Uni, kuin perhonen

Hei te siellä, toivottavasti voitte hyvin. Täällä Kanavallakin kaikki on periaatteessa hyvin, vaikka kevät onkin ottamassa vähän takapakkia ja jo pitkään odottamani kökkiminen puutarhassa antaa vielä odottaa itseään.

Nyt, kun mullan kuopsuttamista odotellessa on vapaahetkinä aikaa vielä hommailla jotain muutakin, olen (vähän olosuhteiden avittamana) innostunut miettimään hyvinvointia. Siis asioita jotka auttavat minua itseäni saavuttamaan tyyneyttä, rauhantunnetta ja ilonpilkahduksiakin. Välillä kiireessä, eteenpäin posottaessani, nuo asiat saattavat vähän unohtua ja stressi ja huolen tunteet pääsevät pintaan. Sitten ihmettelen, miksi uni on huonoa ja katkonaista, sydän pompottelee menemään ihan kummallisessa rytmissä, herkut maistuvat, olo on voimaton, vetelä ja saamaton ja mielikin välillä maassa.

Listasin itselleni muutamia tärkeitä asioita, joiden kanssa voisin taas vähän skarpata, tai ainakin päivittää missä mennään. Huomasin, että joissakin jutuissa olen välillä huomaamattani liukunut vähän sivuraiteelle.

Aloitan unesta. Olen lukenut, että hyvä yöuni puhdistaa aivot ja huono unen laatu altistaa kaikenlaiselle ikävälle. No senhän me kaikki tiedämme, mutta sen tietäminen ei paljoakaan auta, jos asian kanssa itse kamppailee. Olen saanut  monenlaisia unihygieniaohjeita makuuhuoneen tuulettamisesta ja lämpötilasta, oikeanlaisista vuodevaatteista ja unirytmin säännöllisyydestä ynnä muusta, mutta olen myös mainio esimerkki siitä, että nuo hyvää tarkoittavat neuvot olen kokeillut sata kertaa ilman sen  kummempia vaikutuksia. No, uudet pussilakanat kyllä ilahduttivat ;D

Uniongelmat ovat tyypillisesti kolmenlaisia: nukahtamisvaikeus, yöllinen heräily tai liian varhainen herääminen. Oma harmini on tuo yöllinen heräily. Jos satun yöllä heräämään esimerkiksi vessaan, sen jälkeen uudelleen nukahtaminen on joskus hirmuisen vaikeata. Ja mitä huolestuneempi olen uudelleen nukahtamisestani, sitä varmempaa on, että uni katoaa silmästä salaman nopeasti jonnekin. Olen kuullut vertauksen, jossa uniongelmaa verrataan perhosen jahtaamiseen. Mitä kovempaa juokset ja ajat perhosta takaa, sitä varmemmin se pakenee saavuttamattomiin. Jos sen sijaan onnistuisit pysyttelemään tyynenä ja rauhallisessa mielentilassa, perhonen saattaakin ihan yllättäen laskeutua kädellesi. Hyvä vertaus ja noinhan se varmaan menee.

Itselleni hyvä uni on todellakin yksi hyvinvoinnin peruspilareista. Muita tärkeitä hyvinvointiani edistäviä asioita ovat ainakin liikunta, monipuolinen kasvisvoittoinen ruokavalio, läheiset suhteet itselle tärkeiden ihmisten kanssa ja kohtuus nautintoaineiden kuten kahvin ja alkoholin nauttimisessa. Sitä paitsi jos nämä muut jutut ovat kunnossa, ne auttavat myös parempaan unen laatuun. Lisäksi olen huomannut itselleni olevan oikeasti hyötyä hyväksyvän tietoisen läsnäolon harjoituksista. Ehkä jossain tulevassa postauksessani voin yrittää kertoilla, miten noita harjoituksia olen tehnyt myös unta metsästäessäni. En voi väittää, että aina onnistuisin, mutta aika usein kuitenkin. Ja uskon, että harjoittelu tekee mestarin tässäkin tapauksessa.

Valoisia päiviä! Ja niitä ilonpilkahduksia!!

Leena

P.S. Kuvat otin viime vuoden elokuussa Marketanpuistossa

Anopin tiikeri, tikka ja heränneet pelargoniat

Vaikka maailma yrittääkin murjoa ja saada mielen hyvin apeaksi, aurinko tarjoilee parastaan ja onnistuu ilahduttamaan ja oikeastaan suorastaan villitsemään energisoivalla valollaan. Ei haittaa, vaikka ikkunat ovat samean harmaat ja valossa leijuvat pölyhiukkaset pyörivät ilmassa. Kaiken uhalla pistän tanssiksi ja pyörähtelen hiukkasiakin vikkelämmin ympäri ja ämpäri Sinatran ja Fly Me To The Moonin keinuttamana ja onnistun viuhtomisellani kasaamaan kaikki irrallaan kieppuvat pölypallot ja villakoirat sohvan alle ja hämäriin nurkkiin pois silmistä. Sillähän niistä päästiin! Ja nytpä voidaankin siis siirtyä mukavampiin juttuihin.

Olen jatkanut Projektiani Anopin ruoka- ja leivontaohjeiden kimpussa ja viimeisin toteuttamani ohje oli hyvin perinteinen Tiikerikakku. Tai oikeastaan ohjevihkosessa luki TiikeriN kakku. Tässä tulee anopin ohje:

Tiikerin kakku

250g voita

3 dl sokeria

4 dl vehnäjauhoja

4 munaa

1 tl leivinjauhetta

1/2 dl maitoa

2 rkl kaakaojauhetta

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää huoneenlämpöiset munat yksitellen ja vatkaa hyvin. Yhdistä muut kuivat aineet paitsi kaakaojauhe. Siivilöi kakkutaikinaan vuorotellen kuivien aineiden seosta ja lisää välillä maitoa. Ota 1/3 taikinaa erilleen. Siivilöi ja sekoita siihen kaakaojauhe. Kaada puolet vaaleasta taikinasta korppujauhotettuun vuokaan. Lusikoi väliin tumma taikina. Lisää päälle loput vaaleasta taikinasta. Pistele haarukalla läpi sieltä täältä.

Paista kakku 175 asteessa 50-55 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä.

Kumoa hiukan jäähtyneenä.

Hyvää tuli.

Toinen eläinaiheinen juttu tällä viikolla oli mainio käpytikka, jonka bongasin kävelylenkkini varrelta. Tipu ei ollut moksiskaan kuvailemisestani, vaan pääsin aika lähelle kameroineni. Se olikin hyvä, sillä en omista kummoistakaan objektiivia, joten lähelle kohdetta on aina yritettävä hivuttautua. Onkohan muuten tänä kuluvana keväänä jotenkin erityisen paljon tikkoja liikkeellä, vai enkö kaupunkilaisena niitä vain aiempina vuosina ole päässyt samalla tavalla tiirailemaan? Mökillä kyllä tikkoja ja palokärkiä näkyy ja kuuluu kesäisin. Viime kesänä yksi nakuttelija sai lahohkon männyn kaarnat putoamaan suurina levyinä maahan puun juurelle. 

Viime päivinä olen iloinnut myös erään surkean talvetusyritykseni onnistumisesta. Nimittäin syksyllä nakkasin muutaman pelargonian ruukkuineen autotallimme nurkkaan ja unohdin ne sinne. Tarkoitukseni oli kai hankkia ainakin jonkinlainen kukkalamppu niitä "hoitamaan", vaan hankkimatta jäi. Pimeässä raukat saivat siis talvensa siellä säilössä nököttää. Lämpötilakin taisi olla talvettamiseen ihan liian korkea, koska se huiteli ehkä noin kymmenen ja viidentoista asteen hujakoilla. Kukkareppanoita olisi noin lämpimässä pitänyt ehkä kastellakin, mutta minä muistin tiputella niille juotavaa korkeintaan kolmisen kertaa. Vaan kuinka ollakaan, sain laiminlyöntini anteeksi!! Neljästä kukkaromiskosta kolme säilyi hengissä aika mainiosti ja yksikin nipin napin. Sisukkain yksilö alkoi heti valoon päästyään pukata myös herkullisen pinkkejä kukkanuppujaan ja nyt se jo kukkii kauniisti alakerran etelänpuoleisella ikkunalla. Olen ihan nolo, koska sain noin paljon kasveilta anteeksi. Nyt lupasin ryhdistäytyä ja hoitaa noita sisukkaita selviytyjiä paremmin.

Ihanan keväisiä tulppaaneita olen tänä vuonna saanut, ja itsekin ostellut, vaikka samalla muistelen haikeana Hollannin kukkien hintoja. Toisaalta, täällä nuo kotimaiset tulput näyttävät kestävän maljakossa kauniina hyvinkin viikon verran, joten eihän yhden kimpun hinta niin hirmuisen paljon päivää kohden tee. Varsinkin kun ottaa huomioon, että aika paljon piristystä tuoreet kukat kotiin tuovat. Iloisilla väreillä saa loihdittua ihanan keväisiä ja raikkaita tunnelmia.

Viikonloppuna nautimme aurinkomaisemia taas kerran Espoolaisella merenrannalla. Kahden tunnin kävelyllä puolivälin termarikahvit maistuivat taivaallisilta. Nyt oli kevättä ilmassa. Oikeasti!

Tämän vanhan laiturin raunioilla oli lämmin paikka istuskella kahvimuki kädessä.

Raitoja lumella!

Kotonakin olemme ehtineet jo useamman kerran kahvitella takapihan patiolla ja kerran söimme jo lounastakin siellä auringosta nauttien. Olen todella iloinen, että K jaksaa laillani innostua "ulkoruokailusta", vaikka se on oikeastaan vähän vaivalloisempaa kuin keittiön pöydän ääressä syöminen. Onkohan kukaan muu näin pöhkö kuin me?

Sellaista sillisalaattia tällä kertaa :)

Iloisia päiviä kaikille teille! Voikaa hyvin <3

Leena