauskoja ja mukavan originellin kuuloisia. Parikymmentä vuotta taisi kulua, ennen kuin aloin taas vähitellen poimia noita hauskan kuuloisia ilmauksia jälleen omaankin puheeseeni. Vaikka täytyy myöntää, etteivät ne vieläkään välttämättä kovin kauniilta kuulosta. Noihin sanoihin ja ilmauksiin liittyy kuitenkin jotain lämpöistä, tuttua tunnetta, jota on vähän vaikeata muille kuvata.
Esimerkisi hyvin lämpimiä tunteita herättää ilmaus heiny, joka on sellainen erityisen hellämielinen hyvästely, joka tarkemmin sanottuna alkaa vielä oikeastaan henkäyksellä tyyliin hheiny. Oijoi.
Muita lämpöisiä läikähdyksiä sisikunnassa aiheuttavia sanoja ovat esimerkiksi, rörö, riävä, pöykky, pisättää, näino, mukata, mulia, lyhköne, likka, loppi, kummi, iankaike, ernomane ja anskattoo.
Noista oikeastaan tuo viimeinen anskattoo kirvoitti koko tämän postauksen. Sitä ilmausta tuli käytettyä viime viikolla, kun kommentissani Tuulan klik blogi-kirjoitukseen mainitsin mahdollisuudesta käväistä katsomassa Magritten näyttelyä Amos Rexissä. Sen sanonnan merkitys taitaa olla selvä, mutta jos sinulle ei kaikki tuossa edellä mainitsemani rakkaat ilmaukset ole ennestään tuttuja, laitanpa tähän niistä selvityksen lainaten Tampere-seuran julkaiseman Tampere-Suomi sanakirjan suomennoksia.
rörö
pienissä lasi- tai metallipulloissa säilytettävä aines, jota ihmiset levittävät tai suihkuttavat kainaloihinsa tansseihin lähtiessään; samaa tarkoittaa myös reutorantti
riävä
paikallinen hiivuri eli hiivaleipä; Tampereella on Suomen parhaat leivät ja pullat, ja tästä syystä koko kylää kutsutaan toisinaan Riäväkyläks
pöykky
lumikinos; toinen merkitys on pöytäviina; pahimmassa ajateltavissa olevassa tapauksessa saattaa käydä niin, että pöykkyä nauttinut henkilö mukkaa pöykkyyn
mukata
menettää tasapainonsa, muksahtaa kumoon
pisättää
keskeyttää liike; esim. pirssikuskille voi sanoa pisätä tähä, kun matkustaja haluaa poistua autosta antautumatta vaaraan, joka aiheutuu liikkuvasta kulkupelistä poistumisesta
näino
sana, jolla tamperelainen antaa pontta sanomalleen
mulia
siirtyä puolittain epähuomiossa veteen sen verran syvälle, että vesi solahtaa saappaanvarsista sisälle
lyhköne
pituudeltaan erittäin vähäinen ja paljon parempi sana kuin tyly lyhyt
likka ja loppi
keskenkasvuiset nais- ja mieshenkilöt
kummi
joustava aines, jota Tampereella käytetään monenmoiseen tarkoitukseen; kummipyörillä liikutellaan tavaroita paikasta toiseen ja kummisaappaat veretään jalkoihi.
iankaike
hyvin pitkään, lähes ikuisesti
ernomane
hyvääkin parempi; käytetään erityisesti yhteydessä vallanernomane; esimerkiksi Pyynikihhelmi-limonaari oli vallanernomasta.
anskattoo(nny)
ilmaus, jonka tarkoituksena on heittää epäilys erityisesti jonkun muun henkilön aikeiden toteutumisen ylle; anskattoonny kunka tossakin käy.
Hassua, että joskus vieläkin iskee epävarmuus siitä, ymmärtävätkö muualta kotoisin olevat joidenkin minulle itsestäänselvien sanojen merkityksen. Kotona olemme joskus K:n (pesunkestävän helsinkiläispojan) kanssa käyneet keskustelua jonkin ilmauksen merkityksestä. Tiätty rotvallit ja pipat opetih heti alkuunsa.
Nyk kuitenkiv viikolloput,
sommoro!
Leena
P.S. Puhutko sinä murteellista suomea, vai oletko omaksunut yleiskielen käyttöösi?
