Brugge (Bruges)

Brugge (Bruges)

Taas yksi kanavien kaupunki, mikäs sen parempi retkikohde tällaiselle kanavan daamille! 

Viime perjantaina aloitimme Belgian Mechelenistä K:n työasioissa ja jatkoimme sieltä illalla toiseen pikkukaupunkiin, Bruggeen. Brugge sijaitsee Brysselistä luoteeseen, lähelle Pohjanmeren rannikkoa. Matkustimme junalla.

Bruggea on joskus kutsuttu Pohjolan Venetsiaksi. Aikoinaan sielläkin nimittäin liikenne järjestettiin kaikkialla risteilevien kanavien varaan. Venetsian tapaan myös Brugge oli 1300-luvulla yksi Euroopan mahtavimmista kaupan keskuksista. Maan kohoamisen seurauksena Bruggen satama menetti kuitenkin meriyhteytensä, ja kilpailevien kaupunkien nousu teki lopun sen mahtiasemasta. Seurasi monen sadan vuoden Ruususen uni, joka teki aikoinaan Euroopan rikkaimmasta kaupungista pelkän hyvin säilyneen keskiaikaisen museokylän. Nykyään Brygge on Belgian suosituin turistikaupunki, Unescon maailmanperintökohde ja College of Europen kotipaikka.

Vanhassa kaupungissa on idyllisisä nupukivikatuja, pitsi- ja suklaakauppoja sekä kanavamaisemia. Olimme etukäteen kuulleet ja lukeneet varoituksia siitä, että Brugge on aina täynnä turisteja, eikä etenkään kesällä tai viikonloppuisin sinne kannata hirvittävän tungoksen takia yrittää. Päättelimme siis, että maaliskuu voisi olla sopiva ajankohta, vaikkakin vain viikonloppureissu oli meille mahdollinen. 

Ilmat eivät meitä nyt suosineet, mutta aivan keskusaukiota lukuunottamatta tungoksesta ei tarvinnut kärsiä. Ehkä huono sää oli saanut useimmat päiväretkeläiset jäämään Brysseliin tai Antwerpeniin shoppailemaan. 

Majapaikkamme omistaja kertoi myös, että varsinkin amerikkalaiset ja aasialaiset turistit pelkäävät Euroopan terrorismia ja välttelevät ainakin Brysselin ja Pariisin lähistöjä. Hänen mukaansa turistien määrä Bruggessa on romahtanut kolmisenkymmentä prosenttia vain parissa vuodessa. 

Yövyimme Bed and Breakfast -paikassa vähän vanhan kaupungin ulkopuolella, mutta kuitenkin kivan kävelymatkan päässä. Iltaisin, kun päivämatkalaiset olivat jättäneet kaupungin, sivukaduilla oli jopa hämmentävän hiljaista. Silloin tuntui, kuin olisi matkustanut ajassa satoja vuosia taaksepäin. Vain himmeät katulyhdyt loistivat, eikä ketään näkynyt missään. Kummallinen kokemus.

Vähän keskusta-alueen ulkopuolella kanavamaisemat ja talojen arkkitehtuuri saivat tuntumaan siltä, kuin olisi putkahtanut suoraan keskiaikaiseen satukaupunkiin. Missään muualla en ole kokenut samaa tunnelmaa. Saatoin kuvitella leipurimestarin apupojan vilistävän nurkan taakse tai ehkä joitakin Grimmin satujen hahmoja vaeltelemaan kujilla tai kurkkimaan ikkunoista. Mielikuvitus kyllä laukkasi. 

Vaikka sää oli enimmäkseen pilvinen ja ankea, jopa sateinen, lämpötila oli kuitenkin ihan sopiva ulkona kävelyyn ja kävelimme kaupunkia kilometrikaupalla ristiin rastiin. Minä tykkään katsella rakennuksia ja kamera olikin kovassa käytössä. Kuvailin paljon hauskannäköisiä taloja. Ja kyllä -myös kanavia! Kaupungin isot julkiset maanmerkit jätin suosiolla kuvaamatta, sillä upeita kuvia niistä jokaisesta löytyy kyllä turistioppaista. Etupäässä kuvailin itseäni kiinnostavia näkymiä. Toivottavasti niistä kuitenkin välittyy muillekin kaupungin omaleimaista tunnelmaa.

Brugge on kuuluisa ihanista pitseistään ja tietenkin belgialaisesta suklaasta. Näitä ja ihanan tuoksuvia lämpimiä vohveleita kaupataan turisteille keskustan pienissä puodeissa.

Kamerani linssiin etsiytyi joitakin kivoja yksityiskohtia katujen varsilta. Tässä muutamia:

Begijnhof eli begiinien kortteli on tyypillinen nähtävyys monissa Belgian kaupungeissa, mutta Bruggen korttelissa on yksi parhaiten säilyneistä pihapiireistä. Begiinit olivat maallikkonaisia, jotka omistivat elämänsä Jumalalle, liittymättä kuitenkaan luostarijärjrestöihin. He alkoivat perustaa 1200-luvulla yhteisöjään, ja elättivät itseään palkkatyöllä, esimerkiksi kotiopettajina.

Tämä valkoisista pikkutaloista muodostuva kortteli ja sitä ympäröivä vihreä alue Minnewaterin ympärillä oli ihanan rauhallinen keidas, jossa oli miellyttävä kävellä.

Belgia on selvästi herkuttelijoiden valtakuntaa, eikä Bruggekaan tee poikkeusta. Kahviloista ja ravintoloista saisi varmasti oman postauksensa, mutta minä mainitsen tässä vain uuden löytömme. Vanhastakaupungista löytyi ihana Fish Veggie Vegan-ravintola Reliva. Annokset olivat älyttömän herkullisia ja kauniita ja tunnelma raikkaan miellyttävä. Tämä ravintola löytyy myös tripadvisorin sivuilta. Suosittelen todella!

Toivottavasti viihdyitte mukana tässä välillä vähän sateisessakin reissussa.

Tot ziens,
Leena

Vesivärejä Kanavalla

Amsterdamin valofestivaalit klik on taas avattu ja sunnuntai-iltana kävimme tekemässä ensimmäisen kierroksen kanavilla valoteoksia katsomassa. Tässä nopea kuvapostaus tunnelmista.

Tällä kerralla en päässyt viime vuotisen kaltaiseen flow-tilaan teoksia katsellessani. En oikein osaa sanoa, oliko kyse omasta fiiliksestä vai teoksista. K oli kyllä kanssani samaa mieltä, että vähän vaisuksi jäi. Enemminkin tuli ihasteltua kotikaupungin omia valoja sekä ihania kanavataloja isoine valaistuine ikkunoineen. Täytyykin antaa ilta-kaupungille  uusi mahdollisuus jonakin iltana. Napata vain kameran jalusta mukaan ja lähteä kuvailemaan niitä ihan tavallisia iltanäkymiä.

Lopuksi pari kuvaa niistä tavallisista vesiväreistä, joita kanavien veden pinnasta heijastuu ilman sen kummempia valotaideteoksia. Ihan ovat värit lähtöisin tavallisista valomainoksista.

Maanantai-aamu oli hernerokkasumuinen ja harmaa ja vesivärit enää vain muisto illasta. Kaikki lamput oli sammutettu.

Kaunista viikon alkua Teille! 
Tot ziens,
Leena

Kuurainen sunnuntai-aamu Kanavalla

Sunnuntai oli tavattoman kaunis päivä. Jo aamulla aikaisin lähdimme kanavien varsille kävelemään ja ihailemaan hennossa kuurassa olevaa kaupunkimaisemaa. Kamera tuli onneksi mukaan, joten napsin kuvia rauhallisesta aamutunnelmasta teidän muidenkin iloksi.

Aurinko alkoi nopeasti lämmittää ja sulattaa kuuraa pois sieltä, minne säteet ylsivät, mutta kapeat kadut pysyivät kuuraisina ja varjoisina pidempään. 

Tällaisina aamuina muistan, miksi tykkäänkään ihanasta, hassusta ja omaperäisestä kotikaupungistamme niin hirmuisen kovasti.

Tänään maanantaina Alankomaissa muuten vieteään Sinterklaasia, joka huipentuu pakjesavondiin illalla. Jo aamulla on takan edustalle aseteltuihin kenkiin saattanut lapsille ilmestyä jokin pieni paketti, mutta yleensä se isompi lahjahässäkkä on sitten vasta illalla. Perheet kokoontuvat yhteen ja illalla syödään myös vähän paremmin. Mitään suomalaisten jouluruokiin verrattavaa traditiota laatikkoineen tai kinkkuineen ei täällä ole. Ei Sinterklaasina eikä jouluna.

Joulu Alankomaissa onkin sitten paljon pienempi juhla. Esimerkiksi jouluaatto on täällä vielä ihan normaali työpäivä. Me olemme kyllä täysin suomalaisia joulu-asioissa, ja jouluksi onkin lähdettävä Suomeen etsimään sitä oikeata tunnelmaa.

Nyt aurinkoista maanantaita!
Tot ziens,
Leena

Syksy tuli kanavalle

Syksy tuli kanavalle

Lauantaina keskimmäinen perheen nuorista (aikuisista) lähetti Whatsupp-viestin Shanghaista ja kysyi onko Amsterdamissa jo syksyistä. Vastasin, että jotkut puut ovat saaneet vähän väriä, mutta yhä odottelen kunnon ruskaa. Tai siis yritin vastata noin. Lumia-puhelimeni halusi kuitenkin kauniiden värien sijaan elämään ankeutta ja korjasi neljä kertaa peräkkäin ruska-sanan tuskaksi. Lopulta väsyin ja jätin viestin puhelimen ehdottamaan muotoon ja jäin siis odottelemaan kunnon tuskaa kauniin ruskan sijaan. No, saimme makeat naurut.

Sunnuntaina kuljeskelin kanavilla katselemassa ja ruska oli kuin olikin jo selvästi näkyvissä. K on ollut kohta viikon Orlandossa ja siksi päätin ihan itsekkäästi käyttää koko aamupäivän ulkoiluun. Oli tavattoman kaunista. Aurinko paistoi lämpimästi ja lämpötila oli reilusti yli 10 astetta. Mikäs oli kuljeskellessa. 

Rakastan syksyisin matalalla paistavaa aurinkoa. Aamuisin ilma on usein hieman usvainen ja himmeä auringonvalo taittuu kauniisti. Iltapäivisin valo taas on lämpimän keltaista ja kullankeltaisten lehtien hehku saa siitä vielä lisää voimaa. Tykkään kahlata kuivien lehtien seassa ja kuunnella niiden kahinaa. Aika pienistä asioista voi halutessaan löytää iloa, jos sattuu olemaan oikealla tuulella. Aina ei jaksa tai huvita ja silloin kesän loppu ja kolea syysilma ottaa vaan päähän. Nyt olin kuitenkin juuri oikeassa moodissa. Kas tässä sunnuntain väriloistoa Amsterdamin kanavilla, hypätkää mukaan.

Toivottavasti pääsitte kanssani kanavan syystunnelmaan. Sunnuntain aurinko on kadonnut jonnekin ja maanantai valkeni harmaana. Lämpöäkin on vain vaivaiset kahdeksan astetta, aamulla sitäkin vilpoisempaa. Täällä meillä on kotona vain yksinkertaiset ikkunat ja ilmanvaihtoluukustakin paistaa päivä sisään kesät talvet, joten koleus tuntuu heti. Villasukat ja villatakki ovatkin ehdottomat varusteet Amsterdamissa. Suomessa tykkäsin olla sisällä paljain jaloin talvellakin, mutta täällä ei tulisi mieleenkään.

Mukavaa viikon alkua teille! Voikaahan paksusti!!

Doei,

Leena