Vinssejä, koukkuja ja kitinää

Jotkut ovat kyselleet rappumme asuntorempasta. Tai siis sen etenemisestä. Kiitos vaan kysymästä, kyllähän se etenee. Alkutilanteen marraskuulta löydät täältä klik. Alakerran asunnossa sisällä asennellaan parhaillaan parkettia ja tehdään muitakin pintatöitä. Vaikka rapun pintatyöt pakkeleineen ja maaleineen ovat vielä tekemättä, seinät sentään ovat onneksi enimmäkseen olleet paikoillaan jo parisen kuukautta. Eli siltä osin meidän ei enää ole tarvinnut hengitystämme pidättää portailla tasapainoillessamme ja kaikki kerrokset ovat pysyneet ihan mukavasti paikoillaan. 

Sen sijaan hengitystä olemme pidätelleet kaikkialla rapussa leijuvan pölyn vuoksi. Toki se oli ennakoitavissa jo marraskuussa. Vuokraisäntä lupasi osallistua siivoojasta aiheutuvien kustannusten jakamiseen, mutta koska meillä ei muutenkaan käy ulkopuolista siivoojaa, niin annoimme asian olla. Hetken kyllä mietimme, vaihtaisimmeko kokonaan asuntoa.

Tykkäämme kuitenkin nykyisestä vaaleasta ja valoisasta kodistamme tosi paljon ja koska etenkin tämä asuinalueemme on erityisen ihana, päätimme lopulta jäädä. Ja sitä paitsi aika tuoreessa muistissa on edellinen muutto kaikkine ruljansseineen. Niin ja Suomeenkin olemme jossakin vaiheessa palailemassa. Muuttohässäkkä ei siis vain kertakaikkiaan innostanut.

Olenkin jossakin aikaisemmassa postauksessa maininnut, että muuttokuormat täällä kerrostaloihin nostellaan usein ikkunoiden kautta. Jos asunto on ylhäällä ja tavaraa kohtuullisen paljon, hommataan paikalle auto, jossa on nosturilava. Hissinosturilla raijataan isotkin huonekalut kätevästi sisälle tai ulos tarpeen mukaan. Samanlaisella nostolavalla yläkerroksista siirretään muuten myös potilaat ambulanssiin, koska kapeissa ja jyrkissä portaissa ei potilaankuljetus onnistu.

Jos muutettavaa tavaraa ei ole kovin paljon, voidaan käyttää myös talojen päädyissä sojottavia koukkupalkkeja. Palkin päässä olevaan koukkuun kiinnitetään vinssi ja köysi ja sillä tavalla kihnutetaan tavaraa ylös tai alas.

Kesällä myös naapuritalossa oli tuollainen vinssi käytössä

Meidänkin talossamme alakerran asuntoon on köydellä ja vinssillä nostettu rakennustarvikkeita monen viikon ajan. Vinssipyörä jouduttiin laittamaan meidän asunnostamme kulmaikkunan kautta paikoilleen ja aina kun tavaraa nousee tuolla systeemillä ylös, me saamme kuunnella ikkunan ulkopuolelta korvia vihlovaa kirskuntaa pyörän pyöriessä ja tavaran noustessa.

Pieni varoitus, että hampaita voi vihloa jos avaat videopätkän, jonka kuvasimme eräänä aamuna kulmaikkunastamme noin klo 7.15: klik 

Vanhimmat talot ovat täällä usein vähän kallellaan ja ne saattavatkin olla vinoja ihan tarkoituksella. Eteenpäin kallistuneeseen taloon vinssillä oli helpompi nostaa tavaraa yläkerroksiin kolhimatta kuitenkaan talon julkisivua ja ikkunoita. Vuonna 1565 kuulemma määrättiin, että talon kaltevuus saa olla enintään 1:25. 

Joidenkin vanhojen talojen kallistuminen voi johtua myös siitä, että Amsterdamin maaperä on huokoista suota. Kovaa hiekkamaata löytyy vasta n. 13 metrin syvyydestä ja 1600-luvulla talot tuettiin paaluttamalla perustukset hiekkamaahan asti. Osa puisista paaluista on kuitenkin ajan kuluessa mädäntynyt, jolloin talo tai jokin sen kulmista on saattanut vähitellen vajota. Varsinkin keskustassa on paljon vanhoja taloja ja täysin suoria seiniä taitaa olla aika vaikeata löytää. Jotkut kutsuvat näitä vinoja rakennuksia tanssiviksi taloiksi.

Tässä talot ovat vähän vinossa sivusuuntaan. Ikkunat muuten rakennetaan taloissa mahdollisimman suuriksi sen vuoksi, että etuseinä olisi mahdollisimman kevyt. Kirjaimellisesti. Kyse ei siis ole pelkästään ulkonäöstä tai rakkaudesta valoon.

Meidän asuintalomme on vain noin 100-vuotias ja on onneksi pysynyt suorassa, vaikka muuten tuo paalujen päälle rakentaminen kyllä tuntuu meilläkin. Kun lähistöllä ajaa ohi iso bussi tai kuormuri, sisällä tuntuu hauska tärinä -kuin maanjäristys. Aluksi vähän pelästyin tärinää, vaikka tiesinkin ettei täällä oikeasti ole maanjäristyksiä. Hötö maa talon alla siellä vain tytisee kuin syltty. Seinissä ja katonrajassa näkyy maalissa pieniä halkeamia, joista saattaa huomata, että rakennus vähän elää. Siihen olen kuitenkin jo tottunut, enkä enää säiky vaikka lasit kaapissa ihan päivittäin helisevät monta kertaa.

Tässä näkyy useita kellonmuotoisia päätykolmioita. Hetkinen.... kyllä niitä kai silti kutsutaan päätykolmioiksi.

Etenkin kanavien varsilla talot ovat myös hyvin kapeita. Vielä 1600-luvulla talojen asukkaita verotettiin talon viemän katutilan mukaan, joten niiden kadunpuoleinen sivu tehtiin lyhyeksi (usein vain 8-10 m) ja talon pääty siis kadulle päin. Ja tuohon päätyyn kuuluu lähes aina jo mainitsemani tavaroiden nostamiseen tarkoitettu vinssi ja siihen kuuluva koukku. Talojen päätykolmiot ovat usein koristeellisia ja tyypillisesti portaiden, kellon tai koristeellisen kolmion muotoisia. 

Tuossa on myös yksi hyvin tyypillinen portaikon muotoinen pääty. Ja kaikissa taloissa ne suuret ikkunat keventämässä.

Kadulta katsottuna on vaikeata uskoa, että sisäpihan puolella on usein isoja vihreitä puutarhoja, joissa kesällä on kukkaloistossa hehkuvia keitaita. Vuosittain kesäkuussa Amsterdamin keskustassa arvokkaimpien kanavien varsilla järjestetään avointen puutarhojen viikonloppu. Silloin muutkin kuin talojen asukkaat pääsevät pujahtamaan sisäpihoille ja ihailemaan monia ylellisiä yksityisiä puutarhoja.

Noin kesäisiä puutarhoja saamme vielä odotella, vaikka välillä onkin ollut toistakymmentä astetta lämmintä. Sitä paitsi nyt on luvassa taas vähän viilenevää, joten puutarhaunelmat ovat todellakin vielä pelkkiä unelmia. 

Tosin kävin viikonloppuna ystävän kanssa jo vähän hypistelemässä ja katselemassa tulppaanin sipuleita Kukkatorilla.

Olen tässä vielä ihanien Suomi-vieraiden viikon mittaisen kyläilyn jälkimainingeissa. Erityisesti neljän kuukauden ikäinen neitokainen  valloitti valoisalla olemuksellaan. Nyt totuttelen taas siihen, että arki ja normaalit rutiinit ovat palanneet, eikä jääkaapin täyttämistäkään tarvitse suunnitella niin perinpohjin ;-)

Mukavaa keskiviikkoa Teille Kaikille!

Tot ziens,
Leena