Pallot nilkoissa ja keittoa kattilassa

 

Ihanaa aurinkoista helmikuun keskiviikkoa!

Alkoi maailmantilanne ihan ahistaa ja päätinkin nyt ajatella vain mukavia asioita. Tänään se on helppoa, kun aurinko helottaa ja lumisateissakin on näemmä taukoa. Ainakin täällä Etelä-Suomessa on tänään täydellinen hiihtolomasää.

Olen viime päivinä käynyt pelastelemassa pihan havuja tykkylumen alta, sillä oksat kumartelevat syvään ja pelkään niiden katkeilevan taakkojensa alla. Etenkin tuijat vähän tykkäävät kyttyrää tästä lumimäärästä. Niin ja vuorimännyn sekä pesäkuusen kävin oikein kaivamassa lumen alta esiin, sillä olivat kokonaan uppeluksissa ja niitä oli vähän etsittävä. Löytyivät onneksi lopulta! Näin pikku pakkasessa lumi oli onneksi kuivaa ja kevyttä.

Onkohan tuolla penkassa ohikulkijoita lumen alle jääneinä? Taisin innostua heiluttelemaan lapiota vähän varomattomasti.

 

Lumipallot nilkoissa :D, mutta tulipahan pesäkuusi pelastettua.

Somen puolella olen ollut nolon saamaton ja jotenkin jumissa. Vieläkin vähän tökkii, mutta koska tässä sain blogini avattua, ajattelin samalla näin sydäntalven kunniaksi laittaa tähän lämmittävän keitto-ohjeen. Resepti on peräisin anoppini omin käsin kirjoittamasta ohjevihkosesta. Ja kuten tulette huomaamaan, kyse ei ole mistään kesäisestä light-versiosta. Itse miellän borssikeiton lähinnä kevyeksi kasviskeitoksi, mutta tässäpä herkussa on samassa liemessä palvikinkkua, jauhelihaa ja nakkeja!!! Ja sitten vähän punajuurta ja porkkanaa väriksi ;) . Olen keräilemässä näistä anoppini vanhoista mainioista ruoka- ja leivontaohjeista pientä kirjaa hänelle lahjaksi (ja jälkipolville iloksi) toukokuussa vietettäviä 90v-syntymäpäiviä varten. 

Päätin valmistaa ja kuvata kaikki kirjaan kokoamani ohjeet ja tässä yksi teillekin: 

Anopin Borssikeitto

100g palvikylkeä

200g paistijauhelihaa

1 porkkana

300g valkokaalia

1 sipuli

2 etikkapunajuurta

8 dl lihalientä

2-3 rkl tomaattipyrettä

valkopippuria

meiramia

sitruunanmehua

6 nakkia

Leikkaa palviliha kuutioiksi ja ruskista sitä hetki. Nosta liha kattilaan. 

Ruskista jauheliha rasvassa ja lisää kattilaan.

Suikaloi kaali ja porkkana kattilaan ja lisää neste ja anna kiehua hetki.

Lisää suikaloitu sipuli ja suikaloitu etikkapunajuuri keittoon.

Keitä kunnes kasvikset ovat pehmeitä.

Mausta ja lisää paloitellut nakit.

Tarjoa smetanan tai kermaviilin kera. 

Vaikka meillä tykätään ehkä hmmm.. vähän vähemmän lihaisasta keitosta, täytyy myöntää, että tämä oli hyvää. Ehkä seuraavalla kerralla voisin tehdä samalla idealla kasvisversion ja käyttää vaikkapa soijarouhetta noiden lihatuotteiden sijaan. Toki maku on varmasti silloin eri.

Voikaatten hyvin ja nauttikaatten iloisista pulkkamäistä ja tulevasta laskiaisesta!

Keskiviikon siivouspäivänä oli kunnolla pakkasta.

Lumiterkuin, Leena

Ja sitten ne loput!

Nyt tuntuu vähän pöhköltä laittaa näitä samoja kuvia tänne uudelleen (kuten edellisessäkin postauksessa), mutta en halua että toisaalta joutuisitte seilaamaan edes takaisin näiden postausten väliä. Koittakaa siis kestää. Ehkä ymmärrätte hyvän tarkoitukseni. 

Olen siis viittaamassa näillä numeroiduilla kuvillani Reissunaisen haja-ajatelmia- postaukseen, jossa kyselin, että tunnistatteko mahdollisesti kuvien paikkoja. 

Jatketaan siis:

Valokuva 5.

Egypti

Vuodenvaihteessa  2009 - 2010 teimme mahtavan retken Egyptiin, tarkemmin sanottuna Niilille. Kuvassa on Memnonin kolossit, jotka ovat olleet faarao Amenhotep III:n raunioituneen temppelin edessä. Niihin liittyy hauska tarina: vuonna 27 eKr alueella oli valtaisa maanjäristys, joka runteli toisen näistä patsaista aika huonoon kuntoon. Rikkoutumisen serauksena se alkoi aina aamuisin auringon noustessa pitää kummallista viheltävää ääntä. Luultavsati ilmiön sai aikaan lämpenevä ilma, mutta asiaa ei voi enää tarkistaa, sillä 100 jKr Rooman keisari korjautti patsaan ja vihellys loppui. 

Egyptin matkalta jäi paljon yhä vieläkin mieltä kutkuttavia muistoja, joista ensimmäisenä mieleen tulvahtaa punertavan pastelliset auringon nousut ja laskut heijastuneena Niilistä nousevaan usvaan, minareetit ja rukouskutsut, Luxorin maineikkaan Winter Palacen drinkkibaarissa aperitiiveiksi nautitut dry martinit, öinen tähtitaivas laivan kannelta katseltuna, poliisisaattue aamuöisellä bussimatkalla autiomaan halki Abu Simbelin temppelille, Kuninkaiden laakso.. Egyptiin haluaisin vielä joskus palata! Postausta tuolta reissulta en olekaan koskaan kirjoittanut.

Valokuvat 6. ja 8.

6. Zhangjiajie 

Teimme Kiinassa useampiakin retkiä, joista yksi suuntautui Hunanin maakuntaan. Tuolla retkellä sai monta kertaa kokea olevansa kiinnostava kummajainen, jonka kanssa paikalliset esimerkiksi halusivat yhteiseen valokuvaan. Monin paikoin maaseudulla ei meitä eurooppalaisia näykään ihan joka päivä.

Kuudennen kuvan alue on Hunanin maakunnan pohjoisosassa. Siellä sijaitsee Zhangjiajien  kansallispuisto, joka on tunnettu valtavista hiekkakivivuorista, jotka kurkottavat laaksosta korkealle yläilmoihin pylväsmäisinä muodostelmina. Nuo jättimäiset monoliitit ovat aikoinaan kuulemma inspiroineet myös Avatar-elokuvaa. Ja sen uskon! Maisema on jotenkin satumainen ja oikeastaan ihan uskomaton. Mikään sieltä ottamani valokuva ei tee oikeutta oikealle maisemalle. 

8. Peking

Pekingissä kävimme myös Kielletyssä kaupungissa, josta tuo kahdeksas kuva on napattu.

Kiinan matkalta on useampikin postaus. Lisää voit lukea vaikka täältä: 

Shanghai 2017 ,  Peking, Kiinan maaseutu 2017

Valokuva 7.

Kööpenhamina

Kuva on napsaistu Nyhavnin satama-alueelta. Viimeksi kävimme tuolla kesällä 2017. Kaupunki on monella tapaa tosi helppo, joviaali ja tutun oloinen. Monet asiat Kööpenhaminassa tuovat mieleen Amsterdamin ja siksi tykkään kierrellä siellä etenkin kävellen. Hassu juttu, että siitä reissusta ei ole ollenkaan postausta, vaikka tuolloin oleskelimme Köpiksessä monta päivää. 

Valokuva 9.

Amsterdam

Kuva on Amsterdamista, ja tässä on näkymä jollekin niistä lähikulmien tuttuakin tutummista siltamaisemista. Kaupunki on minulle tosi rakas ja surettaa, koska sinne ei pariin vuoteen ole tuntunut järkevältä matkustaa. No, siellähän se pysyy ja joskus vielä toivon mukaan sinnekin lähdetään retkelle. Lisää Amsterdamista ja muualtakin Hollannista voit lukea aika monista vanhoista postauksistani.

Valokuva 10.

Chile

Chilen matkan teimme vuonna 2010. Perheemme lapsista keskimmäinen asui silloin Chilessä ja tokihan halusimme käydä häntä tervehtimässä ja muutenkin katsomassa sikäläistä elämää. Matka oli kaiken kaikkiaan upea kokemus! Kiertelimme Santiagossa, Valparaisossa ja teimme myös mahtavan retken Atacaman autiomaahan. Lensimme Santiagosta Calamaan ja majoituimme San Pedron pieneen kylään. Kuva on otettu vuoristoon suuntautuvalta retkeltä 4200 m:n korkeudessa hengästyttävässä vuoristojärvimaisemassa. Kuvan järvi on muistaakseni Miscanti-järvi, joka sijaitsee Miscanti-vuoren ja Meniques-vuoren välissä. Kiikaroimme järven rannalla juomassa olevia villejä vikunjoita. Valokuvassa päässäni on jostain vuoristokylästä ostamani alpakanvillasta kudottu pipo. Tuuli oli todella jäätävä. Kesäkuu tuolla kauriin kääntöpiirin nurkilla ja noin korkealla vuoristossa oli todella talvinen. Myös vähän alempana Atacaman suolajärvillä oli tosi kylmä, mutta meitä ei haitannut, koska valtavilla alueilla käyskentelevät tuhannet ja taas tuhannet vaaleanpunaiset flamingot saivat mutkikkailla koreografioillaan meidät lumoihinsa. Alhaalla San Pedron kylässä, jossa yövyimme pienessä hostellissa, yölämpötila laski vähän nollan alapuolelle, mutta päivällä lämpötila nousi selvästi ja saimme saapastella trikoopaidoissa ja aurinkolaseissa ns. Kuolemanlaakson helteessä. Äärimmäisyyksiä noille päiville osui aika monta. Tuoltakaan ei ole postauksia, vaikka hienoja valokuvia ja tarinoitakin riittäisi. En vain ollut keksinyt bloggaamista vielä noihin aikoihin.

Kiitos teille, joka jaksoitte arvuutella! Minä olen viimeisen viikon aikana kahlannut valtavan määrän kuvia ja matkapäiväkirjoja ja kuten jossakin jo totesin, olen samalla kääntänyt veistä haavassa. Reissuikävä kasvoi isoksi, vaikka toisaalta nykyisin ymmärrän kohtuuden merkityksen tässäkin asiassa. Arvelen, että koskaan enää ei itselläni ole paluuta entiseen. Vaikka pieniä retkiä toivottavasti pääsen vielä joskus tekemään, omalta osaltani olen tainnut isoimmat optioni jo käyttää. Saapa nähdä miten käy.

Nyt terveiset Suomen lumisista maisemista! 

Miellyttävää helmikuuta ja kiinalaisen kalenterin mukaan alkanutta uutta tiikerin vuotta!

Leena