tiistai 22. joulukuuta 2015

Mutkat suoriksi suippokaalilla

Mutkat suoriksi suippokaalilla



Maanantai-aamun auringonnousu keittiön ikkunasta kuvattuna


Varsinkin näin joulun tienoilla on kiireitä ja hommailuja ja siksi tavallisia rutiineja tekee mieli vähän oikaista, että jää sitten aikaa kaikelle kivalle touhulle. Itse jouduin harmikseni köllöttelemään lähes koko viime viikon selkä jumissa noidannuolen kourisssa ja siksipä nämä muutama joulunaluspäivä täyttyy sitten monenlaisesta puuhasta.













Viikonloppuna löysin kaupasta todella kauniin ja rapsakan suippokaalin ja maanantai-iltana joulutontun hommien lomassa tyrkkäsin reippasti oikaistun kaalilaatikon uuniin muhimaan. Se maistui todella hyvältä omatekoisen joulunpunaisen karpalohillon parina. 

Olen saanut summittaisen ohjeen joskus puhelimessa äidiltäni ja kirjannut sen varmasti jollekin lappuselle. Nyt lappu on kadonnut, mutta ohje on niin helppo, että muistinvaraisestikin se onnistuu.





Tällä mentiin mutkat suoriksi maanantaina:




Oikaistu kaalilaatikko

300 g jauhelihaa
1 rkl öljyä
500 g kaalia
1dl irtonista riisiä (raakana)
1 rkl siirappia
3-4 dl kasvislientä
suolaa 
valko- tai mustapippuria
1/2 tl meiramia

Ruskista jauheliha kevyesti.
Leikkaa kaali hyvin, hyvin ohuiksi suikaleiksi.
Sekoita kaikki ainekset ja kaada koko homma kevyesti voideltuun uunivuokaan. Aika simppeli juttu!

Itse lisäsin pinnalle hieman korppujauhoja ja pari nokaretta voita.
Paista uunissa 175 asteessa noin tunti.




Tarjoa puolukkahillon tai karpalohillon kanssa. Nam.
Niin helppoa ja hyvää! Ja jää aikaa kaikkeen muuhun kivaan sillä välin kun ruoka muhii itsekseen uunissa.





Rauhallista ja onnellista joulun aikaa Teille kaikille. 
Doei! Leena


maanantai 14. joulukuuta 2015

Lucian päivänä pipareita ja pannukakkuja

Lucian päivänä pipareita ja pannukakkuja




Joulukuun alussa täällä Hollannissa leijuu lähes kaikkialla vahva piparin tuoksu. Siirappi, neilikka, pippuri, kardemumma ja inkivääri kuuluvat myös täällä joululeivonnaisten maustamiseen. Sinterklaasin juhlintaan (5.12.) yhdistetään pienten kovien "piparipalleroiden" (pepernoten) heittely ja se ilmeisesti  liittyy legendaan, jossa piispa St. Nicholas auttoi kolmea köyhää sisarusta nakkaamalla rahaa sisältävän säkin heidän talonsa eteen. Menneinä aikoina olikin kai tapana heitellä kolikoita, mutta nykyään peppernotit ja suklaakolikot ajavat saman asian. Näistä pähkinää vähän kookkaammista kovista palleroista tuntuu olevan joka paikassa ihan ylitrjontaa.



Täällä leivotaan myäs varsinaisia piparkakkuja ja ne muistuttavat maultaan melko paljon suomessa tarjottuja piparkakkuja. Tällä maistamani piparkakut (speculaasjes) ovat olleet ehkä vähän paksumpia ja pehmeämpiä kuit itse leipomani ohuet ja rapeat piparit, mutta suomessakin taitaa olla eri koulukuntia asian suhteen.




Sunnuntaina hollantilaiset ystävämme veivät meidät pannukakkuristeilylle. Pannukakut (pannenkoek) tuntuvat olevan perihollantilainen juttu. Toki pannukakkuja vähän eri muodoissa syödään varmaan melkein kaikkialla, mutta täällä on varsinaisia pannukakkuravintoloita vähän joka nurkalla. Ystävämme kertoivat, että pannukakut ovatkin lasten mielestä se ehdoton ykkönen herkkuruokien listalla. Hollantilainen pannukakku muistuttaa aika paljon suomalaista muurinpohjalettua, mutta täällä siihen lisättävät täytteet ovatkin sitten taiteenlaji sinänsä. 




Laivalla jokainen valitsi ensin lettunsa joko naturel- pekoni- tai omenatäytteellä. Sen jälkeen siirryttiin lettusen kanssa buffetpöytään, josta omat lisätäytteet sai sitten valita mielensä mukaan. 

Tavallisimpia täytteitä näyttivät olevan erilaiset juustot, herkkusienet, kinkku, hedelmät, rusinat, sokeri, kaneli, säilykekirsikat, hillot, nomparellit (hagelslag), pienet karamellit.. Ällistyttävän monta vaihtoehtoa. Lapset näyttivät arvattavasti valitsevan makeita täytteitä mutta mielenkiintoista oli se, että aikuiset lastasivat lettujensa päälle sekaisin suolaista ja makeaa. Kiinnostava makuyhdistelmä oli pekoni ja makea siirappi! Lettu pyöritettiin sitten täytteineen rullalle - helppo juttu suomalaisellekin - ja nautittiin oluen (!) kanssa. Siis makeakin lettunen. 

Olin toki aikaisemminkin käynyt syömässä täällä pannukakkuja  ja niiden pienempiä serkkuja (poffertjes) turistipaikoissa suomalaisten ystävien kanssa, mutta nyt oli kiinnostavaa olla mukana ihan autenttisessa seurassa. Hollantilaiset kertoivat syövänsä pannukakkuja kerran tai pari viikossa eli lähes ammattilaisten kanssa oltiin liikkeellä.


Laivalla oli tunnelmallinen hämärä valaistus, joten kännykällä räpsityt kuvat olivat kovin epätarkkoja. Pannarikuva jää siis uupumaan, mutta ehkä poikkeamme pannukakuilla uudelleenkin. Toki kotonakin pannukakkuja voi paistaa. Tässä hollantilainen ohje:

Pekoni-pannukakut
6:lle syöjälle

2 munaa
1 kg jauhoja
0,5 l maitoa
0,5 l haaleata vettä
hyppysellinen suolaa
24 pekonisuikaletta
voita

Vatkaa munat kulhossa kevyesti ja lisää jauhot ja puolet maidosta. Sekoita kunnes taikina on tasaista. Lisää loput maidosta, vesi ja suola.

Sulata pannussa nokare voita. Nosta kauhalla taikinaa pannulle ja anna sen levitä. Lado pekonia taikinan pinnalle ja paista lettu kauniin kullanruskeaksi molemmin puolin.

Lisää halutessasi siirappia tai sokeria.





         Iloa päiviinne!

         Doei!
         Leena











keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Joulukuun aurinko ja marinadi vaalealle kalalle

Joulukuun aurinko ja marinadi vaalealle kalalle





Perjantaina sain vihdoin lapseni taas tänne Eurooppaan ehjänä ja hyvissä voimissa. Monia kokemuksia rikkaampana ja taas hieman entistä aikuisempana. Saimme kuulla kiinnostavia tarnoita ja katsella upeita valokuvia ja vain nauttia yhdessäolosta. 


Itsenäisyyspäivää vietimme hyvin suomalaisittain ja tarjosimme lounaalla hollantilaisille vieraillemme karjalanpiirakoita ja munavoita, savuporoa ja leipäjuustoa, lapinrieskasta tehtyjä kylmäsavulohirullia ja muita suomalaisia erikoisuuksia. Vieraat olivat uteliaita ja rohkeasti maistelivat kaikkea. Etenkin karjalanpiirakat ja savulohirullat näyttivät maistuvan todella hyvin. Myös leipäjuusto kiinnosti, vaikka se kieltämättä on hieman erikoista "juustoa" täällä Edamin ja Goudan maassa. Illalla olimmekin sitten oman porukan kanssa ja ihailimme suorana lähetyksenä linnan pukuloistoa ja polttelimme kynttilöitä ikkunoilla.


Eilen tiistaina tarjosin lounaaksi kalaa, jonka marinadi sai innoitusta Aasian valokuvista ja ruokakokemuksista.
Lupasin laittaa kehittelemäni marinadiohjeen tänne muistiin. Marinoin Pangasius-fileitä, joita täällä saa kalatiskistä ja Suomesta ainakin pakastealtaasta. Pangasius on miedon makuinen vaalea kala ja suomennettuna kuulemma Haimonni.




Pannulla paistettu Pangasius

Marinadi:
1/2 dl ruokaöljyä
1/2 dl soijakastiketta
sitruunan tai limen mehu
1 rkl hunajaa
1 punainen chilipaprika
3 valkosipulin kynttä
1 1/2 rkl tuoretta raastettua inkivääriä

Hienonna valkosipuli ja chili ja raasta inkivääri. Lisää muut ainekset. Määrät eivät ole kovin tarkkoja.
Asettele Pangasius-fileet kulhoon ja kaada marinadi päälle. Kääntele fileitä ajoittain ja katso, että marinadia tulee jokaiselle fileelle. Anna kalojen olla marinadissa jääkaapissa vähintään tunti.

Kuivaa fileet talouspaperilla ja paista ne pannussa voi-öljy-seoksessa kypsiksi.

Tarjoa esim. perunalumen tai perunasoseen kanssa ja lisäkkeenä raikasta salaattia. Meillä oli tällä kertaa myös rapsakoiksi keitettyjä pikkuparsoja. Halutessasi voit toki tehdä lisäksi esim. tartar-tyyppisen kastikkeen.

Tiistaina saattelin muruseni taas lentokenttäbussiin ja kotimatkalle Suomeen. Onneksi seuraavan kerran tapaamme jo jouluna, ja tieto siitä lievitti haikeutta joka aina lähtemisiin liittyy.


Tänään keskiviikkona täällä Amsterdamissa on ollut pakahduttavan ihana auringonpaiste. Kyllä tällaista päivää on taas odotettukin! Mitä siitä, vaikka onkin joulukuu.


Kuvissa tunnelmia keskiviikon iltapäivästä. Ei hassumpaa säätä, vai mitä?










Ruusuiset terkut ja Doei!
Leena

tiistai 1. joulukuuta 2015

Joulun odotus alkaa tästä

Joulun odotus alkaa tästä




Ykkösluukku on jo auki!

Vanha rakas lokerikko nostetaan aina joulukuun alussa esiin. Siitä se sitten alkaa. Lokeroista löytyy usein kivoja yllätyksiä.

Tänä vuonna odotan ehkä eniten luukkua 4. 
Sieltä pitäisi tupsahtaa rakas maailmanmatkaajani Kiinasta Kuala Lumpurin ja Singaporen kautta tänne Amsterdamiin muutamaksi päiväksi. Ja samana iltana saapuu Suomesta toinen odotettu vieras <3.

Voi tätä. Vielä pitäisi muutama yö jaksaa odottaa..

Doei!
Leena

maanantai 30. marraskuuta 2015

Karpalopiirakka

Karpalopiirakka

- ja sellainen sää että apua!




Marraskuu ei tosiaankaan päästä meitä helpolla. Adventtisunnuntaina meitä riepoteltiin oikein kunnolla. Tuuli yltyi ajoittain maan pohjoisosissa 120 km/h ja noille alueille olikin annettu ns. oranssi myrskyvaroitus, eli ihan kunnon myräkkä.           
Kun sunnuntaina kävelin ulkona sateenvarjon kanssa päin vastatuulta, varjo meni niin suppuun, että olin nipussa siellä sisällä. Arvatkaa näkikö sieltä eteensä? Vielä maanantainakin tuuli ja sade piiskasivat Amstedamia armottomasti. Kuulin, että Pohjoismaihinkin on rantautumassa kovia tuulia. Toivottavasti puhuri on hieman ehtinyt laantua sinne ehtiessään.








Tällaiseen koiranilmaan sopii ihanan punainen ja lämmin karpalopiirakka. Ja uunista leijaileva hurmaava vanilijan tuoksu.

Tämä piirakka on helpoista helpoin ja nopea loihtia ilman sen kummempaa ennakkosuunnittelua. Suomessa tein sen pakastepuolukoista, mutta täällä se on muuntunut karpaloiseksi sattuneesta syystä. 




Voi ei tätä marraskuun valoa!!


Karpalo-murupiirakka


3dl vehnäjauhoja
150 g voita 
1 tl vanilijasokeria
350g karpaloita
1 dl sokeria
2 rkl perunajauhoja

Huuhtele karpalot.

Mittaa jauhot, vanilijasokeri ja viipaloitu voi kulhoon. Nypi ne sormenpäillä murumaiseksi seokseksi. Työskentele nopeasti ja niin vähän kuin mahdollista, jotta rasva ei ehdi sulaa sormien lämmössä. 

Kaada taikinamurut voitelemattomaan piirakkavuokaan. Paina muruja kämmenellä, jotta pohja pysyy joten kuten koossa.

Yhdistä sokeri ja perunajauhot. Ripottele seosta vuorotellen karpaloiden kanssa taikinapohjalle.

Paista uunissa 225 asteessa n. 25-30 min. uunista riipuen.

Herkullista! Hippunen vanilijasokeria sopii uskomattoman hyvin puolukan ja karpalon joukkoon. Tarjoa haaleana vähän sulaneen vanilijajäätelön tai vaahtoutuvan vanilijakastikkeen kanssa.
Itse tykkään ehdottomasti enemmän kylmän jäätelön ja lämpimän piirakan yhdistelmästä.

Kivaa viikon alkua ja pitäkäähän hatuista ja huiveista kiinni!

Doei!
Leena

torstai 26. marraskuuta 2015

Kanelin kaipuuta

Kanelin kaipuuta




Varsinkin joulun lähestyessä alkaa nenää kutkuttaa ihan uudella tavalla. Ainakin minä tunnen vastustamatonta kaipuuta kaikkeen kanelilta, neilikalta ja inkivääriltä tuoksuvaan. Ei ole tärkeätä, onko kyseessä suolainen vai makea syötävä vai onko syötävä ollenkaan. Pelkkä tuoksukin jo houkuttaa, olkoon vaikka tuoksukynttilä.




Kaivoin esille vanhan, mutta niin herkullisen murean porkkanakakun reseptin. Jo vuosia olen etenkin talvisin leiponut tätä lämpimän tuoksuvaa kakkua K:lle, joka herkuttelee mieluiten laktoosittomilla leivonnaisilla. 

Amsterdamista en ole onnistunut löytämään laktoositonta voita tai margariinia. Väittävät, että täällä laktoosia siedetään hyvin. Vain maitoa (usein Arlan) sekä jogurttia löytyy laktoosittomana isoimmista myymälöistä, muuta ei. Juuri kun Suomessa alkoi olla ihan kaikkea vähintään Hyla-versiona, on täällä joutunut miettimään leivontaa ja ruoanlaittoa aina kahteen kertaan ja versioimaan sitten kekseliäisyyden mukaan. Toki soija- ja mantelimaitoa ym. vastaavia tuotteita on maitoallergisille.

Tässä kuitenkin kakkuni ohje:

Porkkanakakku

2 munaa
2 1/2 dl sokeria
1 1/2 dl auringonkukka- tai rypsiöljyä
1/2 tl suolaa
1 tl soodaa
2 tl kanelia
3 dl porkkanaraastetta
3 1/2 dl vehnäjauhoja

Kuori ja raasta porkkanat. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää porkkanaraaste ja jauhot joihin on sekoitettu kaneli, suola sekä sooda. Kaada taikina hyvin voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan.
Paista 175 astetta n. tunti.
Anna kakun hieman jäähtyä ennen kumoamista.

Itse raastan porkkanat hyvin karkeaksi raasteeksi, koska tykkään että kakussa on tekstuuria, mutta se on tietysti makuasia.






Kakun pariksi sopi ihan mahdottoman hyvin Pumpkin spice latte. Tässä kahvijuomassa on sopivassa suhteessa kuumaa maitoa, sokeria, kurpitsasosetta, pumpkin spice-mausteseosta = kanelia, neilikkaa ja inkivääriä sekä vanilijaa ja tietenkin vahvaa espressoa.
Ohjeita tähän latteen löytyy netistä useita, mutta mielestäni erittäin hyvä ohje oli taannoin Vuonon Mariannan blogissa. Kiitos vaan! 






Olin tehnyt kurpitsasosetta itse ja koska olin keittänyt kurpitsanpalat vanilijatangon kanssa, en latteen lisännyt vanilijaa, mutta kanelia taisin kaipuussani huiskauttaa melkein tuplamäärän. Jokohan muuten päivittäinen saantisuositus tuli täyteen?




Tänään on ollut ihanan aurinkoinen ja tuuleton päivä. Näin kauniina päivänä on vaikea uskoa, että marraskuu on kohta lopussa. 

Lämpimän mausteisia terveisiä,

Doei!
Leena

perjantai 20. marraskuuta 2015

Tuulista säätä Amsterdamissa

Tuulista säätä Amsterdamissa





Kivaa perjantaita! Laitan tässä pikaisen tervehdyksen täältä tuulten jälkeisestä suvannosta. Meillä oli pari-kolme päivää kestävä ihan hirmuisen tuulinen sää. Keskiviikko-aamuyön myrskyn jälkeen ensimmäinen arvio oli, että myrskyn aiheuttamat vahingot ylsivät vähintään 10 miljoonaan euroon. Pahimmin tuuli riepotti maan eteläosia ja Länsi-Brabantia. Aikamoista.



Tässä näkymä samoilta kohdin, josta edellisen postaukseni kuva auringossa  punertavista havupuista.

Toki täällä tuulee melkein aina, mutta onneksi ei sentään ihan tuolla voimalla. Tämä oli neljäs ns. "miljoona-myrsky" tänä vuonna. Edelliset olivat tammikuussa, maaliskuussa ja heinäkuussa.



Nyt on aika hengähtää ja nauttia seesteisemmästä säästä. Pilvistä on, mutta viikonloppuna saattaa hyvässä lykyssä aurinko ainakin nopeasti vilahtaa pilvien lomasta.

Sitä odotellessa.

Doei!
Leena

   

tiistai 17. marraskuuta 2015

Viikonloppupyrähdys Suomessa ja lohturuokaa

Viikonloppupyrähdys Suomessa ja lohturuokaa





Harjumaisemaa Pirkanmaalta

Viikonloppuna tuli mahdollisuus käväistä Suomessa tervehtimässä läheisiä ihmisiä. Perjantaina ehdin hetken kierrellä myös Helsingin keskustassa. Kevyttoppiksia katukuvassa ja kauppojen tangoilla näkyi enemmän kuin missään muualla lähiaikoina käymässäni paikassa!

Vierailu oli lyhyt, mutta ehdimme pikaisesti tavata suurimman osan lähimmistä. Nuorimies on opiskelijavaihdossa Kiinassa vielä parisen viikkoa. Vaikka emme muutenkaan Amsterdamin ja Turun välimatkasta johtuen voi tavata niin usein kuin haluaisin, on matka Etelä-Kiinaan sentään aika paljon pitempi. Etenkin henkisesti. 


Palatessa raahasimme koneeseen taas proosallisesti muovikassillisen tuttuja elintarvikkeita, joita täältä Alankomaista ei saa. Yleensä tuliaisina on etupäässä ruisleipää ja kunnollista xylitol-purkkaa, laktoosittomia tuotteita ja muutamia Meiran mausteita, joihin olen kehittänyt jonkinlaisen addiktion. Nyt itsenäisyyspäivän lähestyessä kahmimme mukaan myös suomalaisia makeisia, suutarinlohta, poroa, kuivattuja mustikoita ja..ja..

Johtuikohan maailman tapahtumista vai Suomi-matkasta, mutta maanantaina teki mieli tasaista, tuttua ja turvallista kotiruokaa. Luulen, etten Amsterdamissa ole aikaisemmin valmistanutkaan perusmakaronilaatikkoa, mutta tänään sellaista tein. Ja lisäksi leivoin pullaa! Eipä hassumpaa oikeastaan.




Makaroni-jauhelihalaatikko

3 dl täysjyvämakaroneja
vettä, suolaa
250 g jauhelihaa
1-2 sipulia
2 valkosipulin kynttä
suolaa, pippuria ja reilusti yrttimausteita
5 dl maitoa
2 munaa
Pinnalle voimakkaan makuista juustoraastetta

Keitä makaronit kypsiksi. 
Ruskista jauheliha ja sipulit kevyesti, mausta ja sekoita makaroneihin.
Kaada seos voideltuun vuokaan ja lisää munamaito ja juustoraaste.
Paista 175-200-asteisessa uunissa noin tunti. 

Omaa laatikkoani pidin uunissa vähän liian pitkään, koska K:n työpäivä vain venyi ja venyi. Hyvää oli silti.




Kierrepullat

5 dl maitoa
1 muna
1 1/2 dl sokeria
1 tl suolaa
2 tl kardemummaa
n. 1 1/2 l vehnäjauhoja
2 pussia kuivahiivaa
150 g sulatettua voita

täyte:
n. 100g rouhittuja pistaasipähkinöitä
n. 3-4 rkl sulatettua voita
150 g mantelimassaa
mantelilastuja
sokeria

voidellaan kananmunalla 

Lämmitä maito reilusti käden lämpöiseksi. Lisää maitoon muna, sokeri, suola ja kardemumma. Lisää jauhoja vähitellen ja alusta taikina kimmoisaksi. Lisää voisula alustuksen loppuvaiheessa. 

Ja taas! Mitä pehmeämpi taikina, sitä parempaa pullaa!

Kohota taikina liinalla peitettynä ainakin 30 min. 

Laita mantelimassa pakasteeseen kohmettumaan.

Kauli ensin puolet taikinasta jauhotetulla alustalla ohueksi levyksi. Sekoita voisula ja rouhitut pistaasipähkinät. Levitä puolet seoksesta taikinalevylle ja ripottele levylle vielä mantelilastuja ja sokeria. Raasta kohmeinen mantelimassa ja lisää puolet seoksen päälle.

Kääri levy tiukaksi rullaksi ja leikkaa sitten n. 2 cm viipaleiksi. Puolikkaasta tulee n. 15 pullaa. Laita viipaleet kohoamaan leivinpaperilla peitetylle pellille ja peitä liinalla. Kohota  n. 30 min. 

Tee toisesta taikinapuolikkaasta samanlainen rulla.

Voitele kohotetut leivonnaiset kananmunalla ja ripottele päälle mantelilastuja ja ripaus sokeria.

Paista 225 asteessa n. 8-10 min.



Lempeitä pullantuoksuisia päiviä ja toivottavasti ihan tasaista ja turvallista arkea Teille kaikille. 


Marraskuun kauniita värejä Vondelparkin lenkkipolulta


Doei!
Leena




maanantai 9. marraskuuta 2015

Sunnuntain isänpäivä, uusi latu ja tuttu puuro

Sunnuntain isänpäivä, uusi latu ja tuttu puuro





Sunnuntaina suomalaiset isät viettivät isänpäivää. Meillä täällä Amsterdamissa oli vähän toisenlainen tunnelma, koska lapset olivat kaukana. Yksi lapsi  jossakin Teheranin tienoilla, toinen Etelä-Kiinassa, kolmas sentään siellä Suomessa, kuten ne omat ihanat isätkin onneksi. Jollakin keinoilla olimme kaikkiin yhteydessä, vaikka mielikuvitusta se vähän vaati -ja useamman yrityksenkin. 

Lämpöiset ajatukset suhisivat silti ilmassa käsin kosketeltavasti.


Koska meilläkin oli täällä käytettävissä vain puoli päivää yhteistä juhlintaa (K. lähti illaksi Tukholmaan), lähdimme aamukahvien jälkeen sunnuntaikävelylle ja päätimme valita ihan uuden suunnan. Se taisikin olla lähistöllä ainoa suunta, jota vielä emme ole kolunneet. 

Ja kannatti! Uusi latu ja ihan uusia kulmia.



Talot kelluivat vedessä, vaikka eivät olleetkaan asuntolaivoja vaan ihan oikeita taloja. Sää oli veden äärellä kauniin usvainen.




Haluaisikohan sitä asua noin? Ehkä ei -tai ihan hetken voisi sitäkin kokeilla, mutta luulen että vain hetken... 







Lopuksi laitan tähän meidän päivänsankarin lempparijälkkärin ohjeen. Suomessa tein sen puolukoista, joita reippaat appivanhemmat poimivat meille pakastimen täyteen. Täällä on pitänyt tyytyä karpaloihin, mutta maku on yllättävän samankaltainen.




 Karpalovispipuuro

5 dl karpaloita (n. 200g)
1 l vettä
2 dl mannasuurimoita 
1 1/2 dl sokeria (tai maun mukaan)
ripaus suolaa

Huuhtele karpalot ja keitä niitä sokerivedessä n. 5 min., kunnes poksahtelevat.

Minä nostelen reikäkauhalla marjat kiehuvasta vedestä syvään kippoon ja surrauttelen ne sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi ja lisään sitten kiehuvaan veteen takaisin. En millään raaski heittää loistavaa kuidunlähdettä pois, mutta karpalot ovat vähän turhan suuria marjoja jätettäväksi sellaisenaan puuron sekaan. Tärkeintä on olla varovainen kuuman liemen kanssa. Se roiskuu helposti!

Lisää mannasuurimot (mielellään täysjyvä) ja suola ja keittele hiljalleen n. 10 min. 

Anna vähän jäähtyä esimerkiksi kylmässä vesihauteessa ja vatkaa sitten viilennyt puuro sähkövatkaimella kuohkeaksi.



Näin kaunis ja puuro-teemaan värinsä puolesta sopiva hortensia löytyi kelluvien talojen puutarhapolulta.

Kaunista viikoa! Pitäkäähän jalat kuivina ja lämpiminä.
Doei!
Leena




torstai 5. marraskuuta 2015

Lämmittäviä värejä ja lohikeittoa

Lämmittäviä värejä ja lohikeittoa 



Harmaan pilvisenä torstaina tuli mieleen lämpöisen makuinen ja -värinen kalakeitto. Curryn  tuoksu leijailee ilmassa houkuttelevasti ja lämmittää jo sellaisenaan.

Keitto on äärimmäisen helppo valmistaa ja oikean mausteisuuden löydät kokeilemalla. Itse lisäilen mausteisuutta (ja muitakin määriä) fiiliksen ja syöjien mukaan. Koska ulkona satoi kunnolla, en tällä kerralla lähtenyt kauppaan hakemaan timjamia keiton pinnalle. Maku oli silti mainio.



Punainen lohikeitto

2-3 rkl öljyä
2-3 rkl suolatonta currya
2 isohkoa sipulia ohueksi suikaloituina
3 valkosipulin kynttä
1 tölkki tomaattimurskaa 
1 l vettä
2 kalaliemikuutiota 
5 perunaa
n. 400g kalaa

sitruunan mehua
mustapippuria
suolaa
(valkoviiniä, basilikaa, timjamia)

Lorauta isohkon kattilan pohjalle öljyä ja currya ja pyörittele niitä hetki miedolla lämmöllä. Lisää ihanasti tuksuvaan seokseen ohuiksi leikatut sipulisuikaleet ja hetken kuluttua myös hienonnettu valkosipuli. Pidä lämpötila melko alhaisena ettei etenkään valkosipuli kärähdä ja sipulikin vain lempeästi pehmenee. 

Lisää muutaman minuutin kuluttua tomaattimurska, vesi, liemikuutiot ja mausteet sekä lohkotut perunat. Anna kiehua hiljalleen, kunnes perunat tuntuvat melkein kypsiltä. 

Poista lohifileestä nahka ja kuutioi kala sopiviksi paloiksi. Lisää kalapalat perunoiden sekaan. Itse tykkään aika isoista paloista, jotka pysyvät ehjinä. Kalan ei tarvitse enää montaa minuuttia kiehua, vaan se kypsyy kuumassa liemessä todella nopeasti. Tarkista lopuksi maku ja lisää sitruunan mehu.

Juhlatuulella ollessani lorautan loppuvaiheessa sekaan 1-2 dl valkoviiniä sekä reilut parisataa grammaa katkaravun pyrstöjä ja väriksi hienonnettuja basilikan tai timjamin lehtiä.

Vinkki: Mielestäni Muttin kokonaiset tomaatit tölkissä ovat parhaita. Leikkaa kokonaiset tomaatit paloiksi keittiösaksilla suoraan tölkissä ja kaada kattilaan. On parempaa kuin valmis murska!
Lämpimiä tuoksuja ja värejä pilvisiin päiviin!



Doei!
Leena

tiistai 3. marraskuuta 2015

Paluu syksyyn ja sammakoiden maahan

Paluu syksyyn ja sammakoiden maahan




Joskus joku hollantilainen nimitti minulle omaa kotimaataan sammakoiden maaksi. Tuolloin minua hymyilytti ja miksei vieläkin, mutta nykyisin ymmärrän paremmin nimityksen osuvuuden. Paluulennolla katselin koneen ikkunasta näitä vetisiä maisemia ja ojien ja lätäköiden runsautta sekä maanpintaa hipovia pilviä.

Todellakin.

No, se sattui olemaan pilvinen päivä. 

Aikaeroväsymystä olen koettanut selättää ulkona ja onneksi sää onkin ollut ihanan aurinkoinen ja siten tarkoitukseen sopiva :) Tallensin ulkoilmaa nauttiessani muutamia syksyisiä näkymiä ihan kotinurkilta Vondelparkin puistosta.































Olkoonkin vaikka sammakoita, ihanaa olla kotona!
Kaunista viikkoa Teille kaikille, Doei!

Leena