Haaste: Helmikuun kolme kuvaa

Helmikuu. Mukaan on mahtunut hyvää seesteistä ja tasaista arkea, aherrusta ja roimasti huippuhetkiäkin. Kaiken koetun avulla jaksaa taas hyvin voimin eteenpäin. Talviloma heti kuun alussa latasi akut ja lähes nollasi vuodenvaihteen molemmin puolin kasautunutta stressiä. 

Arkikuva:

Puhtaat lakanat ovat minulle arjen luksusta. Siksi vaihdan puhtaat liinavaatteet kerran viikossa, vaikka se ei ehkä olisikaan ihan välttämätöntä. Nautinto puhtaisiin lakanoihin pujahtamisesta on kuitenkin niin suuri, että aina samalla kun imuroin makkarin, vaihdan myös lakanat. Mieluisimmat pussilakanat ovat nämä vanhemmiltani saadut Marimekon Maalaisruusut.

Huippuhetki:

Helmikuun alussa lähdimme viikoksi lataamaan akkuja, nauttimaan valosta ja tuulettamaan niin mieltä kuin kuivaa talvi-ihoakin. On mahtavaa, jos käsivarret ja sääretkin saavat kuoriutua vaatekerroksen alta ja ottaa vastaan valoa ja ilmaa. En enää tykkää loikoilla auringossa, mutta muuten nautin suunnattomasti valosta sekä helpotuksesta kun voi jättää hetkeksi talvikamppeet naulakkoon. Kanarialla on näin talvella ainakin minulle juuri sopiva ilmasto ja etäisyyskin on kohtuullinen. K:n salaa ottamassa kuvassa näkyy mainiosti tietynlainen topakka täpinä-ilmeeni, joka kertoo halusta ottaa kaiken ilon irti heti ekasta lomapäivästä alkaen. Lehdestä tuossa katselin paikallisia menovinkkejä.

Ei mennyt kuin Srtömsössä: 

Helmi-maaliskuun vaihteessa olen usein vaihtanut mullat ruukkukasveihin ja niin tänäkin vuonna. Isoimmat kukat saivat jo uudet isot ruukut, mutta muutama kukka saa odotella vielä vuoroaan. Ruukkujen kanssa on aina tietty tetris, kun kasvit vaihtelevat paikkoja. Osa siirtyy isompaan ruukkuun ja ihan liian isoja kasveja yritän taas jakaa pienempiin. En muuten ymmärrä, miten niin Strömsössä kuin muissakin kaiken maailman neuvontavideoissa homma sujuu aina niin sievästi, siististi ja sutjakkaasti. Minulla multaa leviää kaikkialle, ruukkusoran kivet pyörivät ja narskuvat lattialla ja vettä loiskuu parketille. Eli tulee aina ihan järkyttävä sotku. Tänä vuonna olen yrittänyt hoitaa homman kokonaan alakerran yhdessä huoneessa, mutta oli kyllä hirveä homma rahdata iso peikonlehti (ja aika iso tuo kuvan araliakin on) sinne. Luulen, että alakertaan nuo isot kukat saavat myös jäädä ainakin joksikin aikaa, koska selkäni on ihan katki kaikesta siitä lattialla könyämisestä. Ja puolet urakasta on vielä tekemättä!

Haaste hoidettu! Nyt siis kohti maaliskuuta. Jos vain ehdin, helmikuun lomareissusta olisi kiva laittaa jotain muistiin tännekin (vaikka suurin osa lomasta meni kyllä aikalailla "toipumiseen").

Kaunista kevättalvea <3,

Leena

Haaste: Tammikuun kolme kuvaa

Nyt on kyllä Kristiina K:ta (klik) kiittäminen, että minäkin tässä taidan hieman  heräillä talvihorroksestani, vai mikä lie hibernointi onkaan ollut meneillään. Olen ollut ihan jumissa omissa ympyröissäni ja blogin päivitys on ollut viimeisiä juttuja, jotka ovat juolahtaneet mieleen. Lopulta asiat ovat tällä hetkellä niin hyvin kuin tässä tilanteessa suinkin on mahdollista ja nyt helmikuun alussa pääsimme viettämään jo ihan oikeaa talvilomaakin. 

Mutta siis Kristiina:n blogista satuin huomaamaan kivan haasteen, joka ei tunnu ihan ylivoimaiselta aloitukselta näin pitkän blogitauonkaan jälkeen, joten siihen tartuin kuin viimeiseen blogioljenkorteen. Tarkoitus on aina kunkin kuukauden aluksi etsiä menneeltä kuulta kolme kuvaa: arkikuva, kuukauden huippuhetki ja sellainen asia, joka ei mennyt kuin Strömsössä.

Ei haittaa, vaikka helmikuu on jo puolessa välissä, sillä tammikuun tapahtumat ja kuvat ovat vielä tallella ja muistissa. Tässä oma aloitukseni:

Arkikuva:

Tämän vuoden alussa on saanut nauttia ihanan pehmeistä, kauniista ja sumuisista aamuista useampaankin kertaan. Tässä kuva kotinurkilta yhtenä sumuisena tammikuun aamuna.

Huippuhetki:

Tammikuun ensimmäiselle viikolle mahtui huippuhauskoja hetkiä, kun veimme kaksi perhekunnan pientä Messukeskuksessa järjestettyyn sirkusesitykseen ja siellä samoissa sisätiloissa olevaan tivoliin. Tänä jouluna suosimme etupäässä elämyslahjoja myös noille pienille ja se toimi muuten yllättävän hyvin. Koettuna on sirkuksen lisäksi kaksikin eri nukketeatteriesitystä. Sirkus oli temppuineen ja taiturointeineen jännittävä, mutta ei tainnut tivolikaan jäädä huonommaksi. Linnanmäki-päivistä kun näin talvella on jäljellä vain haaleat muistot. Niin ja hattara maistui myös meille aikuisille!

Ei mennyt kuin Strömsössä:

Näin kävi, kun kutojalla oli kesken useampikin sukkapari. Kudoin kuvan alempaa raitasukkaa autoreissussa, eikä mukanani ollut jo aiemmin valmistunutta paria tuolle puikoilla olevalle. Niinhän siinä sitten kävi, että autossa kudottu sukka on kokoa 40 ja kotona odottava puolisko olikin kokoa 36-37 (olin ajatellut alun perin eri henkilöä tekeillä olevan sukkaparin saajaksi). Siinä sitä sitten kotiin palattua riitti pähkäilyä, että pitäisikö toista sukkaa purkaa vai neuloa toiseen muutama raita lisää. Heh heh.

No mutta, nythän tässä taas istun koneen ääressä kuin en olisi muuta tehnytkään! Vähän vaatimaton avaus, täytyy myöntää. Mutta jostain sitä on aloitettava.

Kivaa helmikuuta kaikille ja virkistävää hiihtolomaviikkoa sellaisille, joilla loma on edessä.

Voikaa hyvin <3,

Leena

P.S. Haaste oli ymmärtääkseni avoinna kaikille, joten jos postausaiheista on pulaa, tartu Sinäkin tähän ;)