Mitä jos puhuisitkin lempeämmin itsellesi?
Epäonnistuitko? Mokasitko oikein pahemman kerran? Silloin yleensä nolottaa, hävettää ja tekisi mieli painua maan alle. Ja mitä menemme sinne maan alle tekemään? Tietysti jatkamme itsemme sättimistä, piiskaamista ja syyttelyä.
Kuluneella viikolla olen miettinyt kunnianhimoa ja itsekriittisyyttä. Näin viisikymppisenä sitä on oppinut olemaan jo melko lempeä itselleen, mutta nuorempana mokailut harmittivat välillä aika kovasti.
Kun etsiskelin tietoa asiasta, huomasin, että ylikriittisyys itseä kohtaan näyttää olevan kovin tavallista ja sitä pidetään jopa polkuna menestykseen ja onnistumisiin. Lempeyttä itseä kohtaan saatetaan sen sijaan pitää lepsuiluna ja itsekkäänä käytöksenä, joka johtaa ainakin laiskuuteen ja alisuoriutumiseen.
Todellisuudessa ylikriittisyyden on kuitenkin huomattu mm. lisäävän ahdistusta sekä masentuneisuutta ja pidentävän stressireaktioista palautumista. Ystävällisen suhtautumisen itseensä on sen sijaan todettu lisäävän rentoutta, onnellisuutta, luovuutta, rohkeutta ja vähentävän perfektionismiä, ahdistusta ja masennusta.
Useissa eri lähteissä vastaan tuli vähän kömpelöltä kuulostava termi ITSEMYÖTÄTUNTO. Kirstin Neff ja Chris Germer ovat self-compassion-käsitteen yhdysvaltalaiset asiantuntijat. Suomessa itsemyötätunnosta luennoivat ja kouluttavat ainakin Ronnie Grandel ja Mari Rauhala.
On varmasti totta, että monet meistä suhtautuvat myötätuntoisemmin muihin kuin itseensä. Mokan tai epäonnistumisen sattuessa ystävällemme, varmasti yritämme lohduttaa ja kannustaa häntä ja kaikin tavoin yritämme lieventää hänen stressiään. Itseämme kohtelemmekin sitten juuri päin vastoin. Monella sisäinen ääni itseä kohtaan on kovin julma: Idiootti! Et osaa mitään! Miksi taas teit noin?! Oletpa tyhmä! Tuollaisia syytöksiä latelevan henkilön kanssa emme suostuisi olemaan missään tekemisissä ja kuitenkin itse puhumme itsellemme noin.
Noita kielteisiä ajatuksia ja syytöksiä ei voi (tai pidäkään) kokonaan kieltää, mutta niitä pitäisi osata tarkastella tietoisesti vähän kuin ulkopuolelta. Niitä ei pidä ottaa totuuksina, vaan enemmänkin mielessä pyörivinä turhina ¨nauhoina¨ omista tai muiden negatiivisista ajatuksista.
Kun tiedostamme virheellisiä käsityksiämme ja kyseenalaistamme näitä pahaa oloa tuottavia ajatuksiamme ja suhtaudumme itseemme sen sijaan myötätuntoisesti, stressitaso vähenee. Tietoisesti voi siis päättää olla itselleen lempeä. Ilkeiden ja kriittisten sanojen rinnalle pitää opetella lempeämpiä sanoja. Kannattaa käyttää ilmaisuja, joita käyttäisi lohduttaessaan hyvää ystäväänsä vastaavassa tilanteessa.
Itsemyötätunto on siis yksinkertaistettuna sitä, että ihminen opettelee katsomaan itseään yhtä lämpimästi kuin parasta ystäväänsä!
Ja kääntäen: Kun suhtaudumme itseemme lempeästi ja hyväksyvästi, on helppo olla empaattinen myös muita kohtaan. Joku on sanonutkin, että ei voi olla aidosti empaattinen, jos ei tunne myötätuntoa myös itseään kohtaan.
Be careful how you speak yourself because you are listening.
Lempeätä viikonloppua kanavalta,
Doei!
Leena
Kuvat ovat heinäkuun mökkikuvia.
