tiistai 29. maaliskuuta 2016

Tästä on vain pyristeltävä eteenpäin

Tästä on vain pyristeltävä eteenpäin





Huomaan, että olen viime viikon Brysselin tapahtumien jälkeen ollut jotenkin vaisu. On ollut vaikea ryhtyä kirjoittelemaan niitä näitä tänne blogiinkaan. Niin kamalia asioita tapahtuu ja kamalinta on, ettei itse voi tehdä mitään. Huolestuttaa, koska K matkustaa paljon ja erityisen usein juuri Brysseliin. Enkä voi myöskään olla miettimättä, miten siellä jatkuvasti asuvat, etenkin lapsiperheet, oikein selviävät arjesta. Sama koskee tietysti Pariisia. Ja Turkkia. Ja...

Tiedän, että synkkyydelle ei pidä antaa liikaa tilaa, vaan pitää muistaa olla onnellinen niistä hyvistä asioista joita on. Ja jatkaa elämää vain entistä täydemmin ja kulloiseenkin hetkeen tarttuen. 




Ja sitten pääsiäisestä. Tänä vuonna meillä ei käynyt pääsiäisvieraita, vaan vietimme aikaa lepäillen, ulkoillen ja yhdessä ruokaa laitellen. Suomeenkin vain skypeteltiin. Laitoimme myös yhdessä ruokaa ja muun muassa kehittelimme (Glorian ruoka ja viini-lehden ohjetta vähän muunnellen) mainion lammasvartaan. 







Lasten vanhat pääsiäiskoristeet ilahduttavat. Etenkin nuo vanuneet ja huopuneet tipuset. Niillä on joskus leikitty.


Sattumalta saimme myös liput Amsterdamin Zoo:hon ja vaikka emme oikein ole eläintarha-ihmisiä, lähdimme aurinkoisena lauantaina käymään tuossa yhdessä Euroopan vanhimmista eläintarhoista. 


Eläintarhan käytävillä

Vähän ristiriitaisin tuntein katselimme mm. isoja sulavan kauniita kirahveja, kovin inhimillisen näköisiä gorilloja ja monia muita eläintarhan asukkeja. Kaupungin keskusta ei ole kovin luonteva paikka isoille villieläimille.


Tämä veijari lämmitteli vatsapuoltaan auringossa aidan tolppaan nojaillen.





Ajatuksissaan?



 Viehättävä paikka oli sisätiloissa oleva iso perhospuutarha, jossa perhoset liitelivät trooppisessa lämmössä ja hehkuivat upeissa väreissään runsaan kasvillisuuden seassa. Niiden katselu oli mukavaa. Vaikka eiväthän nekään vapaana luonnossa saaneet lennellä. Lentävistä perhosista on muuten todella vaikeata ottaa valokuvia!


Siipien kärkiväli oli huimat 15 cm!








Myös akvaariossa oli kiehtovia kaloja ja muita mereneläviä. Planetaarioon emme poikenneet.



Oi mitkä pusuhuulet!


Kuin muovia!




Piraijat

Maanantai oli todella myrskyinen päivä. Jännitin vähän kattoterassin kalusteiden takia, mutta sinne ne yhä onneksi jäivät kesää odottelemaan. Naapurin katolta sen sijaan lensi iso ulkokeittiön suojakangas myrskytuulen mukana teille tietymättömille. Aika järkytys varmaan sille, joka sen mahdollisesti sai taivaalta päälleen. Toivottavasti kangas jäi kuitenkin jonnekin puunlatvaan lepattamaan.



Arki palailee taas pikkuhiljaa, vaikka onneksi pääsiäiseksi hankitut kukat jaksavat vielä loistaa. Sää on viime päivinä ollut hyvin oikullinen. Välillä aurinko helottaa ihanasti ja samassa ilman varoitusta tiukka vesikuuro jyristää niskaan. Niinkuin elämässä yleensä. Nautitaan paisteesta!



Valoisia päiviä! 
Doei, Leena

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Blogini tarina - Leena Kanavalla


Hollanti - juustomaa! Kuva torstain Edam-retkeltä.


Sain haasteen Norjasta Vuonon kimallus-blogin Mariannalta. Kiitos kovasti, vaikka aluksi olin kyllä hieman hämmentynyt. Kuten sanoin, koen olevani aivan noviisi näissä blogi-asioissa. Samalla olen hyvin otettu siitä, että Marianna on kommentoinut kuviani ja juttujani. Kannattaa käydä ihailemassa Mariannan kaunista blogia  http://mariannaas.blogspot.nl/ .

Tämän postauksen kuvat ovat satunnaisia ja sekalaisia, otettu kevään retkiltäni.


Magnolioiden kukinta on hiljalleen alkamassa.

Ensimmäistä blogiani aloin kirjoittaa elokuussa 2014, kun selvisi, että muutamme tänne Alankomaihin. Blogi oli silloin toisella nimellä ja siinä kuvasin muuttoprosessia, asunnon etsintää ja pakkaamista, sekä mietin ja arvuuttelin mitä Suomesta jään eniten kaipaamaan. Amsterdamiin asetuttuamme oli monenlaista kummasteltavaa ja ulkomailla asumiseen liittyviä koukeroita kuvailtavana. Blogi oli avoinna vain kaikkein lähimmille, eikä mieleeni tullut lainkaan, että joku muukin sitä voisi lueskella.



Alankomaissa tulppaanilajikkeissa on valinnan varaa.


Julkaisutahti oli vähintään kerran viikossa ja tällä tavalla  jatkoin viime kesään asti. Kirjoittaminen toimi Suomi-ikävän ja läheisten kaipuun kanavana. Kesätauon aikana sitten kypsyttelin bloggaamiseen liittyviä omia ajatuksiani. Olin huomannut, että lähipiiri oli jo sopeutunut lähtöömme ja vanhempammekin olivat tottuneet ajatukseen täällä asustelustamme. Kukaan ei enää ollut huolestunut puolestamme, eikä blogilla siten ollut enää samanlaista arvoa läheisten rauhoittelemisessa. 



Hauska kokoelma vesiastioita ja puukenkiä Edamissa.

Viime vuoden syyskuun lopussa poikani syntymäpäivänä vähän ikävissäni aloitin sitten uuden blogin, johon ajattelin kerätä erityisesti häntä varten helppoja kivoja ruokaohjeita ja samalla siinä sivussa kertoilla kuulumisistamme täältä Amsterdamista.



Ihana välipala


Blogin nimeksi tuli Kanavalla, koska kanavat ovat täällä jotenkin aivan oleellinen osa kaupunkia ja tykkään kovasti kävellä ja valokuvata kanavien varsilla. Toki blogi on nimensä mukaisesti myös yksi kanava yhteydenpitoon. 

Tällä kertaa blogi muuttui myös julkiseksi, vaikka en sitä sen kummemmin halunnut markkinoida. Kiva silti, että jotkut ovat siitä huolimatta löytäneet tänne. Onhan se paljon hauskempaa kirjoitella, jos joku siellä on kiinnostunut myös lukemaan postailujani. Läheisimmät ovat kirjoituksia ja kuvia kommentoineet sitten puhelimessa ja s-postissa, mutta ihan älyttömän kivaa on saada kommentteja blogiin myös teiltä muilta lukijoilta. Itselläni oli aluksi harmillisen korkea kynnys lähteä kommentoimaan muiden blogeihin, vaikka muutamia olen etenkin täällä Hollannissa asuessani seurannut ihan tiiviisti.



Keltavuokkoja ja lumikelloja Lundissa viime viikonloppuna.


Tämä Kanavalla-blogi lähti siis liikkeelle vähän "Martta-meiningillä". Kipinä marttailuun on kytenyt Talouskoulusta asti, jonka kävin joskus ylioppilaslakin ja yliopiston välissä. Huomaan, että reseptit ovat kuitenkin toistaiseksi jääneet blogissani vähän sivuosaan, koska niiden varsinaisena kohteena ollut nuorimies on ollut itsekin paljon reissussa ja poissa omasta keittiöstään; ensin Kiinassa ja nyt puolisen vuotta Lundissa opiskelemassa. Ulkomailla väliaikaisissa opiskelija-asunnoissa kokkailu on keittiövälineiden ja muiden varusteiden vuoksi aika hankalaa ja rientoja on riittänyt, joten keittiö-fiilistelyt saavat nyt odottaa. Hyvä jos äidin kuulumisia ehtii täältä lueskella! Onneksi puhelimella sentään vielä olen hänet mukavasti tavoittanut. Terveisiä vaan <3



Volendamin kalastajakylä kylpi auringossa torstaina.



Nykyisin jutut ovat sellaista sillisalaattia ja kuulumisia elämästämme täällä Amsterdamissa. Lapsemme ovat jo aikuisia ja elämme täällä kahden viisikymppisen aikuisen huushollissa. Pidämme reissaamisesta vapaa-aikanamme ja koska K:n työhön kuuluu oleellisena osana myös matkustaminen, lähden minä joskus mukaan. Siksi blogissa on myös aika ajoin matkajuttuja. Toki retket voivat sijoittua myös tänne Amsterdamin lähiympäristöön ja pikkukyliin ja -kaupunkeihin. Pidän kovasti valokuvaamisesta ja retkillä ja matkoilla kamera on ihan ehdoton varusteeni. Tykkään katsella kaupunkien arkkitehtuuria ja kauniita rakennuksia. Myös luontoa on kiva kuvata sekä täällä Hollannissa että muualla.  





Nautin myös suomen kielellä kirjoittamisesta. Tiukkaan oikeakielisyyteen en pyri, mutta on ihanaa, kun saa ilmaista asioita itselleen luontevimmalla kielellä. En vielä osaa ilmaista itseäni hollannin kielellä, vaan asioiminen täällä hoituu (onneksi) joka paikassa englanniksi. Oikein odotan Suomen koulujen loma-aikoja, koska silloin täällä Amsterdamissa voi kuulla puhuttavan suomea liikennevälineissä ja kaupungilla muutenkin. Korva erottaa kaukaakin tutun kielen ja tekee mieli heittäytyä juttusille ihan ventovieraidenkin kanssa. Aika noloa, mutta olen kuullut, että niin vain voi käydä muillekin ulkomailla asuville.




Katunäkymä vanhasta Edamista 

Kas tässä blogini tarina lyhykäisyydessään. Tällaisenaan blogi on oikeastaan vasta puolivuotias, joten suurempia taitekohtia vasta odotellaan ;). Se on kuitenkin ollut jo tähän mennessä kiva harrastus ja varsinkin ulkosuomalaisten blogi-maailma on tullut minulle tärkeäksi. 

Lämpöinen kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille <3

Mukaan haastan seuraavat blogit:

Elämää idän Pariisissa http://menopaluumaailmalle.blogspot.com/
Saman Otavan alla https://samanotavanalla.blogspot.com/
Dit un Dat sitä sun tätä http://allualasko.blogspot.com/
Vilijonkka ja tyttäret http://vilijonkka.blogspot.com/


Säännöt 
  1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa.) Saat osallistua vasta saatuasi haasteen. (Ja niitähän voi vaikka pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen)
  2. Kirjoita ja julkaise oma tarina blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
  3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsiltä, voit haastaa jonkun toisen. 
  4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan. 
  5. Mikäli olet instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina- haasteen käynnisti KOTOTEKO-blogi
Mukavaa viikonloppua, Doei!

Leena




maanantai 14. maaliskuuta 2016

Lund-Malmö-Kööpenhamina

Lund-Malmö-Kööpenhamina




Virkistävä ja onnellinen viikonloppu takana! Meidän nuorimies on puolisen vuotta opiskelijavaihdossa Lundin maineikkaassa yliopstossa ja nyt järjestyi sitsien, speksien ja muiden tosi tärkeiden opiskelijapippaloiden väliin aikaa myös viihdyttää meitä vanhuksia. Viimeksi olimmekin nähneet jouluna.

Lensimme ensin Köpikseen, jonne täältä Amsterdamista suhauttaa todella nopeasti. Köpiksen lentokentältä junalla pääsi Malmöhön kuuluisaa siltaa pitkin ihan hujauksessa. Yövyimme pari yötä hotellissa Malmössa. Lund onkin sieltä sitten vain vartin junamatkan päässä.


Lund on todella viehättävä ruotsalaisen oloinen pikkukaupunki, joka sijaitsee Skånen läänissä Etelä-Ruotsissa. Kaupunki on yksi Ruotsin vanhimmista ja se on perustettu noin vuonna 990. 

Hennosti roosan värisiä taloja oli useita. 




Asukkaita on n. 80 000, joista jotakuinkin puolet on opiskelijoita ja yliopston henkilökuntaa. Kaupungin keskustasta todella iso osa koostuukin yliopiston kampuksesta. 



Lundin yliopisto on kuulemma Ruotsin suosituin ja muutenkin kuuluu olevan merkittävä ja  arvostettu opinahjo laajemmaltikin. Yliopiston rakennukset ihan keskustassa tuovat kaupunkiin vähän samanlaista sivistynyttä tunnelmaa kuin vaikkapa Oxfordissa tai Uppsalassa.


Päärakennus





Myös suuri katedraali on ulkoa näyttävä ja sisältä kaunis. 








Jostakin syystä olen viehtynyt näihin vanhoihin astronomisiin kelloihin, joiden toiminnasta en kuitenkaan ymmärrä mitään. Täälläkin kirkossa oli sellainen.



Uuniperuna-lounas etenkin opiskelijoiden suosimassa Ebbas skafterissa. Hyvää.




Lauantai-iltana ennen illallista kävimme ihmettelemässä kaupungin ulkopuolella sijaitsevaa Jakriborg-asuinaluetta. Talot on rakennettu 1990-luvulla, mutta alueesta on haluttu tehdä vanhan näköinen. Minulla ensimmäiset mielikuvat olivat lähinnä epäileviä. Hassua, mutta ensivaikutelman jälkeen aloin suorastaan fanittaa tätä lähiötä. Joskus Vantaan Kartanonkoskella vierailleena on sanottava, että tämä oli minun mielestäni selvästi onnistuneempi kokonaisuus.


Pihan lapset oli huudettu sisälle syömään illallista.



Harmonisia värejä








Varmasti moni arkkitehti repii hiuksiaan tällaisen rakentamisen takia, mutta mielestäni tämä ympäristö näyttää selvästi hauskemmalta, kuin moni betonilähiö kaupunkien laitamilla. Entä teistä?



Sunnuntaina Köpis


Sunnuntaita lähdimme viettämään Kööpenhaminaan. Aamupäivä oli vähän sumuinen ja viileähkö, mutta iltapäiväksi kirkastui ja Nyhavnin värikkäät talot pääsivät oikeuksiinsa ja ulkoterassit täyttyivät ääriään myöten meistä turisteista ja auringossa paistattelevista kaupunkilaisista.






Lounaaksi poikkesimme syömään Smörrebrödejä. Snapsin kera tottakai.




No yksi tyrnimarja-snapsi riitti. Huuuuh. Sentään vasta lounas.


Kyllä Kööpenhamina on mukava kaupunki näin varhain keväälläkin. Tärkeintä toki oli yhdessä vietetty aika, joka tällä kokoonpanolla on todella harvinaista herkkua nykyisin.


Kaunista skandinaavista muotoilua löytyy esim. Illums Bolighus-     liikkeestä niin paljon, että aikaa saisi kulumaan siellä useita tunteja. Onneksi miespuoliset seuralaiseni olivat design-asioista kiinnostuneita, niin että kulutimme kaupassa hyvän tovin.

Alla satunnaisia räpsäisyjä..





Uutta Iittalaakin mukana


Herkullinen pinta tässä posliinirasiassa 



Viikonloppuna oli siis kaikkea sopivasti. Rakkaita ihmisiä, kivaa koettavaa yhdessä ja hyvää ruokaa.
Tämä oli hyvä retki, josta jäi hyvä mieli.

Ihanaa todeta, että Lundissakin kaikki hyvin. Äidille se on huipputärkeä tieto. <3 Ajatus vielä sinne <3 ja kiitos seurasta!

Kiitos myös Sinulle, joka jaksoit kahlata virtuaalisesti reissussamme mukana.

Doei!
Leena