Kuun vaihteessa vietimme muutaman päivän syyslomasen Kreikassa, tarkemmin sanottuna Thessalonikissa. Katselimme pari päivää kaupunkia, mutta teimme sieltä myös kokopäiväretken keskemmälle Kreikkaa Meteoran huikeisiin maisemiin. Meteora on upea luonto- ja luostarialue Kalampakan kunnassa Tessaliassa. Alueella on useita ortodoksisia luostareita, jotka on rakennettu luonnon hiekkakivikallioon ajan saatossa muovautuneiden korkeiden kalliopylväiden päälle. Aivan henkeäsalpaavan upeita näkymiä!
Mieleen tuli väistämättä muutama vuosi sitten tekemämme reissu erääseen Kiinan maaseudulla sijaitsevaan luonnonpuistoon. Mutta nyt oltiin siis Euroopassa!
Kalloimuodostelmat ovat syntyneet eroosion ja maan liikkeiden ansiosta n. 60 miljoonaa vuotta sitten. Muodostelmia ovat muovanneet myös vesi ja maanjäristykset. Kalloimuodostelma koostuu 24 suuresta ja noin sadasta pienemmästä kalliopylväästä. Korkeimmat pylväistä ovat yli 600 metriä korkeita. Alueella on nykyisin kuusi toiminnassa olevaa luostaria ja se on Unescon maailmanperintökohde. Me pääsimme retkellämme sisälle kahteen eri luostariin, mutta monia muita ihailimme vain ulkopuolelta.
Ensimmäiset erakkomunkit asettuivat alueelle 1000-1100-luvulla. Alunperin munkit olivat jonkinlaisia askeetikkoja, jotka rakensivat kallioluoliin pieniä rukouspaikkoja ja jonne he kiipesivät henkensä kaupalla jyrkkiä kallioseiniä pikin kavuten. Ensimmäiset varsinaiset luostarit perustettiin alueelle 1300-luvulla, kun munkit tarvitsivat parempaa suojaa turkkilaisten valloitettua Tessalian alueen. Myös ainakin venetsialaiset, albaanit, normannit ja Napoleon hyökkäilivät tälle rajaseudulle. Luostarit toimivat silloin mainioina suojapaikkoina, koska niihin oli äärimmäisen vaikeaa päästä. Tietenkin kaikki luostarien rakennusmateriaalit oli ensin täytynyt kuljettaa ylös vuorenseinämiä pitkin, eli melkoinen voimainponnistus ja vaarallinen operaatio luostarin rakentamisen täytyi olla. Luostaritoiminnan harjoittamiseksi tarvittiin pitkiä tikkaita tai vinssejä ja nostokoreja tai verkkoja, joiden avulla ihmiset, eläimet ja kaikenlaiset tarvikkeet nostettiin aina ylös.
Meteorassa oli 1400-luvulla enimmillään 24-30 luostaria. 1920-luvulla alueelle rakennettiin tiet ja luostareihin rakennettiin kulku siltojen ja kallioon hakattujen portaiden kautta. Pientä siltaa ja portaita pitkin nytkin nousimme viimeiset osuudet vierailemiimme luostareihin, mutta nykyisin kaikki siis hoituu hyvin helposti ja turvallisesti.
Pitkään monet luostareista olivat pieniä ja vaatimattomia, mutta suuri osa nykyisistä luostareista on restauroitu todella hienoon kuntoon. Niissä on ihastuttavia puutarhoja ja hyvin hoidettuja pihoja ja rakennuksia. Sisätiloissa ei saanut valokuvata, mutta niissä oli upeita kullattuja ikoneita, suitsukkeita, kynttilöitä ja kallisarvoisia reliikkejä. Paljon sellaista, mitä tällainen ortodoksisuuteen tarkemmin perehtymätön matkaaja ei oikein hahmotakaan. Jonkinlainen salaperäisyyden ja henkisyyden verho raottuu vain vähän, mutta huolella ja pieteetillä hoidetulta kaikki näyttää.
Nykypäivänä alue on suosittu pyhiinvaellus- ja turistikohde. Koska me olimme reissussa varsinaisen turistisesongin ulkopuolella, saimme kuljeskella pienehkön ryhmämme kanssa aika rauhassa. Oppaamme kertoi, että olemme hyvin onnekkaita, koska paikan hienous pääsi upeasti esille ilman hälinää ja jatkuvaa ihmisvirtaa. Ja tottahan se on, kyllä luostarin alueella pitää olla rauhallista ja tilaa myös hiljaiselle mietiskelylle ja ihmettelylle. Pienenä anekdoottina voin muuten mainita, että Meteora nähdään yhtenä päätapahtumapaikoista James Bond-elokuvassa Erittäin salainen.
Jos video ei aukea, postaukseni lopussa on vielä linkki, jonka takaa sama video pitäisi löytyä.
Nämä kaksi luostaria, joissa vierailimme ovat yhä toiminnassa ja siksi siellä piti olla olkapäät ja käsivarret peitettynä. Onneksi mukana oli villatakki, mutta koska olin liikkeellä vain tavallisissa puuvillahousuissa (en siis pitkähkössä hameessa, yllätys yllätys!), piti vyötäisille kietaista housujen päälle lainahame. Niitä riippui sisääntulo-oven vieressä naulassa kaikissa ankeissa harmaanraidallisissa väreissään. Muuten kietaisuhame oli ihan mukava, mutta portaissa noiden helmojen kanssa sai kyllä tottumaton olla tarkkana.
Retkiä Meteoraan tehdään paljon muualtakin Kreikasta, esimerkiksi Ateenasta ja vähän lähempää Pargasta. Meidän retkemme Thessalonikista kesti koko päivän, mutta oli kyllä kaiken sen ajan ja vaivan arvoinen. Matkalla näimme vaihtuvia maisemia. Erityisesti mieleen jäi kuuluisa Olympos-vuori, jonka huipulla niiden kaikkien kreikkalaisten jumalien kerrottiin asustavan.
Avartavaa oli myös pysähtyä lounaalle pieneen kylä-tavernaan. Kärpäset surisivat parvissa, ouzoa tarjoiltiin pieniin laseihin aperitiiviksi ja moussaka maistui! Iltapäivällä pääsimme myös vierailulle työpajaan, jossa ikonimaalari selvitti meille pyhien kuvien maalaukseen liittyviä vaiheita, tiukkoja sääntöjä ja symbolien merkityksiä. Todella mielenkiintoista!
Taas oli muuten reissu pelastettu, koska onnistuin bongaamaan näköalapaikalla kamerani linssiin yhden hääparin. Se on ollut pitkään tavoitteeni jokaisella matkalla. Joskus onnistun, joskus en. Nyt oli onni matkassa!
Saatan vielä myöhemmin kirjoitella päivistämme myös sateisessa Thessalonikin kaupungissa. Ainakin muutama kissakuva on pakko laittaa Kanavalle, kunhan tässä saa taas itsensä vauhtiin.
Voimia marraskuun päiviin.
Tänä aamuna oli muuten Helsingissäkin maa valkoisena!
Halit,
Leena
https://mygreecetravelblog.
An aerial video tour of the six monasteries in the marvellous Meteora district of mainland Greece
An aerial video tour of the six monasteries in the marvellous Meteora district of mainland Greece
