Pölyinen keväinen Suomi

Kun ajattelin Suomi-matkaamme, etukäteen ajatuksissani pyöri mielikuvia sinisestä taivaasta, muutamista lumilämpäreistä siellä täällä, vielä jäässä olevasta merestä ja kirkuviusta lokeista, kovasta kirkkaasta valosta ja rapsakan raikkaasta ilmasta. 

Kaikkea tuota saimme kyllä, mutta myös keuhkot täyteen katupölyä! En muistanut lainkaan sitä kaupunkikaduilla asfaltin päällä pyörivää kamalaa hiekoitushiekkaa, joka rahisee kaikkien hampaissa. Ja vielä pahempaa tietysti oli se hienojakoinen pölypuuteri, joka kutitti silmiä ja kulkeutui viimeisimpäänkin keuhkorakkulan sopukkaan yskittäen ikävästi. Kun saimme lisäksi vielä muunkinlaista tehokasta pölyaltistusta reissumme aikana, nenän limakalvot ovat kyllä nyt ihan sököinä. 

Mutta muuten! Ihana reissu!

Aurajoesta lähti jäät!

K:lla oli viikon kestävä työjuttu ja hotellimajoitus Helsingissä, mutta minä reissasin pitkin ja poikin muuallakin. Jo perinteeksi muotoutuneen tavan mukaan aloitin Turussa tutulla ikkunanpesu-projektilla. Nyt tein homman nuorimmaisemme kotona ehkä vähän turhan aikaisin, koska katupölyä leijui vielä ilmassa sakeanaan. Iltaisin auringonvalossa kaikki näytti ihan seepiavalokuvalta tai Pekingin saastesumun läpi katsotulta maisemalta. Ensimmäinen sade raidoittaa vielä ikkunalasit varmasti kamaliksi, mutta halusin tehdä homman, koska tiedän sen ilahduttavan poikaani kovasti. 

Turussa kävin katsomassa myös Taidemuseon Rut Bryk-näyttelyn ja ilahduin näkemästäni kovasti. En ole seurannut keramiikkataidetta juuri lainkaan ja tämä upea taiteilija oli jotenkin jäänyt minulla ihan kokonaan huomaamatta. Puolisonsa Tapio Wirkkalan toki tiedän, mutta ihan harmitti, että olin sivuuttanut tämän lahjakkaan Rutin kokonaan. Nyt onneksi älysin korjata tilanteen. Rut Bryk (1916-1999) on ollut suomalaisen modernin keramiikkataiteen uudistaja ja hänen teoksilleen sanotaan olevan ominaista vahva tunnelma, intensiivinen herkkyys ja yksityiskohtien runsaus. 

Tykkäsin suurimmasta osasta Taikalaatikko-nimisen näyttelyn teoksista. Vielä suurempana näyttely oli kuulemma ollut Espoon Emmassa muistaakseni joskus vuonna 2016. 

Yhdessä nuorimmaisen kanssa ajelimme myös mummolaan Pirkanmaalle ja totesin mielessäni taas kerran, kuinka mainio paikka auto on. Kun pienestä tilasta ei voi liueta muuhun olevinaan tärkeämpään hommaan, tulee juteltua hyvin perusteellisesti ja aika syvällisiäkin juttuja. Minulle nuo kahdenkeskiset juttutuokiot poikani kanssa ovat tosi arvokkaita. Etenkin kun nykyisin tapaamme livenä kovin harvoin.

Kun palasin Helsinkiin, yövyin pari yötä Kn kokoushotellissa Hesperianpuiston laitamilla ja halusin katupölystä huolimatta kierrellä kaupunkia ja entistä lenkkimaastoani Töölönlahtea ympäri useampaankin kertaan. Aurinko paistoi, lokit kirkuivat ja merenlahti oli vielä enimmäkseen jäässä. Todella aito kevättunnelma! 

Jossakin välissä ehdin käväistä myös sekä Ateneumissa että Kiasmassa, joten myös Helsingin kylttyyri-annos tuli hoideltua. Olisihan se ollut noloa, jos Turku olisi yksin joutunut huolehtimaan tuosta sivistyspuolesta. Hullut Päivät sen sijaan jätin molemmissa kaupungeissa väliin, vaikka keltaisista muovikasseista päättelin, että meno oli kuumimmillaan kummassakin paikassa.

Ateneumin aulassa

Lemminkäisen äidin koskettava katse

Grayson Perryn taidetta

Perryn kuvakudoksessa taitaa hymyillä tuttu Lady. Tunnistatko?

Reissun tuhdeimman pölyaltistuksen saimme varmasti niinä muutamana päivänä kun kävimme siivoilemassa, pakkailemassa ja purkamassa tavaroita ja huonekaluja appivanhempieni muuttaessa putkiremontin vuoksi väliaikaiseen asuntoon. Aivan mieletön ponnistus iäkkäille ihmisille! Jos on asunut kuutisenkymmentä vuotta samassa paikassa, on varmasti aika kamalaa joutua yhtäkkiä opettelemaan uudet seinät, kodinkoneet, kulmakunnat ja reitit. Putkiremppa kestää ainakin kolme kuukautta ja sen ajan heidän oma vanha kotinsa on siis paketissa. Surettaa hirmuisesti katsella tuota koitosta, mutta mitään asialle ei mahda. Toivotaan, että kaikki sujuu mahdollisimman miellyttävästi. Jos jotain hyvää tuossa tohinassa näen, niin sen, että myös vanhin ja keskimmäinen nuoristamme oli mukanamme pakkailemassa ja muutenkin auttamassa isovanhempiaan.  

Tällä Suomi-lomalla ehdimme siis viettää aikaa vanhempiemme ja  lastemme kanssa, saunoa, syödä tuttuja herkkuja ja ihmetellä kevään etenemistä. Ehdimme myös käväistä omassa Suomi-kodissamme tapaamassa vuokralaisia ja kertomassa heille, että ensi kevättä vietämme todennäköisesti jo ihka omassa kodissamme.

Suunnittelemme siis paluuta takaisin Suomeen!

Kun palasimme eilen maanantai-iltana Amsterdamiin, jo lentokentällä totesimme, että varsinainen High Season oli alkanut. Tulppaani-turisteja oli järkyttävän paljon ja kentän taksijonossa seisoimme lähes puoli tuntia mutkitellen metalliaidoilla ohjatussa siksakjonossa. Huhhuhhuh. Sellaista on huhtikuu täällä.

Ihania aurinkoisia päiviä ja lempeitä tuulia kaikille!

Tot ziens,

Leena

Italian sijasta Suomeen

Alunperin oli tarkoitus viettää pitkä viikonloppu Italiassa Venetsian lähellä Proseccon maisemissa, vaan sitten suunnitelmat äkisti muuttuivat. K lähti yksinään Italiaan työasioissaan, minä jätin Italian lipun käyttämättä ja varasin toisen lentolipun Helsinki-Vantaalle. 

Aamulla kotipysäkillä lentokenttäbussia odotellessa sain kummastelevia katseita vieressäni seisoskelevalta nuorelta naiselta, jolla pikkuruisen teepparin päällä oli vain avonainen ja yhtä pikkuruinen farkkutakki. Lämpimässä aamussa hikoilin ja vähän nolottikin paksussa talvitakissani. Teki mieli selitellä minne olen menossa, mutta lopulta annoin olla. Mitäpä sillä väliä.  

Kun lento viime torstaina iltapäivällä laskeutui Suomen kamaralle, lunta oli satanut jo ihan kunnolla ja myräkkä jatkui koko bussimatkan Tampereelle asti. 

Näky Keimolassa bussin vaihtoa odotellessa oli aika loskaisen lohduton mutta vähitellen, pohjoisemmaksi edetessä, maisema alkoi lumikinosten kasvaessa muuttua häkellyttävän kauniiksi. Samassa bussissa matkustaneet kreikkalaiset kuvasivat näkymiä kännykkäkameroillaan ja hihkuivat aivan haltioissaan. Olihan se kieltämättä aika eksoottinen näky myös Amsterdamin lämpimähköstä syksystä Suomeen lennähtäneelle. 

Vaikka maisema oli todella kaunis, en vain saanut kaivetuksi kunnollista kameraani esille. Pari hätäistä ja suttuista kuvaa nappasin kännykälläni, mutta siinä se. Matkani varsinainen syy oli Suomesta tullut suru-uutinen ja perjantaina vietettävä siunaustilaisuus. Ajatukset taisivat olla muualla kuin maisemassa tai lumipyryssä.

Lauantain vesisateessa hyppäsin sitten taas uuteen bussiin ja matkasin vielä pariksi päiväksi Turkuun. En odottanut muuta kuin leppoisia hetkiä nuorten kanssa, mutta pääsin sen lisäksi lauantaina maistelemaan Torgetin (kirjoitusvirhe johtuu hollantilaisesta näppiksestäni) savusiika-kukkakaalipizzaa ja  drinkille Tiirikkalaan höpöttelemään ja kuuntelemaan live-musiikkia. Oli niin hyvä olla. 

Ja hei, sitten sunnuntai-aamupäivällä osallistuin vielä ankkajahtiin.  Turun kaupunginkirjastoon oli nimittäin piilotettu Luther-kumiankkoja. Luitte aivan oikein! Todellakin: Luther-kumiankkoja!! Aika erikoiselta kuulosti minustakin. Mutta nyt on siis ollut meneillään maailmanlaajuinen reformaation 500v - juhlavuosi. Reformaatio on vaikuttanut Suomessakin Agricolasta lähtien kieleen, kirkolliseen elämään, koulutusjärjestelmään, yhteiskunnan turvaverkkoihin, kansainvälisiin suhteisiin, tapoihin, taiteisiin, kalenteriin ja moneen muuhun asiaan, siis virallista tiedotetta lainatakseni. Osa vaikutuksista jää varmasti arkipäiväisyydessään huomaamatta, mutta mekin päätimme nyt tämän verran asiaa juhlistaa. Tasan klo 12, kun kirjaston ovet avautuivat, rynnistys oli aikamoinen. Ankkoja ei onneksi meille isoille tarttunut mukaan, mutta muutaman onnellisen pikkukaverin näin ankka kainalossaan. En ollutkaan aiemmin käynyt kirjastorakennuksessa sisällä ja kiertelin siellä katselemassa sekä uutta, että vanhaa puolta. 

Eli siis varsin nuorekasta menoa tällä kertaa Turussa. Haikeana lähdin maanantai-aamuna kotimatkalle. Kyllä nuorten seura on ihan parasta!

P.S. Italiassa oli kuulemma ollut ihana sää ja hotellina hulppea linna, josta sain katsella kauniita valokuvia. Eikä kyllä näkynyt yhtään lumi- tai räntäsadetta. Mutta ei myöskään läheisten seuraa tai kumiankkoja!


Voima-ajatus Teille kaikille Amsterdamin marraskuusta,
Tot ziens!
Leena

Sinistä ja vihreää -ja linna

Aloitan siitä linnasta.

Kuten edellisessä postauksessani kerroin, pääsin pikaisesti käväisemään Turussa. Säänhaltija oli sattumoisin suotuisalla tuulella ja sain nauttia aurinkoisesta ja keväisestä kaupungista ja tietenkin ihan parhaimmasta seurasta. Kyllä oli ehtinytkin olla jo kova ikävä!

Vaikka välillä tuuli puhisi vilpoisasti, enimmäkseen oli jo mukavan keväistä. Nähtävyyksien katselu ei ollut ollenkaan reissun tarkoituksena, mutta minulle oli silti suunniteltu vierailu Turun linnaan. Tosi herttaista. 

Käytävät, salit, portaat ja holvit ovat kaikessa koruttomuudessaan niin kauniita. Minulle tuo linna on aina jonkinlaisen rauhoittumisen paikka. Keskellä viikkoa ja keskellä päivää saleissa on juhlallisen hiljaista. Ihan parasta. Vielä ei ollut selvästikään luokkaretkikausi alkanut.

Minut vietiin Turussa myös kivaan Qwensel-kahvilaan, josta en ollutkaan kuullut aiemmin mitään. Siellä oli ihania suolaisia ja makeita leivonnaisia ja todella kiva mummola-tunnelma. Virkistävän epätrendikäs paikka ja sopii vanhaan miljööseen täydellisesti.

Turku-reissusta jäi hyvä mieli. Tuli juteltua taas tuntikaupalla ja kuunneltua nuorimmaisen kuulumiset ihan perinpohjin. Ja ikkunatkin pesaisin siinä sivussa. Äiti olen, ei siitä mihinkään pääse. Ihanaa kyllä, että saan olla!

Ja sitten niihin väreihin.

Viikonlopuksi palailin jo takaisin Amsterdamiin ja sunnuntaina jatkoimme hollantilaisten kevätretkiemme sarjaa. Hyppäsimme tällä kertaa Markeniin suuntaavaan bussiin. Vuorossa oli huima annos sinistä ja vihreää maisemaa.

Marken on Amsterdamin pohjoispuolella oleva pieni kylä. Siellä eleli kahdeksan vuosisadan ajan kalastajayhteisö lähes eristyksissä muusta mantereesta. Vasta 1957 rakennettiin silloiselta saarelta pengertieyhteys mantereelle. 

 Saari säilytti kuitenkin alkuperäisen ilmapiirinsä ja puusta rakennetut talonsa ja jotkut sanovat sen olevan yhä yksi Alankomaiden kauneimmista kylistä. No, ainakin se on hyvin pittoreski. 

Jos nyt uskallan oman mielipiteeni sanoa, niin aikamoinen turistipyydys se taitaa tänä päivänä olla. Ainakin kesäisin. Paikalle kärrätään bussilasteittain turisteja, mutta onneksi suurin osa heistä jää kävelemään vain tietylle alueelle ihan sataman tuntumaan. Sivummalla riittää kyllä tilaa hengitellä ja nauttia maisemista. Keskustassa on somien talojen lisäksi ainakin juustotehdas ja puukenkäverstas sekä muutamia ihan kivoja kahviloita ja ravintoloita terasseineen. Viehättävästä satamasta lähtee myös yhteysaslus esim. Volendamin kalastajakylään.

Hauskinta Markenissa on minun mielestäni kuitenkin lähteä kiertämään saarta  rannan tuntumassa kulkevaa polkua pitkin. Maisema on.. kuinka sitä nyt kuvailisin.. sininen ja vihreä. 

Meillä oli onnea, eikä sunnuntaina tuullut juuri lainkaan, joten parinkymmenen asteen lämmössä kävely oli todella miellyttävää. Kovalla tuulella tunnelma on tietysti ihan erilainen. Joka tapauksessa raikasta ilmaa, vettä ja alavaa maata on luvassa enemmän kuin uskaltaa toivoa. 

Tästä näkee, kuinka merenpinta on korkeammalla kuin maanpinta. Aivan kuin purjeveneet lipuisivat kuivalla maalla!

Näin keväällä paikka on mainio myös lintuja tarkkaileville. Monnickendamin ja Markenin välisellä avovesialueella on kesäisin satojatuhansia lintuja. Harmaahaiokaroiden, liejukanojen, sorsien ja muiden vakinaisten asukkaiden lisäksi alueella on paljon muuttolintuja, jotka lentävät kesäksi pohjoiseen. 

Tasaisen ja hyväkuntoisen kävelyreitin varrella voi katsella vaikkapa yksinäisellä niemellä nököttävää vanhaa majakkaa (Het Paard), joka toimii hyvänä maanmerkkinä. Majakalla ei kuitenkaan pääse vierailemaan, koska se on yksityisomistuksessa. 

Majakan edustalla on pieni hiekkaranta, jossa muutama tenava jo kahlaili rantavedessä. Vähän hirvitti, sillä vesi ei todellakaan ole vielä lämmennyt kahlauslämpöiseksi. Täällä Hollannissa vanhemmilla on kuitenkin selvästi rennompi ote kuin meikäläisellä aikoinaan, ja näyttävät nuo ipanat vähemmälläkin hössötyksellä hengissä säilyvän. Joten se siitä.

Lähettyvillä oli myös lehmiä laitumella, niin että idylli oli lähes täydellinen.

Kävelyä kertyi kaikkineen vähän yli 11 km ihan huomaamatta. Meno oli hyvinkin leppoisaa, mutta kyllä saatu raikas ulkoilma toi illalla unen silmään ihan yrittämättä. Hyvä sunnuntai.

Toivottavasti muillakin on ollut leppoisa viikonloppu.
Kivaa alkanutta viikkoa kaikille Teille!

Makrillipaketti tainnut vähän vuotaa satulalaukussa.

Tot ziens!
Leena

Häät, Turku ja mökkien kesää

Häät, Turku ja mökkien kesää

Jo kesän toiset häät! Tänä kesänä on syytä juhliin, kun suvussa vietetään ihan kunnon kesähäitä. 

Juuri ennen juhannusta juhlittiin Kulosaaren kasinolla ja nyt heinäkuussa vietettiin häitä Sillanpään maisemissa, tunnelmallisella seurantalolla. Kummassakaan juhlassa ei selvitty ilman liikutuksen kyyneleitä ja molemmat hääparit olivat niin kauniita ja komeita. Ah!

Kaasot, bestmanit ja hääpari poseeraavat viralliselle kuvaajalle.

Suomen kesä vakuutti meidät vastaansanomattomalla kauneudellaan. Asustelimme kahdella eri mökillä ja ehdimme käväistä myös Turussa auttelemassa perheemme nuorimmaisen ja tyttöystävänä muuttohässäkässä.

Ensimmäisellä mökillä nautimme kesän ensimmäisen kanttarellikastikkeen pihaympäristön omista sienistä ja kävimme kesän ensimmäisissä ja varmasti myös ainoissa lavatansseissa. 

Mökin pihapiirissä kasvaa myös unelmanpehmeää sammalta.

Tanssilava on kivasti puiden siimeksessä, eikä häiritse rantamaisemaa.

Haikan lava sijaitsee Pirkkalassa aivan Pyhäjärven rannassa. Lava on vanhanaikaisen pyöreä, puusta rakennettu ja hyvin autenttinen kesälava. Auringonvalon leikki aalloilla välkkyi kauniisti lavan puiseseen sisäkattoon ja nuori artistikin lauloi kesämekossaan ja paljain jaloin. Jäljittelemätön tunnelma!

Turku oli lämmin ja kesäinen. Jokiranta on kyllä kesäiltaisin aivan vertaansa vailla. Ainakaan ihan äkkiä en keksi muualla Suomessa vastaavaa paikkaa. Näytti siltä, että kaikki kynnelle kykenevät olivat kokoontuneet jokirantaan nauttimaan lähes trooppisen lämpimästä kesäillasta ja istuksimaan rennosti terasseille. Ihan huippumeininki! Ehdimme tällä Turun reissulla kokeilla Pub Niskan pizzoja, Forum Marinumin Daphne-saaristolaispöytää ja onnekkaasti myös Kaskiksen lounasta. Nyt ymmärrän, miksi ravintola Kaskista hehkutetaan! 

Ukko Pekka palasi risteilyltään.

Nuori mies halusi ehdottomasti esitellä uudessa naapurustossaan sijaitsevan terraviiva-verstaan. Paikka oli kovin mieluinen myös minulle. Taitaa tuo tuntea äitinsä..

Esillä oli paljon kaunista keramiikkaa ja liikkeen takaosasta pääsi katselemaan savilaattojen valmistusta. Oli jännittävää seurata, miten pitsiliinalla painettiin savilevyyn kaunis pitsikuvio. Lasituksen ja polttamisen jälkeen valmiit astiat ja seinälaatat näyttävät todella hienoilta.

Förillä oli ihan pakko ajella yksi kerta edestakaisin Aurajoen yli.

Jokirannassa jätskistä nauttiessa tuli ihailtua kauniita yksityiskohtia rakennusten seinissä. Kuvattavaa olisi ollut vaikka kuinka, mutta tällä reissulla keskityin lähinnä muuttoruljanssiin ja ikkunoiden pesuun. Tuli todella hyvä mieli, kun pystyimme näin auttamaan kiireisiä nuoria.

Toisella mökillä vain kuuntelimme eräänä iltana järven vastakkaiselta puolelta tanssilavan haikeata musiikkia. Muuten saimme kyllä nauttia upeista hiljaisista illoista ja aivan mahtavista auringonlaskuista ja nousuista sekä perheemme nuorten loistavasta seurasta.

Vesi oli kuin sulaa hopeaa.

Viimeisenä mökkipäivänä teimme pienen autoretken lähiympäristöön. Katselimme Iitin vanhaa puukirkkoa ja somaa pikku kioskia kirkonkylän keskustassa.

Jatkoimme retkeä vielä Hiidenvuorelle, joka sijaitsee niemeksi maatuneella Hiidensaarella. Vuoren huippu kohoaa yli 60 metrin korkeuteen Kymijoen pinnasta halliten maisemaa. Hiidenvuori on ollut perimätiedon mukaan muinaislinna. Alueella tehdyt arkeologiset löydöt todistavat muinaisen ihmisen saapuneen alueelle jo tuhansia vuosia sitten. Nykyisin vuoren huipulla järjestetään erilaisia tapahtumia ja kesäisin esimerkiksi yökonsertteja. 

Vuori tuntui todella korkealta, mutta sinne oli helppo kiivetä leveätä polkua pitkin. Paikoitellen polulle oli rakennettu myös leveitä puuportaita, joita pitkin on kuulemma kannettu jopa flyygeli ylös yökonserttia varten.

Vielä hetkeksi takaisin mökille.

Iltaruskoa tuvan ikkunasta...

... ja rantakalliolta Pukkisaaren suuntaan.

Oli todella kiva loma Suomessa. Tankkasimme taas yhdessäoloa läheisten ihmisten seurassa ja haistelimme, maistelimme ja tunnustelimme Suomen kesää varastoon. Voi niitä mansikoita, mustikoita, vadelmia, järvivettä, sammalta, saunan lämpöä, kesätorien puheensorinaa ja moottoriveneen puksutusta järvellä. Ja mitä kaikkea muuta! Sitä oloa joka jäi taas sydämeen lämmittämään.

Aamruskoa kello neljältä itäisellä taivaalla.

Virkistävää elokuuta kaikille!
Doei,
Leena

P.S. Hääparin kuva lainattu Facebookista