Joku teistä blogini uskollisista lukijoista on takuulla huomannut, että tykkään katsella reissuillani rakennuksia ja olen kiinnostunut vähän kaikenlaisesta arkkitehtuurista. Kävellessäni ja kuvaillessani mietiskelen usein ihmisiä, joita taloissa asustelee ja kuvittelen, millaista olisi itse asua noissa näkemissäni ja kuvaamissani rakennuksissa tai kaupunginosissa.
Tykkään vanhoista, historiaa huokuvista taloista, joissa on viehättäviä ruutuikkunoita, erkkereitä, ulokkeita, torneja ja kaikenlaisia romanttisia yksityiskohtia. Mutta samaan aikaan ihailen yhtä lailla myös modernia arkkitehtuuria, suuria valoisia vaaleita pintoja ja isoja ikkunoita. Voisin itse asua ja viihtyä aivan hyvin täysin vastakkaisissa tyyleissä ja ympäristöissä. Ja myös sekä kaupungissa että maaseudulla! Monenlaista asuinpaikkaa on onneksi tullut kokeiltua eri elämänvaiheissa, niin ettei ihan kummallisia harhakuvitelmia enää taida edes olla jonkin paikan ehdottomasta paremmuudesta. Asioilla on puolensa, niin kuin yksi tavallisista sanonnoistani kuuluu. Olen huomannut, että tuollainen päättämättömyys saattaa joitakin ärsyttää, mutta olen oppinut, että asiat eivät suinkaan aina ole niin mustavalkoisia.
Nyt juuri, tällä nimenomaisella hetkellä, viihdyn täällä Krunikassa ihan tavattoman hyvin ja katselen kaikkea taas ihan uusin silmin. Siitä sitten tuli mieleeni, että voisin kirjoitella muutaman postauksenkin näistä rakkaista kotinurkistani, koska valokuvia on kertynyt mukavasti ja olen myös onkinut tietooni muutammia tarinoita talojen historiasta ja niiden seinien sisäpuolella eläneistä asukkaista. Apuna minulla on ollut monia Helsingin ja Kruununhaan historiaan liittyviä kirjoja ja vanhoja valokuvia. Toivottavasti sinäkin viihdyt mukana näissä Kruna-jutuissani ja innostut lähtemään virtuaalikävelyille kanssani.
Kruununhaka, stadiksi Krunikka tai Kruna, rajoittuu lännessä Unioninkatuun ja etelässä Kauppatorin reunaa kulkevaan Pohjoisesplanadiin ja idässä ja pohjoisessa vesialueisiin. Kaupunginosan nimi tulee nykyisen Rauhankadun tienoilla sijainneesta kruunun eli valtion tykistön hevosten laidunmaasta. Se oli vielä 1700-luvun alussa hieman varsinaisen kaupunkialueen ulkopuolella, mutta nykyisin Kruununhakaan lasketaan kuuluvaksi myös melkein koko sen aikaisen Helsingin sen kaupunkialue. Eli Kruununhaan alue on sitä kaikkein vanhinta Helsinkiä.
Keskeisintä Krunikkaa (alkuasukkailta olen muuten oppinut, että ihan oikea muoto olisikin Krunika yhdellä k:lla) on tietysti Senaatintorin ympäristö arvokkaine rakennuksineen. Alueella ovat Suomen valtion ja Helsingin kaupungin kuuluisimmat rakennukset ja julkiset laitokset: esimerkiksi Presidentinlinna, valtioneuvosto, Tuomiokirkko, Helsingin yliopisto ja Suomen Pankki. Vielä 1960-luvulla Kruununhaassa asui 14 000 ihmistä, nyt väkiluku on supistunut siitä puoleen.
Ihailen kyllä kovasti Engelin empirekeskustaa ja sen kauniita rakennuksia ja kiinnostavaa historiaa, mutta oman Kruununhaka-postausten sarjan ajattelin aloittaa tyylilleni uskollisena jostakin paljon vaatimattomammasta kohteesta. Sellaisiakin vaihtoehtoja olisi pilvin pimein, mutta voiton omassa arvonnassani vei Helsingin lyhin katu. Tuon pikkuruisen kadunpätkän nimi on Välikatu, joka tunnettiin nimellä Mellan Gatan jo 1838. Sen itäreuna on vain 24 metriä lyhyt. Kadun länsireuna sen sijaan on jopa kokonaiset 25 metriä pitkä! Leveyttä Välikadulla on 11,8 metriä, josta varsinainen ajorata on 7 metriä leveä.
 |
| Näkymä Kristianinkadun kulmasta KIrjatyöntekijänkadulle ja Merihakaan päin |
No, rehellisyyden nimissä, jos Helsingin karttaa oikein tarkkaan tutkitaan, kantakaupungin pohjoispuolelta löytyy vieläkin lyhyempi katu. Se on 9-metrinen Luotikuja Lassilassa. Eli sanotaan nyt sitten, että Kruununhaassa on ainakin kantakaupungin lyhin katu. Välikatua ei ole merkittynä edes kaikkiin kaupunkikarttoihin, vaikka se virallisesti katu onkin.
 |
| Näkymä rannasta Kristianinkadulle päin |
Välikatu on oikeasti vain yhden talon mittainen, eikä sitä kaduksi oikein huomaakaan. Sitä reunustavat molemmin puolin arkkitehtonisesti kauniit asuinrakennukset. Itäreunassa Välikadun Ja Kristianinkadun kulmassa on myöhäisjugendia oleva kaunis 1907 valmistunut kivitalo (Välikatu 1 tai Kristianinkatu 5). Punaiseksi maalatun talon julkisivussa valkeat pylväät koristavat kolmen kerroksen korkuista erkkeriä. Talon tunnettuja asukkaita ovat olleet ainakin toimittaja Teija Sopanen, näyttelijä Matti Ranin ja sisustusarkkitehti Vuokko Ranin sekä keramiikkataiteilija ja sisustusarkkitehti Olli Vasa.
 |
| Välikatu 1 |
Jossakin vanhassa haastattelussa Teija Sopanen, (ainakin minun sukupolvelleni tuttu kansakunnan ikoni ja tv-persoona), kertoi Kruununhaan olleen hänelle rakas paikka, joka on kuin kylä, jossa vastaantulijaa tervehditään kadulla. Hän asui talossa 1964 - 2011, eli voi olla, että ainakin joskus -60 ja -70 -luvuilla tunnelma oli hiukkasen kylämäisempi kuin nykyisin. Ehkä myös noilla kaikkien tuntemilla Teijan TV-kasvoilla oli jotakin tekemistä asian kanssa. Minäkin saatan puolivahingossa nolosti moikata jotakuta telkkarista tuttua, ennekuin ehdin huomata, että tuttuudentunne on kovin yksipuolista.
 |
| Välikatu 2 |
Muistaakseni samaisessa haastattelussa Sopaska kertoi myös, että vastapäätä, Välikadun toisella puolella (Välikatu 2:ssa) asui Sopasen hyvä ystävä, näyttelijä Marita Nordberg, yhdessä puolisonsa professori Kimmo Mustakallion kanssa. Tuon kauniin jugendtalon räystäitä muuten kiertää ihastuttava hedelmäornamentti, jota olen joskus kuvaillut sulassa sovussa ainakin italialaisten turistien kanssa. Se oli niin herkullinen yksityiskohta meidän kaikkien mielestä!
Välikatu vie kulkijan jykeviä kiviportaita pitkin Meritullinkadun ja Kristianinkadun kulmasta rantaan Kirjatyöntekijänkadulle Hakaniemen kupeeseen. Se on kautta aikojen ollut tärkeä yhdysväylä Siltavuoren korkeilta kallioilta meren rantaan, mutta se onkin sitten jo toinen juttu. Ehkä joskus jollain toisella kaupunkikävelyllä.
Tänään ropsautteli pitkästä aikaa vähän vettä. Ehkä vähän petturimaista, mutta pakko sanoa, että minä nautin! Siitepölyallergiani oli muutamassa päivässä äitynyt aika hankalaksi ja nyt sade tuntuu sitoneen kamalimmat pölyt ainakin hetkeksi ja on taas helpompi hengittää nenänkin kautta. Myös luonto näyttää tykkäävän, uusia kukkia ilmestyy kuin tyhjästä ja luonto vihertyy ihan silmissä.
Suloista viikonloppua kaikille!
Leena
