Lumikaaos Amsterdamissa

Maanantaina oli täällä Alankomaissa ihan punainen varoitus (värikoodeilla se kaikkein voimakkain) lumisateesta ja jäästä johtuen. Suomessa samasta määrästä lunta ei tietysti oltaisi oltu moksiskaan -paitsi jos se olisi ollut talven ensimmäinen myräkkä! Onhan se totta, että Suomessakin se ensimmäinen lumi aiheuttaa aina kaaoksen, vaikka myöhemmin joku kymmen senttiä tuprutusta ei tunnu missään.

Suomalaiset (vähän minäkin) naureskelivat täällä pienen lumisateen aiheuttamaa hötäkkää ja täkäläisten suurta hämminkiä talvikelin yllättäessä. Satamäärin lentoja oli joko peruutettu tai ainakin tuntitolkulla myöhässä, ihmisiä kehotettiin pysyttelemään kotosalla, jos ei ollut ihan pakko lähteä liikenteeseen, töitä tehtiin kotoa etänä,  kouluja suljettiin, junat ja bussit eivät kulkeneet.... Maa oli tosiaan hetken sekaisin. 

Tarkemmin ajatellen se on kuitenkin ymmärrettävää, koska olosuhteet Alankomaissa ovat normaalisti hyvin erilaiset. Talvirenkaita autoissa ei juuri tarvita, eikä kunnollista aurauskalustoa ole olemassakaan. Mitäs sellaisilla vesisateessa tekisi?! Koko systeemi on rakennettu ihan toisenlaisiin oloihin. Olisi kai aika mahdotonta ajatella, että Suomen kaltainen varustelutaso odottaisi jossakin varastossa koko vuoden ja olisi sitten nopeasti käyttöön otettavissa niitä yhtä tai kahta mahdollista hässäkkäpäivää varten.

Lapset, lapsenmieliset ja me suomalaiset osasimme kuitenkin ottaa taas tuosta tuprutuksesta ilon irti. Lumiukkoja nousi kuin sieniä sateella ja isoisät raahasivat lapsilauman iloksi puisia kelkkoja varastoistaan. Vaikka lumi oli märkää, se oli kuitenkin niin ihanaa!

Minä ehdin kameran kanssa kuvailemaan vasta hämärän laskeutuessa. Lumisade oli hiljalleen muuttumassa rännäksi ja vedeksi, sulaminen oli jo alkanut ja kaunein pehmeys kadonnut. Maisema oli kuitenkin virkistävän erilainen. Kanavillakin.

Tot ziens,
Leena

P.S. Luin, että Suomeenkin on luvattu lumipyryä. Toivottavasti teidän lumenne siellä säilyy valkoisena, ihanana ja pehmoisena vähän pidempään.

Lunta!

Lunta !

Viikonloppuna satoi vihdoinkin lunta. Jos täällä Amsterdamissa lunta kertyy yli sentti, jokainen kynnelle kykenevä kaapii ja raapii sitä lapasiinsa ainakin yhden lumipallon verran.

Maa on pysynyt nyt valkoisena pari kolme päivää ja tänä aikana olen nähnyt varmasti toistakymmentä lumiukkoa ja puistojen nurmikentät on nuhjattu niin, että vihreä ruoho vilkkuu iloisesti lumen alta. Eräs isä oli kantanut läheiseen puistoon ison lumilapion ja hyvän kokoisen muovilaatikon, johon hän lapiolla lappoi lunta ja käytti laatikkoa harkkomuottina. Puistoon raahatut lapset ympärillä jo väsyivät ja imeskelivät lapastensa kärkiä, mutta iskä jaksoi lapioida kunnes ilta alkoi hämärtää. Lumi hupeni linnan ympäriltä, mutta rakennelma jäi lauantai-iltana yhä kesken. Toivon mukaan talvi-iloa oli kuitenkin nautittu riittävä annos, koska viritelmä oli kyllä kokonaan sulanut maanantaina, kun ohitin paikan uudelleen.
Täällä ei yleensä pitkään lumesta päästä nauttimaan, joten ilo on revittävä silloin kun siihen on mahdollisuus. 

Tänään maanantaina aurinko lämmitti ihanasti ja luvassa on ilmeisesti muutama aurinkopäivä tällä viikolla vielä tulossa. Tänään kaikkialla kuitenkin lirisi ja lorisi, räystäät tippuivat ja kuulin myös kevättalvisen talitiaisen äänen. Siis oikean ti-ti-tyyn eikä pelkkää kiireistä kaupunki ti-tyytä, kuten Helsingissä olen tottunut.

Joku kyseli taannoin, miten Vondelparkin vihreät papukaijat selviävät talvesta. Hyvin tänäkin talvena ovat selvinneet, vaikka öisin on ollut välillä pakkasta. Tänään ne vaikuttivat hyvinkin aktiivisilta ja mietin onkohan niillä jo reviiri-asiat mielessä. Myös meidän takapihalla papukaijat ovat pitäneet aika kovaa ääntä.

Jo viikko sitten huomaamani lumikellot olivat myös selvinneet lumen alla, vaikka nuput olivat vielä aika tiukasti kiinni. Hyvin alkutekijöissään varsinainen kevät vielä on ja kuuluukin olla. Helmikuun puoliväli vasta!

Oikein suojaisessa aurinkopaikassa lumikellot olivat jo näin pitkällä.

Lammen pinnassa oli jonkinlaista jäähyhmää, jonka päällä lokit lepuuttelivat jalkojaan ja odottelivat varmaankin leivänmurujen heittelijöitä silmä tarkkana.

Kuvat ensimmäistä lukuunottamatta ovat Vondelparkin puistosta. Ensimmäinen fillarikuva on ratikkapysäkkimme kohdalta kotikadulta. Huomasittehan muuten mustan lastenkuljetuslaatikon polkupyöräkuvassa?

Sellaista siis meillä täällä helmikuisena maanantaina. Lumesta huolimatta pieni keväinen pilkahdus!

Onnellista ystävänpäivää tiistaina Teille Kaikille,

Tot ziens,

Leena