Kesän pehmittämänä Gentissä

Viikko sitten K:lla oli työasioita Brysselissä, mutta sitä ennen ehdimme viettää pari aurinkoista vapaapäivää Belgian Gentissä. Gent sijaitsee noin puolen tunnin junamatkan päässä Brysselistä luoteeseen. Asukkaita siellä on reilut 200 000. 

Vanhassa keskustassa on aivan hämmästyttävän hyvin säilyneitä keskiaikaisia katuja, kanaaleita, katedraaleja ja muita upeita rakennuksia. Jopa upea vanha linnarakennus kohottelee tornejaan ihan keskustassa. 

 Gravensteenin linna 1100-luvulta

Vanhan kaupungin kapeita kujia kävellessämme pääsin ajoittain aistimaan menneiden aikojen tunnelmaa, etenkin varhain aamulla, jolloin kesäinen turistivirta ei ollut vielä vallannut jokaista soppea. Historiallisen havinan vastapainoksi kaupungista löytyi myös modernimpaa menoa ja hipsterimeininkiä, onhan kaupungissa muun muassa melko hyvä yliopisto.

Kaikesta näki tuollakin, että belgialaiset rakastavat olutta. Oluttupia ja -terasseja löytyikin ihan joka kulmasta ja talojen väleistä. Minä tykkään nykyisin juoda oman olueni alkoholittomana, mutta Belgiassa moista katsotaan kyllä pitkin nenänvartta, eikä tarjontaakaan oikein ole. Siksi join vilvoitukseksi jääteetä oluen sijaan ja ainakin väri näytti ihan aidolta muiden olutlasien vieressä.

Löysimme myös kivoja kasvisravintoloita, joissa poikkesimme parikin kertaa. Ja täytyihän Belgiassa toki myös yhdet ranut suoraan katukioskista napata. Ai siis mitkä ranut? No ainakin meidän nuoret puhuvat ranuista tarkoittaessaa ranskalaisia perunoita suoraan paperitötteröstä nautittuna. Niitä saa toki myös Amsterdamista, ehkä jopa vähän parempiakin, mutta Belgiaan ne mielestäni oikeastaan kuuluvat.

Ranut tarjoillaan yleensä pelkän majoneesin kanssa. Minä haluan kuitenkin aina vähän ketsuppia mukaan.

Kulhoruoka on täälläkin trendikästä

Gent ei taida monelle olla läheskään yhtä tuttu kuin Brugge, toinen Belgian kauniista piparkakkutalo-kaupungeista. Juuri siksi kesällä kannattaakin ehkä matkustaa Bruggen sijasta Gentiin, vaikka kyllä heinäkuu tuntui aika ruuhkaiselta sielläkin. Matkaajia oli selvästi jäänyt kaupunkiin useammaksi päiväksi, koska edeltävänä viikonloppuna Gentissä oli ollut jokakesäinen suuri juhla, Gentse Feesten. Silloin kuulemma kaupungin kadut aina täyttyvät katuperformanssi-esityksistä ja jazz- sekä teknomusiikin festivaaleista.

Nyt tapahtuman jälkiä vasta siivoiltiin ja kaikenlaisia telineitä purettiin turuilta ja toreilta. Väsyneen näköisiä juhlijoita haahuili vielä maanantainakin kaupungin kaduilla. Me kiittelimme onneamme, että isoimmat bileet olivat jo ohi, sillä kivat terassit, jokilaiva-ajelut ja kauniit kadut houkuttelivat meitä enemmän kuin megalomaaninen meno. Sitäpaitsi hotellien hinnat olivat taas palautuneet siedettäviksi.

Ilma oli Gentissäkin tukahduttavan kuumaa, kuten kai kaikkialla  Euroopassa, ja varjossakin mittarit huitelivat 38 asteessa. Olikin aivan mahtavaa, että hotellimme oli ihan vanhan kaupungin keskustassa ja siellä saattoi käydä välillä vilvoittelemassa ja huilailemassa. Tänä kesänä olemme olleet erityisen tarkkoina siitä, että hotellihuoneissa olisi ilmastointi. Meillä kotona nimittäin ei ole!

Vaikka en olekaan mikään matkailunedistämiskeskuksentyöntekijä, eikä tarkoitukseni ole hypettää matkustamista tai hiilijalanjäljen kasvattamista, voisin kuitenkin vilpittömästi suositella Brysselin matkaajia tekemään ainakin päiväreissun myös Gentiin. Ja jos sinne menette, käykääpä tsekkaamsaassa St-Bavos Cathedral ja veljekset Hubert ja Jan van Eyckin 1432 maalaama Het Lam Gods (engl. The Adoration of the Mystic Lamb  tai The Gent Altarpiece). Se on aika.... ehkä sanoisin.. kiehtova maalaus. Siitä on historian kuluessa käyty monta kiistaa: mm. kalvinistit melkein polttivat sen, Napoleon ryösti sen, naapurimaan Aatu olisi aikoinaan välttämättä halunnut saada sen omiin kokoelmiinsa ja, ja, ja! Sille on tapahtunut kamaluuksia enemmän kuin yhdelle taideteokselle voisi ikinä kuvitella tapahtuvan. Vaikka kirkkotaide ei sinänsä ole ollenkaan vahvuuteni, enkä kovin perusteellisesti ole noihin teoksiin jaksanut paneutua, tuo on jo aika kiintoisaa. Minustakin.

Varsinaista mestariteosta ei saanut kuvata. Tässä kuitenkin kuva mainoksesta, jossa näkyy osanen teoksesta.

Näin se vain heinäkuu vaihtui elokuuksi ihan varkain. Olen jonkinlaisessa välitilassa kaikkien mahdollisten paikkojen välillä ja  reissuja on ollut niin tiuhaan, että olen alkanut jopa unohdella tavaroitani sinne ja tänne. Erityisesti harmittaa kannettavan tietokoneeni laturijohdon katoaminen. Muutenkin joudun välillä oikein tsemppaamaan, jotta muistaisin missä olin vaikkapa viime viikon keskiviikkona tai että missä olen ensi viikon keskiviikkona... tai torstaina. Kaikki tämä häsellys johtuu siitä, että meillä on yhteistä kesälomaa vain tipoittain esimerkiksi pidennettyinä viikonloppuina tai muuten vain muutaman päivän pätkissä. Silti yritämme kiertää ja katsastaa tätä keskistä Eurooppaa nyt oikein urakalla, koska ensi kesänä asustelemme jo Suomessa ja sieltä onkin sitten pidempi matka lähteä piipahtelemaan tänne.

Kivaa siis, mutta samalla huomaan mieleni ja ajatusteni olevan vähän hunnigolla ja kesäterässä.

Kaikkea hyvää teille muillekin kesän pehmittämille! Ja teillekin, jotka olette jo loistavassa terässä ottamaan vastaan elokuun haasteet.

Tot ziens,
Leena