Lehden kannessa lukee: Rakastu Portugaliin! Nakkaan lehden keittiön pöydälle... tässä nyt muutakin tekemistä... Kaappaan syliini ison kasan lakanapyykkiä ja lähden laskeutumaan alakerran kodinhoitohuoneeseen.
KHH, KHT tai AK, monta nimitystä samalla tilalla. Minulla on tuohon koohoohoohon, tai mikä sitten onkaan, vähän ristiriitainen suhde. On tietysti ihan absolut-hienoa omistaa sellainen, mutta samalla huoneeseen liittyy kaikenlaisia vanhoja ja hassuja assosiaatioita.
Entisessä kerrostalokodissamme oli ollut aikoinaan palvelijanhuone siinä heti keittiön kyljessä. Huoneeseen oli selvästi mahtunut vain kapea sänky, lipasto ja tuoli. Ja siinä se. Perheen apulainen oli sieltä käsin ollut varmasti aina valmiina ja saatavilla silloin kun tarvittiin. En tiedä, milloin tuo pikkuinen huone oli otettu muuhun käyttöön, mutta uskoisin että kauan sitten. Koska meillä, kahden aikuisen huushollissa, oli muutenkin mukavasti tilaa, olimme tehneet tuosta huoneesta vaate- silitys- ja varastohuoneen. Avattavan ikkunan vuoksi siellä saattoi halutessaan jopa kuivattaa pikkupyykkiä. Näppärää. Vesipistettä tai lattiakaivoa ei tilassa luonnollisesti ollut. Pandemian ja etätöiden aikana sitten järjestin tuosta monitoimihuoneesta oman työtilani. Vinoilin yhä palvelijan huoneesta, mutta samalla nimitys kyllä vähän kirveli. K:lla oli käytössään asunnon oikea työhuone, minulla vain palvelijanhuone.
Parikymmentä vuotta sitten asuimme vanhassa omakotitalossa, jonka alakertaan remontoitiin kunnollinen kodinhoitohuone lattialämmityksineen kaikkineen. Remonttireiska oli jonkinlainen kävelevä jäänne muinaisuudesta ja hänen käsityksensä sukupuolirooleista oli selvästi ajalta peruna ja kuokka. Niinpä hänen mielestään tuo alakerran uusi huone oli kunnostettu nimen omaan minulle, ehtoisalle emännälle (tai palvelijalle?). Asia kismitti minua ja viimeinen pisara oli se, kun hän ystävällisesti ehdotti että olisi varmasti hauskaa, jos tilaan tuotaisiin myös radio. Hyvä idea sinällään, mutta reiskan perusteluna oli se, että saisin sitten iltaisin yksin pyykkejä silitellessäni kuunnella vaikkapa musiikkia. Ja sen hän sanoi ihan vilpittömän tosissaan! Ei hyvää päivää! Ajatus oli varmasti kaunis ja tarkoitus pelkästään ystävällinen, mutta tuolloin se oli minulle vähän liikaa. Olin sen verran nuorempi, että identiteettini taisi vielä vähän hapuilla. Ai että minun sitten pitäisi viettää iltani onnellisena tuolla alakerrassa uudessa huoneessani. Yksinäni. Ja mitäs muut sitten tekisivät?!! Katselisivat telkkaria ja rentoutuisivat päivän rasituksista? Tai lähtisivät pelaamaan sulkapalloa tai elokuviin? Just! Hänen asenteensa suututti silloin, nyt enemmänkin naurattaisi. Selvennettäköön sen verran, että K:n kanssa ei noista rooleista ole koskaan tarvinnut vääntää ja kotitöiden tekemisestä on ollut hyvä yhteisymmärrys. Se tekee, jolla on aikaa.
Tämän kodin KHH on myös alakerrassa. Radiota en ole sinne vienyt (kuuntelen usein musiikkia nappikuulokkeilla), mutta sitä vastoin pientä tilan fiksausta olen kyllä miettinyt. Kaapien välitilan kaakelit kaipaisivat vähän ehostusta, sillä niiden kirjava väritys vilisee silmissäni ja saa työpöydän näyttämään aina sekaiselta riippumatta siitä, montako irtosukkaa tai pyykkipoikaa pöydällä lojuu. Välitila on sinänsä ihan hyväkuntoista mosaiikkilaattaa, mutta noiden pikkupalojen värit vaihtelevat oranssista, mustaan ja maitokahvin väriin. Siis sikin sokin. Ja lattia on siniharmaata laattaa! Ja kaapinovet vaaleat beessit! Olen pähkäillyt, että jos välitilan mosaiikin voisi vaikka maalata yksiväriseksi, homma rauhoittuisi. Mutta vielä on toteuttamatta tuo muutostyö. Ajattelin tehdä sen kuitenkin itse, sillä ketään reiskaa omine ideoineen en alakertaan halua.
Tökkään valkoiset lakanat pyykkikoneeseen ja toivon, ettei mukaan ole joutunut yhtään punaista tai mustaa sukkaa. Johan tässä on huhkittu. Voisi olla kahvikupillisen ja sen Portugalia hehkuttavan lehtijutun vuoro.
Rentoa viikonloppua!
P.S. Hollannissa joskus nappaamani kuvat eivät liity tekstiin muuten kuin ehkä viittaamalla mainitsemaani muinaiseen aikaan ja kuokkaan ja perunaan :))
Iloisin terkuin, Leena
