keskiviikko 30. elokuuta 2017

Mies joka muutti kaiken ja Helenen unelma




Postailen tässä kahdesta kiinnostavassa kulttuurikohteessa täällä Alankomaissa. Molemmissa vierailimme nyt loppukesällä 2017.

Mies joka muutti kaiken

Maailman suurin Mondrian-kokoelma löytyy Haagista Gemeentemuseumista: kaikkiaan kolmisensataa teosta taiteilijan eri kausilta. Nyt ne kaikki olivat näyttävästi esillä. 




Näitä abstrakteja, perusväreillä maalattuja ruudukoita ja nelikulmioita olen nähnyt monessakin eri yhteydessä, mutta taiteilijan nimi ei aikaisemmin ole välttämättä muistunut mieleen. Täällä Alankomaissa asuessa olen törmännyt tämän maailmankuulun taiteilijan töihin niin usein, että hänen työstään ja elämästään on pakostakin tullut otettua vähän selvää. Piet Mondrian (1872 - 1944) on siis hollantilaissyntyinen taidemaalari, joka vaikutti aikoinaan myös Pariisissa, Lontoossa ja New Yorkissa. 



Tässä herran omakuva vuodelta 1912

Mondrian eteni taiteessaan maisemamaalauksen kautta puhtaaseen abstraktioon ja kutsui itse tyyliään neoplastismiksi. Esillä oli myös vähemmän tunnettuja varhaisempia maalauksia, joissa tyyli oli hyvin perinteinen. 


Tunnetuimpia hänen teoksistaan ovat kuitenkin kompositiot, jotka koostuvat suorakulmaisista puhtaiden päävärien sommitelmista. Hän oli hullaantunut jazz-musiikista ja hänen tyylinsä kuulemma heijasteli jazzin rytmejä.


Taiteilijan ehkä tunnetuin maalaus eli Victory Boogie Woogie 1942-1944

Yves Saint Laurent loi 1965 sarjan kotelomekkoja Mondrianin tyylin innoittamana. Mekkoja voi yhä ostaa, jos tällainen graafinen tyyli innostaa. Myös muut vaatesuunnittelijat ovat inspiroituneet Mondrianista ja  museossa olikin näyttävä kokoelma tällaisia vaatteita.








Tänä vuonna vietetään Mondrianin 100-vuotisjuhlaa ja hän on ollut entistä enemmän framilla. Haagissa esimerkiksi talojen julkisivuja on maalattu hänen innoittamillaan kuvioilla ja väreillä. Kieltämättä tyyli sopii ihan mainiosti modernin arkkitehtuurin valkoisille pinnoille. 

Näyttely Haagissa on avoinna vielä 4.9.2017 asti, jos joku juuri nyt vierailee täällä päin. Mondriaanin töitä voi jatkossakin katsella Amersfoortissa hänen syntymäkotiinsa perustetussa museossa eli Mondriaan Huisissa.



Ja sitten se....

Helenen unelma





Toinen kiinnostava kohde oli Kröller-Muller-museo, sen veistospuutarha ja luonnonpuisto. Teimme sinne päiväretken A:n kanssa, kun hän vietti muutamia päiviä täällä Hollannissa. 

Huom! Tuossa Muller-sanassa on tietenkin saksalainen umlaut, mutta en nyt millään saa sitä irti tämänhetkisestä näppäimistöstäni. Arrrrgggh!! 

Vuokrasimme auton, koska  Amsterdamista Otterloon ja museolle on 80 kilometrin matka eli noin tunti ajoa. Julkisilla olisi aikaa kaikkine vaihtoineen mennyt yli tuplasti enemmän. Paluumatkalle suunnittelimme vielä poikkeamiset Utrechtiin ja Goudaan.



Museo on Helene Kröller-Mullerin elämäntyö. Vuosien 1907-1922 hän osti miehensä kanssa lähes 11 500 taideteosta. Hän unelmoi siitä, että voisi jakaa itse kokemansa taidenautinnon myös muiden kanssa. Vuonna 1938 Helenen unelma toteutui, kun hieno museorakennus avautui yleisölle. Jälkeenpäin museo on laajentunut ja sen yhteyteen on rakennettu myös 25 hehtaarin veistospuisto, jossa voi yli 160 taideteoksen lisäksi nauttia esimerkiksi nurmikoilla köllöttelystä tai picnicistä. Nykyisin kokonaisuus on kehittynyt yhdeksi johtavista modernin taiteen kokoelmista. 

Oswald Wenckebach: Mister Jacques 1955

Helene ihaili kovasti Alankomaiden omaa taiteilijaa, Vincent van Goghia ja museossa onkin maailman toiseksi suurin kokoelma juuri van Goghin taidetta. Lisäksi sieltä löytyy töitä mm. Monetilta, Seuratilta, Picassolta ja Mondrianilta.


Vincent van Gogh: Portrait of Madame Roulin 1889

Vincent van Gogh: Terrace of cafe at night 1888

























Minulle jäi museosta erityisen hyvin mieleen muutama George Seuratin taulu. En ole aiemmin niin piitannut hänen pointillismi-tyylistään, mutta nyt ihastuin erityisesti tuohon alla olevaan maalaukseen. Livenä siitä pursuava ilo ja kepeys välittyivät ihan uudella tavalla.



George Seurat 1830: Le Chahut, toiselta nimeltään Can Can


Marta Pan

Ulkoveistokset ja muut teokset levittäytyivät hyvin väljästi isoon kauniiseen puistoon. Siellä oli erittäin miellyttävää kävellä ja katsella kummallisiakin teoksia. Läheskään kaikkien teosten sanomaa en tavoittanut enkä ollenkaan ymmärtänyt taiteilijan ajatusta, mutta kun en yrittänytkään ymmärtää, hökötyksiä oli hauskaa katsella ja yhdessä ihmetellä.


Jean Dubuffet

Jollain tavalla nämä Jan Fabren 1958 taiteilemat päät tekivät minuun vaikutuksen. Mieleen tuli Shakespearen kesäyön unelma.







Museo sijaitsee keskellä yksityisomistuksessa olevaa Hoge Veluwen 5400 hehtaarin suuruista luonnonpuistoa. Vieraat saavat halutessaan  lainata ilmaiseksi kivat valkoiset polkupyörät (myös lastenpyöriä näkyi olevan) ja lähteä puistoon pyöräilemään. Niin mekin tietysti teimme.

Maisemat olivat uskomattoman kauniita. Alueella on myös upeita kanervanummia, joilla värit olivat nyt varmasti parhaimmillaan.








Jos matkailija viipyy Alankomaissa viikonloppua pidemmän ajan, suosittelisin ehdottomasti reissua tuonne Otterloon. Edellyttäen että kuvataide ainakin jonkin verran kiinnostaa. Ja jo pelkällä avoimella ja uteliaalla mielelläkin saa paikasta paljon irti.

Semmoinen KylttyyriKanava tällä kertaa. 

Tot ziens,
Leena





maanantai 28. elokuuta 2017

Kesä jatkuu! Maanantain pikapostikortti





Maanantain kiireetkään eivät estä lähettämästä tässä iloisia, merituulen ja rantahiekan tuoksuisia pikapostikorttiterkkuja Teille Kaikille. 

Viikonloppuna kesäinen sää jatkui ja lähdimme vilvoittelemaan Pohjanmeren rannalle Schevenningeniin. Olen tuosta Haagin kupeessa sijaitsevasta 2,4 kilometriä pitkästä hiekkarannasta postaillut lyhyesti keväällä ja sitten myöhemmin kesällä, kun kuvailin siellä perheemme surffareita. 


Vielä nytkin pintavesi oli kesän jäljiltä aika lämpöistä. Koska aaltoja ei juuri ollut, K tyytyi lainelautailun sijaan vuokraamaan SUPpailu-laudan ja minä taas nautin hiekassa kävelystä, valokuvaamisesta, jäätelön syömisestä ja vienosta merituulesta. 



Ranta on kyllä upea ja nopeasti katsottuna on vaikeata uskoa, että Pohjois-Euroopassa ja Hollannissa ollaan. Ja elokuun lopussa! 





Eipä tässä muuta, oli vain päästävä jakamaan tätä iloa, jonka eilen merituulesta nappasin.


Halit ja 
Tot ziens,
Leena 





perjantai 25. elokuuta 2017

Palleroita Kanavalla





Perjantaista keskiviikkoon meillä oli perheen keskimmäinen ilonamme. Ihana A ihan Kiinasta asti!
Vajaa viikko kului kuin siivillä ja nyt on ollut vähän tyhjän huushollin hämmästys kun aamupalaa syömme taas vain ihan kahdestaan. Ja iltapalaakin. Iloista, nuorekasta höpöttelyseuraa jäimme kyllä kaipaamaan.



Lähikaupassa olivat muuten nostaneet ihan heti ovensuuhun houkuttimeksi pehmeitä, tahmeita ja suklaanruskeita taateleita. Niitä ei voinut pää kylmänä ohittaa, vaan rasiallinen hyppäsi ihan kuin itsestään ostoskoriini. Suunnittelin niistä kaikenlaista, mutta lopulta päätin kehitellä oman versioni taatelipalleroista. 

Kuumien kesäkuukausien ajan olen säilyttänyt pähkinät jääkaapissa ja nyt päätin tehdä jääkaappiin tilaa ja käyttää myös pähkinäpussien jämät. Löysin lisäksi vielä avaamattoman pussin kuivattuja pehmeitä aprikooseja. Myös kaakaovoita oli lasipurkin pohjalle jäänyt hitunen ja tummaa suklaata meiltä löytyy aina. Eli niillä mentiin.




Lopputulos oli oikein herkullinen ja siksi jaan teillekin tuon vielä vähän ehkä epätarkan ohjeen. Ainesten määrät eivät ole niin just.







Suklaiset taatelipallerot

8-10 pehmeätä kuivattua taatelia
10 suurehkoa kuivattua aprikoosia tai viikunaa
pieni kourallinen pecan-pähkinöitä
pieni kourallinen cashew-pähkinöitä
n. 2 rkl pehmeäksi sulatettua kaakaovoita (uskoisin että tavallinenkin voi käy tähän)

Pinnalle tummaa suklaata ja
koristeeksi rouhittuja pistaasi-pähkinöitä. Meillä oli vain suolattuja pistaaseja, mutta se se vasta olikin mainio juttu. Makeaa ja suolaista yhdessä - mmmm.. 

Valmistaminen on helppoa kuin heinänteko: 
Poista taateleista kivet. Heittele kuivatut hedelmät ja pähkinät monitoimikoneeseen tai blenderiin ja käytä konetta, kunnes ainekset sekoittuvat kunnolla. Lisää pehmeä rasva ja jatka sekoittamista. Auta tarvittaessa lastalla ja irroittele massaa välillä kulhon reunoilta keskelle terän pyöriteltäväksi. Jatka kunnes massa on kauniin tasaista.


 Pyörittele massasta käsin pikku pallosia ja laita ne hetkeksi jääkaappiin viilenemään. Sulata sillä aikaa tumma suklaa vesihauteessa tai mikrossa ja kasta pallerot haarukan tai puutikun avulla sulaneeseen suklaaseen ja nostele ne sitten ritilälle (tai lautaselle). Kun suklaa on vielä pehmeätä, ripottele palleroiden pinnalle pistaasi-rouhetta ja laita jääkaappiin odottelemaan herkuttelua.





Taatelipallot ovat mainio jälkiruoka joko vahvan espresson tai jälkiruokaviinin kera niille, jotka tykkäävät makeasta aterian päätteeksi. Montaa palleroa ei kerralla jaksa, joten ohjeen määrät voi ihan hyvin puolittaa, jos kokkailet pienelle joukolle. Tosin K popsi ainakin kolme palleroa heti ensimmäisellä kerralla... Hmm.. Ehkä meillä oli liian pitkään syöty jälkkäriksi vain terveellisiä marjoja sellaisenaan.





Jostain syystä olen muutenkin mieltynyt kaikenlaisiin palleroihin. Eräs iki-ihana suosikkini on Anthon Bergin vadelma-lakritsi-palloset. Olettekohan te maistaneet niitä? Aivan älyttömän hyviä ovat!! (= Liian hyviä).



Näillä pallero-terveisillä toivottelen Teille Kaikille herkullista elokuun viimeistä viikonloppua!

Tot ziens,
Leena

torstai 17. elokuuta 2017

Elokuun puolivälin terveiset - välähdyksiä Suomesta




Nautiskelimme viikon verran ihanan kesäisestä Suomesta. Juhlimme toisen suvun kesämökin 50-vuotissynttäreitä 14 hengen voimalla, koimme juhlien päätökseksi pelottavan Kiira-myrskyn ja sitten huilailimme muutaman päivän toisen suvun mökillä muuten vaan saunoen ja kanttarelleja keräillen. Mukaan mahtui myös visiitti kummityttöni perheen luona, jossa saimme sylitellä aivan ihastuttavaa uutta vauvaa ja tämän parivuotiasta tomeraa isosiskoa.

Osan läheisistä ehdimme nähdä ja tärkeimmät kuulumiset jutella, mutta osa jäi vielä tapaamatta ja vähän ikävä jäi. Mikään ei kai voi olla ihan täydellistä, vaikka melkein.

Paljon viikkoon mahtui, vaikka kuvia tuli otettua aika vähän. Oli varmaankin keskityttävä oleelliseen, ettei mikään tärkeä olisi livahtanut ohi.

Seuraavassa muutama kuva-välähdys ensin 50-vuotiaalta mökiltä.



 Rantasaunakin puettiin juhla-asuun, kuten 50-vuotiaalle sankarille sopii.


Varastojen kätköistä löytyy ihania esineitä monelta eri vuosikymmeneltä.









Löysimme lähes unohdettuja lyhtyjä odottelemaan hämärän laskeutumista ja saunapolulle lähteviä kylpijöitä. Myös tuo vanha porrasjakkara on mielestäni kaunis arjen käyttöesine. Samaiset lyhdyt olivat myöhään illalla todella tarpeen sisällä, kun Kiira-myrskyn jälkeinen sähkökatkos pimensi koko tienoon.


Meidän mökkitontilta kaatui vain pari pienehköä mäntyä, mutta naapurin pihasta kaatui ainakin kahdeksan isoa puuta, joista yksi rysähti auton päälle. Onneksi ketään ei sattunut!



Ja sitten rauhallisempia kesätunnelmia toisen suvun mökkilaiturilta.











Kun seuraavan kerran suuntaamme Suomeen, on kesä luultavimmin jo auttamattomasti ohi. Näihin tunnelmiin mieli on kuitenkin hyvä jättää vielä hetkeksi.

Kiitos Suomi ja kesä! Ensi vuonna sitten taas.

Tot ziens,
Leena

tiistai 8. elokuuta 2017

Oodi tomaatille




Voisin kesäisin elää tomaateilla! Pieniä kirsikkatomaatteja voi napsia kuin karkkeja tai lisäillä vaikka salaatteihin ihan sellaisenaan. Kypsät, syvänpunaiset tomaatit tuoksuvat ja maistuvat taivaallisilta, eikä niillä ole mitään tekemistä talvenkalpeiden kumipallojen kanssa. Kuinka tomaatilla ja tomaatilla voikin olla eroa. 

Suomessa asuessamme hain parhaat tomaatit kesällä yleensä torilta, mutta täällä saa kesällä kyllä tosi hyviä tomaatteja ihan lähikaupastakin tai ainakin kivijalkojen vihanneskaupoista. En etsi ehdottomasti luomua, mutta useinmiten biologisesti viljellyt tomskut ovat kyllä olleet niitä makeimpia ja aromaattisimpia.






On ollut mukavaa lukea tutkimuksista, joissa nämä ihanat herkut on todettu hyvän maun lisäksi myös ylen terveellisiksi. Tomaatti ja etenkin sen kuori sisältää runsaasti lykopeenia, joka on erittäin tehokas kasviantioksidantti (jopa kaksi kertaa tehokkaampi kuin sen sukulaisaine beetakaroteeni ja sata kertaa vahvempi kuin E-vitamiini). Tomaatissa on lisäksi jonkin verran C-vitamiinia, folaattia ja kaliumia. 

Elimistö ei itse kykene tuottamaan lykopeenia, mutta se käyttää ravinnosta saatua lykopeenia terveyden edistämiseen. Lykopeeni on väriaine joka tekee tomaatista punaisen. Tomaatti onkin ehdottomasti paras lykopeenin lähde, mutta on muitakin, kuten esimerkiksi verigreippi, vesimeloni, ruusunmarja ja aprikoosi. 





Kuumennettaessa kasvisten lykopeeni ei tuhoudu, vaan päin vastoin muuttuu sellaiseen muotoon, että elimistö ottaa sen paremmin vastaan ja käyttää vielä paremmin hyväkseen. Siksi esim. tomaattipyre on yllättäen vielä parempi lykopeenin lähde kuin raaka tomaatti! Tomaatin kanssa kannattaa samanaikaisesti nauttia myös vähän rasvaa, koska lykopeeni on rasvaliukoista sen imeytyminen tehostuu.Välimeren ruokavaliossahan on sopivasti mukana oliiviöljyä! Ketsuppi ja tomaattimehukin ovat varsin terveellisiä, jos ne sisältävät mahdollisismman vähän suolaa. 




Tomaattien nauttimisen terveyshyötyinä mainitaan esimerkiksi pienentynyt riski sairastua aivohalvaukseen tai sydäninfarktiin, alentunut verenpaine ja huonon LDL-kolesteroliarvon laskeminen. Lykopeeni voi suojata myös syöviltä.




Siispä kevyen tomaattinen pastakastike kunniaan! Hyviä ohjeita löytyy varmasti meiltä kaikilta. Näin kesäkuumalla myös tuoreet tomaatit maistuvat esim. kylmässä gazpacho-keitossa tai ihanissa raikkaissa salaateissa. 

Meidän eritysherkkuamme on Pebre, jota opimme syömään Etelä-Amerikan reissullamme. Olemmekin kokeilleet kotona monia eri ohjeita. Tykkään vähän kastiketyyppisestä salsasta esim. mexicolaisten ruokien lisäkkeenä, mutta raikkainta on mielestäni tomaatti-sipuli-salaattia muistuttava Pebre, jota en soseuteta lainkaan ja jota voi tarjoilla esim. grilliruokien lisälkkeenä.

Tässä oma ohjeeni:



Pebre

3 keskikokoista hyvin kypsää tomaattia
1 keskikoinen sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 (-2) punaista chiliä
iso nippu korianteria
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl sitruunanmehua
ripaus suolaa

Kuutioi tomaatti melko pieniksi paloiksi. Itse en kalttaa tomaatteja enkä poista siemeniäkään, mutta sen voit toki tehdä. Hienonna sipuli, valkosipuli ja chili, josta siemenet poistettu. Hienonna myös korianteri ja lisää mausteet. Sekoita hyvin ja jätä kelmun alle jääkaappiin vetäytymään mielellään ainakin pariksi tunniksi. 
Tarjoa lisukkeena.



Tomaattien pitää todellakin olla kypsiä ja makeita.
Chilien määrää voi tietenkin säätää, maistele.

Vielä kauniimman version saat, kun käytät pieniä terttutomaatteja, jotka lohkot neljään tai kuuteen osaan ja jätät korianterinkin vähän rouheammaksi silpuksi.  

Huom! Blogini tunnistelistasta löydät ohjeen myös ihanaan tomaattikeittoon, jota tarjoilin Utrechtin retken jälkeen lokakuussa 2015. 


Tänään tiistaina meillä Amsterdamissa sataa. Toivottavasti teillä muilla on kesäisempää säätä.

Tot ziens!
Leena