Vähemmän haipakkaa otsikossa tarkoittaa toiveikkaasti hitusen rauhallisempaa kulunutta vuotta edelliseen hurjaan reissuvuoteen verrattuna klik. Nytkin tein tämän blogi-postauksen katsomalla nimenomaan vuoden 2018 reissukuviamme ja -kalenteriamme. Kun taas keräilin näitä retkiämme putkeen, huomasin niitä olleen enemmän kuin riittämiin. Itseäni kuitenkin ilahduttaa, että ainakin jättämäni hiilijalanjälki pieneni hitusen tänä vuonna, koska pitkiä lentomatkoja oli kohtuullisen vähän. Reissasimme paljon junalla tai vaihtoehtoisesti vuokra-autolla, silloin kun raiteet eivät vieneet perille.
Muistin virkistämiseksi niputan tähän viimeisimmän reissuvuotemme, joka muuten jäänee myös viimeiseksi tällä erää. Jatkossa luultavimmin teemme etupäässä vain normaaleja lomamatkoja.
Siispä tässä:
Tammikuussa
Tähän vuoden ensimmäiseen kuukauteen mahtui myös junareissu Haagiin äänestämään ja kuun vaihteessa vielä teimme kivan retken Brysseliin ja Mecheleniin Belgian puolelle.
Helmikuussa laskiais-karnevaaleihin puksuttelimme niin ikään junalla ja kohteena oli Den Bosch-niminen kaupunki Amsterdamin eteläpuolellaklik. Meno vähän etelämpänä oli selvästi villimpää kuin kotinurkilla ja kerrotaankin, että Alankomaiden eteläosissa elää se hulluttelevampi kansanosa.
Tiedä sitten todenperäisyydestä, mutta suomalainen vappu näyttäisi jäävän toiseksi näihin karkeloihin verrattuna. Vai muistankohan väärin? No, tulevana keväänä asian voi tarkistaa taas omakohtaisesti.
Helmikuussa ehdin piipahtaa myös talvisella hiekkarannalla Zandvoortissa. Talvellakin ihanaa! Raikas meri-ilma.
Maaliskuussa pääsiäisenä matkasimme taas ensin junalla ja sitten vielä lautalla Vlielandiin, Alankomaiden pohjoisosaan. klik. Nämä muutamat pienet saaret Pohjanmeren rannalla ovat kyllä totaalisesti varastaneet sydämeni ja niitä tulee varmasti ihan hirmuinen ikävä. Ihan parasta Hollantia!
Suomesta sinne olisi melko aikaa vievää matkustaa, koska matkalla on monta mutkaa, mutta jos joku esimerkiksi tekee purjehdusretkiä Pohjanmerellä, nuo saaret ovat kyllä vierailun arvoisia. Niitä olen ennenkin hehkuttanut.
Eli paljon oli mahdutettu kymmeneen päivään, mutta ehdin toki piipahtaa Helsingin lisäksi myös Turussa.
Toukokuussa
Heti toukokuun puolenvälin jälkeen lensimme Valenciaan todella mieleenpainuvalle viiden päivän reissulle, josta minulla on tosi kivojen muistojen lisäksi myös eräs hyvin kiusallinen muisto. klik ja klik Mutta siis onneksi vain muisto. Siitäkin tapahtumasta on selvitty, vaikka teille voin kertoa, että vielä joskus tuo kamala hetki pujahtaa mieleeni ja nostaa pelkohikipisaran otsalle.
Heinäkuussa kuun alkupuolella pistäydyimme taas Suomessa mökeillä ja muutenkin nautimme ihanasta Suomen kesästä ja läheisten seurasta. klik
Vierailimme Epernayssa muutamalla shamppanjatilalla ja maistelimme ihanan ylellisiä aitoja kuplia. Pari pulloa rahtasimme myös kotiin ja tuleviin pippaloihin juomisiksi.
Paluumatkalla katselimme pari päivää suloista Honfleurin pikkukaupunkia.
Ranskasta kotiinpäin ajellessa käväisimme vielä Etretat-rantakaupungissa. Rannalla sijaitsee se tosi kuuluisa kallioon eroosion vaikutuksesta syntynyt kaari, jonka mm. Monet on ikuistanut moniin maalauksiinsa. Vaikuttava!
Yhden yön vietimme vielä Ranskan puolella Boulogne-sur-Mer-rantakaupungissa, mutta sieltä ei jäänyt kovin kummoista kuvaa.
Heinäkuu muuten taisi kyllä kuulua ihka oikeaan haipakka-osastoon. Tuosta Ranskan reissusta pitäisi tehdä oikeastaan ihan oma postauksensa, sillä sieltä jäi paljon kivoja kuvia ja muistoja.
Elokuussa pari ensimmäistä päivää ehdimme taas pestä ja silittää pyykkejä ja sitten lähdimme Suomeen viettämään yhdistettyjä 90-vuotissyntymäpäiviä suvun kesken
Teimme myös retken vanhempieni kanssa Sastamalan kirkkoon katsomaan O. Rauhalan ja K. Lavosen maalauksia ja Laukon kartanoon lounaalle. Ihastuttava kesäpäivä sadekuuroineen kaikkineen. klik
Kotiin palattuamme hoidimme jo rutiinilla tutun pyykkirumban ja siitä selvittyämme lähdimme vuokra-autolla kohti Hollannin eteläisintä osaa ja Maastrichtia. klik (Päätimme todella hyödyntää tuon viimeisen kesämme keskemmällä Euroopassa, kun kaikki tuntui olevan niin lähellä ja pörräsimme ristiin rastiin noita lähialueita.)
Hollannin rajalta matka jatkui Saksan puolelle kauniiseen Bernkastel-Kuesiin ja virkistävän vihreille viinirinteille patikoimaan klik .
Riesling kasvoi kohisten ja säät suosivat liikunnallista loma-osuuttamme. Jokiristeily pikkulaivalla ja kauniit maisemat jäivät kyllä lämmittämään mieleen koko loppuvuodeksi.
Viimeisinä elokuun päivinä meillä oli Amsterdamissa perheen nuorimies käymässä, ja hänen kanssaan teimme muutamia kivoja retkiä pieniin lähikaupunkeihin ja poikkesimme myös katsomassa valtavia tulvapatoja ja Rotterdamissakin taisimme pikaisesti käväistä samalla reissulla.
... ja käväisimme ehkä viimeistä kertaa Zandvoortin rannalla jättämässä jäähyväisiä kesälle ja Hollannin hiekkarannoille. klik
Syyskuun lopussa K:lla oli reilun viikon mittainen työmatka Lontooseen ja minä lähdin mukaan. Asustimme ihan London Bridgen kulmalla ja otin mainiosta sijainnista kaiken ilon irti. Pitäsi varmaan kirjoitella joskus Lontoo-postaus tuosta viikosta.. Ehdin siellä tosiaan kaikenlaista...
Lokakuussa aika kuluikin sitten etupäässä pakkaillessa, ystäviä tavatessa ja hyvästejä jättäessä. K ehti vielä tehdä pari työmatkaa, joista toinen oli vajaan viikon mittainen, mutta minä en halunnut enää lähteä mukaan. Pakkaamiseen ja muiden asioiden järjestelemiseseen kului paljon aikaa ja energiaa normaalin arjen pyörittämisen ohella.
Marraskuussa ihan ensimmäisenä päivänä palasimme sitten vihdoin Suomeen ja entiseen, mutta nyt tyhjään kotiin. Tavaramme olivat vielä kontissa matkalla meritse ja maitse. Tehtyämme nopeasti alkusiivouksen lähdin vielä yhdelle K:n esitelmämatkalle mukaan Tanskan Aarhusiin pariksi päiväksi.
Kaupunki vaikutti aika pieneltä, mutta oli ihan soma. Kuulin kuitenkin, että kaupunki oli Tanskan toiseksi suurin. Vähän harmillisesti en osannut oikein keskittyä enää turistina olemiseen, vaan ajatukseni olivat jo Suomessa ja kotona. Olin hieman kärsimätön, koska tiesin että laatikoiden purkaminen odotti lähes heti matkalta palattuamme.
Marraskuun loppu kuluikin sitten laatikoita purkaessa, uusia hankintoja tehdessä ja pimeyteen ja harmauteen totutellessa.
Joulukuussa ainut joulukuun reissumme suuntautui omalla autolla pariksi päiväksi Pirkanmaalle. Muuten olemme nauttineet kotinurkista. Tahti siis selvästi laantui. Huuuuh.
Aloitin postaukseni toteamalla, että kulunut vuosi on ollut aika hiljainen edelliseen vuoteen verrattuna, mutta tätä niputusta tehtyäni en olekaan enää ihan varma. No, kuten mainitsin, vaikka menoa riittikin, nyt ainakin lentokilometrejä on selvästi vähemmän. Se ilahduttaa näin jälkeenpäin katsottuna. Muutenkin elämä tasoittunee taas kotimaan myötä ja tulevana vuonna vietämme aikaa varmaankin enemmän vanhempiemme, lastemme ja jo lastenlastenkin kanssa. Mikäs sen tärkeämpää. Aikansa kutakin siis.
Oli kivaa, ja samalla myös hyödyllistä, koota tätä menneen vuoden katsausta taas näin reissu-näkökulmasta. Muunkinlaisia katsauksia aion tehdä, mutta ehkä kuitenkin vain itselleni. Ja vaikka taaksepäin katsominen ei niin järkevää aina olisikaan, siitä voi myös oppia. Olkoonkin että nykyhetki on omasta mielestäni se tärkein.
Teetkö sinä mielessäsi tai muuten katsauksia kuluneeseen, vai suuntaudutko jo innokkaana tulevaan?
Onnellista ja kiinnostavaa Uutta Vuotta 2019!
Leena
P.S. Ensimmäisen valokuvan viipottava pariskunta ei ole me vaan Scheveningenin uimarannalta bongattu vauhtipari
