Karu yllätys rappukäytävässä

Koskaan ei voi tietää, mitä on odottamassa, kun palaa reissusta kotiin. Ainakaan Amsterdamin vuokra-asuntoon. Kotimme täällä on vanhan, mutta melko hyväkuntoisen ja arvokkaankin kivitalon yläkerroksessa. Alue on rauhallinen ja arvostettu ja muutenkin tuntuu hyvin turvalliselta. Todennäköisin harmi voisi ehkä olla  mahdollinen vesivahinko tai murtovarkaus, joka sekin on hyvin epätodennäköinen, koska ylimmäinen kerros olisi mahdollisille varkaille aika haastava. Meille saa nimittäin kavuta kokonaiset 84 jyrkkää askelmaa. No, kaikenlaisia pienempiäkin harmeja voi olla odottamassa, kuten saimme huomata. Tai vähintäänkin yllätyksiä.

 Olen täällä blogissani varmasti ajoittain valitellut Amsterdamin vanhojen talojen ahtaita ja jyrkkiä portaikkoja, jollainen meilläkin on, vaikka se ei ole läheskään pahimmasta päästä. Päinvastoin! Silti kaikki vieraamme ovat olleet aika vaikuttuneita noista rapuista meillä ensimmäistä kertaa käytyään. Ja hengästyneitä ylös päästyään.

No, viimeksi kun palasimme San Diegosta, meitä odotti uudistunut rappukäytävä. Sanoisinko avartunut sellainen. Matkalaukkuja ylös raahatessamme kohtasimme yläkerroksissa hämmästyttävän väljän tilan, joka sinänsä oli kyllä melko upea, mutta samalla häkellyttävä ja tarkemmin katsottaessa aika pelottavakin. 

Talomme jokaisessa kerroksessa on vain yksi asunto ja nyt yhdellä kerrostasanteella meitä kohtasi melko koruton ja suorastaan alaston näky. Iso alue porraskäytävän ja siis asunnon seinää oli tipo tiessään! Saatoimme kävellä sisään suoraan tuohon asuntoon, jossa sielläkin oli jäljellä parin kevyen väliseinän lisäksi vain ulkoseinät. Näky oli aika pysäyttävä! Sitä on vaikea kuvailla ja valokuvistakaan ei varmaankaan saa ihan selkeää käsitystä.

Valkoisessa tolpassa näkyy vanha ovikello vielä paikoillaan.

Asunnot tässä vanhassa talossa ovat kauniita, mutta vähän riisuttua näytti nyt olevan..

Lisäksi ylhäällä oman asuntomme ovi oli lähes juuttunut kiinni, koska talon kaikki muutkin seinät olivat ilmeisesti hötäkässä liikkuneet ja meiltä kesti hetken, ennen kuin saimme kiskottuua oman ovemme auki ja pääsimme kotiin sisälle. Voitte varmaan kuvitella, että kaikesta tuosta alakerran purkutyöstä johtuen asunnossamme oli kaikkialla ohut valkoinen pölykerros. Tiiviys ei nimittäin ole täkäläisiin asuntoihin kuuluva ominaisuus.  

Ylemmältäkin porrastasanteelta oli pala seinää poissa.

Ennen reissuun lähtöä olimme saaneet talon omistavalta vuokraisännältämme ilmoituksen, että alakerran asunnossa oli alkanut pienehkö remontti ja lähiaikoina sieltä ehkä kuulunee vähän ääntä, mutta remppa on parissa viikossa ohi. Pientä nakutusta oli tosiaankin ennen lähtöämme kuulunut jo kolmisen viikkoa, ja ajattelimme kaiken olevan ainakin reissusta palatessamme ohi ja odotimme näkevämme seuraavaksi uusia naapureita. 

Mutta, mutta... Puolentoista viikon reissun jälkeen remontti oli siis yhä kesken ja monta tärkeää seinää alapuoleltamme oli siis kokonaan kaadettu. Kun tarkastelimme portaikkoa, näytti oikeastaan ihmeeltä, että se yhä oli paikoillaan. Jäljellä olevissa seinissä oli halkeamia, joista valo näkyi läpi ja portikon yhtä osaa tuki vain vähän hammastikkua paksumpi tanko. Merkitsin nuolen tuohon alla olevaan kuvaan kyseisen kukkakepin kohdalle.

Olemme nyt kohta neljä viikkoa hipsutelleet portaita ylös ohi tuon tyhjän ja revityn asunnon. Joka kerta kun minulla on mukana vähänkin painavampi kauppakassi, pidättelen hengitystäni tuolla tikulla tuetussa portaikon kohdassa. Eikä remppa alakerrassa sitä paitsi ole edennyt yhtään viimeisen neljän viikon aikana. Olen miettinyt, etteivätkö uskalla koskea enää mihinkään enempien vahinkojen välttämiseksi vai mistä mahtaa kiikastaa?! Saammeko asua remonttityömaalla koko talven, vai mitä seuraavaksi tapahtuu?

Toivon hartaasti, että seinät ja portaat pysyvät paikoillaan täällä meidän huushollissamme. Pitäkää tekin peukkuja.

Nämä tipuset lepäilivät kattoterassimme tukevalla kaiteella.

Toivottavasti teillä muilla on kotona ihan tukeva ja turvallinen olo.

Tot ziens,
Leena