Näytetään tekstit, joissa on tunniste valo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valo. Näytä kaikki tekstit
maanantai 17. kesäkuuta 2019
Valovitamiinia tankatessa
Keskikesän juhla on todella lähellä ja moni jo näyttääkin sammuttaneen blogistaan valot kesän oikean valon lisääntyessä. Illat ja iltayöt ovat täällä eteläisimmässäkin Suomessa hurmaavan valoisia ja hämärä vain ujosti käy ehdottamassa viimeisille kukkujille, että vähän myös pitäisi levätä. Tosin siinä samassa ensimmäiset valonsäteet jo houkuttelevat raottamaan silmiä ja havahtumaan uuteen aamuun.
No, juuri tätähän silloin viime marraskuussa niin kaipasin! Palattuamme vuoden pimeimpään aikaan Suomeen tuntui ihan siltä, että hämärän peitto oli laskeutunut ikuisiksi ajoiksi maan päälle. Että tämmöinen se Suomi sitten on.
Vaan nyt: ihan konkreettisesti meillä on jouduttu antamaan periksi ja hankkimaan työhuoneeseenkin pimennysverhot. Iltaisin nimittäin oli ihan mahdotonta yrittää tihrustaa tietokoneen näyttöä. Makuuhuoneen osalta luovutimme jo monta viikkoa aikaisemmin, kun uni alkoi jäädä tosi lyhyeksi. Tämä kummallisiin aikoihin ajoittuva valtava valon määrä oli Hollannin vuosina päässyt ihan unohtumaan. Vaan onhan tämä ihanaa!
Minäkin jään nyt pienelle kesätauolle ja siksi haluan toivotella teille kaikille sisukkaille blogini lukijoille ansaittua lomaa myös täältä.
Voikaa hyvin ja nauttikaa täysin siemauksin kaikesta kesän tarjoamasta hyvästä!
Aurinkoisin ajatuksin,
Leena
maanantai 12. joulukuuta 2016
Vesivärejä Kanavalla
Amsterdamin valofestivaalit klik on taas avattu ja sunnuntai-iltana kävimme tekemässä ensimmäisen kierroksen kanavilla valoteoksia katsomassa. Tässä nopea kuvapostaus tunnelmista.
Tällä kerralla en päässyt viime vuotisen kaltaiseen flow-tilaan teoksia katsellessani. En oikein osaa sanoa, oliko kyse omasta fiiliksestä vai teoksista. K oli kyllä kanssani samaa mieltä, että vähän vaisuksi jäi. Enemminkin tuli ihasteltua kotikaupungin omia valoja sekä ihania kanavataloja isoine valaistuine ikkunoineen. Täytyykin antaa ilta-kaupungille uusi mahdollisuus jonakin iltana. Napata vain kameran jalusta mukaan ja lähteä kuvailemaan niitä ihan tavallisia iltanäkymiä.
Lopuksi pari kuvaa niistä tavallisista vesiväreistä, joita kanavien veden pinnasta heijastuu ilman sen kummempia valotaideteoksia. Ihan ovat värit lähtöisin tavallisista valomainoksista.
Maanantai-aamu oli hernerokkasumuinen ja harmaa ja vesivärit enää vain muisto illasta. Kaikki lamput oli sammutettu.
Kaunista viikon alkua Teille!
Tot ziens,
Leena
keskiviikko 6. tammikuuta 2016
Amsterdam light festival -teemana ystävyys
Amsterdam light festival -teemana ystävyys
Luin Hesarista, että Helsingissä on meneillään Lux Helsinki. Kun vielä asuimme Kruununhaassa, kävelimme joitakin kertoja valoreitin ja ihmettelimme muiden mukana kaikenlaisia valotaideteoksia.
Myös Amsterdamissa on tällä hetkellä meneillään Amsterdam light festival. Täällä voi joko kävellä merkityn reitin tai tehdä valoristeilyn kanavia pitkin. Viime vuoden kokemuksesta innostuneina päätimme tänäkin vuonna tehdä kanavaristeilyn ja varasimme liput myös vieraillemme vuoden ensimmäisen päivän illaksi. Risteilyilta oli yllättävän lämmin (n. 8 astetta), tuuleton ja poutainen eli siis ihan huippusää veneajelulle.
Vuoden pimeimpään aikaan valo on tervetullutta, vaikka keinotekoisenakin ja jotkin teokset onnistuivat luomaan sadunomaisen ja salaperäisen tunnelman heijastuessaan kanavien vedenpinnasta.
Run beyond: Bonello, Italia
Bonello rohkaisee meitä uskaltautumaan pelottavltakin tuntuvaan hyppyyn. Voittamaan pelkomme ja avautumaan myös muille kulttuureille, uusille ystäville ja tuntemattomalle maailmalle.
Friendala: Mezza & Orellana, Chile
Big mandala eli intialainen symboli yhtenäisyydestä ja ihmisten välisestä integraatiosta. Veden pinnasta heijastuva toinen puolikas täydentää kuvion kokonaiseksi.
My light is your light: Minavi, Libanon
Hahmoista näkyy vain ääriviivat ja ne ovat onttoja. Ne kuvaavat pakolaisia, joiden on täytynyt jättää taakseen kaikki. Uusi elämä uudessa maassa voi taas vähitellen täyttää puuttuvan osan ihmisestä, sanoo taiteilija.
Talking heads: Vicek, Unkari
Kaksi valtavaa päätä vastakkaisilla kanavan reunoilla kommunikoivat keskenään led-valojen muodostaessa erilaisia ilmeitä kasvoille. Valot toimivat pienten ilmeitä muodostavien lihasten tavoin. Kommunikaatiota ilman sanoja.
Bands of friedship: Gujar & Patil, Intia
Ystävyyden renkaat symboloivat päättymätöntä ystävyyttä. Tässä teoksessa ne on aseteltu siten, että riippuen katsojan omasta perspektiivistä, niiden muodostama kuvio näyttää aina vähän erilaiselta. Jos niitä katsoo sivusta (ylempi kuva) renkaat ovat erillisiä, mutta kun katsoja siirtyy, renkaat liittyvät toisiinsa ja muodostavat lopulta yhtenäisen valotunnelin. Taiteilijat viittaavat renkailla EU-maihin.
Teoksessa on kaksi usean metrin mittaista hahmoa, liikennevaloista tutut punainen ja vihreä. Yleensä jalankulkijoita kuvaavat hahmot eivät koskaan kohtaa toisiaan. Vasta kun toinen sammuu, toinen syttyy. Valoteoksen hahmot voisivat olla Amsterdamin kaltaisessa kaupungissa vierailevia turisteja ja kaupungin asukkaita. Valot palavat samanaikaisesti ja nyt avautuukin uusi tilaisuus: tämän teoksen luona tuntemattomatkin voisivat kohdata toisensa vaikkapa kättelemällä.
Vaikuttava, läpikuultavan sininen, aalto jonka läpi veneet pääsevät kulkemaan. Tuntuu kuin olisi veden tai jäävuoren alla. Minulle ei kuitenkaan selvinnyt, miten tämä teos liittyi ystävyys-teemaan.
Sadasta finalistista raati oli valinnut 38 valoteosta mukaan festivaaleille, joten tässä oli vain raapaisu . Pimeässä kuvaaminen ei ole vahvin lajini, joten moni teos tallentui vain muistiini. Onneksi sentään muutaman sain kuviinikin näkymään.
Ainakin minun mielestäni valotaide toimii hienosti tällä tavalla, jokapaäiväiseen ja arkiseen ympäristöön tuotuna. Se saa katsomaan tuttuja kulmia ihan uudella tavalla. Minä olin jälleen kerran ihan myyty.
Kivaa tammikuuta, Doei!
Leena
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)