Minun tulppaanimaani on tietenkin tämä kotoinen Hollanti!
Jälleen kerran, tänäkin keväänä, olimme aivan pöllämystyneitä värien ilotulituksesta. On jotenkin ihan älyttömän vaikuttavaa katsella niin suuria väripintoja luonnossa. Tai oikeastaan missään. Suomessa rypsipellot tai Italiassa auringonkukkapellot ovat tehneet vähän samankaltaisen vaikutuksen, mutta yhtä suuria punaisia, oransseja, pinkkejä tai liiloja väripintoja en ole nähnyt missään muualla kuin juurikin noilla kukkapelloilla.
Kun puolisentoista viikkoa sitten palailimme Suomesta, lentokoneen ikkunasta bongasimme jo muutamia värillisiä peltoja, mutta vasta nyt lauantaina totesimme kukkasesongin todellakin alkaneen. Nyt sen saattoi omin silmin todeta muustakin kuin turistien määrästä. Silmänkantamattomiin väriloistoa!
Näistä kuvista ei saa ihan oikeata käsitystä, vaan kaikki tuo pitäisi nähdä livenä. Voin luvata, että aito kokemus on huima. Mutta koska kaikilla ei tietenkään ole mahdollisuutta hypätä yhtäkkiä tuota ihmettä katsomaan, yritän välittää edes hippusen oikeasta tunnelmasta.
Eurooppaan tulppaani kulkeutui 1500-luvun puolivälissä diplomaattien lähettäessä sipuleita kasvitieteellisiin puutarhoihin. Hollannissa tulppaanien himo sai jotkut jopa varastamaan sipuleita Hortus Botanicuksen muurien suojista. Vähitellen himoittuja sipuleita tuli myös myyntiin ja Tulppaanimania villitsi hollantilaiset 1620-1637. Hullutus päättyi lopulta katkeraan romahdukseen, mutta sitä ennen vaikkapa talo oli saattanut vaihtaa omistajaa kolmesta tulppaanin sipulista.
Olen tulppaaneista aiemminkin postaillut, mutta nyt ajattelin yleisön pyynnöstä ;-) kirjoitella muutaman sanasen myös niiden viljelystä. Joku kysyi esim. että kasvatetaanko nuo tulppaanit ensi alkuun siemenistä ja sitten vasta saadaan sipuleita, vai miten..
En lainkaan ole puutarha-asioiden asiantuntija, mutta olen oppinut, että Hollanti on maailman ylivoimaisesti suurin tulppaanin sipuleiden tuottaja 3,5 miljardilla sipulilla. Vaikka keväinen kukkaloisto Hollannin pelloilla onkin mahtava, viljelijöiden intressinä ei ole poimia kukkia pelloilta, vaan ennemminkin niittää ne tietyn kukinta-ajan jälkeen, jolloin voima palaa nopeammin sipuliin. Tulppaaneja lisätäänkin täällä pelkästään sipuleista.
Turistikauden jälkeen pelloilla jatkuvat työt, joiden tavoitteena on kasvattaa yhä lisää sipuleita. Sipuli tuottaa kukan vain yhden kerran ja kukinnan jälkeen se alkaa kasvattaa tyveensä uusia pikkusipuleita. Kasvin vanhenevat kukat katkotaankin siis melko nopeasti pois, jotta kasvi ei kuluttaisi energiaa siementen muodostukseen. Pikkusipulit ovat aluksi vain herneen kokoisia ja ne nostetaan ison sipulin mukana syksyllä maasta. Pikkusipulit erotellaan ja istutetaan sitten uudestaan maahan. Noin kolmessa vuodessa ne kasvavat kananmunan kokoiseksi. Silloin ne nostetaan jälleen maasta jättimäisillä koneilla, pestään, lajitellaan ja pakataan vientiin. Seuraavana keväänä ne pystyvät kehittämään kukkavarren.
Lähes kaikki Suomessa myytävät tulppaanit ovat Suomessa kasvatettuja, vaikka sipulit tuodaankin täältä Hollannista.
Kun liikuskelee noiden kukkapeltojen lähettyvillä, ilmassa leijailee ihana tuoksu. Vahvin tuoksu leijuu hyasinteista ja vaikka sisätiloissa ne tuoksuvatkin vähän liian voimakkaasti, ainakin minun nenääni, tuolla raikkaassa ulkoilmassa se on aivan ihastuttava. Kuten magnolia-postauksessanikin harmittelin; tuoksu pitäisi ehdottomasti saada mukaan tähän pakettiin. Tähän aikaan keväästä olisikin ihanaa asua jossain noista alueen viehättävistä pikku kylistä. Sekä näköalat että tuoksu olisivat paikan ehdoton valtti. Tosin en tiedä, miten paljon tuolla peltoja esimerkiksi lannoitetaan varhain keväällä...
Aurinkoiset tulppaaniterveiset täältä!
Tot ziens,
Leena
