Tunnelmaa kylätiellä, kirkuva imuri ja palkintona porkkanakakkua

Päivälleen vuosi sitten tarjoilin täällä postauksessani Karhukakkua sumussa. 

Nyt on tarjolla harmaita välähdyksiä tihkuiselta, mutta niin tunnelmalliselta kylätieltämme, imuripohdintaa ja lopuksi siivouspäivän palkinto. Aloitetaan vuoden takaiseen tapaan noista seesteisemmistä tunnelmista. Sillä tavalla homma pysyy myös kronologisessa järjestyksessä -taiteellisesta vaikutelmasta puhumattakaan ;DD.

Tästä siis alkaa tihkusateinen ja hiljainen, melkein meditaation omainen kävely viehättävällä sorapintaisella maantiellä. Osa matkasta kulkee aivan järven rannassa.

Poikkesin tieltä rantaan katselemaan sumuisella järvellä verkkojaan nostavaa kalastajaa. Saalista ei tainnut juurikaan tulla.

Kun kävelin tuolla kamera kaulallani, vastaani tuli vanhempi herrasmies. Hän tervehti kohteliaasti ja kysyi vähän hämmentyneenä, että kuvailenko jotain erityistä. Kun kerroin harjoittelevani pilvisellä säällä kuvaamista, hän vaikutti vähän epäilevältä. Olikohan hän varuillaan ja tarkkana, ettei vain ollut vieraan vallan agentti kuvailemassa nurkkia :D. No, lopulta hän taisi vakuuttua harmittomuudestani ja jatkoi matkaansa...

Kartanon puukuja johdattelee katsetta alas rantaan. Maisema on kaunis tähänkin aikaan vuodesta.

Matkan loppupäässä on tiellä jo asvalttipinnoite ja kylteillä merkitty kylätiekokeilu. Se tarkoittaa, että periaatteessa autoilijat ajavat molempiin suuntiin tien keskellä ja jalankulkijat ja polkupyörät sitten tien laidoilla. Mielenkiintoinen kokeilu, mutta tällainen soveltunee vain sinne, missä on hyvin hiljainen liikenne.

Vielä sain nauttia muutamista rauhoittavan syksyisistä peltoaukeista ennen tiheämmän asutuksen alkamista. Voi, kyllä tämä kävelyretki teki taas niin hyvää -ja ihan vain pienen kävelymatkan päässä kotoa!

Ja sitten siihen proosallisempaan osioon. "Kirkuva imuri" postauksen otsikossa sai sinussa ehkä aikaan kummastuneita kulmien kohotuksia, mutta imuristamme lähtevä kirkuva ääni saa itselläni aina siivouspäivinä aikaan (kulmien kohottelun sijaan) kylmäväreiden hipsimistä selkäpiihin. Jostain syystä imurimme on alkanut epäilemättä väsyä ja kyllästyä siivoamiseen, vaikka totta puhuen  joutuukin mielestäni töihin ihan kohtuullisen harvoin. 

Hirveästi en rakkinetta raaski torua moisesta, koska imurointi on omastakin mielestäni vihoviimeistä hommaa. Siis ihan ilman kenenkään kirkumisiakin. Mieluiten heiluttelisin vain reippain vedoin oranssia kuituliinamoppia, se kun luistelee lattialla ihanan sujuvasti ja sutjakasti. Sitä paitsi liinaan kertyvän pölyn voi ihan konkreettisesti NÄHDÄ ja pyydystetyt villakoirat aiheuttavat kummallista hykerryttävää tyydytystä. Ainakin minussa. Kuitumopilla on vain hivenen vaikeata selviytyä koko urakasta. Varsinkin juuttimatoista ja räsymatoista. Tulee vähän turhan rouheata menoa ja murut jäävät juuttien sopukoihin. Imuria on siis käytettävä. 

Nyt seuraa tarkka selvitys kirku-harmin yksityiskohdista, mutta voit toki hypätä jo suoraan palkinto-osioonkin, jos yksityiskohdat eivät (ihan ymmärrettävästi) jaksa kiinnostaa. Olen nimittäin pähkäillyt harmin alkuperää ja huomannut, että tuo korvia raastava kirkuminen ei lähde imurin moottorista vaan: Tadaa! Sen lattiasuulakkeesta. Tosin en kyllä oikein ymmärrä, mikä varsinaisen äänen aiheuttaa. Imurin vartta eteenpäin työntäessä suulake liikkuu ihan kiltisti ja mukisematta. Mutta annas olla! Kun vedän vartta takaisin itseäni kohti, karmiva huuto raastaa tärykalvojani. Hetken sellaistakin pää kestää, mutta huushollissa on kolme kerrosta ja lattiapinta-alaa aika lailla, joten puolikin tuntia yhtä soittoa alkaa olla liikaa. Puolison etätyöpäivinä en edes kehtaa imuroida päivällä, koska huuto kiirii ovienkin läpi ja teamsesissa istuvan K-paran kuulokkeiden mikrofoniin. Noloa. Olen yrittänyt pyöritellä ja puhdistaa suulakkeen kaikki osat ja todennut niiden toimivan ihan hyvin. Huuto alkaa vasta imurin joutuessa tositoimiin. Joo, tiedän että siivoaminen on kamalaa, mutta jos oikein totta puhutaan, niin eiköhän se ole vähän niin kuin imurin homma.

No, lupasin lopuksi palkinnon. Myös itselleni. Leivoin eilen illalla ihanan porkkanakakun ja vaikka suurin osa kakusta loikkasi suoraan pakastimeen, aion nauttia siivouspäivän kunniaksi itsekin palasen. Jauhoina on muuten pelkkiä spelttijauhoja ja varsinaisena rasvana kakkupohjassa rypsiöljyä. Sokeria on ohjeessa aika paljon, ja sitä voi mielestäni vähentää. Suussa sulavassa, sitruunalta maistuvassa kuorrutteessakin on sekä voita että sokeria, mutta harkittuna herkkuna tätä myös porkkanaa, ananasta ja pähkinöitä sisältävää kakkua voi tietysti nauttia. Nam!

Tässä linkki kokeilemaani herkulliseen ohjeeseen.

Mutta hei, kertokaa jos tiedätte mitä meidän kirkuvalle imurille pitäisi tarjoilla, siis että se olisi tyytyväinen ja hoitaisi mukisematta hommansa. Porkkanakakkuako?

Virkistävää viikonloppua kaikille!

Leena

Syksyni aakkoset

Heippodeippo teille, jotka vielä olette jaksaneet Kanavalla roikkua. Liian tiheästi ei näitä postauksia ole tainnut tänne ilmaantua. Mutta vihdoin taas täällä.

Tuli nimittäin vähän yllättäen ihan vapaata aikaa. No, oikeasti olisi ollut myös toinen (ja paljon tylsempi) vaihtoehto: nimittäin tämän syksyn viimeinen ikkunoiden pesu. Mutta kun vilkaisin tulevan viikon säätä, oli helppo päättää antaa ikkunoiden olla. Ennusteen mukaan seuraavan viikon aikana  sataa (ehkä) joka päivä. Hyvä syy lykätä hommaa, koska harmaalla sadesäällä ei kukaan kuitenkaan viitsi katsella ikkunoista ulos ja sitä paitsi pisarat täplittäisivät ikkunat joka tapauksessa joten...

Mieleeni tupsahti ajatus kertoilla kuluvasta syksystäni aakkosten muodossa. Aakkoset, kirjaimet, lukemisen ja kirjoittamisen harjoittelu ihan alkeista ja koulumaailma ovat minulle aika tuttuja asioita. Joskus kauan sitten olen tehnyt vastaavan aakkos-postauksen jouluni aakkosista, mutta tämä postaus tekee nyt kunniaa ihan tavalliselle syksylle, josta tosiaankin puuttuu kaikki säihke ja glooria. Ihan vain arkisia ajatuksia ja kuulumisia tämän poikkeuksellisen ajan tavallisesta syksyelosta. 

Mielen päällä nyt:

A 

Argentiinalainen tango on taas kymmenen vuoden tauon jälkeen hiipimässä harrastustemme joukkoon. Tai siis, katsotaan nyt. Tähän mennessä asia on vasta herättelyn, aivolokeroista kaivamisen ja kotitreenien tasolla, mutta tämän vuoden puolella olemme menossa myös uudelle kurssille, jos hyvin käy. Mutta homma on vielä tosi kaukana menneistä kesäleireistä Varalan urheiluopistolla.

B 

Ajatuksissani on usein ollut tämä blogi ja vähän syyllinen olo sen päivittymättömyydestä, vaikka tiedän ettei tarvitsi. Olen painavasti päättänyt olla ottamatta stressiä asiasta. Ja mel-kein onnistunutkin.

C 

Aamuisin, jos on lähdössä autolla liikkeelle, on oikeasti pitänyt katsoa lämpömittarin celsiuksia ja aika monta kertaa olemme jo saaneet raaputtaa huurteista tuulilasia ihan ensitöiksi. Ja tietenkin renkaidenvaihto on myös tullut mieleen

D 

D-vitamiinia on taas päivien lyhetessä nautittu säännöllisesti, niin kuin kunnon kansalainen ainakin ;)

E 

Espoo on ihan kohtuullinen kotikaupunki. Ei sen parempi tai huonompi kuin muutkaan. Hesarissa oli muuten  juttu, jossa espoolaiset olivat keksineet kaupunkinsa paikannimille  englanninkielisiä vastineita. Taitavat olla vitsit vähissä, mutta minua nauratti, kun esimerkiksi Olari oli Ooh, Larry , Otaniemi oli Take a Cape, Jupperi oli Jup inherited ja Kilo oli 2,2 lbs. No joo, ihan kaikkia nämä eivät taatusti huvita ollenkaan ;DD  

F 

On alkanut tehdä mieli vihreää, paitsi lautaselle, niin myös viherkasvien muodossa. Tummanvihreät lehtikasvikset sisältävät rutkasti folaattia! Niitä olen yrittänyt kasailla lautaselleni. Viherkasvit sitten ilahduttavat muuten nyt kun ulkona värit vähenevät. Minulla ei jostain kumman syystä ole koskaan ollut fiikusta ja sellaisesta olen vähän haaveillut. Fiikus on kuulemma helppohoitoinen ja voisi viihtyä peikonlehtien ja liuska-araliankin seurassa olkkarissamme.

G 

Giro on argentiinalaisen tangon kuvio, jota olen parin viime viikon aikana tapaillut mielessäni ja vähän harjoitellut oikeastikin mm. kiertäen lattialla nököttävää kukkamaljakkoa. Totesin kyllä, että kannattanee ottaa kierrettäväksi jokin vähemmän herkästi kaatuva esine.

H 

Haravointi on ollut kiva ja hyvä syy lähteä ulos pienelle happihyppelylle. En välitä ns. yhden kerran taktiikasta, vaan haravoin mielelläni useammin ja pieniä määriä kerrallaan, vaikka tiedän että puista varmasti tulee vielä varisemaan lisää lehtiä. On helpompaa ja kevyempää käsitellä ja kuskata pienempiä lehtimääriä kerrallaan ja homma pysyy hauskana.

I 

No juurikin tuo edellä mainitsemani ikkunoiden pesu. Ei siitä sen enempää.

J 

Takapihalle pitää muistaa viritellä jänisverkot joidenkin puiden ja pensaiden suojaksi. Meillä ei ole ainakaan toistaiseksi tarvinnut tehdä mitään peurojen varalta, sillä ne eivät ole hoksanneet kulkureittiä pihallemme. Nyt on vain koputettava puuta, että tilanne sen suhteen pysyy ennallaan. Lähinurkilla väittävät, että peurat voivat loikata parimetrisen aidankin yli tuosta vaan. Onkohan noin?

K 

Vasta parisen viikkoa sitten minä päätin armahtaa selkääni ja korotin työpöytäni korkeuden seisomatasolle. Selkä taitaa tykätä, kunhan muistan välillä lähteä vähän liikkeelle ja nostella jalkojani, niin että niihin pakkautunut veri ymmärtää lähteä kiertämään. Uskoisin, että korotetusta pöytätasosta on siis hyötyä ainakin selälleni.

L 

Lummelammikkomme sai viikonloppuna taas syyshuoltonsa. Vettä valutettiin pois n. 2/3 ja suuri osa vanhoista vesikasveista karsittiin. Tänä syksynä oli myös pakko poistaa lammikkoon pudonneita männyn neulasia oikein urakalla. Kulunut kesä oli todella vähäsateinen ja pihamme ihanat männyt pudottivat kellastuneita neulasiaan oikein ennätysmäärän. Osan neulasista saattoi tietysti haravoida nurmikoilta, mutta iso osa roskista varisi myös lammikkoon. Onneksi suurimman osan lammikkoon varisseista neulasista olimme pitkin kesää saaneet nosteltua haavilla tuoreeltaan veden pinnasta.

M 

Oli sykähdyttävää, kun pääsin erääksi aamupäiväksi yhden pikkuisen päiväkotiin, jonne oli kutsuttu kullekin lapselle lähipiiristä joku merkittävä henkilö tutustumaan ryhmän toimintaan. Olin niin ylpeä mummun roolistani <3 !!

N 

Asia, josta en ole niinkään ylpeä, liittyy viimeaikaiseen kokkailuuni. Huomasin google-hakuhistoriastani, että olen viime aikoina etsiskellyt ruoka- ja leivontaohjeita avainsanalla nopea: nopea arkiruoka, nopeat sämpylät, nopea omenapiirakka, nopea tonnikalalasagne... Voi voi. Mihin ihmeeseen on aina hoppu?

O 

Tänä syksynä parin vuoden tauon jälkeen olemme jo ehtineet pari kertaa käydä Kansallisoopperassa. Ensin kuuntelimme Wagnerin mahtipontista poljentoa ja aika nopeasti sen jälkeen oli vuorossa tanssiteos Tripla. Triplassa World Wide Dance-sarjan keskimmäinen Earthborn oli kauneudessaan erityisen koskettava. Olin ihan itku kurkussa sitä katsoessani ja sitä seuraava väliaika piti hipihiljaa vain sulatella näkemääni. 

P 

Koko laajennettu perheemme on saanut/vienyt tänä syksynä ihan poikkeuksellisen paljon aikaa ja tilaa sekä ajatuksissani että ihan konkreettisissa toimissakin. Etenkin vanhempi sukupolvi kaikkineen.

Q 

Jälleen kerran leivontaohjeita penkoessani törmäsin vanhaan 80-luvun reseptivihkooni ja siellä silmiini sattui iki ihana ranskalaisen keittiön suolainen piirakka, jossa täytteenä voi olla kalaa, kinkkua, kasviksia tai juustoa sekä kermaa, smetanaa tai munamaitoa. Ahh! Se oli tuoksuvana ja lämpimänä niin ihanaa ja täyttävää, että opiskeluaikojen vierailta sain ylitsevuotavia kehuja tästä suloisesta, lämpimästä ja lempeästä herkusta. Tuoksui kuulemma jo rappukäytävässä huumaavalta :D. Taitaa olla aika tuhtia tavaraa tämän ajan syömiseksi, mutta taidan joskus erityisen sopiville vieraille sitä vielä leipoa joskus <3

R 

Rauha. Tarvinneeko tuota sen kummemmin avata..

S 

Meillä on viime viikkoina keskusteltu suihkussa käymisestä. Onneksi ihan ystävällismielisiä keskusteluita, mutta joka kerran kun suihkun avaan, mielessäni surraa: nopeasti, nopeammin, nopeammin. Mutta se on kuulkaas sillä tavalla, että jos pitkähköjä hiuksia ei voi shampoopesun jälkeen huuhdella lämpimällä vedellä hitaasti ja huolellisesti, päänahka kutiaa taatusti ja tulee hermostunut olo. Kokemusta on. Säästän mieluummin muissa asioissa.

T 

Ulkokasvien talvettaminen on viime päivinä mietityttänyt erityisesti. Mikä kasvi jätetään paikoilleen, mikä kärrätään autotalliin, mikä nostetaan terassille, mikä kaivetaan ruukkuineen maahan (tai ihan ilman ruukkua), mikä voisi menestyä sisällä (ja uskaltaisiko sitä edes tuoda sisälle mahdollisten öttiäisten pelossa ?) jnejne. Tunnen yhä vielä olevani ihan noviisi.

U 

Unen arvostaminen on iän myötä noussut selvästi. Nykyään mietin jo alkuillasta miten voisin avittaa tulevan yön unta. Harkitsen tarkkaan jokaisen viinilasillisen, raskaan ruoan tai mahdollisten harmien vatuloinnin ja vatvomisen. Tiedän, kuulostaa todella tylsältä. Ja totta on myös, että jos katson jonkin noista edellä mainituista (tai joistakin muista) "paheista" juuri tiettynä iltana erityisen tarpeelliseksi tai hauskaksi, kärsin valittamatta seuraukset ja nukun huonosti. Aina tulee uusi ilta, jolloin voi sitten taas valita tekemisensä toisin.

V 

Varautuminen on säästöjen ja suihkujen lisäksi tämän syksyn uusi asia. Tai ainahan meillä on kaapeissa ollut kuivatarvikkeita, kivennäisvettä ja jokunen säilykekin, mutta nyt olen miettinyt asiaa vähän järjestelmällisemmin. Yritän pitää huolta muutaman päivän ruokavarastoista ja olen tarkistanut myös tulitikkujen, paristojen, taskulamppujen, vesikanistereiden ja sen sellaisten olemassaolon. En tiedä, paljonko ne tosipaikan tullen auttaisivat, mutta ehkä oma mieli on levollisempi näin.

W 

Näppärin viestisovelluksemme on ollut juurikin tänään monta tuntia nurin. Kuulemma samoin myös Intiassa, Britanniassa ja vaikka missä. Maailmanlaajuinen kaatuminen, ymmärsin. Hienoa, että s-posti sentään toimii toistaiseksi. Ja puhelin. Niillä mennään. Häiriö on kyllä hyvä muistutus siitä, että täytyisi aina ottaa tällainenkin mahdollisuus huomioon ja pitää mielessä vaihtoehtoisia tapoja viestiä ja toimia. Arki ei tietenkään saa kaatua näihin!

X 

Olen etsiskellyt shampoota, jossa ei olisi silikonia. Vaikka käyttäisin laadukkaita kampaamotuotteita, huomaan että varsinkin silikonia sisältävää shampoota on vaikea saada huuhdeltua hiuksista niin hyvin ettei silikonia jäisi jonnekin päänahan alueelle. Varsinkin edellä mainitsemieni nopeiden suihkukäyntien seurauksena olen alkanut reagoida luultavasti juuri tuolle silikonille. Myös muissa tuotteissa silikoni on minulle nounou. No, onhan noita sopivia kosmetiikkatuotteita onneksi saatavilla kunhan jaksaa tuoteselosteita tihrustaa. Huomasin ilokseni ainakin markettien XZ-shampoiden sopivan minulle mainiosti. Mutta toki se huolellinen huuhtelu on yhä muistettava.

Z 

2000-luvun vaihteessa syntyneet ja sen jälkeen elämänsä ensiaskelia ottaneet kuuluvat ns. Z-sukupolveen. Suurin osa heistä suhtautuu uuteen teknologiaan ja sen suomiin mahdollisuuksiin aivan eri tavalla kuin aiemmat sukupolvet. Kaikki tuo on heille ihan rutiinia! Varsinkin nämä nyt muutaman vuoden ikäiset lapsoset luultavasti ymmärtävät ja hallitsevat maailmaa tulevaisuudessa ihan suvereenisti teknologian avulla. On se aika hämmentävän erilaista. Toisaalta kaikenlaisten katkosten varalta olisi ehkä ihan viisasta opettaa nuorisolle joitakin mummojen selviytymiskonsteja, jos on esimerkiksi sähköt pitkään poikki. Toivon kyllä hartaasti, että sellaisia keinoja ei tulla tarvitsemaan.

Å 

Turku <3

Ä

 Äiti. Tänäkin syksynä usein mielessä. Juuri nyt erityisen paljon voimia sinne.

Ö 

Öljy, omassa mielessäni ei nyt juuri niinkään fossiilisena polttoaineena vaan juuri nyt ruoanvalmistuksessa. Ihana Extra Virgin Avocado Lemon Zest kylmäpuristettu öljy. Tämän syksyn ehdoton öljysuosikkini.

Kuvituksena jutussa on omasta ekaluokan aapisestani kuvia, joita katsellessa muistan elävästi oman kyläkoulun aurinkoisen luokkahuoneen, isot ikkunat kahdella seinällä ja niissä valkopohjaiset verhot, joissa oli isoja keltaisia, vaaleanpunaisia ja vaaleanvihreitä lautasenkokoisia palloja. Tykkäsin kirjaimista, lukemisesta ja piirtämisestä. Ja laulamisesta! 

Mistäs sinä?

Iloisin ajatuksin,

Leena