Kattia kanssa

Ja sitten vihdoin saavat vuoronsa ne ihanat, itsetietoiset, arvonsa tuntevat kreikkalaiset katit. Suurin osa Thessalonikissa näkemistämme kissoista ei tällaisista tyhmänpulskeista turisteista näyttänyt paljoakaan häiriintyvän. 

Vain jos joku kadun asukas oli juuri tuonut kissanruokaa tarjolle, ne näyttivät valpastuvan ja pitävän silmällä ympäristöään. Taisivat vähän katsastaa, ettei kukaan ulkopuolinen pyri samoille apajille ja heidän kotireviirilleen. 

Varsinkin Ano Polissa, eli yläkaupungissa, kissoja riitti. Siellä ne ovatkin varmasti toivottuja ja huollettuja asukkaita, sillä voin kuvitella, että tiiviisti asutulla alueella rottia on riittämiin. Huolella hoidettujen asumusten väleissä oli myös huonokuntoisia hylättyjä rakennuksia ja niissä vilistää takuulla niin kissoja kuin rottiakin. Toisaalta näytti kyllä siltä, että varsinainen jätehuolto kaikkialla oli aika hyvin järjestetty. 

Tuolla yläkaupungissa on kapeiden kujien vuoksi aika vähän varsinaista autoliikennettä, joten mirrit saavat siellä käyskennellä aika rauhassa. Luulenkin, että suurimmat kissojen huolet liittyvät oman reviirin puolustamiseen ja keskinäisiin välien selvittelyihin. Silmävammoja näytti aika monella kissalla olevan. Yhden Pekka Töpöhännänkin bongasimme joukossa.

Oma suosikkini taisi olla tämä neuvokkaan näköinen mopedikuski :)

Kivaa viikonlopun jatkoa ja kissanpäiviä teille kaikille ihanille!

Halit,
Leena

Sateenvarjot Thessalonikissa

Thessaloniki. Niin, aiemmin tuosta sanasta mieleeni tuli lähinnä historian ja uskonnon oppitunnit jostain kaukaa; Paavalin kirjeet thessalonikialaisille, Bysantin aikakausi, helleenit, osmannit ja kuvissa näkemäni nykypäivään asti säilyneet vanhat rauniot. Ja että kaupungin historia ulottuu Antiikin Kreikkaan asti! Mutta siinä se. Mielessäni ei siis ollut kovin tarkkaa kuvaa siitä, mitä Thessalonikilla olisi juuri minulle, tämänpäivän reissaajalle, tarjottavanaan. Vaan olihan sillä!

Thessaloniki on Kreikan toiseksi suurin kaupunki Ateenan jälkeen. Se sijaitsee Pohjois-Kreikassa Egeanmereen kuuluvan Thermaikoslahden pohjukassa. Ilmasto on hyvinkin välimerellinen ja kuukauden keskilämpötila on lukemani mukaan ylimmillään heinäkuussa 25 astetta ja alimmillaan tammikuussa 6 astetta. Sateisinta on kuulemma marraskuussa, joten reissumme ajoitus oli siltä osin täydellinen. Marraskuu oli alkanut! Viivyimme kaupungissa pari-kolme päivää, eikä aurinko noina päivinä juuri hellinyt muutamaa pilkahdusta enempää, mutta lämpötila oli aika mukava. Päivisin lämmintä oli n. 14-17 astetta. Vettä oli ilmassa jokaisena päivänä ainakin vähän, vaikka varsinaiseen kaatosateeseen emme onneksi joutuneet.

Tapamme mukaan kävelimme paljon ja minä tietysti napsin valokuvia silloin kun ei ollut vaaraa kameran kastumisesta, joten laitan tähän hieman kuvatunnelmia Thessalonikista, sen kaduista, raunioista ja pienistä välähdyksistä, joita kävelyreissuillemme näimme. 

Katsotaan siis mitä filmille, tai oikeammin digikamerani muistiin, tarttui. Olkaapa hyvät!

Tunnetuin maanmerkki kaupungissa taitaa olla Valkoinen torni, joka on rakennettu 1400 tai 1500-luvulla. Torni tunnetaan myös nimellä Kuninkaan torni tai Veritorni. Jälkimmäinen nimi juontaa siitä, että se toimi aikoinaan myös vankilana. Nykyisin siellä on museo ja näyttelytila. Tornin tasanteelle pääsee katselemaan maisemia. Me emme sateella sinne tohtineet kiivetä. Tornin juurella oli kiinnostavampaa katsella laivoja ja ohikulkijoita.

Rooman hallintokaudelta muistuttaa Galeriuksen kaari. Tämän monumentin ja kaupungin symbolin kuvia näkee usein Thessalonikista lähetetyistä postikorteista tai selfie-kuvien taustoilla. Sateella se näytti vähän ankealta ja tuli ohitettua aika nopeasti. Tänä päivänä kaari on hieman hämmentävässä kontrastissa sitä ympäröivän modernin kaupungin keskellä, mutta samalla se toimii luontevasti kaupunkilaisten suosittuna kohtaamispaikkana.  Jo hieman (tai vähän enemmänkin) rapistunut kaari rakennettiin 300-luvun alussa juhlistamaan Rooman keisari Galeriuksen voittoa Sassanidien dynastian persialaisista. Kaari oli aikanaan osa suurta kokonaisuutta, jossa oli keskuskupoli ja neljä suurta pilaria, joita reunustivat kaksi pienempää pilaria. Vielä nykyäänkin pilareiden marmoripaneeleissa voi nähdä esimerkiksi Galeriuksen hyökkäämässä Persian kuninkaan kimppuun, vaikka todellisuudessa he eivät koskaan kohdanneet taistelukentällä. Sellaista voi siis historiankirjoituskin joskus olla!

Galeriuksen kaaren vieressä komeilee Thessalonikin vanhin säilynyt rakennus, Rotunda. Se valmistui noin 306. Alkujaan se oli ilmeisesti tarkoitettu Galeriuksen mausoleumiksi tai Zeuksen temppeliksi, mutta ei ole toiminut kumpanakaan. Kristinuskon tultua valtionuskonnoksi Rotundasta tehtiin kirkko 300-luvun lopussa tai 400-luvun puolessa välissä, riippuen siitä, miten sen mosaiikit ajoitetaan. Osmannivallan aikana vuodesta 1591 rakennus toimi myös moskeijana ja silloin sen mosaiikit peitettiin ja viereen rakennettiin minareetti. Tuo minareetti onkin nykyään ainoa säilynyt minareetti kaupungissa. Kirkoksi Rotunda muutettiin jälleen 1912. Nimensä mukaisesti Rotunda on ympyrän muotoinen ja sitä on arkkitehtonisesti verrattu Rooman Pantheoniin. Rakennus on museoitu ja siellä oli nähtävillä upeita, osin tuhoutuneita mutta alkuperäisiä mosaiikkeja sekä jäljennöksiä vanhoista Italian Ravennasta löydetyistä mosaiikeista vuosilta 540-547. Tunnelma Rotundan sisällä oli jotenkin hyvin kaunis ja rauhoittava, lähes meditatiivinen. Hieno paikka!

Tuolla kaupungin keskellä näkyy Rotundan pyöreä muoto ja ympäristöstään poikkeava arkkitehtuuri hienosti.

Kuten yllä olevasta kaupunkikuvasta voi ehkä päätellä, katukuvassa näkyy usein rosoinen ja ruma puoli ja sitten taas välissä on jotain hätkähdyttävän kaunista ja ihanaa. Sateisina ja harmaina päivinäkin näimme myös kaupungin kaunista puolta... ja sitten taas sitä rosoisuutta.

Varsinkin yläkaupungissa eli Ano Polissa kontrasteja riitti. Vaikka yläkaupungin kapeille kaduille ja kujille oli aika kipuaminen, ponnistelu kannatti. Molemmat totesimme, että paljon olisi jäänyt näkemättä ilman tuota koukkausta. Kuin kaksi eri kaupunkia!
Yläkaupungissa on kerrassaan hurmaavia kadunpätkiä, taloja ja etenkin maisema alas Thessalonikin keskustaan näyttää hienolta.

Tässä kuvassa erottuu kaupungin keskustassa oleva Aristoteleen aukio: ikäänkuin tarkkarajainen viipale kaupunkia olisi leikattu pois. Vaikka aukio-alue näyttää tässä aika kapealta ja vaatimattomalta, todellisuudessa se on hulppea. Vasemmalla rannassa vähän heikosti näkyy alussa kuvaamani Valkoinen torni ja enemmän etualalla oikealla näkyvät punatiilinen Rotunda ja Galeriuksen kaari.

Noilla kaduilla tuli välillä samanlainen tunne kuin joskus kauan sitten kulkiessamme Chilen Valparaisossa. Ei siis mitenkään erityisen kreikkalainen fiilis ainakaan minulla.

Tosin yläkaupungissa kreikkalaista tunnelmaa oli luomassa Vlatadonin luostari, joka muuten on ainoa täydessä toiminnassa oleva kreikkalais-ortodoksinen luostari Thessalonikin kaupungissa. Luostarin sisätilat olivat näin marraskuussa turisteilta jo suljetut, mutta matkamuistomyymälään olisi päässyt ja ihan sattumalta pääsimme myös pieneen kirkkoon sisälle, koska ystävällinen siivooja jätti meille oven auki siksi ajaksi kun luuttusi lattian ja vaihtoi kynttilöitä uusiin. Vaikuttavinta paikassa oli mielestäni kuitenkin luostarin hyvin jämpti kasvimaa kaalinpäineen ja kiinnostava lintutarha piha-alueella. 

Ano Polissa oli kivoja pieniä kuppiloita ja tavernoita ja siellä katselimmekin lauantain vilinää ja paikallisten touhuja katukahvilan pöydässä ihan aitiopaikalla. Samalla nautiskelimme hyvät kahvit ja maistelimme paikallisia baklava-leivonnaisia.

Huvittavin sillä istumalla näkemämme juttu oli, kun kadunlaitaan pysähtyi pikkuinen auto, josta nousi polviaan oikoen isokokoinen tummakulmainen mies. Hetken kuluttua auton ympärille pyrähti kuusi iloista ja hälisevää teini-ikäistä poikaa isoine reppuineen. Meinasimme silmämme pudottaa katsellessamme, kun ensin heitettiin reput tuon pikkuisen auton kyytiin ja sitten perään kaikki kuusi poikaa ahtautuivat etu- ja takapenkeille. Siinä jo viimeisiä jouduttiin vähän työntämään ja avittamaan, jotta mahtuivat kyytiin. Vastapäisen talon parvekkeelta innokas täti-ihminen oikein kannusti ja taputti käsiään kun auton ovet saatiin kiinni. Viimeiseksi pitkäkoipinen mies kömpi kuskin paikalle ja lähti hurisuttelemaan liitoksistaan natisevalla purkillaan jyrkkää mäkeä alas kohti kaupungin keskustaa. Taisi olla paikallinen poikien pallopelijoukkue lähdössä turnaukseen. Huh huh. Turvallista matkaa vaan! Olin niin ällistynyt, että kamerakin unohtui reppuun ja todistusaineisto operaatiosta jäi saamatta. Vähän harmi.

Asustelimme alakaupungissa oikein kivassa hotellissa, joka näin sesonkiajan ulkopuolella oli hyvinkin edullinen tasoonsa nähden. Hotelli sijaitsi lähellä merenrantaa ja satama-aluetta. 

Satama-alue on kunnostettu siistiksi ja siellä järjestetään paljon kulttuuritapahtumia, festivaaleja ja näyttelyitä. Rannassa on kivoja kahviloita, ravintoloita ja baareja, valokuva- ja elokuvamuseot sekä nykytaiteen museo. Sattumalta kaupungissa oli oleskelumme aikana myös isot elokuvafestivaalit ja koska hotellimme oli tuon satama-alueen läheisyydessä, hotellissa yöpyi paljon myös elokuvaporukkaa. Aamiaisella yritimme aina bongata filmeistä tuttuja kasvoja, mutta vaikka paljon melko originellinkin näköisiä tyyppejä aamukahvejaan oli hörppimässä, ketään emme tunnistaneet. 

Rannassa oli kiva kävellä kolmisen kilometriä pitkää ranta-katua, mutta vielä hauskempaa olisi taatusti ollut, jos aurinko olisi paistellut satunnaisia vilahduksia pidempään. Mutta silti tuli rantaakin tepasteltua.

Monikulttuurisuus pisti silmään monin paikoin kaupungissa ja vaikuuteita on pitkän historian kuluessa selvästi saatu monesta eri suunnasta. Hienosti se näkyi esimerkiksi monipuolisena ruokakulttuurina. Thessalonikissa söimme pitkästä aikaa todella hyvää ruokaa kaikissa valitsemissamme paikoissa uskomattoman edullisesti. Thessalonikia olen jossain kuullutkin nimitettävän Kreikan gastronomiseksi pääkaupungiksi. No, ainakin me nautimme tarjonnasta. Jopa hotellin huonepalvelun kreikkalainen salaatti vei kielen mennessään.

Muutenkin hintataso oli esimerkiksi Suomeen verrattuna merkittävästi alhaisempi. Thessaloniki vaikutti myös hyvin turvalliselta kaupungilta, mitä nyt tavalliset varoitukset oli mainittu taskuvarkaista, kuten Helsingissäkin. Kivaa on myös se, että aikaeroa Suomen ja Kreikan välillä ei ole ja normaali rymi säilyi helposti.

Ai niin, ihan unohdin! Kertoo varmasti minusta jotain, mutta siis: useiden kirkkojen lisäksi vietimme hyvän tovin Bysanttilaisen kulttuurin museossa. Minäkin taas vähän viisastuin, vaikka museo oli selvästi enemmän K:n juttu.

Toivottavasti joku teistä jaksoi tänne asti. Itse olen jo niin uuvuksissa tästä paketista, että ne lupaamani kreikkalaiset kissat jäivät tuonnemmaksi. Nyt hyvää loppuviikkoa kaikille.

Ja muistakaa käyttää heijastimia!! Ulkona on iltaisin tosi pimeätä ja tihkusade asvaltissa imee kaiken vähäisenkin näkyvyyden.

Näkyillään siis!

Leena

Ällistyttävän huikea Meteora

Kuun vaihteessa vietimme muutaman päivän syyslomasen Kreikassa, tarkemmin sanottuna Thessalonikissa. Katselimme pari päivää kaupunkia, mutta teimme sieltä myös kokopäiväretken keskemmälle Kreikkaa Meteoran huikeisiin maisemiin. Meteora on upea luonto- ja luostarialue Kalampakan kunnassa Tessaliassa. Alueella on useita ortodoksisia luostareita, jotka on rakennettu luonnon hiekkakivikallioon ajan saatossa muovautuneiden korkeiden kalliopylväiden päälle. Aivan henkeäsalpaavan upeita näkymiä!
Mieleen tuli väistämättä muutama vuosi sitten tekemämme reissu erääseen Kiinan maaseudulla sijaitsevaan luonnonpuistoon. Mutta nyt oltiin siis Euroopassa!

Kalloimuodostelmat ovat syntyneet eroosion ja maan liikkeiden ansiosta n. 60 miljoonaa vuotta sitten. Muodostelmia ovat muovanneet myös vesi ja maanjäristykset.  Kalloimuodostelma koostuu 24 suuresta ja noin sadasta pienemmästä kalliopylväästä. Korkeimmat pylväistä ovat yli 600 metriä korkeita. Alueella on nykyisin kuusi toiminnassa olevaa luostaria ja se on Unescon maailmanperintökohde. Me pääsimme retkellämme sisälle kahteen eri luostariin, mutta monia muita ihailimme vain ulkopuolelta.

Ensimmäiset erakkomunkit asettuivat alueelle 1000-1100-luvulla. Alunperin munkit olivat jonkinlaisia askeetikkoja, jotka rakensivat kallioluoliin pieniä rukouspaikkoja ja jonne he kiipesivät henkensä kaupalla jyrkkiä kallioseiniä pikin kavuten. Ensimmäiset varsinaiset luostarit perustettiin alueelle 1300-luvulla, kun munkit tarvitsivat parempaa suojaa turkkilaisten valloitettua Tessalian alueen. Myös ainakin venetsialaiset, albaanit, normannit ja Napoleon hyökkäilivät tälle rajaseudulle. Luostarit toimivat silloin mainioina suojapaikkoina, koska niihin oli äärimmäisen vaikeaa päästä. Tietenkin kaikki luostarien rakennusmateriaalit oli ensin täytynyt kuljettaa ylös vuorenseinämiä pitkin, eli melkoinen voimainponnistus ja vaarallinen operaatio luostarin rakentamisen täytyi olla. Luostaritoiminnan harjoittamiseksi tarvittiin pitkiä tikkaita tai vinssejä ja nostokoreja tai verkkoja, joiden avulla ihmiset, eläimet ja kaikenlaiset tarvikkeet nostettiin aina ylös. 

Meteorassa oli 1400-luvulla enimmillään 24-30 luostaria. 1920-luvulla alueelle rakennettiin tiet ja luostareihin rakennettiin kulku siltojen ja kallioon hakattujen portaiden kautta. Pientä siltaa ja portaita pitkin nytkin nousimme viimeiset osuudet vierailemiimme luostareihin, mutta nykyisin kaikki siis hoituu hyvin helposti ja turvallisesti.

Pitkään monet luostareista olivat pieniä ja vaatimattomia, mutta suuri osa nykyisistä luostareista on restauroitu todella hienoon kuntoon. Niissä on ihastuttavia puutarhoja ja hyvin hoidettuja pihoja ja rakennuksia. Sisätiloissa ei saanut valokuvata, mutta niissä oli upeita kullattuja ikoneita, suitsukkeita, kynttilöitä ja kallisarvoisia reliikkejä. Paljon sellaista, mitä tällainen ortodoksisuuteen tarkemmin perehtymätön matkaaja ei oikein hahmotakaan. Jonkinlainen salaperäisyyden ja henkisyyden verho raottuu vain vähän, mutta huolella ja pieteetillä hoidetulta kaikki näyttää.

 Nykypäivänä alue on suosittu pyhiinvaellus- ja turistikohde. Koska me olimme reissussa varsinaisen turistisesongin ulkopuolella, saimme kuljeskella pienehkön ryhmämme kanssa aika rauhassa. Oppaamme kertoi, että olemme hyvin onnekkaita, koska paikan hienous pääsi upeasti esille ilman hälinää ja jatkuvaa ihmisvirtaa. Ja tottahan se on, kyllä luostarin alueella pitää olla rauhallista ja tilaa myös hiljaiselle mietiskelylle ja ihmettelylle. Pienenä anekdoottina voin muuten mainita, että Meteora nähdään yhtenä päätapahtumapaikoista James Bond-elokuvassa Erittäin salainen.

Koska mitkään itse ottamamme valokuvat eivät tee oikeutta alueen huikeille maisemille, laitan tähän videon, joka kannattaa todellakin katsoa. Toivottavasti saatte videon toimimaan. Ja pieni etukäteisvaroitus: Heikkopäisiä saattaa vähän huimata!

Jos video ei aukea, postaukseni lopussa on vielä linkki, jonka takaa sama video pitäisi löytyä.

Nämä kaksi luostaria, joissa vierailimme ovat yhä toiminnassa ja siksi siellä piti olla olkapäät ja käsivarret peitettynä. Onneksi mukana oli villatakki, mutta koska olin liikkeellä vain tavallisissa puuvillahousuissa (en siis pitkähkössä hameessa, yllätys yllätys!), piti vyötäisille kietaista housujen päälle lainahame. Niitä riippui sisääntulo-oven vieressä naulassa kaikissa ankeissa harmaanraidallisissa väreissään. Muuten kietaisuhame oli ihan mukava, mutta portaissa noiden helmojen kanssa sai kyllä tottumaton olla tarkkana.

Retkiä Meteoraan tehdään paljon muualtakin Kreikasta, esimerkiksi Ateenasta ja vähän lähempää Pargasta. Meidän retkemme Thessalonikista kesti koko päivän, mutta oli kyllä kaiken sen ajan ja vaivan arvoinen. Matkalla näimme vaihtuvia maisemia. Erityisesti mieleen jäi kuuluisa Olympos-vuori, jonka huipulla niiden kaikkien kreikkalaisten jumalien kerrottiin asustavan. 

Avartavaa oli myös pysähtyä lounaalle pieneen kylä-tavernaan. Kärpäset surisivat parvissa, ouzoa tarjoiltiin pieniin laseihin aperitiiviksi ja moussaka maistui! Iltapäivällä pääsimme myös vierailulle työpajaan, jossa ikonimaalari selvitti meille pyhien kuvien maalaukseen liittyviä vaiheita, tiukkoja sääntöjä ja symbolien merkityksiä. Todella mielenkiintoista!

Olen aiemmin vieraillut vain muutamalla kesäisellä Kreikan saarella, mutta olin nyt ensimmäistä kertaa alkutalvesta ja mantereella. Tunnelma Thessalonikissa poikkesi turistisaarten aurinkoisesta sinivalkoisesta tunnelmasta kuin yö ja päivä. Toki tällä kerralla myös talvinen vuodenaika ja vallitseva säätila vaikuttivat kokemaani. Thessalonikissa vietimme jopa pari sateista ja koleaa päivää. Siitä huolimatta oli todella kiva nähdä myös tätä puolta Kreikasta, ei pelkästään aurinkoista ja ihanaa turistitunnelmaa, johon olin aiemmin tottunut.

Taas oli muuten reissu pelastettu, koska onnistuin bongaamaan näköalapaikalla  kamerani linssiin yhden hääparin. Se on ollut pitkään tavoitteeni jokaisella matkalla. Joskus onnistun, joskus en. Nyt oli onni matkassa!

Saatan vielä myöhemmin kirjoitella päivistämme myös sateisessa Thessalonikin kaupungissa. Ainakin muutama kissakuva on pakko laittaa Kanavalle, kunhan tässä saa taas itsensä vauhtiin.

Voimia marraskuun päiviin. 

Tänä aamuna oli muuten Helsingissäkin maa valkoisena!

Halit,
Leena

https://mygreecetravelblog.com/2015/03/15/majestic-meteora/

An aerial video tour of the six monasteries in the marvellous Meteora district of mainland Greece