Dalmatian rannikkoa - Split

Dalmatian rannikkoa - Split

Kun K:n työt Zagrebissa päättyivät, vuokrasimme auton ja lähdimme ajelemaan kohti Dalmatian rannikkoa ja Splitiä. Matkalla tihutti vähän vettä ja muutenkin luvassa oli viileämpiä päiviä. Etukäteen vähän harmitti, mutta todellisuudessa sää oli koko reissun ihan mukava tuota ajopäivää lukuunottamatta.

Split on Kroatian rannikon suurin ja maan toiseksi suurin kaupunki, jossa on yli 200 000 asukasta. Olen kuullut, että Dalmatian rannikolle kannattaa matkustaa nimenomaan keväällä tai syksyllä. Paikallisetkin sanoivat, että heinä-elokuussa on turhan kuuma ja rannikon suurissa kaupungeissa liikaa turisteja. Silloin heidän mukaansa on parasta lomailla rannikon kauniilla saarilla.

Olimme varanneet hotellin vanhan kaupungin alueelta ja se osoittautuikin oikein mukavaksi ratkaisuksi. Vanhassa kaupungissa ei voi ajaa autolla ja hotellimme isäntä Andrea tuli meitä vastaan kaupungin muurin ulkopuolelle ja ohjasi meidät ilmaiseen parkkitaloon. Sieltä sitten posottelimme isännän golf-autolla hotellille. Majapaikka oli romanttinen vanha kivitalo ja aivan upealla paikalla pienen aukion laidalla. Meidän ikkunoistamme näkyi aukio ja sen tunnelmalliset terassit. Kaunista.

Romanttinen portti hotellimme sisäpihalle

Kesällä sisäpihalla on terassi. Huhtikuun alkupuolella tuolit pysyivät vielä pinoissaan odottamassa.

Splitin Grad-vanhankaupungin ytimessä on Diocletianuksen palatsi - tai siis mitä siitä nyt on jäljellä. Palatsi on alunperin rakennettu noin vuonna 300 Rooman valtakunnan silloiselle keisarille. Siellä hän sitten viettikin viimeiset vuotensa. Keisarin kuoleman jälkeen palatsialue rappeutui. Vasta vuonna 1757 palatsi tuli suuren maailman tietoisuuteen. Sitä on aikojen kuluessa muunneltu ja osia on lisätty, eli varsinainen arkeologinen nähtävyys se ei ole.

Peristil

Kaupunginosa pysyi vähän epämääräisenä ja sotien välisenä aikana aluetta kutsuttiinkin ghetoksi koska siellä asui lähinnä valkovenäläisiä pakolaisia. Vielä muutama vuosikymmen sitten palatsialueen osat olivat kuulemma pikkurikollisten valtaamia. 

Viime vuosina alue on saanut takaisin hohdokkuuttaan. Se on siisti ja turvallinen ja nykyisin turistien ykköskohde Splitissä. Palatsialueelle saavutaan porttien kautta. Pronssiportin kautta päästään esim. Peristil-aukiolle, joka on on vanhan kaupungin keskus ja sinne ei voi olla eksymättä, jos palatsialueella kävelee. 

Lauantai-iltana katedraalissa oli pidetty vihkitilaisuuksia ja hääparit kerääntyivät omaisineen ja ystävineen aukiolle vastaanottamaan onnitteluja.

Aukion laidalla on katolinen katetdraali ja campanile-kellotorni, jonne voi kiivetä katselemaan kaupunkia lintuperspektiivistä. Sinne mekin suuntasimme ja kyllä kannatti! Maisemat olivat upeita!

Portaita riitti

Gradissa on paljon pieniä kujia ja kauppoja joissa voi tehdä hauskojakin löytöjä tavanomaisen turistitavaran lisäksi. Samoin pikku ravintoloita on paljon ja hintataso tuntuu aika kohtuulliselta.

Laventelin tuoksua liinavaatekaappiin?

Gradin takana levittäytyy palmujen ja katukahviloiden reunustama Riva-rantabulevardi. Se on uusittu 2007 ja yhä se jakaa paikallisten mielipiteitä. 

 Rivan edessä sijaitsevilla laitureilla on hienoja veneitä ja vähän sivummalla upeita risteilyaluksia. Me teimme pienen turistiristeilyn Rivan rannasta lähtevällä pikkulaivalla. Isommilla aluksilla olisi päässyt pidemmille retkille rannikon eri saarille. Saattaa olla, että joskus tulemme uudelleen ja nimenomaan kiertelemään Kroatian saaria.

Mahtavat veneilymaisemat! Dalmatian rannikko onkin purjehtijoiden suosiossa.

Kaupungissa on useita museoita ja muitakin sisätilakohteita, mutta me viihdyimme ulkona ja kävelimme aikamoisia päivämatkoja kaupunkia katsellen.

Splitistä ajelimme parin pikkukaupungin kautta kohti Zagrebia ja lentokenttää. 

Trogir oli pittoreski pieni kaupunki

Muutama yksityiskohta Trogirin kaupungista:

Toinen matkalle osunut pikkukaupunki oli Zadar, jossa poikkesimme vain syömään myöhäistä lounasta. Katsottavaa olisi ollut paljon enemmänkin, mutta ajomatkaa oli vielä runsaasti jäljellä.

Zadar on palkittu matkakohde

Maisemaa ajomatkalta

Ajellessa ilta-aurinko piileskelee matalalla roikkuvien pilvien takana.

Viimeisen yön vietimme lentokenttähotellissa. Ja jo aamupäivän tienoilla seuraavana päivänä saavuimme koti-Amsterdamiin.

Näiden kokemusten perusteella voin vilpittömästi suositella Kroatiaa lomakohteeksi muillekin. Italiaan verrattuna ainakin matkakassa kevenee maltillisemmin. Ja sehän on pelkästään hyvä juttu!

Siinäpä viimeinen Kroatia-aiheinen päivitys tällä erää. Jatkossa sitten taas muita juttuja.

Iloista ja rentoa viikonloppua kaikille!
Doei,

Leena

Zagreb -ystävällinen, vieraanvarainen ja hyväntuulinen kaupunki

Zagreb -ystävällinen, vieraanvarainen ja hyväntuulinen kaupunki

Muutaman päivän ajan ehdin tutustua Kroatian pääkaupungin Zagrebin keskustaan. Ja tykästyin kovasti. K oli töissä aamusta iltaan ja minä chillailin kaupungilla neljä ja puoli päivää. Neljä päivää oli hellettä ja lämpömittari huiteli iltapäivisin kolmessakymmenessä ja viimeinen puolipäivää olikin sitten sateen tihutusta.

Asukkaita Zagrebissa on reilut 800 000 ja kaupunki tuntuu sopivan kokoiselta. Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä aidolla tavalla. Aina ei löydy yhteistä kieltä, mutta hymyllä ja huitomisella on silloinkin pärjätty. Tosin ainakin auttavasti englantia osataan siellä, missä meitä turisteja liikkuu. 

Keskusta voidaan jakaa kahteen isompaan alueeseen; vanhaan osaan (yläkaupunkiin) ja moderniin osaan (alakaupunkiin). Kulkeminen on helppoa. Ydinkeskustassa selviää kävellen, mutta myös raitiovaunuja kulkee tiheästi. Lippuja voi ostaa uudemmissa vaunuissa suoraan kuljettajalta. Vanhempiin pitää hankkia lippu etukäteen kioskista.

Yläkaupungissa on uskonnollinen, hallinnollinen ja poliittinen keskus. Modernissa alakaupungin osassa ovat mm. päärautatieasema, linja-autoasema, useita museoita ja hotelleja sekä hevosenkengän muotoinen puisto- ja aukioalue.

Ylä- ja alakaupungin väliin jää Trg bana Jelacic- aukio, jossa on paljon kahviloita ja terasseja. Se näyttäkin olevan hyvin keskeinen paikka niin turisteille kuin kaupungin omille asukkaillekin. 
Aukiolta pääsee muutamalla porrasaskelmalla torille (Dolac), jossa myydään kukkia sekä lähialueilta että kauempaakin tulleita herkkuja. Torin laidalla on myös mainio tuoreen kalan tuoksuinen kauppahalli. Tunnelma on melko autenttinen ja kala tekee oikeasti kauppansa.

Dolac-tori

Kaupungin keskeisin ostoskatu on Ilica. Sen varrelta ja lähiympäristöstä löytyvät ne tavallisimmat eurooppalaisten kaupunkien putiikit, joita jokaisen maan pääkaupungissa sopiikin olla. Hieman syrjemmälle pitää uskaltautua, jotta löytää aidompaa paikallista väriä. Harmi, etten napannut yhtään kuvaa ihanista terasseista ja kahviloista, joita tällä alueella oli vieri vieressä.

Ilicalta pääsee nousemaan Funicularilla nopeasti yläkaupunkiin. Reitti on maailman lyhin kaapelireitti ja kestää vain reilun minuutin ajan. Vaihtoehtoisesti voi nousta aluksi Funicularin vierellä kulkevia portaita tai kävellä vähän pidempää reittiä katua pitkin yläkaupunkiin.

Funicular-asema

Ylöspäin ja alaspäin suhaavat vaunut kohtaavat matkalla.

Ylhäällä heti kaapelivaunuasemaa vastapäätä on vanha keskiaikainen torni (Tower of Lotscak), jota kutsutaan myös varkaiden torniksi. Sieltä soitettiin muinoin kelloa iltaisin, kun oli aika sulkea kaupungin portit yöksi. 

Varkaiden torni

Jos jäi muurien ulkopuolelle, saattoi siten jäädä myös rosvojen armoille. Toinen nykyisinkin jatkuva perinne on keskipäivällä tornista ammuttava tykinlaukaus. Torstaina kiipesin torniin vähän ennen puolta päivää ja täytyy sanoa, että ainakin tornin ylätasanteelta kuultuna pamaus oli valtaisa. Ja ruudinhaju säilyi ilmassa pitkään etenkin tornin sisäosissa! Maisemat huipulta ovat kauniit yli kaupungin kattojen. 

Portaat natisivat hauskasti.

Melkein teki mieli vetää narusta ja soittaa kelloja koko kaupungille.

Yläkaupungin kattoja

Taustalla siintää myös alakaupunki.

Tornin nurkalla on hauska pieni museo, johon en nyt kuitenkaan poikennut. Siellä on esillä ihmisten lahjoittamia esineitä ja tarinoita, jotka liittyvät rikkoutuneisiin ihmissuhteisiin. Varmasti aika kiinnostava museo ja monenlaista tarinaa nähtävänä. Luin Hesarista, että Helsingin Kaupunginmuseo on järjestämässä näyttelyä samasta aiheesta.

Tornilta kivenheiton päässä on myös Naivistisen taiteen museo. Se oli juuri sopivan kokoinen nopeaan lepohetkeen varjossa kun ulkona oli todella lämmintä.

Näinkin voi joku nähdä Milanon Duomon.

Samaa katua eteenpäin jatkettaessa tullaan suoraan Markov-aukiolle, jossa kuuluisa, mutta kooltaan melko pieni, Pyhän Markovin kirkko hallitsee koko aukiota näyttävällä kuvioidulla katollaan. Kirkko ei ole arkisin yleisölle avoinna. 

Opettaja keräili pieniä oppilaita, kuin lennähteleviä varpusia nippuun kirkon edustalla. Huh huh, katsellessakin tuli hiki.

Muut aukion rakennukset ovat hallintorakennuksia. Vähän matkaa aukiolta muurille päin on myös Kroatian kauneimmaksi barokkityyliseksi rakennukseksi mainittu St Catherinen kirkko. Sinnekin voi kurkkia vain lasioven läpi.

Vastakkaisella kukkulalla onkin sitten varsinainen Kathedraali, jonne pääsee sisällekin asti. Mitenkään erityisesti se ei minua kuitenkaan koskettanut. Toki omalla tavallaan se varmasti oli upea. Ulkopuolelta tornit ovat hyvä maanmerkki. Toinen torneista on paketissa.

 Alakaupungin puolella "vihreän hevosenkengän" yhtenä osana on ihana keidas kaupungin vilinän vastapainoksi, nimittäin Kasvitieteellinen puutarha. Näin huhtikuussa siellä kukkivat etupäässä sipulikukat, puut ja pensaat. Siellä bongasin kasvien lisäksi veikeitä ja hirvittävän kovaäänisiä sammakoita ja komeita kilpikonnia. 

Lintujen laulu virkisti samoin kuin penkeillä istuskelevat akustista kitaraa soittavat nuoret. Paikka tuntui sopivan monelle kuumana päivänä hetken virkistävään taukoon. Syreenit muuten tuoksuivat aivan yhtä hyvältä kuin Suomenkin kesässä!

Alakaupungissa kävin vilvoittelemassa myös Moderna galerijassa, jossa oli näytillä uutta ja vanhaa taidetta vähän kummallisessa järjestyksessä. Logiikasta en välittänyt päästäkään selville. Kunhan katselin ja ihmettelin. Ja todellisuudessa vilvoittelu ei oikein onnistunut, sillä sisälläkin oli kamalan kuuma.

Näyttävä sääret ladylla!

Samana päivänä päätin pysytellä vielä hetken vähän vaihtoehtoisemman taiteen parissa ja lähteä katsastamaan rautatieaseman ja linja-autoaseman välisellä kadunvarrella olevaa graffiti-aitaa. Maalauksia oli paljon, ja vaikka osa oli vuosien kuluessa hieman haalistunut tai saanut päälle uuden "taiteilijan" näkemystä, suurin osa kuvista oli yhä hienoja. Osa maalauksista oli selvästi kantaa ottavia, mutta kaikkien sanomaa en tavoittanut, tai sitten ne oli tehty vain pelkästä luomisen ilosta. Joka tapauksessa kiva katseltava.

Myös hotellimme oli alakaupungissa. Paikkaa emme valinneet itse, mutta täytyy myöntää, että hotelli on tähtiensä arvoinen. Jo vuodesta 1925 se on palvellut Orient Expressin asiakkaita ja tietynlaisen hienostuneisuuden ilmapiirin voi yhä aistia. Henkilökunta on tavattoman ystävällistä ja nuoret portieeripojat pyrähtelivät availemaan ovia tällaiselle vanhemmalle rouvashenkilölle (lenkkareista ja farkuista huolimatta) niin että välillä melkein nolotti.

Viimeisenä Zagreb-päivänä jo aamulla tihutti vettä. Siksi päätin käväistä vielä hotellia lähellä sijaitsevassa Gallery of Old Masters-museossa. Sain kävellä museossa ihan yksinäni. Oli melkein aavemaista, kun aina yhdestä salista poistuessani, sieltä sammmuivat valot ja seuraavaan saliin astuessani sinne syttyivät taas uudet valot. Eipä ole ennen sellaista kokemusta ollutkaan.

Vaikka muutamia mielenkiintoisia yksityiskohtia maalauksista löysinkin, en oikein jaksanut innostua. Taisi olla mielessä jo Dalmatian rannikko. Siitä sitten ehkä myöhemmin..

Tällä erää, Doei!
Leena