Ja sitten vihdoin saavat vuoronsa ne ihanat, itsetietoiset, arvonsa tuntevat kreikkalaiset katit. Suurin osa Thessalonikissa näkemistämme kissoista ei tällaisista tyhmänpulskeista turisteista näyttänyt paljoakaan häiriintyvän.
Vain jos joku kadun asukas oli juuri tuonut kissanruokaa tarjolle, ne näyttivät valpastuvan ja pitävän silmällä ympäristöään. Taisivat vähän katsastaa, ettei kukaan ulkopuolinen pyri samoille apajille ja heidän kotireviirilleen.
Varsinkin Ano Polissa, eli yläkaupungissa, kissoja riitti. Siellä ne ovatkin varmasti toivottuja ja huollettuja asukkaita, sillä voin kuvitella, että tiiviisti asutulla alueella rottia on riittämiin. Huolella hoidettujen asumusten väleissä oli myös huonokuntoisia hylättyjä rakennuksia ja niissä vilistää takuulla niin kissoja kuin rottiakin. Toisaalta näytti kyllä siltä, että varsinainen jätehuolto kaikkialla oli aika hyvin järjestetty.
Tuolla yläkaupungissa on kapeiden kujien vuoksi aika vähän varsinaista autoliikennettä, joten mirrit saavat siellä käyskennellä aika rauhassa. Luulenkin, että suurimmat kissojen huolet liittyvät oman reviirin puolustamiseen ja keskinäisiin välien selvittelyihin. Silmävammoja näytti aika monella kissalla olevan. Yhden Pekka Töpöhännänkin bongasimme joukossa.
Oma suosikkini taisi olla tämä neuvokkaan näköinen mopedikuski :)
Halit,
Leena
