Mitä ja milloin viimeksi?

Tuulan blogissa klik oli kiva randomhaaste, jossa on tarkoitus listata määriteltyjä asioita, joita on viimeksi tehnyt. Nappasin haasteen ja tässä oma listani:


Viimeksi minä, 

Ilahduin  - Kauniista auringon paisteesta, joka tulvi sisälle asti. Valo kyllä taitaa vaikuttaa mielialoihini aika tavalla. Täällä valoa on onneksi talvellakin aika paljon päivisin.

Nauroin  - Viimeksi taisin nauraa eilen Lindy hop -tunnilla, kun harjoittelimme tanssiin olennaisena osana kuuluvaa joustoa käsiotteessa. Tunne tanssiparin välillä pitäisi olla kuminauhamainen jousto. Opettajamme olivat keksineet, että kokeillaan jumppakuminauhoja oikean tuntuman löytämiseksi. Muutama nuorimies intoutui vetämään nauhaa niin lennokkaasti, että siinä sai tällainen vanhempikin tyty vauhtia liikkeeseen. Nauroin ja nautin vauhdista.

Kuva on napattu FB-ryhmämme videosta, joka on kuvattu tanssitunnilla. Kuvassa opet Hakon ja Sara.

Itkin  - Onneksi itkun aiheita on ollut viime aikoina aika vähän. Viimeksi ehkä liikutuksen kyyneleitä on tullut vuodatettua.

Suutuin  - Taidan suuttua todella harvoin. Tai sitten suutun vain mielessäni, mutta en lähde riehumaan ja unohdan suuttumukseni aika nopeasti. Paitsi sitten kun todella suutun.. Nyt en kyllä edes muista viimeisintä kertaa. Suuttumus taitaa tulla enimmäkseen siitä, että itseä tai jotakuta toista on mielestäni kohdeltu arrogantisti tai epäreilusti.

Harmistuin  - Eilen kun kävin otattamassa itsestäni uuden passikuvan. Saatoin taas vain todeta, että totinen naamani on kyllä kamala!

Häkellyin  - Kun olin viime viikolla palauttanut (vahingossa vääränä viikonpäivänä) kierrätykseen tarkoitettuja pahveja roskisten viereen. Täällä muuten jotkut jättävät samaan paikkaan vanhat sohvat ja tuolitkin ja ne kuljetetaan kaupungin roska-autoilla pois. No, minä olin päivässä erehtynyt ja koska yhteen pahvisista kirjekuorista oli jäänyt nimi ja osoite, joku ystävällinen naaapuruston asukas oli kiikuttanut nuo jättämäni pahvikirjekuoret talomme ulko-oven eteen ja vielä lisäksi jonkun toisen jättämät taulun kehykset ja kaikki pahvit (joissa ei tietenkään ollut paljastavaa nimeä ja osoitetta). Joku toinenkin siis, vaikkakin minua fiksumpi, oli erehtynyt päivästä. Oli kyllä noloa! 

Kokeilin jotain uutta  - Viime viikolla aloitin ranskan kielen on-line opiskelun ihan alkeista. Bien, merci.. - tiedätte kyllä. Ja huomasin, että ihan innostuin. En osaa ranskaa lainkaan ja se on harmittanut jo pidemmän aikaa. Voi olla että innostus lopahtaa kun homma vaikeutuu. Mutta ainakin on aloitettu.

Urheilin  - Eilen. Mielestäni sitä voi kutsua ihan urheiluksi, kun ensin kävelemme puolen tunnin matkan tanssitunnille, tanssimme hiki päässä 70 minuuttia ja sen jälkeen kävelemme vielä tuon samaisen puolituntisen takaisin. Ainakin minulle se tuntuu jo urheilulta.

Luin  - The Culture Map -kirjaa. On muuten ihan mahdottoman kiinnostava kirja kulttuurien välisistä eroista!! Kirja on vielä kesken, mutta luen sen ehdottomasti loppuun. Meillä on myös tapana Kn kanssa lukea jotakin kirjaa vuorotellen ääneen. Olemme laskeneet, että tällaisia yhdessä luettuja kirjoja on kertynyt jo yli 100. Joskus jaksamme tai ehdimme vain muutaman minuutin, mutta joskus etenemme pidempiäkin pätkiä. On älyttömän kivaa jutella kirjan herättämistä ajatuksista ihan reaaliajassa. Nyt on vain muutama sivu jäljellä Olli Jalosen kirjasta Miehiä ja ihmisiä. Tykkään Jalosen tavasta kuvata asioita. Vaikka tämä kirja aihepiiriltään ei ehkä ole sellainen, johon olisin itsekseni tarttunut, sen herättämiä ajatuksia on ollut kiva jakaa toisen kanssa.

Söin  - Lämmitettynä edellisen päivän rapu-wokkia. Ihan nam!

Herkuttelin  - Lindtin Orange intense-suklaalla. Maku on niin täyteläinen, että pala, tai korkeintaan kaksi, riittää kerrallaan espresson kanssa. Olen kyllä kaikin tavoin herkkusuu ja herkuttelua pitää tosiaankin välillä toppuutella.

Ostin  - Ihan viimeksi kävin ruokakaupassa, mutta jos sitä ei lasketa... Nykyisin yritän ostaa mahdollisimman vähän. Portugalista ostin kyllä viidet korkealuokkaiset puuvillaiset nilkkasukat yhteensä 13 eurolla. Tarvitsisin kuitenkin uusia urheiluvaatteita, joten ehkä pitäisi lähteä ostoksille ihan oikeastikin.

Tapasin  - Skypessä vanhempani. Skype on kyllä pelastus toisistaan kaukana asuville. Tuntuu aivan erilaiselta, kun kuulumisten lisäksi myös näkee juttukaverinsa. Tietysti se on vain oikean tapaamisen korvike, mutta tyhjää parempi.

Päätin  - Syödä paljon hedelmiä nyt talven aikana. Marjoja popsimme joka aamu puuron kanssa ja aterioilla on aina paljon kasviksia, usein myös ihan kasvisruokaa, mutta jostain syystä viime aikoina varsinaisten hedelmien syönti on vähän hiipunut. Taidan olla tuossa vähän sellainen puuskittainen innostuja. Onhan meillä taas ollutkin jatkuvasti hedelmiä esillä, kunhan vaan muistaa ne syödä.

Inspiroiduin  - Joululahjaksi saamastani J. Oliverin Everyday Super Food -kirjasta. Linssit ovat taas olleet arkisin kova sana ja muistin, että granaattiomenaa voi käyttää muutenkin kuin jälkiruokien osana. Joskus kyllä tarvitsee jonkun erityisen sysäyksen irrottautuakseen vanhoista uristaan.

Kuva on Oliverin kirjasta. Tätäkin ohjetta olemme kokeilleet. Oli hyvää!

Kiitos Tuula, inspiroiduin näköjään myös tästä haasteesta!

Amsterdamissa on  tiheäsumuinen keskiviikko. Toivottavasti teillä muilla on kirkkaammat näkymät.

Tot ziens!
Leena

Lindy ja muut klikit

Lindy ja muut klikit

Aluksi kurkistus lindy-opettajiemme Sarahin ja Quintenin iloiseen tanssiin klik .

Sukulaiset ja ystävät tietävät, että tanssi on rakas harrastuksemme. Suomessa tanssimme kymppitansseja ja ehdimme vähän senioriluokissa kilpaillakin. Siitä ajasta on muistona pahvilaatikollinen pokaaleja jossakin varastossa. Kokonainen laatikollinen kertyi siksi, että molemmat saivat aina omat pokaalinsa tai mitalinsa ;) . Joskus muistelen kaiholla sitä aikaa ja etenkin lattaripukuani strasseineen päivineen. Enää se ei mahtuisi päälle kuin saksien avulla. 

Ehdimme Suomessa kokeilla kilpatanssin jälkeen vähän lavatansseja, buggaa, rockabillyä, fuskua ja argentiinalaista tangoa. Helsingissä harjoitusmahdollisuudet ovat tosi hyvät. Esittelyvideot ainakin buggasta, rockabillystä, fuskusta ja solo Charlestonista löytyvät esimerkiksi helsinkiläisen tanssiseura Cometsin sivuilta klik . Videot kohdassa tanssilajit.

Hollantiin muutettaessa oli selvää, että yritämme löytää täältäkin jonkinlaisen tanssiharrastuksen. Olemme opetelleet tanssimaan lindyhopia ja se se vasta kivaa onkin. Tunnelma tunneilla on kepeä ja nuorekas. Olemme taatusti kaikkein vanhimmat ryhmässä, mutta se ei haittaa -ainakaan meitä. Välillä korkeintaan vähän huvittaa. Kivasti ovat ottaneet meidät mukaan ja opetus on onneksi kaikilla tunneilla englanniksi. Porukka on hyvinkin kansainvälistä kuten tietysti Amsterdamissa muutenkin.

Musiikki on lindyhopissa usein aivan ihanaa; sellaista jota on vaikeata kuunnella vain paikallaan istuen. Kuvitelkaapa joitakin vanhoja Ella Fidgeraldin, Duke Ellingtonin, ja Count Basien swing-kappaleita. Mainitsemistani artisteista päätellen voitte arvata, että oma tanssimme on hieman hillitympää kuin näissä usein esitellyissä lindyhop-taidonnäytteissä klik . Hei ja helmat paukkuu!

Toinen minulle ihan uusi suosikkitanssi on solo Charleston. Näillä tunneilla käyn ilman K:ta, vaikka kyllä ne olisivat myös miehille sallittuja ;) .Nuokin tunnit ovat varmoja ilon ja hyvän mielen tuojia. Tärkeä merkitys on kivalla musiikilla, mutta myös tiettyjen askelsarjojen opettelu (joka on minulle tosi vaikeata) ja hikiliikkuminen vievät ajatukset niin täydellisesti pois kaikesta muusta, että pää nollautuu täysin ja kotiin lähtiessä on varmasti kevyt ja kaikkensa antanut olo.

Tällä viikolla etukäteen mietin, kuinka helteessä jaksaa tanssia, mutta kummasti sitä vain jaksoi ja kivaa oli. Tosin hiki virtasi. 

Lopuksi vielä omat opemme Sarah ja Quinten tanssivat lindyhopia Amsterdamin katumaisemassa klik. Olen joskus aikaisemminkin jakanut tämän linkin, mutta menkööt uudestaan, siitä on jo aikaa..

Viime yönä satoi ja ilma on nyt perjantaina ah! raikkaampi. 
Kauniita päiviä teille kaikille ja leppoisaa viikonloppua!

Doei!
Leena