sunnuntai 27. tammikuuta 2019

JUURI siitä oli kysymys




Hei kaikki ihanat! Ja mukavaa pakkaspäivän iltaa. Ainakin täällä Helsingissä on tänään sunnuntaina ollut ihan napsakka pakkanen ja häikäisevän aurinkoinen talvipäivä. Postaustahtini ei ole päätä huimannut ja ajattelin, että nyt on käytävä edes pikaisesti moikkailemassa. Oma blogi on ollut ihan viimeinen asia, mikä viime aikoina on tullut mieleen. Onneksi jokusen kommentin muiden postauksiin olen satunnaisesti saanut jätettyä. 

Olen nimittäin viimeisen viikon ollut ihan poissa pelistä ja säätänyt - arvatkaas minkä kanssa? No hammaslääkäri-asioiden! Ajattelin jo, ettei ole todellista. Niin kamala riesa koko hem...in juttu!!! 

Olin ihan naatti.

Matkaan mahtuu monta mutkaa ja yksi sokea? hammaslääkäri, (josta ei tässä nyt sen enempää), mutta sitten eilen vihdoin aloitettiin juurihoito, ja nyt olo alkaa vähän helpottaa. Näen jo värejä, kuulen ääniä, maistan makuja ja pystyn keskustelemaan. Olin monta päivää kipuni kanssa ihan hirmuisen ärtsy, enkä esimerkiksi sietänyt oikeastaan pientäkään leikinlaskua. Ei ikinä uskoisi, miten kamalaa hampaasta johtuva kipu voi olla. 

Kaikki hommat on tekemättä ja kotityöt samoin. Kuvista näkee, että myös ikkunat kaipaisivat pesua, mutta ne eivät todellakaan ole listallani etunenässä. Ja onneksi on reilusti tuota pakkastakin. Keskittymiskykyni viime viikolla riitti lähinnä koossa pysymiseen ja tyhjänpäiväisten telkkariohjelmien katseluun. Nyt on tartuttava tekemättömiin töihin ja saatava jotain aikaiseksi, joten löpinät seis ja hommiin.

Iloisia päiviä kaikille! Tammikuun viimeistä viikkoa viedään..

Haliterveisin,
Leena 




maanantai 14. tammikuuta 2019

Parasta kulttuuria-haaste



Blogi-ystäväni Tuula klik haastoi minut mukaan Kulttuurimatkalle, ja minähän tietysti tartuin haasteeseen. Kaikkiin kysymyksiin vastaaminen ei ollutkaan ihan helppoa, koska elämme tällä hetkellä vähän sellaisessa saumakohdassa. Elämämme täällä Suomessa ei ole ehkä vielä ihan täysin vakiintunutta, ja vasta ihmettelemme, millaiseksi se mahtaakaan muodostua. Kiva oli kuitenkin tarkastella omaa toimintaansa silläkin silmällä. Ainakin yritin parhaani :-)


Minkälainen kulttuurin kuluttaja olet? 


Taidan olla aika tavallinen kuluttaja varsinkin nykyisin, kun asumme Suomessa. Siis sellainen sekalainen ja vähän puuskittainen. Ajoittain tulee eteen selvästi aktiivisempia kausia ja sitten taas huilaillaan. 

Kaikkinensa uskon, että kulttuurin harrastaminen ja kuluttaminen on terveellistä ja lisää kaikenlaista hyvinvointia. Muistan kuulleeni tai lukeneeni, että terveyden kannalta olennaista näyttäisi olevan se, että kulttuuriharrastuksiin liittyy yhdessä toimimista. Eli porukalla harrastettuna homma olisi vielä tehokkaampaa. Pakko myöntää, että siinä asiassa olisi petrattavaa, vaikka tanssi harrastuksena on kyllä aika hyvä siinäkin suhteessa.


Onko Suomessa jokin kulttuurilaitos, jossa sinuun törmää useamman kerran vuodessa?


Koska olemme vasta palanneet Suomeen neljän ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen, olen vähän hukannut tuntumaa sekä Suomen kulttuuritarjontaan, että omaan toimintatapaani täällä. Tämänhetkinen elämäntilanteeni on myöskin hieman erilainen kuin lähtiessäni, joten saapa nähdä. Ainakin tällä hetkellä sekä aikaa, että voimia on varmasti enemmän käytettävissäni myös kulttuurista nauttimiseen. 

Luulen, että etenkin Helsingin taidemuseot tulevat jatkossakin saamaan minusta vakikävijän. Suomalainen museokortti jo taskussa.  Uskoisin, että sekä Helsingin Musiikkitalo että teatterit saavat minut piipahtamaan esityksissään useammankin kerran vuodessa. Samoin ooppera, jos vain rahavarat sallivat. Kirjastokin lienee kulttuurilaitos ja luulenpa, että Oodi houkuttaa useampaankin käyntiin tänä vuonna.



Minkälainen musiikki on lähellä sydäntäsi?


Muusikkimakuni on aika venyvä ja hyvin tilannekohtainen. Aiemmin, kun poikani oli vielä kouluikäinen, ja soitti klassista instrumenttia, sain istua aika usein klassisen musiikin konserteissa. Nyt se on jäänyt selvästi vähemmälle, vaikka muutaman kerran vuodessa tykkään kyllä konsertissakin istua, jos on hyvä konsertti tarjolla. 


Koska harrastan tanssia, kuuntelen sen myötä ehkä eniten  swing- musiikkia. Muuten kuuntelen aika monipuolisesti kaikenlaista aina mielialan ja tunnelman mukaan.

Käytkö oopperassa? 



Kyllä! En oikein ymmärrä itsekään, mikä oopperassa kiehtoo. Musiikin lisäksi lavastus ja puvustus ovat minulle kokonaisuudessa hyvin tärkeitä. Pelkkää oopperamusiikkia jaksan harvoin kuunnella. Paitsi ihan joskus iskee hämmentävä tarve luukuttaa kotona oopperaa lähes täysillä. 

Mieliinpainuvin oopperakokemus on luultavasti ollut New Yorkin Metropolitanissa. Heti matkan ensimmäisenä iltana oli monta tuntia kestävä Wagnerin Ring-oopperaan kuuluva esitys. Aikaerorasitus painoi päälle ja nukutti ihan mahdottomasti. Väliajoilla ihmiset kaivoivat laukkujensa kätköistä voileipiä, hedelmiä, keksejä ja palan painikkeeksi termareista kahvia ja teetä. Tunnelma oli jotenkin absurdi ja samalla ihana.

Helsingin Kansallisoopperassa olen käynyt tietysti monen monta kertaa ja se on suosikkini. Sen lisäksi  on tullut käytyä ainakin Savonlinnassa, Nilsiässä, Milanon La Scalassa, Berliinissä ja  Amsterdamissa, 


Millainen kirjallisuus sinua kiinnostaa?



Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän elämäkerrat kiinnostavat. 
Muuten lukemiseni kulkee vähän puuskissa. Välillä innostun dekkareista ja saatan hotkaista niitä montakin peräperää. Sitten voin lukea peräkkäin monta kirjaa joltain tietyltä aikakaudelta, esimerkiksi kaksikymmenluvulta ja sitten seuraavaksi hypätä vaikka 1800-luvulle -tai  vaihtoehtoisesti nykypäivään. On erityisen mukavaa, jos esimerkiksi historiallisen romaanin tapahtumat sijoittuvat minulle tuttuihin paikkoihin tai kaupunkeihin. 

Suomalaisessa proosassa suosikkejani ovat esimerkiksi Joel Haahtela, Riikka Pulkkinen, Jussi Valtonen, Olli Jalonen ja Anja Snellman. Tärkeänä pidän sitä, että  kieli on hyvää ja tarina kiinnostava. Ja keskenkin voin kirjan jättää, jos se tuntuu ajanhukalta. Luen kirjat suomeksi tai englanniksi. Olen ehkä vähän nipo suomennosten kanssa, ja huolimattomasti käännetty teksti saakin minut vähän hermostumaan. Luen myös jonkin verran tietokirjallisuutta, mutta niissä suodattimeni on vielä aika paljon tiukemmalla.



Mitä kirjoja aiot lukea tänä vuonna? Uutuuskirjoja?



Suunnittelen hyvin harvoin pitkälle eteenpäin lukukirjojani. Joskus jonkin suosituksen perusteella saatan ehkä jo ennalta valita jonkun tietyn teoksen. Ja tietysti suosikkikirjailijani seuraavaa teosta saatan odottaa kieli pitkällä ennakkoon. Nyt en kuitenkaan taida osata nimetä yhtään tulevaa kirjaa. Koko ajan minulla on samanaikaisesti meneillään pari kirjaa ja jostain ne vaan aina löytyvät ne seuraavatkin.

Paljonko käyt teatterissa? Onko sinulla mielessäsi jokin tuleva tai ajankohtainen näytelmä, jota aiot mennä katsomaan?


Hollannissa emme juuri käyneet teatterissa kielen vuoksi. Helsingissä asumme lähellä sekä Kansallisteatteria että Kaupunginteatteria ja täällä on paljon myös pieniä teattereita, joiden ohjelmistoon on kiva tutustua. Tykkään teatterin live-tunnelmasta. Mitä vain voi tapahtua ja esitys usein elää vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Näiden kahden kuukauden aikana olen ehtinyt käydä teatterissa vain kerran täällä Suomessa. Toivottavasti vauhti kiihtyy kevään edetessä.


Miten paljon käyt taidenäyttelyissä? 


Aika paljon. Amsterdamissa museokortti oli kovassa käytössä neljä vuotta ja nyt ilokseni täälläkin on vastaava kortti käytössä. Kuvataide on meidän molempien suosikki, ja sekä taidemuseoissa että gallerioissa on kiva käydä ihmettelemässä taidetta. Maalausten lisäksi myös valokuvataide kiinnostaa kovasti.





Käytkö katsomassa tanssiesityksiä?


Kyllä, vaikka näiden parin kuukauden aikana emme ole vielä Suomessa ehtineetkään tanssia katsomaan. No, näkemässämme Oopperan kummitus- musikaalissa oli tietysti myös tanssia mukana. Niin, ja olemmehan taas aloitelleet omia tanssitreenejämme ;-) Siinä sitä vasta onkin korkeakulttuuria :-DD


Mitä kotimaista elokuvaa olet viimeksi käynyt katsomassa tai aiot mennä katsomaan? Perusteletko tai kuvailetko elokuvaa? 


Suomessa olemme ehtineet käydä leffassa vasta kerran. Näimme The Wife-elokuvan, joka muuten oli ihan kiinnostava, mutta ei tietenkään kotimainen. Amsterdamissa kävimme sen sijaan katsomassa suomalaisen elokuvan syksyllä. Elokuvainstituutti Eye:ssa oli Kaurismäki-viikko. Tapahtumaa mainostettiin siellä aika näkyvästi. Sen verran hommaan oli tietenkin osallistuttava, että kävimme katsomassa Kauas pilvet karkaavat-elokuvan, vaikka olimme sen toki nähneet aikoinaan Suomessa. Hollantilaiset ehkä vähän ihmettelivät elokuvan atmosfäärin ja ilmaisun karuutta sekä kielen koruttomuutta, mutta me olimme ihan ylpeitä suomalaisesta vivahteesta. 




Kun matkustat, paljonko tutustut matkakohteesi kulttuuritarjontaan?


K varsinkin ottaa etukäteen selville lähes kaiken mahdollisen. Niillä matkoilla, joiden aikana K on paljon töissä, ja liikun itsekseni, menen usein vähän fiiliksen mukaan. Jos kotona on kylmää, rapaa tai pakkasta, tykkään reissussa olla paljon ulkona valossa, eivätkä museot yms. niin paljon houkuta. Kävelen ja katselen mielelläni kauniita rakennuksia ja tulipa tässä mieleeni, että onhan kai arkkitehtuurikin osa kulttuuria, joten kulttuuriahan nämä kaupunkikävelytkin oikeastaan siis ovat. Toki, todella kiinnostavat museot tai näyttelyt saatan pikaisesti katsastaa kauniillakin ilmalla, mutta kynnys on vähän korkeampi silloin. Konsertteihin sen sijaan lähden harvoin yksin. 




Mikä ulkomaan käyntikohde: teatteri, näyttely, museo tms. on jäänyt mieleen kaikkein kiehtovimpana ja miksi?


Tähän on kyllä ihan toivottoman vaikeata vastata!! 

Suuret taidemuseot maailmalla, kuten Vatikaani Roomassa, MoMa ja Metropolitan Museum of Art New Yorkissa, Museum Inseln Berliinissä, Rijks Museum, Van Gogh ja Stedelijk Museum Amsterdamissa, Tate-Gallery Lontoossa, Louvre Pariisissa... Kaikki ovat olleet todella kiehtovia. Ja monet pienemmät näyttelyt Amsterdamissa, Tukholmassa, Berliinissä.. Graffitit ja muraalit Torontossa, Montrealissa ja Brysselissä.. Voi apua!

Jos on valittava vain yksi, niin ehkä kuitenkin valitsen Kielletyn kaupungin Pekingissä. Se oli massiivisuudessaan todella vaikuttava ja kiehtova. 


Siinä oli viimeinenkin vastaukseni kulttuuri-kysymyksiin. Ihan innostuin näemmä.. 




Kiitos Tuula haasteesta! 
Toivottavasti muutkin innostuvat aiheesta.

Reipasta tammikuun puoliväliä.

Ajatuksin,
Leena

P.S. Valokuvat ovat viikonlopun retkeltä Seurasaareen


keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Oopperaa, pinaattia, lunta ja Luxia




Vuosi alkoi kivasti perjantain oopperavisiitillä. Tarkemmin sanottuna kävimme katsomassa ja kuuntelemassa musikaalin Oopperan kummitus. Sen alkuperäisiä näyttämöversioita on kuulemma esitetty katkeamatta sekä Lontoossa vuodesta 1986 ja New Yorkissa vuodesta 1988 alkaen. Lisäksi teosta on esitetty identtisinä produktioina ainakin 30 eri maassa, ja teoksella on arvioitu olleen katsojia yhteensä n.140 miljoonaa. Olen nähnyt samaisen musikaalin kauan sitten Lontoossa ja nyt oli kiva katsoa, miten homma tehdään täällä kotimaassa. (Ensi-ilta on ollut Suomen Kansallisoopperassakin jo vuonna 2015, mutta silloin olimme Amsterdamissa). Suomen Kansallisoopperalla on ollut erityinen mahdollisuus ja vapaus päästä tekemään oma versionsa musikaalista ja meillä se nähdäänkin vähän erilaisena toteutuksena.




Andrew Lloyd Webberin musiikki on ainakin minun mielestäni niin selkäpiihin hiipivää, että jo pelkästään sen kuuleminen vaikuttaa taianomaisella tavalla tunnelmaan. Toki lavastus ja puvustuskin ovat aika hulppeita. Webber on säveltänyt eräitä maailman kuuluisimpia musikaaleja kuten Cats, Evita, Jesus Christ Superstar ja Sunset Boulevard. Ohjelmalehtisessä kuvaillaan Oopperan kummituksen olevan kauhuromanttinen spektaakkeli, nuoren naisen kasvukertomus, herkkää tunnelmointia, järisyttäviä sointeja, salaperäisiä luolastoja, putoavia kattokruunuja, tarttuvia säveliä, arvoituksia, pelkoa, oopperaa, kuolemaa, rakkautta... Tätä kaikkea on maailman kuuluisin musikaali.- Ja sitähän se oli. En voi mitään sille, että kaikesta pateettisuudestaan huolimatta tämä musikaali imaisi minut taas vähän hämmentävään maailmaansa ihan täysillä. 

Loppiaisena olivat tyttäret perheineen meitä ilahduttamassa. Paistoin koko joukolle pinaatti-lohi-lettuja kunnon kasan ja kaikki meni hups-hujauksessa. Enemmänkin olisi voinut olla, mutta jäipä myös tuoreille pehmoisille taateleille ja aprikooseille, juustoille pipareille, manteleille teelle ja kahville tilaa. Toinen vävy totesi, että letut olivat kyllä parhaita pinaattilettuja, joita hän oli koskaan syönyt. En kuitenkaan ole varma, onko hän oikeasti tykännyt pinaattiletuista koskaan aikaisemmin, joten siihen on suhteutettava tuo hänen kommenttinsa. K:kin kyllä tykkäsi lettusista kovasti, joten laitan tähän muistiin HS:n hyvinvointiliitteen lettuohjeen. Nams. On muuten sopiva ruoka myös fodmap- ruokavaliota noudattaville.




Pinaatti-lohiletut

400 g laktoositonta jogurttia
1 dl laktoositonta maitoa tai kauramaitoa
2 kananmunaa
2dl tattarijauhoja
1 tl leivinjauhetta
3/4 tl suolaa
25g voita
5 dl tuoreita pinaatinlehtiä
300g kirjolohifileetä
1/2 dl ruohosipulia tai lehtipersiljaa hienonnettuna

Paistamiseen voita ja öljyä

Sekoita kulhossa jogurtti, maito ja kananmunat. Mittaa joukkoon tattarijauhot, leivinjauhe ja suola. Sekoita tasaiseksi. Sulata voi mikrossa ja lisää taikinan joukkoon. Anna taikinan turvota puoli tuntia huoneenlämmössä tai yön yli jääkaapissa.

Huuhtele pinaatinlehdet lävikössä ja hienonna silpuksi veitsellä.

Poista lohesta nahka ja hienonna filee pieniksi kuutioiksi. Hienonna ruohosipuli tai lehtipersilja. Sekoita pinaatit, lohikuutiot ja yrtit taikinan joukkoon.

Kuumenna lettupannun koloissa pieni nokare voita ja tilkka öljyä. Kaada pannun koloihin taikinaa. Paista n. 2 minuuttia keskilämmöllä, kunnes letun pinta kuplii sienimäisesti. Käännä lettu ja paista toiselta puolelta vielä 1 minuutin ajan.

Tein annoksen puolitoistakertaisena kuudelle syöjälle, mutta koska lisukkeena tarjosin vain vihreätä salaattia, taikina-annos olisi voinut olla kaksinkertainenkin. Minä paistoin letut blinipannulla, jota vastikään olimme käyttäneet joulupäivän illan blineihin. Koska sillä paistettuna yksittäinen lettu on kooltaan vähän suurempi, myös paistoaika oli tietysti vähän pidempi.

Tein letuille ja salaatille vielä jogurttikastikkeen, johon lisäsin sitruunanmehua, mustapippuria, lehtipersiljaa, suolaa ja tilkan hunajaa. Sopi muuten hyvin näiden kanssa.






Maanantai-iltana meillä oli kolmen tunnin tanssitreenit, ja pitkän, pitkän tauon jälkeen huomaan, että lonkkaniveleni ovat hieman hämmentyneet moisesta riehaantumisesta. Tiedän, että se on vain merkki siitä, että lisää pitäisi myös tanssien itseään liikuttaa. Onneksi parin viikon kuluttua pitäisi aloittaa taas normaalit säännölliset viikkotreenit. Eli saadaan tähänkin mammaan taas vähän kunnon liikettä, ei pelkkiä kävelylenkkejä tai kuntopyörällä ajelua.

Tiistaina Helsinkiinkin satoi taas ihanaa valkoista puhdasta lunta. Kävimme illalla kävelemässä Lux-valokierroksen klik  Odotin vähän enemmän vau-efektejä, mutta kokonaisuus oli mielestäni vähän vaisu. Löysin kuitenkin suosikikseni ihanan kuun Musiikkitalon seinästä, upean luonnon haavoittuvuudesta kertovan videomäppäyksen Kansallismuseon seinästä, sekä Lyhtypuiston Hakasalmen huvilan ympäristöstä. Tuo viimeksi mainitsemani oli omasta mielestäni ehdottomasti paras teos. Hienointa oli sen yksinkertainen toteutus ilman kikkailuja ja isoja rahoja ja samalla satumaisen salaperäinen ja unenomainen tunnelma, ainakin eilisessä kauniissa, rauhallisessa lumisateessa. Itse en ole pimeäkuvauksen taitaja, joten linkin kuvat saavat nyt riittää.



Keskiviikon päiväreippailulla kuvasin vielä Kaisaniemen Kasvitieteellisen puutarhan ihania lumipuita ja rakennuksia. Rauhoittavaa ja melkein meditatiivista! Lumi hiljensi kaupungin ääniä ja mieli rauhoittui keskittyessäni katselemaan kaikkea kaunista. Lapsellisella tavalla lumouduin ihanasta pehmeästä lumesta. Moneen vuoteen en olekaan päässyt näin lumesta nauttimaan.










Kas siinä lunta enemmän kuin tarpeeksi yhdelle keskiviikolle.

Kauniita ajatuksia ja lumenpehmoisia terkkuja täältä Krunikasta kaikille!

Leena

tiistai 1. tammikuuta 2019

Vähemmän haipakkaa vuosikatsauksessa?




Vähemmän haipakkaa otsikossa tarkoittaa toiveikkaasti hitusen rauhallisempaa kulunutta vuotta edelliseen hurjaan reissuvuoteen verrattuna klik. Nytkin tein tämän blogi-postauksen katsomalla nimenomaan vuoden 2018 reissukuviamme ja -kalenteriamme. Kun taas keräilin näitä retkiämme putkeen, huomasin niitä olleen enemmän kuin riittämiin. Itseäni kuitenkin ilahduttaa, että ainakin jättämäni hiilijalanjälki pieneni hitusen tänä vuonna, koska pitkiä lentomatkoja oli kohtuullisen vähän. Reissasimme paljon junalla tai vaihtoehtoisesti vuokra-autolla, silloin kun raiteet eivät vieneet perille.

Muistin virkistämiseksi niputan tähän viimeisimmän reissuvuotemme, joka muuten jäänee myös viimeiseksi tällä erää. Jatkossa luultavimmin teemme etupäässä vain normaaleja lomamatkoja. 

Siispä tässä:

Tammikuussa



Heti vuoden alkajaisiksi pyrähdimme ihanaan Irlantiin klik . Jokusen päivän ehdin yksin kierrellä kiehtovaa Dublinia, mutta onneksi ehdimme myös yhdessä tehdä retken Irlannin länsirannikolle katsomaan vaikuttavia Cliffs of Moherin jyrkänteitä. Tuliaisina toimme muhkeat Aran-saaren villapaidat ja soodaleipä-ohjeen.



Tähän vuoden ensimmäiseen kuukauteen mahtui myös junareissu Haagiin äänestämään ja kuun vaihteessa vielä teimme kivan retken Brysseliin ja Mecheleniin Belgian puolelle.


Helmikuussa laskiais-karnevaaleihin puksuttelimme niin ikään junalla ja kohteena oli Den Bosch-niminen kaupunki Amsterdamin eteläpuolellaklik. Meno vähän etelämpänä oli selvästi villimpää kuin kotinurkilla ja kerrotaankin, että Alankomaiden eteläosissa elää se hulluttelevampi kansanosa. 



Tiedä sitten todenperäisyydestä, mutta suomalainen vappu näyttäisi jäävän toiseksi näihin karkeloihin verrattuna. Vai muistankohan väärin? No, tulevana keväänä asian voi tarkistaa taas omakohtaisesti.
Helmikuussa ehdin piipahtaa myös talvisella hiekkarannalla Zandvoortissa. Talvellakin ihanaa! Raikas meri-ilma.

Maaliskuussa pääsiäisenä matkasimme taas ensin junalla ja sitten vielä lautalla Vlielandiin, Alankomaiden pohjoisosaan. klik. Nämä muutamat pienet saaret Pohjanmeren rannalla ovat kyllä totaalisesti varastaneet sydämeni ja niitä tulee varmasti ihan hirmuinen ikävä. Ihan parasta Hollantia! 



Suomesta sinne olisi melko aikaa vievää matkustaa, koska matkalla on monta mutkaa, mutta jos joku esimerkiksi tekee purjehdusretkiä Pohjanmerellä, nuo saaret ovat kyllä vierailun arvoisia. Niitä olen ennenkin hehkuttanut.





Huhtikuussa kuun alkupäivinä matkustimme Suomeen klik yhdistetylle työ-, sukulaisvierailu-, appivanhempien väliaikaismuuton järjestely- ja tulevan muuttomme valmistelumatkalle. 




Eli paljon oli mahdutettu kymmeneen päivään, mutta ehdin toki piipahtaa Helsingin lisäksi myös Turussa.




Pölyä ja auringon paistetta saimme ihan ekstra-annokset. Kuun loppupuolella käväisimme vielä parillakin pienellä retkellä Hollannin upeilla tulppaanipelloilla ja Edamin juusto-kaupungissa. klik

Toukokuussa





Kevätretki Markenin vihreille rantaniityille ja majakan juurelle kuului jokakeväiseen perinteeseen Hollannin vuosinamme ja niin myös viime keväänä. Ihan parasta.klik



Heti toukokuun puolenvälin jälkeen lensimme Valenciaan todella mieleenpainuvalle viiden päivän reissulle, josta minulla on tosi kivojen muistojen lisäksi myös eräs hyvin kiusallinen muisto. klik ja klik Mutta siis onneksi vain muisto. Siitäkin tapahtumasta on selvitty, vaikka teille voin kertoa, että vielä joskus tuo kamala hetki pujahtaa mieleeni ja nostaa pelkohikipisaran otsalle.










Kesäkuussa kuun alun vietimme tämän vuoden pisimmällä reissulla, jonka teimme Kanadaan. K:lla oli ensin työmatka Torontoon, jossa kuljeskelin jokusen päivän itsekseni ja lisäksi pääsimme yhdessä Niagaran putouksille. klik





Kun K:n kongressi Torontossa päättyi, vuokrasimme auton ja lähdimme Montrealiin klik, Quepeckiin, Kanonoquesiin ja Thousand Island-risteilylle. klik Ihana reissu, jolta on paljon hauskoja valokuvia ja muistoja. 







Kesäkuun viimeisinä päivinä vuokrasimme auton myös Hollannissa ja teimme kivoja pikkuretkiä mm. Texelin saarelle maan pohjoisosaan. 




Heinäkuussa kuun alkupuolella pistäydyimme taas Suomessa mökeillä ja muutenkin nautimme ihanasta Suomen kesästä ja läheisten seurasta. klik







Kotiin palattuamme ehdimme pestä reissupyykkiä vain muutaman päivän sekä kestitä yhdet suomalaisvieraat, kunnes lähdimme taas junailemaan, nyt Belgian puolelle Gentiin. klik


Gent olikin kiva pikkukaupunki, missä viivyimme viikonlopun yli ja jatkoimme K:n työasioissa vielä Brysseliin. Sieltä palasimme yhdeksi päiväksi kotiin, ja sitten vuokrasimme auton ja lähdimme köröttelemään kohti Ranskaa. Ranskan reissusta onkin varsinainen postaus kokonaan kirjoittelematta..








Ensin pysähdyimme ja yövyimme Lillessä, josta suuntasimme pääkohteeseemme Reimsiin, aidon shamppanjan kotiseudulle. 





Vierailimme Epernayssa muutamalla shamppanjatilalla ja maistelimme ihanan ylellisiä aitoja kuplia. Pari pulloa rahtasimme myös kotiin ja tuleviin pippaloihin juomisiksi. 

Paluumatkalla katselimme pari päivää suloista Honfleurin pikkukaupunkia.




Ranskasta kotiinpäin ajellessa käväisimme vielä Etretat-rantakaupungissa. Rannalla sijaitsee se tosi kuuluisa kallioon eroosion vaikutuksesta syntynyt kaari, jonka mm. Monet on ikuistanut moniin maalauksiinsa. Vaikuttava!








Yhden yön vietimme vielä Ranskan puolella Boulogne-sur-Mer-rantakaupungissa, mutta sieltä ei jäänyt kovin kummoista kuvaa.

Heinäkuu muuten taisi kyllä kuulua ihka oikeaan haipakka-osastoon. Tuosta Ranskan reissusta pitäisi tehdä oikeastaan ihan oma postauksensa, sillä sieltä jäi paljon kivoja kuvia ja muistoja.

Elokuussa pari ensimmäistä päivää ehdimme taas pestä ja silittää pyykkejä ja sitten lähdimme Suomeen viettämään yhdistettyjä 90-vuotissyntymäpäiviä suvun kesken 



Teimme myös retken vanhempieni kanssa Sastamalan kirkkoon katsomaan O. Rauhalan ja K. Lavosen maalauksia ja Laukon kartanoon lounaalle. Ihastuttava kesäpäivä sadekuuroineen kaikkineen. klik



Kotiin palattuamme hoidimme jo rutiinilla tutun pyykkirumban ja siitä selvittyämme lähdimme vuokra-autolla kohti Hollannin eteläisintä osaa ja Maastrichtia. klik (Päätimme todella hyödyntää tuon viimeisen kesämme keskemmällä Euroopassa, kun kaikki tuntui olevan niin lähellä ja pörräsimme ristiin rastiin noita lähialueita.) 

Hollannin rajalta matka jatkui Saksan puolelle kauniiseen Bernkastel-Kuesiin ja virkistävän vihreille viinirinteille patikoimaan klik .






Riesling kasvoi kohisten ja säät suosivat liikunnallista loma-osuuttamme. Jokiristeily pikkulaivalla ja kauniit maisemat jäivät kyllä lämmittämään mieleen koko loppuvuodeksi.

Viimeisinä elokuun päivinä meillä oli Amsterdamissa perheen  nuorimies käymässä, ja hänen kanssaan teimme muutamia kivoja retkiä pieniin lähikaupunkeihin ja poikkesimme myös katsomassa valtavia tulvapatoja ja Rotterdamissakin taisimme pikaisesti käväistä samalla reissulla.



Syyskuussa vauhti näemmä jatkui. Lähialueilla junailimme ja pyöräilimme katsomaan Muidenin keskiaikaista ritarilinnaa... klik



... ja käväisimme ehkä viimeistä kertaa Zandvoortin rannalla jättämässä jäähyväisiä kesälle ja Hollannin hiekkarannoille. klik







Syyskuun lopussa K:lla oli reilun viikon mittainen työmatka Lontooseen ja minä lähdin mukaan. Asustimme ihan London Bridgen kulmalla ja otin mainiosta sijainnista kaiken ilon irti. Pitäsi varmaan kirjoitella joskus Lontoo-postaus tuosta viikosta.. Ehdin siellä tosiaan kaikenlaista...





Lokakuussa aika kuluikin sitten etupäässä pakkaillessa, ystäviä tavatessa ja hyvästejä jättäessä. K ehti vielä tehdä pari työmatkaa, joista toinen oli vajaan viikon mittainen, mutta minä en halunnut enää lähteä mukaan. Pakkaamiseen ja muiden asioiden järjestelemiseseen kului paljon aikaa ja energiaa normaalin arjen pyörittämisen ohella.

Marraskuussa ihan ensimmäisenä päivänä palasimme sitten vihdoin Suomeen ja entiseen, mutta nyt tyhjään kotiin. Tavaramme olivat vielä kontissa matkalla meritse ja maitse. Tehtyämme nopeasti alkusiivouksen lähdin vielä yhdelle K:n esitelmämatkalle mukaan Tanskan Aarhusiin pariksi päiväksi.







Kaupunki vaikutti aika pieneltä, mutta oli ihan soma. Kuulin kuitenkin, että kaupunki oli Tanskan toiseksi suurin. Vähän harmillisesti en osannut oikein keskittyä enää turistina olemiseen, vaan ajatukseni olivat jo Suomessa ja kotona. Olin hieman kärsimätön, koska tiesin että laatikoiden purkaminen odotti lähes heti matkalta palattuamme. 

Marraskuun loppu kuluikin sitten laatikoita purkaessa, uusia hankintoja tehdessä ja pimeyteen ja harmauteen totutellessa.

Joulukuussa ainut joulukuun reissumme suuntautui omalla autolla pariksi päiväksi Pirkanmaalle. Muuten olemme nauttineet kotinurkista. Tahti siis selvästi laantui. Huuuuh.

Aloitin postaukseni toteamalla, että kulunut vuosi on ollut aika hiljainen edelliseen vuoteen verrattuna, mutta tätä niputusta tehtyäni en olekaan enää ihan varma. No, kuten mainitsin, vaikka menoa riittikin, nyt ainakin lentokilometrejä on selvästi vähemmän. Se ilahduttaa näin jälkeenpäin katsottuna. Muutenkin elämä tasoittunee taas kotimaan myötä ja tulevana vuonna vietämme aikaa varmaankin enemmän vanhempiemme, lastemme ja jo lastenlastenkin kanssa. Mikäs sen tärkeämpää. Aikansa kutakin siis.  

Oli kivaa, ja samalla myös hyödyllistä, koota tätä menneen vuoden katsausta taas näin reissu-näkökulmasta. Muunkinlaisia katsauksia aion tehdä, mutta ehkä kuitenkin vain itselleni. Ja vaikka taaksepäin katsominen ei niin järkevää aina olisikaan, siitä voi myös oppia. Olkoonkin että nykyhetki on omasta mielestäni se tärkein. 

Teetkö sinä mielessäsi tai muuten katsauksia kuluneeseen, vai suuntaudutko jo innokkaana tulevaan?

Onnellista ja kiinnostavaa Uutta Vuotta 2019!

Leena


P.S. Ensimmäisen valokuvan viipottava pariskunta ei ole me vaan Scheveningenin uimarannalta bongattu vauhtipari