Vielä pari vuotta sitten en olisi uskonut jos joku olisi sanonut, että muutamme rakkaasta Kruununhaan kodistamme pois. Mutta niin sitä vain mieli muuttui ja uusi ajatus lähti itämään ja sai ilmaa siipiensä alle. Ja sitten lopulta ajatus oli kypsynyt ja valmis toimeenpantavaksi. Olimme toki jo tehneet pienen harjoituksen aiemmin kun laitoimme Krunan kotimme vuokralle ja muutimme neljäksi vuodeksi Amsterdamiin. Mutta se oli kuitenkin vain väliaikainen ratkaisu ja tiesimme, että Krunikka odottaisi meitä siellä vanhalla paikallaan kunnes olisimme seikkailumme seikkailleet. Vanhaan kotiin oli hyvä palata. Vaikka en ole aiemmin halunnut kodistamme kuvia tänne juurikaan latailla, nyt kuitenkin ajattelin, että Krunikan kotikin on pari kuvaa ansainnut.
Mutta nyt ei siis ole kyse harjoituksesta tai paluun mahdollistavasta seikkailusta. Nyt on tosi kyseessä. Krunan koti on myyty ja viime viikolla uudet asukkaat muuttivat katselemaan isojen ikkunoiden ihania näköaloja ja kävelemään vanhoissa korkeissa huoneissa aistimassa vanhan talon tarinoita ja tunnelmaa. Omassa mielessä on ripaus haikeutta, mutta ainakaan vielä ei sen enempää. Aika oli kypsä. Ja lohtuna tietenkin se, että Kruununhaan kaupunginosaan pääsee kyllä halutessaan käväisemään ja katuja tallustelemaan silloin kun siltä tuntuu. Joskus tulee luultavasti ikävä vanhan kodin ikkunoista aukeavia upeita maisemia, meren tuoksua ja ratikoiden kolinaa. Ja tietenkin moniin onnellisiin vuosiin liittyviä muistoja. Mutta ikävän aika ei ole vielä.
Muuttohommissa on ollut aikamoinen rutistus ja pää on vielä aika pyörällä. Kerron muutosta ja muuttoon johtaneista ajatuksista varmaankin myöhemmin, mutta nyt eräs toooosi tärkeä juttu: huomasin, että myös blogini nimeä on syytä hieman fiksata! Kanavalla-nimitys juontuu alkujaan blogin syntyaikoihin ja silloisiin Hollannin kanaviin ja Kanavalla Krunikassa-nimi sopi Kruununhaan maisemiin ja merelliseen tunnelmaan Pitkänsillan nurkille, mutta nyt lähin vetinen alue on takapihan lammikko. No, ehkä se riittää. Ollaan nyt sitten Kanavalla lammikon reunalla. Tietysti Kanava on yhä tässäkin tapauksessa myös väylä tai tie teidän ihanien blogi-tuttujen luo.
Muuttolaatikoista on vielä aika monta purkamatta, mutta muuten alkaa jo olla ihan kotoisaa täällä uudessakin huushollissa. Ja ihana kevät on tämän hössäkän keskellä edistynyt harppauksin. Mustarastas ja peipponen herättivät tänä aamuna ihanalla laulullaan ja sitruunaperhonenkin jo lenteli tulevaa kesää ennakoiden.
Valoisia päiviä!
Leena lammikon reunalta
