Jouluni aakkoset

Jouluhommeleiden välissä istahdin koneen ääreen ja päätin tehdä omista joulu-ajatuksistani tällaisen tutun aakkos-jutun. Eli mitä kustakin kirjaimesta näin joulun aikaan ensimmäisenä tulee mieleen. En ole aiemmin näitä aakkos-postauksia tehnytkään, mutta olkoon tämä ensimmäinen sellainen.

A  Amaryllikset, adventtikynttilät ja aineettomat joululahjat

B  Beetlehem ja koulun joulukuvaelmat, joissa pienet paimenet vähän epävarmasti mutta hartaasti astelevat pitkissä kylpytakeissaan ja keittiöpyyhkeet päässään.

C  lämpötilat. Celsiukset siis uunissa ja ulkona.

D   joulupöytään istahtavien dieetit. Kuka ei voinutkaan syödä pähkinöitä? Kuka ei syö punaista lihaa ja kelle raaka omena ei sovi? Olenhan muistanut kaikki?

E  lapsuuden enkelikello ja muut jouluiset enkelikoristeet

F  Fazerin minttusuklaakonvehdit

G  hehkuvan punainen ja höyryävä glögi

H  Hakaniemen halli ja mahtava jouluryysis aatonaattona. Hiki!!

I  ilomieli, ihmeet ja aaton illallinen

J  jännittävä odotus lapsuudessa, joulupukki.

K  kuusi, koristeet, kakut, kalat, kinkku, kalkkuna...

L läheiset ihmiset, lumi varsinkin täällä Etelä-Suomessa, lämpöinen tunnelma

M  mantelit, jouluinen musiikki

N  nisset ja nasset

O  joulunpunaiset omenat

P  pukki ja porot

Q  auts, tämä on paha! Ehkä himmeästi loistava kuu jouluyön taivaalla. 

R riisipuuro

S  seimi-viritelmät etenkin katolisten maiden kirkoissa.
Tänä jouluna myös sohvat. Lainasohvat saapuivat viimein ja ovat ihan ok, vaikka tarkasti katsottuna ovat hieman nuhjuiset mallikappaleet. Kaikki siis kuitenkin ok ;-)

T  taatelit, joulutorit

U  uuni, josta monet joulun tuoksut leviävät kotiin

V  valo, vihreät kuusenoksat

X  suukot ja halaukset xxx

Y yllätykset, ystävät, yhdessäolo, yhteislaulut

Z  että Zen-olotila olisi kiva saavuttaa. Se taitaa kuitenkin onnistua vasta varsinaisen joulun jälkeen. Ehkä välipäivinä.

A  joulukaupunki Abo, paitsi että näppiksestäni ei löydy oikeata kirjainmerkkiä.

Ä  äidin perunalaatikko

Ö  öinen tähtitaivas ja hiljaisuus. Kaupungissakin.

Näiden kirjainten myötä toivotan Sinulle ja läheisillesi oikein mukavaa ja leppoisaa joulun aikaa.

Voikaa hyvin,
Leena 

Vielä se vähän piilottelee.. piparkakunko takana?

Vielä se vähän piilottelee. Se joulu. Onneksi on aikaa etsiskellä. Neljään vuoteen en ole suomalaista joulua rakennellutkaan, koska  olemme asustelleet muilla mailla. Toki joitakin jouluvalmisteluja oli kiva tehdä Hollannissakin, mutta koska joka joulu matkasimme sieltä kuitenkin Suomeen pyhiksi, ei tehnyt mieli kovin kummoisia sinne Amsterdamin kotiin järjestellä. Suomessa sitten nautimme läheisten valmistamasta joulusta ja kotiin palattua keräsimme ne vähäisetkin joulukoristeet melko nopeasti pois. Alankomaissahan joulu ei ole kovinkaan kummoinen juttu. En taida olla mikään jouluhössöttäjä muutenkaan, mutta kovin minimiin kaikki on viime vuosina jäänyt.

Nyt on taas aika valmistella myös omaa joulua ja vuorostamme me voimme kutsua läheisiä kotiimme nauttimaan yhdessäolosta ja oikeanlaista tunnelmaa tuovista jutuista. Tässä onkin tullut vähän perusteellisemmin taas mietittyä, mitkä asiat oikeasti tuovat sitä aitoa joulumieltä itselle ja mitkä jutut taas ovat tärkeitä muille läheisille. Niistä sitten yhdistelemällä ja perinteitä sekoittelemalla saamme toivottavasti aikaan kaikille hyvän mielen ja oikeanlaisen tunnelman.

Aloitin siitä varmimmasta ja helpoimmasta hommasta ja leivoin ensimmäisen satsin joulupipareita. Pipariohjeeni on tuttu jo vuosien takaa. Se on joskus napattu varmaankin jostain vanhasta naistenlehdestä ja olen nähnyt sen pyörivän myös joissakin blogeissa, eli se on muidenkin mielestä hyvä ohje. Laitan sen vielä tänne blogiin muistiin, sillä tähän asti se on ollut kirjoitettuna nuhjuiselle vihkon sivulle ja jouduin jo sitä hitsin vihkoa etsimään kissojen ja koirien kanssa, koska muuton jäljiltä tavarat hakevat vielä omia paikkojaan. Onneksi se löytyi tälläkin kertaa!

Joulupiparit

250 g voita
4 dl fariinisokeria
3 tl kanelia
3 tl kardemummaa
2 tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
1,5 tl maustepippuria
2 munaa 
6,5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
2 tl soodaa

Kiehauta kattilassa voi, fariinisokeri ja mausteet. Anna jäähtyä.
Sekoita mauste-sokeriseokseen ensin munat ja siivilöi sitten joukkoon vehnäjauhot, joihin sooda on huolellisesti sekoitettu.
Sekoita taikina tasaiseksi. Tässä vaiheessa seos on aika löysää, mutta kun se kovettuu jääkaapissa yön yli, se on juuri sopivaa kaulittavaksi. Voit käyttää vielä kaulimisessa jauhoja apuna.

Paista pipareita 175 asteessa n. 7-12 minuuttia (uunista ja pipareiden paksuudesta riippuen). Tarkkana saa olla, sillä piparit palavat herkästi, jos huomio hetkeksikin herpaantuu.

Meillä nämä tämän joulun ensimmäiset piparkakut ovat tehneet hyvin kauppansa. Viikonloppuna vein pipareita purkillisen myös vanhemmilleni Pirkanmaalle, joten ehkä pitäisi vielä ehtiä paistella toinenkin satsi ennen joulua. 

Hollannissa syötiin muuten hyvin saman tyyppisiä pipareita oikeastaan ympäri vuoden. Siellä niitä kutsutaan nimellä speculaas. Kaikki tuntuvat tykkäävän näistä pikkuleivistä kovasti ja kaupoista löytyy esimerkiksi muiden makeiden leivän päälle tarkoitettujen levitteiden lisäksi piparkakuista tehtyä maapähkinävoin kaltaista tahnaa. Miltä kuulostaisi aamupala- tai lounasvoileipä piparipäälysteellä? No juu ei. Ainakaan minulle.

Ehkä se joulu alkaa sieltä hiljalleen kurkistella näitä hommeleita viritellessä. Kuinkas sinulla? Tuleeko joulufiilis kummemmin hössöttämättä, vai kuulutko siihen joukkoon, joka siivoaa kaapit, laatikot, ullakon ja autotallinkin ennen kuin voit rauhoittua nauttimaan joulurauhasta? 

Pipariterkuin,
Leena

Joulu

Nyt on hetki aikaa yhdessäololle ja hyväntahtoisille ajatuksille.

Toivotan Teille Kaikille oikein Rauhallista ja Onnellista Joulunaikaa.

Tot ziens,

Leena

Tunnelmia Suomesta ja Onnellista Uutta Vuotta 2016

Tunnelmia Suomesta ja Onnellista Uutta Vuotta 2016

Joulua vietimme Suomessa hyvin perinteisesti joulusaunoineen, ruokineen, kuusineen, kynttilöineen, hautausmaakierroksineen ja läheisten seuraa tankaten. Päällimmäiseksi jäi mieleen rauhallinen ja kotoinen tunnelma.

Lanttulaatikoiden jälkeen vaihdoimme tunnelmasta toiseen.

Tapaninpäivän iltana osallistuimme nuorenparin uudessa kodissa pizzan paistoon. Meininki oli hyvä ja pizzoja syntyi kuin liukuhihnalta. Paistokivi teki pizzojen pohjat mukavan rapeiksi ja täytteitä sai jokainen valita mielensä mukaan. Nam!

Latva-artisokkaa, vuohenjuustoa, parsaa, parmankinkkua, tomaattia, oliiveja, palvikinkkua...

Pohjataikinan ohje jäi nuorilta kysymättä, mutta itselläni on olemassa vanha ohje, jolla tulee myös ihan kelpo pizzat.

Pizzataikina

2 dl haaleata vettä
1 tl suolaa
30 g hiivaa
6 rkl öljyä
300 g vehnäjauhoja

Liota suola ja hiiva haaleaan veteen. Lisää vehnäjauhot ja öljy. Alusta pehmeä taikina.
Jos käytät kuivahiivaa, sekoita se jauhojen joukkoon. Taikinaa ei välttämättä tarvitse kohottaa, vaan voit heti kaulia sen pizzapohjaksi ja lisätä täytteet. Paista kuumassa uunissa n. 20 min.

Ja sitten Aasiaan

Toisena iltana toisen nuorenparin kotona pääsimmekin sitten kokeilemaan ensimmäistä kertaa kiinalaisen ruoan valmistusta kotioloissa. Voin ylpeänä kertoa, että minäkin ihan tottuneesti piirakkapulikalla pyörittelin dumplings-taikinaa ja väsäsin nyyttejä. Lopputulos ei näin ensikertalaisella ollut ehkä esteettisesti kovin tyylikäs, mutta maku oli kohdillaan.

Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että nuoret olivat esivalmistelleet homman aika pitkälle ja hoitivat myös kypsennyspuolen. Täyte oli tehty jauhelihasta, purjosta, selleristä, soijasta ja mausteista. Dumplingsit keitettiin vedessä  niin, että nyyttien alettua kiehua lisättiin joukkoon kylmää vettä kunnes kiehuminen päättyi ja sitten odotettiin uutta kiehumispistettä ja taas seurasi kylmän veden lisäys. Kierros toistettiin muistaakseni kolme tai neljä kertaa. 

Mielenkiintoisen makuisia olivat myös paistetut puussa kasvaneet mustat sienet...

... ja erikoisen näköisistä vesikrasseista tehty lisuke. Nuo molemmat nuori isäntä valmisti itse, enkä ehtinyt tarkasti seurata kaikkia kiemuroita. Suuri osa aineksista oli hankittu muualta kuin tavallisesta marketista, enkä osaa tunnistanut lainkaan. Virkistävää!

Maanantai-iltana palailimme kotiin Amsterdamiin ja perässä tänne lensi nuorisoa muutamaksi päiväksi viettämään kanssamme mm. vuoden vaihdetta.

Oikein Onnellista vuotta 2016 Teille kaikille! Doei!
Leena

Mutkat suoriksi suippokaalilla

Mutkat suoriksi suippokaalilla

Maanantai-aamun auringonnousu keittiön ikkunasta kuvattuna

Varsinkin näin joulun tienoilla on kiireitä ja hommailuja ja siksi tavallisia rutiineja tekee mieli vähän oikaista, että jää sitten aikaa kaikelle kivalle touhulle. Itse jouduin harmikseni köllöttelemään lähes koko viime viikon selkä jumissa noidannuolen kourisssa ja siksipä nämä muutama joulunaluspäivä täyttyy sitten monenlaisesta puuhasta.

Viikonloppuna löysin kaupasta todella kauniin ja rapsakan suippokaalin ja maanantai-iltana joulutontun hommien lomassa tyrkkäsin reippasti oikaistun kaalilaatikon uuniin muhimaan. Se maistui todella hyvältä omatekoisen joulunpunaisen karpalohillon parina. 

Olen saanut summittaisen ohjeen joskus puhelimessa äidiltäni ja kirjannut sen varmasti jollekin lappuselle. Nyt lappu on kadonnut, mutta ohje on niin helppo, että muistinvaraisestikin se onnistuu.

Tällä mentiin mutkat suoriksi maanantaina:

Oikaistu kaalilaatikko

300 g jauhelihaa

1 rkl öljyä

500 g kaalia

1dl irtonista riisiä (raakana)

1 rkl siirappia

3-4 dl kasvislientä

suolaa 

valko- tai mustapippuria

1/2 tl meiramia

Ruskista jauheliha kevyesti.

Leikkaa kaali hyvin, hyvin ohuiksi suikaleiksi.

Sekoita kaikki ainekset ja kaada koko homma kevyesti voideltuun uunivuokaan. Aika simppeli juttu!

Itse lisäsin pinnalle hieman korppujauhoja ja pari nokaretta voita.

Paista uunissa 175 asteessa noin tunti.

Tarjoa puolukkahillon tai karpalohillon kanssa. Nam.

Niin helppoa ja hyvää! Ja jää aikaa kaikkeen muuhun kivaan sillä välin kun ruoka muhii itsekseen uunissa.

Rauhallista ja onnellista joulun aikaa Teille kaikille. 
Doei! Leena