Kummallinen mielenhäiriö

Sain viime viikon lopulla jonkin ihan kummallisen mielenhäiriön. En oikein itsekään ymmärrä, kuinka siinä niin kävi, mutta yhtäkkiä huomasin raivoisasti kääntäväni huushollin kaikkien vaatekaappien sisällöt ylösalaisin. Aloitin makuuhuoneesta ja vetelin seinänlevyisen kaapin hyllyiltä ja rekeistä riepuja sängylle ja tuoleille kasoihin. Voi kääk, kuinka paljon ihan turhia vaatteita löysinkään. 

Turhilla vaatteilla tarkoitan sellaisia kaapissa kutistuneita tamineita. Ei auttanut muu kuin suorittaa päivän venyttelyt ja jumpat siinä sivussa ja sovittaa kaikki vanhat kesävaatteet peilin edessä yksi toisensa jälkeen. Ja harmillisen monen retaleen kohdalla sain todeta, että kierrätys on ainoa järkevä määränpää mokomille. 

Omat vaatteeni eivät vielä ehtineet kuninkaanpäivän kirppareille

Jalkateräni vanha vaiva on kipuillut kuluneena talvena ja keväänä erityisen hankalasti ja vaikka olenkin tähän mennessä onneksi päässyt patikoimaan ja muutenkin kävelemään ihan kiitettävästi tukipohjallisen avulla, tanssi on surukseni ollut kokonaan tauolla. Aiemmin kohtalaisen paljon liikkuneena huomaan, että nyt kun liikettä on vähemmän, sen seuraukset myös näkyvät. Eli syön yhä samoin kuin ennenkin, vaikka liikun ja siis kulutan selvästi aiempaa vähemmän. No, kykenen elämään asian kanssa, mutta vaatevarastoni ei ole yhtä joustava kuin mieleni.

Onneksi täällä on vaateidenkin kierrätys järjestetty aika helpoksi, joten vaikka kierrätyskasseja kertyi yksi jos toinenkin, niistä oli helppo päästä eroon. Siinä samassa puuskassa myös muutamat  K:n vaatekappaleet saivat alistua arvioivan katseeni alla. Ja hänellä syy ei takuulla ole vaatteiden kutistuminen, vaan vuosikymmenten hurja etenemisvauhti ;). Vintagea siis! No, jokaisen kappaleen kohdalla kysyin toki luvan ennen kuin siirsin vaatteen kiertoon. Tai roskiin. En ole koskaan oikein innostunut mistään marittamisista, sillä muuta (kuin vaatteita) turhaa tavaraa meillä on nykyisin tosi vähän. Oli kuitenkin ihanaa saada vaatekaapitkin vähän väljemmiksi.

Ja homma on oikeastaan vielä vähän keskenkin, koska päälle pakkasi  ihan tainnuttava ihastuttava helle. En oikein ymmärrä, miten oma olomuotoni ei käyttäydy niin kuin normaalisti pitäisi. Eikös ihmisestä suurin osa ole vettä? Ja mitä tapahtuu tuolle aineelle lämpötilan noustessa? Ainakin veden kiinteä olomuoto eli jää muuttuu lämpötilan noustessa vikkelästi juoksevaksi nesteeksi. Mutta mitä tekee minun kroppani!? Huomaan, että lämpötilan noustessa itse muutun entistä jähmeämmäksi, enkä jaksaisi viipottaa yhtään ylimääräistä. Ja vaikka minusta suuri osa olisi rasvaa, olomuotoni muuttuu kyllä siinäkin tapauksessa ihan vastakkaiseen suuntaan kuin pitäisi.

Lauantaina tuuletin ja harjasin vielä kaikki talvitakit pukupussikuntoon ja lopuksi jynssäsimme yhdessä kattoterassin lattian aivan huippupuhtaaksi, mutta siihen sitten loppui minun vauhtini. Kun lämmintä pukkasi lähemmäs kolmekymmentä astetta, aloin olla ihan naatti. Valittaa en kuitenkaan uskalla, sillä viimeistään torstaina on luvassa noin 15 astetta viileämpää, joten nyt vain suu suppuun ja nauttimaan näistä päivistä ja auringosta.

Terassilta on jo hyvin kesäiset näkymät naapurustoomme.

Tänään maanantai-iltana nautimme terassilla gazpacho-keittoa  ihanassa ilta-auringossa ja jälkkäriksi vielä viilentävää banaanisuklaajätskiä, jonka ohjeen olen aiemminkin jakanut  Yhä vielä se oli niin hyvää! Suosittelen kokeilemaan kuumana päivänä. Ja sitä paitsi: parhaassa tapauksessa se ehkä auttaa myös vaatteidenkutistumisvauhdinhidastumisessa ;-D. Siis tietenkin vain jos sillä korvaa ne kunnon kermajätskit.

Hyytävän kylmä banaanisuklaajäätelö

2 banaania

2 rkl tummaa kaakaojauhetta

loraus maitoa tai mantelimaitoa

Koristele esim. suklaalastuilla ja mintunlehdillä.

Leikkaa banaanit viipaleiksi ja laita pakasteeseen kolmeksi tunniksi tai pidemmäksi aikaa.

Heittele jäätyneet banaaniviipaleet blenderiin tai yleiskoneen tehosekoittajaan ja lisää kaakaojauhe ja pieni loraus maitoa. Anna massan pyöriä koneessa, kunnes se muistuttaa rakenteeltaan paksua jäätelöä. Lisää tarvittaessa maitoa, mutta varo lorauttamasta kerralla liikaa.

Lopputuloksena on ihana kermaisen makuinen ja samalla ihan terveellinen jäätelö. Itse uskoin vasta kun kerran kokeilin. Sen jälkeen minulla on usein ollutkin valmiina jäädytettyjä banaaniviipaleita. Kun tekee mieli kylmää herkkua, pääsee pikaisesti nautiskelemaan. Banaaniviipaleet jäätyvät riittävästi vaikka jääkaapin pakastelokerossa, jos ei ole pakastinta esim. mökillä. 

Joskus, jos olen hövelillä tuulella, saatan heittää massan joukkoon vielä veitsellä hienonnettua suklaata muutaman palan verran. Siis jos vyössä on varaa... Niin, ja tähän kannattaa varata kypsiä banaaneja. Niistä tulee oikeasti paljon paremman makuista herkkua.

Kivoja päiviä ja Helatorstain odotusta!

Tot ziens,

Leena