Kanavan lammikkokuulumisia

Luonto on pamahtanut ihanan vaaleanvihreäksi ja suojainen takapihamme on ottanut jo varovaisia askeliaan kohti kesää. Valtava muutos on tapahtunut ihan parissa päivässä, vaikka luultavasti kohta (viimeisin sääennuste) otetaan taas muutama askel taakse päin. Nyt iloitsen kuitenkin siitä, että pikkuhiljaa alan saada käsitystä tähän uuteen pihan kätketyistä yllätyksistä. Olen tutkinut puutarha- ja kasvikirjoja ja netin puutarhasivuja ja tehnyt salapoliisityötä metsästäessäni pienen pienille kasvien aluille nimiä. Ja varsinkin hoito-ohjeita. Nyt toukokuussa tunnistaminen on vähän helpompaa, kun kasvista on näkyvissä enemmän kuin puoli senttiä jotain punaista tai vihreätä nykeröä. On oikeastaan aika hauskaa ja jännittävää, kun saan paljastettua uuden tulokkaan salaisuuden. K löysi myös PlantNet-sovelluksen, joka on kyllä muuten kätevä, mutta siitä ei ole apua aivan pienten taimien tunnistuksessa. 

kaunokainen

Olen muuten huomannut, että puutarhan kasveilla on aika metkoja nimiä vähän samaan tapaan kuin hyönteisilläkin. Pihaltamme on löytynyt mm. likusterin sireeni, kivikkokilkka, patjarikko, isorikko, suikerosorvarin pensas ja monta muuta. Jotkut näistä ovat ulkonäkönsä puolesta minulle entuudestaan tuttuja, mutta nimet eivät niinkään. No, nyt aion ne opetella. Onneksi täällä olevien kasvien pitäisi olla helppohoitoisia. Siihen luotan. 

patjarikko

Etukäteen vähän jännittämäni vesiaihekin on toistaiseksi hengissä. Pieni, epämääräisen muotoinen lammikkomme on mitoiltaan n. 3,5 x 3metriä. Syvimmillään vettä on metrin verran. Ensimmäiset rentukat ovat keltaisina aurinkoina ilahduttaneet meitä jo pari päivää ja muutkin rantapenkereen kukat yksi toisensa jälkeen availevat nuppujaan. Yhdellä sivustalla olevan, pyöreistä luonnonkivistä kasatun, reunuksen sain kunnostettua mielestäni ihan siistiksi. Nostelin kivet pohjamuovin reunan päältä pois ja siistin (onneksi aika vähäisen) sammalen kivien alta. Homma hoitui pelkästään työhansikkaalla pyyhkäisten, työkaluja ei tarvittu, ja järjestelin puhtaat ihanan pyöreät ja sileäpintaiset kivet takaisin paikoilleen. Vähän lisää kiviä voisi kyllä hankkia, koska osa niistä oli sulavien lumien mukana kierinyt lammen pohjalle. Sinne en viitsi vielä kahlailla kiviä nostelemaan, koska vesi on aika kylmää. Ja sitä paitsi kivet näyttävän veden läpi pilkottaessaan ihan kivoilta siellä pohjassakin.

  

Kevään alkutoimien jälkeen (entinen talon omistaja kävi meitä konsultoimassa) kaikki muu vesiaiheen hoitoon liittyvä on toistaiseksi ollut aika helppoa. Mutta siis, alkuun saatu neuvonta oli kyllä sitten tärkeätäkin tärkeämpää. Ilman sitä olisi tarvittu monta yritystä ja erehdystä ennen kuin kaikki lammikon hoitoon tarkoitetut välineet olisivat tulleet oikeaan käyttöön ja kohdilleen.

Lyhyesti kerrottuna homma eteni näin: Ihan ensimmäinen toimenpide oli altaan osittainen tyhjennys. Se hoitui näppärästi asiaan kuuluvalla pumpulla. Vesi pumpattiin erillisellä sähköpumpulla letkua pitkin lammesta sadevesikaivoon. Vettä jätettiin lammikon pohjalle ehkä puolisen metriä, jotta pohjalla talvehtineet lumpeet saavat sopivan ravinteikkaan kasvuympäristön ja pääsevät heti keväällä kasvuvauhtiin. Seuraavaksi talven aikana mädäntyneet kasvin osat leikattiin pois. Kahlatessa oli tosi tärkeätä olla tallomatta lumpeen juuria sekä rikkomasta lammessa olevaa pohjamuovia. Muoviin ei saa tulla pieniäkään repeämiä. Jäljellä olevassa puolimetrisessä vedessä oli kahlattava lammikon keskelle ja asetettava suihkulähde tukevasti kiinni sille tarkoitettuun paikkaan. Sitten putket maisemoitiin kivillä ja  yhdistettiin terassin alla olevaan pumppukoneistoon. Koneistossa virtaava vesi kierrätetään UV-valolähteen läpi. Näin estetään mahdollisen leväkasvuston syntyä. Sieltä vesi sitten ohjataan  takaisin lampeen. Lopulta lammikko täytettiin vesipisteestä lampeen ohjatulla letkulla sopivasti täyteen ja veden pinnalta kerättiin pois vielä haavilla työskentelyn aikana mahdollisesti irronneet roskat ja kasvien jäännökset. Viimein pumppu yhdistettiin terassin alla olevaan sähköpistokkeeseen ja käynnistettiin. A vot! Muistinkohan nyt jokaisen vaiheen oikein? Kuulostaa, ja näin kirjoitettuna näyttää, mutkikkaammalta kuin oikeasti olikaan. Haastavinta oli varmasti kylmässä vedessä kahlaaminen, jonka tänä keväänä hoiti talon entinen omistaja. Veteen oli mentävä paljain jaloin ja säärin (huhtikuun alkupuolella), koska saappaanvarret eivät tietysti puoleen metriin asti yllä. Ensi keväänä on sitten meidän vuoro.

rentukka

Näiden alkutoimien jälkeen kaikki muu onkin ollut ihan yksinkertaista ja ymmärrettävää tällaisille aloittelijoillekin. Reunuskivetystäkin sain kunnostettua ihan siistiksi (siitä osasta reunaa minulle ei taidakaan olla vielä valokuvaa). Nostelin kivet pohjamuovin reunan päältä pois, siistin (onneksi aika vähäisen sammalen) kivien alta, puhdistin kivet ja järjestelin takaisin paikoilleen. Vähän lisää kiviä voisi kyllä hankkia, koska osa niistä on kierinyt lammen pohjalle. Sinne ei viitsi vielä kahlailla kiviä nostelemaan, koska vesi on aika kylmää. Ja sitä paitsi kivet näyttävän veden läpi pilkottaessaan ihan kivoilta. Iloksemme vesi on pysynyt tosi kirkkaana. Ilmeisesti veden kiertoliike ja UV-lamppu auttavat tässä. Seurailemme toki kiinnostuneena miten tilanne jatkuu kesän edetessä.

narsisseja ym.

Aurinkoinen ja lämmin sää on hellinyt kuluneella viikolla, mitenkähän sitten jatkossa? Nyt kuitenkin tekee mieli ottaa ilo irti ja kahvitella vapaapäivän jokainen kupillinen puutarhassa mustarastaiden touhuja ihmetellen.

Ihania päiviä kaikille <3

Leena