Totuus vai muunneltu totuus?

Onko valokuva totta vai valhetta? Ja nyt en siis puhu nykyaikaisista kuvankäsittely-kikkakolmosista, vaan ihan tavallisista, vaikkapa bloggaajan postaukseensa liittämistä valokuvista. 

Kameran ajatellaan usein peilaavan tai jäljentävän todellisuutta sellaisenaan, toisin kuin vaikkapa piirros tai maalaus. Yleisesti ajatellaan, että esimerkiksi maalaukseen liittyy aina vahvasti taiteilijan oma tulkinta kohteesta. 

Vaikka kamera eräässä mielessä todella vangitsee todellisuutta, eikä vain tulkitse sitä, ovat myös valokuvat kuitenkin todellisuudessa kuvan ottajan tulkintoja maailmasta. Jokaisen kohteen voi tietysti tallentaa valokuvaksi lukemattomilla eri tavoilla. Se mitä kuvassa lopulta näkyy, on vain yksi vaihtoehto monista. Kuvaajan päätösvallassa on esimerkiksi valita  kuvauspaikka, kameran suunta ja kuvakulma. 

Ja jotta asia olisi vielä mutkikkaampi, kuvan ottajan lisäksi myös kuvan katsojalla on oma roolinsa tässä pelissä. Jokainen  katsoja  tulkitsee kuvaa omalla tavallaan heijastellen siihen kokemuksiaan, muistojaan ja tietojaan. 

Tällaisia mietin, kun sunnuntaikävelylläni kannoin mukanani kameraa ja olin aikeissa napsaista muutaman kuvan huudeista ennen varsinaisen syksyn saapumista. Tulin ajatelleeksi, miten eri tavalla ympäristöä voi tosiaan kuviinsa tallentaa.

Itse kaivan kameran täällä kotikaduilla esille yleensä silloin, kun haluan tallentaa jonkin kauniin yksityiskohdan tai maiseman. Samalla jää sitten kuvaamatta paljon kiinnostavaa tai ainakin tasapuolisuuden nimissä maisemaan oikeasti kuuluvaa, mutta ehkä vähemmän viehättävää puolta. 

Ajattelin tarjoilla nyt kaksi vaihtoehtoista tulkintaa sunnuntai-lenkkini varrelta. Kumpikin ihan yhtä totta, kameran suuntaus vain vähän erilainen. 

Tervetuloa mukaan kierrokselle. Saat arvailla, kummasta versiosta tässä ensimmäisessä on kyse: 

Vieläkö jaksat? Nyt olisi tarjolla sama retki uudelleen toisin silmin katsottuna:

Mahtavaa, jos jaksoit tänne asti! 

Ennen kuin lähdetään kahville jonnekin, minua kiinnostaisi tietää, kummalla tavalla sinä katsot lenkkimaisemiasi mieluummin?

Ja selvennykseksi sanon, ettei tämä postaus tarkoita, että tästä lähtien kuvailen teille pelkkiä roskakasoja tai romufillareita, vaan lupaan jatkossakin kuvailla niin Amsterdamin kauniita kanavia ruska-asuissaan, kuin viehättäviä yksityiskohtia reissujemme varrelta. Nyt oli kuitenkin virkistävää etsiä vähän erilaista kuvakulmaa ja huomasin muuten, että olisi vielä kolmaskin tapa: esitellä sellainen neutraali katunäkymä sen kummemmin rajailematta tai zoomailematta ja vasta jälkeenpäin sitten ihmetellä mitä kuvaan kulloinkin on tarttunut. Ehkäpä toteutan sellaisenkin joskus.

Tot ziens,
Leena 

Kiina, Maaseutu ja huikea Zhangjiajie

Pääsylippu kansallispuistoon

Sanghaista teimme neljistään retken vähän keskemmälle Kiinaa maaseudulle. Lensimme Hunanin provinssin pohjoisosaan Zhangjiajien kaupunkiin. Ensimmäisen yön nukuimme kaupungissa lentokenttähotellissa ja sieltä tilasimme aamulla autokyydin maailmanperintöluetteloonkin merkittyyn Zhangjiajien kansallispuistoon.

Hunanin maakunta on tunnettu luonnonkauniista maisemistaan ja jossakin näin sitä kehuttavan yhdeksi Kiinan  kauneimmista provinsseista. Toki sen maininnan varmasti moni muukin paikka olisi halukas omimaan. Hunanin ilmasto on kostean subtrooppinen. Aluetta ympäröivät vuoret idässä, lännessä ja etelässä. Pohjoisessa virtaa Yangze-joki. Tämä vuorien ja veden yhdistelmä on kyllä kieltämättä upea. Hunan on ollut tuhansia vuosia myös keskeinen viljelysalue ja ymmärsin, että siellä nykyisinkin kasvatetaan ainakin riisiä ja teetä sekä alueen ruoassa runsaasti käytettyä chiliä.

Kansallispuisto on geologinen luonnonpuisto ja upeana nähtävyytenä ovat kummalliset, melkein luonnottoman näköiset, pilarimaiset kivimuodostelmat, joita näyttää olevan kaikkialla ja ihan loputtoman paljon. Nämä tötteröt ovat syntyneet pitkien aikojen kuluessa fyysisen (ei kemiallisen) eroosion tuloksena. Ilmasto on kostea ja kasvillisuus tiheätä. Maaperää kuluttava rapautuminen johtuu kai jotenkin talvella muodostuneesta jäästä ja maaperän hyvinkin tiheästä kasvillisuudesta. Rapautuneet materiaalit ovat sitten aikojen kuluessa kulkeutuneet vesivirtojen mukana pois. Lopputuloksena on joka tapauksessa satumainen ja ihmeellinen maisema. 

Puiston tornimaiset vuoret ovat inspiroineet muun muassa Avatar-elokuvan ohjannutta James Cameronia, joka käytti puiston maisemia hyödykseen luodessaan elokuvan leijuvia saaria. Vastaavasti yksi vuorista on uudelleen nimetty virallisesti Avatar Hallelujah Mountain:iksi tuon kuuluisan elokuvan kunniaksi. Enkä kyllä yhtään ihmettele. Yhdennäköisyys elokuvan ja oikean maiseman välillä on ilmeinen.

Puistossa oli paikoin villejä apinoita, joista oli varoituskylttejä siellä täällä. Niitä ei saisi ruokkia, koska siten apinat muuttuvat aika röyhkeiksi. Arvaahan sen, että monien turistien oli vaikeata vastustaa ruokintakieltoa. Lisäksi näimme upeita, lapsen kämmenen kokoisia värikkäitä perhosia liitelemässä etenkin vesien läheisyydessä. Kokonsa puolesta ne näyttivät välillä pieniltä linnuilta.

Mietteliäs apina 

Yksi puiston vetonauloista lienee  maailman korkein ulkoilmahissi, Bailong Elevator, joka on mainittu myös Guinnesin ennätysten kirjassa. 

Hissi kuvattuna kanjonin toiselta puolelta seuraavan päivän patikointimaisemissa.

Nimi merkitsee sadan lohikäärmeen taivashissiä tai jotakin sen kaltaista. Hissi on avattu 2002 ja siitä oli kovaakin vääntöä ympäristönsuojelijoiden kanssa. Se oli jonkin aikaa suljettuna, mutta ilmeisesti hyötyjä ja haittoja punnittiin ja lopulta kaikkien oli pakko myöntää, että hissi on kuitenkin ympäristöystävällisin ja ehkä myös esteettisin tapa roudata kaikki turistit näköalapaikalle.  Se vie 326 metrin korkeuteen. Osa matkasta kuljetaan ylöspäin vuoren sisällä, mutta 171 metrin matkalla on mahdollisuus ihailla lasihissin ikkunoiden läpi uskomattoman upeita maisemia. Matka ylös kestää  vaivaiset 1min.32 sek. Lasihissejä on vierekkäin kolme ja jokaiseen mahtuu tarvittaessa 50 henkilöä. Että sellaiset volyymit. Kiinalaisten käsitys siitä, mikä on miellyttävä ihmistiheys suljetussa tilassa, on kyllä hivenen eri kuin minulla.  Pääsimme onneksi  vähän väljemmällä hissillä ylös, mutta kyllä sielläkin silti ilma ja jännitys tiivistyi käsin kosketeltavaksi. Ja maisemat korkealta olivat taas tosi hienot. 

Tämän kuvan poikkeuksellisesti kaappasin MTV:n uutissivulta. Me kun emme sillalla käyneet. Kappaleen lopussa linkki silta-videoon.

Elokuussa 2016 puistoon on avattu myös huikea kahden vuoren välissä kanjonin yli kulkeva lasisilta, joka on pisin ja korkein jalankulkusilta koko maailmassa. Kaikkiaan se on 430m pitkä, 6m leveä ja 300m:n korkeudessa. Silta on kuulemma ollut aivan ehdoton turistimagneetti ja se on jouduttu välillä sulkemaankin, kun n. 8000 henkilöä päivässä kestäväään siltaan on ollut halukkaita kymmenkertainen määrä. Meidän neljän hengen porukassa kaksi ei tykkää lainkaan korkeista paikoista ja kaksi muuta ei tykkää hirvittävästä tungoksesta, joten yksissä tuumin päätimme jättää tuon magneetin väliin. Laitan kuitenkin tähän videolinkin, jos jotakuta kiinnostaa katsoa tarkemmin aivan upeat näkymät. Hui! klik.

Minä taisin olla meidän porukasta se hölmöin hurjapää, joka roikkui aina jossakin reunalla ja muut jännittivät puolestani nenät valkoisina.

Paikoin oli hyvin vehreää ja varjo tuntui ihanalta kuuman aurinkoisena päivänä.

Majapaikkamme oli pienessä kylässä puiston sisäpuolella, joten vältyimme jonottelemasta aamuisin puiston porteilla ja saatoimme lähteä liikkeelle hyppäämällä puistoalueella kulkevien bussien kyytiin. Olimme maksaneet useamman päivän pääsymaksun puistoon ja samalla lipulla saimme sitten käyttää busseja mielin määrin. Bussien kulkutiheys oli kiitettävä ja niillä liikkuminen muutenkin kätevää. Poikkesimme kolmen päivän aikana useassa eri paikassa ja kävelimme joka päivä monen tunnin lenkkejä. Parhaana päivänä kävelykilometrejä taisi kertyä parisenkymmentä. Ruokailumahdollisuuksia ja vessoja oli aika mukavasti, mutta tietysti meillä oli myös omaa vettä ja evästä repuissa mukana. Kaikkiaan olot olivat aika alkeelliset, niinkuin (Kiinankin) maaseudulle sopii, mutta varsinainen puisto oli hämmästyttävän hyvin hoidettu ja asiat sujuivat tehokkaasti. 

Majatalomme sisäänkäynti ja kuvassa oikealla oleva pieni puoti, josta ostimme lähinnä pullovettä. Kauppias ehdotti kokeilemaan myös viinaa, jota oli lasipurkissa sinne sullotun  käärmeen seurana. Eipä houkutellut. Yök. 

Aamiaishuoneemme. Tuolit ja pöydät olivat todella matalia!! 

Majatalo-tyyppisessä majoituksessa mukavuudet olivat sen mukaiset. Reikävessä ja suihku sen yläpuolella (sentään private) sekä vanhoille lonkkaluille vähän turhan kuhmurainen patja. 

Mutta toisaalta iloisena yllätyksenä löysimme vaaleanpunaisten lakanoiden välistä sähköllä lämpenevät patjat ja täkit! Yöllä oli muuten aika vilpoista. Päivisin sää oli helteisen lämmintä, vaikka yhtenä sumuisempana päivänä vettäkin ropsahti.

Ikkunoissa oli kunnon kalterit.

Koko päivän ulkoilujen jälkeen uni tuli iltaisin kyllä todella nopeasti. Aamuyöllä kahden aikaan ensimmäiset kukot alkoivat kylässä kiekua ja sen jälkeen se olikin sitten aikamoista konserttia. Hauska kokemus kuitenkin ja ne kukotkin lähinnä naurattavat näin jälkikäteen.

Häirikkökukko ikkunamme takana. Se kiljui niin kovalla äänellä, että ensimmäistä kertaa ääneen herätessäni luulin sitä aasiksi. Kuten näkyy, majapaikan ympäristö oli vähemmän sliipattua.

Tuolirivit odottivat majatalomme edustalla istujia.

Majatalon isäntäpari oli äärimmäisen mukava. Ainoastaan nuoripari puhui puhui heidän kanssaan kiinaa, me tietenkään K:n kanssa emme. Silti saimme hoidettua joitakin käytännön juttuja pelkällä elekielellä. Englantia siellä ei kukaan puhunut. 

Kylä oli pienehkö, mutta ainakin yksi todella mukava ja ihmeen tasokas ruokapaikka löytyi helposti kylänraitilta. Tarjolla oli ihania, chilillä voimakkaasti maustettuja pikkuruokia, joita tilasimme aina pöydän täyteen ja sitten jaoimme herkkukulhot melkein viimeistä murua myöten. Sateisena iltana, kun emme enää viitsineet lähteä reilun sadan metrin päähän ravintolaan, söimme omassa majatalossa ihan kelpo illallisen. Kävimme vain keittiössä osoittelemassa sopivia ruoka-aineksia, joita isäntä sitten heitteli mieleistensä mausteiden, öljyjen  ja etikoiden kanssa wokkipannuun. Taisi muuten olla yksi maistuvimmista illallisista!

Kylällä oli hyvin autenttinen meininki ja olisi ollut ihan hirveästi kiinnostavaa kuvattavaa, jos vain olisin  tohtinut.. Onneksi K piteli vähän hihasta ja maltoin kiertää kauempaa ne mehukkaimmat jutut ;).

Kylän (nais-?) väki tykkäsi selvästi pyykinpesusta. Iloisia pyykkejä hulmusi tuulessa joka päivä. Luulen, että turisteja majoitettiin useammassakin tönössä. Turistit taas näyttivät olevan lähes poikkeuksetta kiinalaisia. Kiinan kielen taito oli täällä lähes välttämätöntä.

Tällä Kiinan reissulla mietin taas pitkästä aikaa valokuvaamisen etiikkaa aika paljon. Että tykkäisinkö minä, jos joku kuvaisi vaikka minun pussilakanoitani tai kotinurkkiani. Jaa-a. Riippuu kai kuvaajan asenteesta. Jos tarkoitus olisi pilkata tai olla jotenkin ylemmyydentuntoinen, en kyllä haluaisi olla kohteena. Jos kyseessä taas on kiinnostus tai vaikka vähän uteliaisuuskin, ei se mielestäni ole niin huono juttu.

Tuolla maaseudulla olimme me eurooppalaiset niitä kummajaisia, joita uteliaina ja välillä vähän naureskellenkin tuijotettiin. Ja valokuvattiin. Lapset osoittelivat sormella, ja jotkut vanhemmat tyrkkivät pienokaisiaan tekemään tuttavuutta ulkomaalaisten kanssa. Lähinnä se oli sellaista hyväntahtoista uteliaisuutta. 

Homma sai välillä aika koomisiakin piirteitä. Tuolla puistossa kävellessä joukko alle kaksikymppisiä poikia katseli minua uteliaina ja sitten yksi rohkelikko tuli minulta äärimmäisen varovasti ja kohteliaasti huonolla englannin kielellään kysymään, suostuisinko tulemaan poikien kanssa samaan valokuvaan. Siinä sitten länkkäri-täti hymyili ujojen nuorukaisten kanssa samassa kuvassa. K oli harmissaan, kun ei ehtinyt siinä hötäkässä kaivaa omaa kameraansa esille.

Vappu tuli tänä keväänä vietettyä siis Kiinan maaseudulla. Mitenkään vapun vietto ei siellä ainakaan meidän silmiimme näkynyt. Osalla kiinalaisista maanantai oli kuitenkin vapaapäivä, joten porukkaa taisi olla vähän tavanomaista enemmän liikkeellä. 

Puistosta nuoripari lensi takaisin kotiinsa ja töihin Shanghaihin ja me lennähdimme puolestamme Pekingiin. Siitä jatkossa lisää..

Nyt kuitenkin aurinkoista ja lämmintä tiistaita Amsterdamista,

Tot ziens!
Leena