Karhukakkua sumussa

Edellisen postaukseni kuvat olivat aurinkoiselta aamulenkiltä. Tänä aamuna tein tavanomaisen lenkkini taas heti kun aamuhämärä alkoi hälvetä, mutta tänään ei esiin putkahtanutkaan aurinkoa, vaan maiseman peitti ihana pehmoinen sumu. Sumu oli kietonut harsomaiseen vaippaansa jo lähes alastomina häpeilevät puut tarjoten viehättävää ja armollista pehmennystä rungoista törröttäville mustille oksille. 

Rannan kaislikko peilaili itseään lähes tyynessä vedenpinnassa uskomattoman kuvauksellisena ja tyylikkäänä. Olipa luonto tänään häkellyttävän kaunis. Vastaan tuli vain muutamia koiran ulkoiluttajia ja hekin näyttivät astelevan jotenkin varovasti, kuin varoen rikkomasta ihmeellistä tunnelmaa. Kerrassaan hieno aamukävely.

Ennen päivän hommia ehdin heti ulkoa tultua juoda vielä kupillisen vahvaa kahvia ja maistella eilisillan leipomustani, Karhukakkua. Illalla nimittäin selailin vanhoja ruokaohjeitani ja huomasin tämän pitkään unohduksissa olleen helpon kakkureseptin ja inspiroiduin välittömästi. Leipomaan oli pakko ryhtyä, vaikka monta muutakin hommaa oli kesken. Onneksi ohje on yksinkertainen ja taikinasta selviää lähinnä sekoittamalla puuhaarukalla ainekset keskenään. No, voi täytyy  tosiaan sulattaa ennen sekoittamista. Laitan ohjeen tänne, jospa joku muukin saisi leipomisinspiraation. Ohjeessa ei ole mausteita, mutta taikinaan voi kuivien ainesten sekaan sujauttaa vähän kardemummaa tai kanelia, jos näin syksyllä kaipaa lämmintä mausteisuutta. 

Karhukakku

4 dl vehnäjauhoja

4 dl sokeria

3/4 dl tummaa kaakaojauhetta

1 tl ruokasoodaa

1 tl vanilijasokeria

150 g voita sulatettuna

250 g maitorahkaa

1/2 dl maitoa

2 kananmunaa

1. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita rahka, maito, munat ja voisula toisessa kulhossa. Yhdistä seokset puuhaarukalla hyvin sekoittaen.

2. Voitele ja korppujauhota rengasvuoka. Kaada taikina vuokaan. Paista kakkua vajaa tunti. Voit kokeilla kypsyyttä puutikulla.

Minun kakustani lähti puolet anopin kahvipöytään, toivottavasti maistuu siellä vielä tänäänkin. Moni on muuten kysellyt, mistä tämän kakun nimi tulee. Enpä tosiaan tiedä, mutta itse ajattelen, että kauniin suklainen väri on kuin karhun turkki. Halutessaan korppujauhon sijaan vuoan voi jauhottaa kookoshiutaleilla, silloin karhun turkista tulee mukavan pörheä. 

Karhukakku on kohta melko ajankohtainen, sillä karhut mönkivät usein juuri loka-marraskuulla talviunilleen. Tosin leutoina talvina ne saattavat kukkua vielä joulukuullakin hereillä. Tänään on kyllä täällä etelässä aika lämpöinen päivä. Kokonaista 10 astetta! Luulen, että etelän otsot vielä kummissaan odottelevat, könyävät ja vasta suunnittelevat uniaan.

Mitenkäs sinä, joko suunnittelet talviunta?

Sumuterkuin,

Leena

Lätäkön lokakuu

Lokakuu on jo selvästi yli puolen välin, enkä ole saanut aikaiseksi vielä ainuttakaan postausta tässä kuussa. On ollut omassa siviilielämässä paljon energiaa vaativia asioita, jotka ovat vieneet huomiota ja blogin päivitys on lopulta aina pudonnut tärkeysasteikolla  loppupäähän. Jännittävin asia on vielä vähän työn alla, eikä siitä nytkään sen enempää, mutta myös monta pienempää hommaa on häirinnyt kirjoittamiseen keskittymistä.

Lokakuun alkupuolella meillä kotona vietettiin lähisukulaisen 90-v syntymäpäiviä ja (tavallisten siivousten ja tarjoilujen lisäksi) järjestelyt vaativat aika lailla suunnittelua. Lopulta onnistuimme hoitamaan juhlat mahdollisimman turvallisesti ja kaikki muutenkin meni onnellisesti ilman kurjaa "jälkipyykkiä". 

Lapsista nuorimmainen osti ensimmäisen omistusasuntonsa ja siinäkin riitti meillä vanhuksilla jännitystä ja myös iloa roppakaupalla. Tällä hetkellä on nuorella ihmisellä paljon lainaa ja yhtä paljon hyvää luottamusta siihen, että elämä kantaa. 

Mutta nyt siis tähän päivään. Ei voisi harmaampaa olla! Sade paukuttaa ikkunoita ja etupihan vaahterasta lensi viimeinenkin lehti taivaan tuuliin. Ja pimeääkin on. Onneksi sain eilen paljon valoa mieleeni ja myös kameran linssiin. Nyt on kyllä pakko jakaa eilisen aurinkovitamiinia teille muillekin. Tässä pilkahdus tiistain aamulenkiltä. 

Tämä kurre oli kyllä soma nakertaessaan kuusenkäpyä. Aika kesykin taisi olla, kun antoi minun tulla melko lähelle kamerani kanssa.

Valo oli ihanan herkkää ja aurinko matalalla. Värit tulivat mielestäni kauniisti esiin. Pieni kuura maan pinnassa oli ihastuttavaa ja yritin saada jääkiteitä kuviin, mutta jostain syystä en tällä kertaa millään onnistunut kimallusta vangitsemaan. No, toiste sitten.

Pihalammikkomme sen sijaan oli eilisaamuna ensimmäistä kertaa joutunut ohuen jääriitteen vangitsemaksi. Jää muodosti kauniita kuvioita veden pintaan. Edellisenä iltana olimme poistaneet lammikosta pumpun ja suihkulähteen, ja ehkä siksikin vesi pääsi jäätymään. Vaikka oli vähän haikeata jättää yksi hento ja kaunis valkoinen lumpeenkukan nuppu jäätymään veden alle, ei syksyn tuloa voinut enää jarrutella. Tosin tänään aamulla oli taas selvästi lämpöasteita ja riite sulanut toistaiseksi.

Iloista ja valoisaa syksyä on hyvä toivotella, kun tuoreessa muistissa ja valokuvissakin on eilisen valo säilöttynä. Ainakin hetken se siellä jaksaa valaista harmaatakin päivää.

Aurinkoajatuksin,

Leena