Kevättä ihastuttavassa talvipuutarhassa

Nyt ei ollakaan hehkuttamassani Krunikassa, vaan pistäydytään kuin varkain Töölön kaupunginosan puolella, ihan Töölönlahden pohjukassa ja Stadikan kupeessa. Laittelen nyt näitä Helsinki-postauksia tulemaan ihan urakalla, koska joku innokas jo kyseli sellaisia suunnitellessaan kesä-Hesa-reissuja. 

Talvipuutarha on perustettu 1893 ja silloin se oli Helsingin ensimmäisiä mannermaisia nähtävyyksiä. Rakennuttaja oli J.J. af Lindfors, joka muuten rakennutti puutarhan ihan omalla kustannuksellaan ja lahjoitti sen Puutarhayhdistykselle. Rakentaminen kesti vain vuoden. 

Talvipuutarha oli tuolloin lähes ainoa nähtävyys Helsingissä ja siitä tuli heti erittäin suosittu. Kävijöitä oli kuulemma parhaimmillaan yli 5000 päivässä. Rakennuttaja-Lindforsin ehdoton ehto oli, että puutarhaan on kaikilla vapaa pääsy, aina. Ja niin on yhä tänäkin päivänä. Kaupunki osti Talvipuutarhan ja puutarhayhdistyksen muut rakennukset 1907.

Nykyiseen Talvipuutarhaan on hauska poiketa vaikka vain lyhyeksikin ajaksi lämmittelemään Töölönlahden viimasta ja ihmettelemään vihreyttä, veden solinaa ja kauniiden karppien uiskentelua sisäaltaassa. Aika usein olen kuullut kerrottavan, että paikka on mainio myös vaikkapa vähän erikoisempana treffi-paikkana. Kesällä pihassa on pieni kahvila ja myös puutarhan sisätiloissa on kivoja pieniä istuskeluryhmiä, joissa voi vaikka pakkasen paukkuessa ulkosalla nautiskella omia eväitään lähes trooppisessa lämmössä. Joka tapauksessa Talvipuutarha on siis ollut jo yli 120 vuotta kaupunkilaisten kohtauspaikkana kaikkina vuodenaikoina. 

Näkymä puutarhan portailta Töölönlahdelle päin. Kesällä edustalla kukkii n. 3000 ruusua!

Mahtavat ruusupenkit odottelevat vielä heinäkuuta

Talvipuutarhan edessä oleva, geometrista puutarhatyyliä edustava ruusutarha perustettiin 1924. Samaan kokonaisuuteen kuuluvat myös pihan harmaakiviset tukimuurit. Heinäkuun tienoilta pitkälle syksyyn loistavat upeat ryhmäruusuistutukset kaikkien ohikulkijoidenkin ilona. Puutarhassa kukkii kuulemani mukaan yli 3000 ruusua. 

Toki myös Talvipuutarhan varsinainen rakennus on jo ulkoa katsottuinakin mielestäni todella kaunis. Sen kantavat rakenteet ovat valurautaa ja sen kattoa kannattavat tyypilliset kaarikannattimet, ympyrän muotoiset kattotuolit. Kattolasitus on suora ja sillä vältettiin aikoinaan kaksoislasituksen ja kaarevuuden aiheuttamat rakenteelliset ongelmat.

Sisätiloissa onkin sitten paljon katseltavaa ihan ympäri vuoden. Varsinkin jouluna ja pääsiäisenä sisätilat ovat aina ihan erityisen hienossa kunnossa ja siksi moni helsinkiläinen hakeekin juhlatunnelmaa juuri tuolta talvipuutarhan näyttelystä, oli sitten kyse joulukukista ja kynttilöistä tai narsisseista ja muista kevätkukista. 

Talvipuutarhan arvokkain kasvi taitaa olla Aurora Karamzinin huvilasta 1917 siirretty kameliapuu, joka silloin oli ollut miehenkorkuinen. Tai tosiasiassa kamelioita oli ollut kaksi, mutta toinen kasveista on ilmeisesti kuollut, ehkä pakollisten remonttien aikana.Viimeisin suuri kunnostustyö puutarhassa oli vuosina 2010-2012. Remontin aikana kasvihuoneet oli suljettu, mutta paljon kasveja saatiin säästettyä, mm. toinen Auroran  kameliapuista. Myös kaktushuoneen kasvit ovat pääosin tallella. 

Nykyisin Talvipuutarhassa kasveja on paljon aiempaa vähemmän, eli vähän yli 200 erilaista, lähinnä Välimeren alueen kasvia. Niitä ei ole valittu tieteellisin perustein vaan esteettisyyden ja historiallisen kiinnostavuuden takia.

Keskellä olevassa Palmuhuoneessa viihtyvät palmujen lisäksi huonekuuset ja puutarhan vanhimmat kasvit, eli tuo yli 100-vuotias kameliapuu, jonka epäillään olevan vanhimpia koko Suomessa.

Länsisiivessä on kääpiöpalmuja, käpypalmu ja kuningasmagnolia sekä vanhan ajan huonekasveja. 

Kaktushuone on kaktusten ja mehikasvien valtakuntaa.

Anopinjakkara?

Agave

Nämä kaunokaiset olivat elegantteja ja sen näköisiä, että tiesivät itsekin kuuluvansa ihan omaan kastiinsa. Kauniita olivat.

cymbidium-hybridi

Venuksenkenkä

Upea Lumikuningatar ei ollut nyt kukassa, mutta sen kummalliset juurimöhkylät olivat hienosti näkyvissä

Kävin puutarhassa viimeksi toukokuun alkupuolella, ja silloin oli meneillään myös kaktusten kukinta. 

Talvipuutarhan takana yleisöltä vähän piilossa on Kaupunginpuutarha, jossa tuotetaan kukkia kaupungin omiin tarpeisiin. Ison puutarha-alueen kulmauksessa on myös ihastuttava Villa Jyränkö. .Kaksikerroksinen rapattu kivirakennus julkisivuineen ja pylväineen edustaa tyylillisesti kansallisromantiikkaa. Tuo kaunis villa on rakennettu 1909 silloisen kaupunginpuutarhurin virka-asunnoksi, mutta nykyisin sitä käytetään kokous- ja juhlatilana. Toukokuun alkupäivinä ihailin etenkin villan pihassa valkoisena hohtavaa, juhlallisen kaunista Japaninmagnoliaa. 

Kuten jo viime postauksessa totesin, kevät etenee hurjaa vauhtia ja selviä muutoksia näihin toukokuun alun kuviin verrattuna on maisemissa jo näkyvissä. Viikkoa tai paria aiemmin otetut valokuvat ovat mainioita silloin, kun kevään edistymistä on muuten vähän vaikea havaita.

Kaikille iloista keskiviikkoa ja jo toukokuun puoliväliä!
Terkuin,
Leena

Puutarhaunelmia

Tykkään runsaista, kukkivista, rönsyilevistä ja vehreän vihreistä puutarhoista. Unelmapuutarhani on hitusen villiintynyt ja siellä on sekä valoa että varjoa ja sopivasti piilossa olevia sopukoita, joissa voi rauhassa istuskella, lukea tai kuunnella veden solinaa, lintujen laulua ja puidenlehtien kahinaa. Joskus meillä olikin ihana oma puutarha, jossa oli jopa vanha valkoinen vähän rapistunut ja romanttinen huvimaja isojen syreenien keskellä. Ihan parasta mitä ajatella saattaa. 

Paitsi, että olen siitepölyallergikko. Puiden kukinta ei minua niinkään haitannut ja alkukesä olikin yleensä ihanaa aikaa, kun sain suunnitella, möyhiä multaa, odotella maasta puskevia perennoita ja tuoksutella kieloja ja syreeneitä. Mutta sitten, tavallisesti noin viikko ennen juhannusta, alkoi kamala piina. Nenä valui solkenaan tai oli umpitukossa ja silmät olivat punaiset, kutisivat tai muurautuivat lähes umpeen. Allergialääkkeet väsyttivät ja olo oli muutenkin tosi surkea. Harmitti kun K joutui tekemään puutarhatyöt yksinään ja vaikka leikattavaa ruohoa ei onneksi ollut kovin isoa aluetta, sateisena kesänä kun ruoho kasvoi kohisten, siinäkin oli aika homma muun kitkemisen lisäksi. 

Huomaan, että kun puutarha-ajastamme on kulunut jo yli kymmenen vuotta, kaikki nuo mainitsemani hankaluudet ja harmit tuntuvat pieniltä. Haluaisin mieluusti oman puutarhan! Mutta tarkemmin ajateltuani ymmärrän toki asian mahdottomuuden. 

Mutta silti. Aina voi haaveilla ja unohtaa tosiasiat hetkeksi. 

Joka vuosi kesäkuun kolmantena viikonloppuna Amsterdamissa järjestetään Avoimien puutarhojen päivät. Meillä on jäänyt pari kesää väliin, mutta viime viikonloppuna olimme taas sopivasti kotosalla ja pääsimme kiertelemään kanaalitalojen ihanissa puutarhoissa sekä lauantaina että sunnuntaina. Päiviä varten painetussa lehtisessä on kartta, osoitteet ja lyhyt kuvaus noin kolmestakymmenestä viikonlopun aikana yleisölle avoinna olevasta puutarhasta. Normaalisti suureen osaan noista puutarhoista ei tavallisilla kaupunkilaisilla ole mitään asiaa, koska ne ovat yksityisessä käytössä ja täysin piilossa seinien ja muurien takana. Muutama puutarhoista kuuluu jollekin museolle, gallerialle tai muulle julkiselle rakennukselle ja niihin on mahdollista päästä kurkistamaan muuloinkin. Lähes poikkeusetta noihin puutarhoihin pääsee kuitenkin vain sisätilojen kautta.

Perinteisesti kanaalitalojen julkisivut ovat suoraan kadulle ja talot ovat toisissaan kiinni vieri vieressä. Puutarhat ovat sisäpihojen puolella, ja niihin kuljetaan yleensä rappukäytävän ja aika usein myös asuintilojen kautta! Siksi onkin aika hienoa, että jotkut yksityiset puutarhan omistajat jaksavat suojata lattiansa ja antavat uteliaan ja kiinnostuneen väkijoukon lampsia huoneiston läpi ihailemaan sisäpihan puutarhaa.

Nytkin väkeä oli valtavasti liikkeellä. Iso joukko puutarhaihmisiä kulki kanaalivarsien katuja vihreät esiteläpyskät käsissään, kuin suunnistajat, rastilta rastille. Jotkut turistit kyselivätkin, mitä ihmettä on oikein meneillään.

Tyypillisesti Amsterdamilaisia perinteitä kunnioittavat vanhat puutarhat noudattavat muutaman sadan vuoden varrella vakiintuneita teemoja. Ne on suunniteltu huolellisesti tiettyjen kaavojen mukaan ja suunnittelijoina ovat toimineet alan ammattilaiset.

Puutarhan takaosassa on usein säilytetty puutarhamaja, joka joillakin näyttää toimivan lähinnä varastona, mutta usein niihin on sijoitettuna kadehdittavan upeita taiteilijoiden ateljeetiloja, suunnittelutoimistoja, työhuoneita ja pikku kirjasto/musiikkihuoneita. Eli ne selvästi tuovat lisätiloja harrastusmahdollisuuksille tai jopa ammatinharjoittamiselle. Tuollainen kuuluiusi ehdottomasti minun puutarhaunelmaani!!

 

 Kasvien lisäksi puutarhoja koristavat usein veistokset, ruukut ja valtavat maljakot, aurinkokellot, suihkulähteet, pienet lammikot, istuinryhmät ja puutarhamajat. 

Joissakin puutarhoissa on haluttu käyttää vain todella vanhoja kasveja. Sisäpihat ovat aina olleet hyvin suojaisia seinineen ja aitamuureineen ja siksi ne ovat muodostaneet ihan tietynlaisen mikroilmaston. Niissä viihtyivät yllättäen jotkin eksoottisetkin kasvit. 

1600-luvulla onnistuttiin kasvattamaan harvinaisia orkideoja, anemoneja ja joitakin muitakin tuon ajan ihmetystä herättäviä kummallisuuksia, joita kauppalaivat kuljettivat Välimeren maista ja kauempaakin. Nykyisin suuret vanhat puut ovat yleensä suojeltuja ja ne asettavatkin omat haasteensa, koska varjostavat aika tavalla ja tietysti vievät voimaa muulta kasvillisuudelta. 

Ja sitten perinteisten puutarhojen lisäksi mukaan mahtuu myös ihan toisen tyyppisiä keitaita ja moderneja ratkaisuja. Tänä vuonna minua ilahduttivat useammatkin yrtti- ja hyötykasvi-istutukset sekä mehiläispöntöt. 

Ne tuovat kaupunkipihoille mukavaa vaihtelua ja samalla ovat hyödyksi muutenkin kuin pelkästään silmän ilona, jota ei sitäkään pidä tietysti väheksyä. Kauneus on arvo sinänsä.

Parin päivän aikana kävelimme aika monta kilometriä kuin huomaamatta. Minä selvisin melko pienellä niistämisellä ja kunhan muistin pestä hiukset illalla ja vaihtaa vaatteet, siitepölykään ei vaivannut ihan mahdottomasti. 

Tosi kiva tapa viettää viikonloppua kotikaupungissa!

Nyt toivotan Suomeen valoisia kesäöitä ja ihanaa keskikesää. Ja meille ulkkareille sitten vaan muuten mukavaa kesäkuuta ja rentoa fiilistä. Tässä vielä perinteinen kesäkimppu Alankomaiseen tapaan.

Tot ziens!
Leena