Kuulumisia Osa 1. Käväisy Porissa ja Reposaaressa sekä hauska hotelli

Elokuu alkoi kuin varkain, mutta kesältä tuntuu yhä. 

Varsinainen kesälomamme päättyi, mutta kesä tuntuu jatkuvan. Nyt on kuitenkin aika hiljalleen ryhtyä kerimään kokoon tunnelmia ja kokemuksia kuluneilta päiviltä, viikoilta tai oikeammin kai jo lähes parilta kuukaudelta. Niinkö kauan todellakin on aikaa kulunut edellisestä postauksestani!? Tässä ajassa on luultavasti ehtinyt patoutua tarvetta kirjoitella edes jotain, huomasin nimittäin jättäväni mammuttikommentteja muiden kirjoittamien postausten jatkoksi. Pahoittelut kommenttiboxienne venyttämisestä ;DD

Sikäli tämä kulunut kesä on noudatellut samaa linjaa kuin edellinenkin, että kotimaassa on pysytelty ja vain muutama retki on tullut tehtyä. Valinta on ollut ihan tietoinen ja harkittu ja yhdessä olemmekin ihmetelleet, kuinka olemme aiemmin raaskineet lähteä kesällä pois Suomesta. Olemme huomanneet, että ainakaan tällaisina kesinä ei ainakaan lämpöä tarvitse lähteä hakemaan mistään muualta, päin vastoin. Uusia kokemuksia täällä lähiseuduillakin riittää, jos niitä haluaa metsästää. Tosin minua taitaa vielä vanhat reissut kokemuksineen kantaa tänne asti eikä hinkua isoihin seikkailuihin oikeastaan edes ole. Sen sijaan oma piha ja terassi tuntuvat yhä tosi kivoilta.

Laukka

Ensimmäinen pioni

Mökeillä on käyty molemmilla vain kerran; toinen mökki siivottiin talven jäljiltä -sopivasti juhannukseksi :)- ,mutta toisella mökillä nuorempi suku oli onneksi ehtinyt ottaa paikat haltuun ja me vanhukset vain yövyimme siellä retkellämme kohti läntistä Suomea.

Autereinen juhannuspäivän-aamu ja kalan molskahdus

Nuorempi sukupolvi oli jo ehtinyt järjestää useat grillibileet

Ja länsisuuntaa aasinsiltana käyttäen hyppäänkin pitemmittä puheitta retkellemme eteenpäin ja Poriin. Jaa että miksi juuri Poriin? No tärkein syy tällä kertaa oli jännittävä ilta Kirjurinluodossa. Pori Jazzeilla kävimme kuuntelemassa keikkaa, jossa perheemme nuorimies oli mukana soittamassa. Olihan se aika mahtavaa, eikä vähiten siksi, että tiesimme keikan olevan hänelle itselleen mieluinen ja tärkeä juttu. Ja toki minullekin, sillä muistan kuinka olen Pori Jazzeilla pitänyt samaa pikkumiestä sylissäni joskus 90-luvun alussa vähän syrjemmällä pahimmasta hulinasta. Silloin hytkyimme musiikin tahtiin kuunnellessamme Manhattan Transfer-yhtyettä. En kyllä silloin arvannut, että pikkumies itse voisi soitella joskus samoilla huudeilla :D

Yövyimme retkemme molemmat yöt nostalgisessa Mäntyluodon hotellissa, jonka olimme kolmisen vuotta sitten löytäneet. Minä ihastuin paikkaan silloin heti. Koronavuodet pidimme välissä taukoa, mutta nyt tarvitsimme taas kivaa yösijaa. Ensimmäisellä kerralla käydessämme tunnelma oli jotenkin, sanoisinko hieman Kaurismäkeläinen, mutta näin muutaman vuoden tauon jälkeen pieniä muutoksia "runsaampaan" suuntaan oli ainakin huoneiden sisustuksessa tapahtunut. Kun nyt mietin, miten tuota kaikkea kuvailisin, en oikein löydä sanoja. Sanotaanko vaikka, että tietynlainen autenttisuus, kaiken trendikkään ja harkitun tyylin puuttuminen sekä siitä johtuva persoonallinen tunnelma on se juttu. Lopulta oikeastaan kaikkein tärkeintä juuri minulle on aurinkoa tulviva aamiaissali. Tuo sali ei kyllä saa muuttua! Se on tilana sellainen, että se saa koko kroppani hyrisemään. Tiedän, tuo näyttää tässä luettuna tosi hölmöltä, mutta muuten en osaa vaikutelmaani kuvailla. Aamupala itsessään (kuten oikeastaan kaikki muukin tuolla) on kuin suoraan menneiltä vuosikymmeniltä: keitettyjä munia, veteen keitettyä kaurapuuroa, juustoa, graavilohta, paprikasuikaleita, silliä jne. Taustalla soi hiljainen vanhojen kesäisten tanssilavojen iskelmämusiikki Olavi Virtoineen ja Laila Kinnusineen. Mitäpä sitä muuta! Toista samanlaista paikkaa en ole koskaan eläessäni nähnyt.

Mäntyluodon hotelli

Aamiaissali. Kuulisittepa siellä soivan hiljaisen musiikin <3

Tällä reissulla kiertelimme ja katselimme vähän tarkemmin myös läheistä Reposaarta. Aiempina vuosina olimme jo käyneet upeilla merenrantakallioilla paikallisen Siikaranta-leirintäalueen kulmalla. Sieltä voi löytää oikeasti vanhoja merimiesten kallioon koukeroisella käsialalla raaputtamia nimikirjoituksia, vuosilukuja, sydämiä, ankkureita, vaakunoita ja rakkaudentunnustuksia. Ne saivat ainakin minun mielikuvitukseni laukkaamaan. 

Nyt teimme myös useamman kilometrin pituisen kävelyn ympäri Reposaarta ja ihastelimme kivoja rantoja, luontopolkuja, 1860-luvulla valmistunutta kuusikulmaista kirkkoa (jossa on vihitty mm. Sauli ja Jenni!) ja hienoa vanhaa puutaloidylliä. Kuvattavaa olisi riittänyt enemmän kuin kuvauskunto antoi myöden. 

Reposaaressa London-uimaranta sijaitsee Merimestan ja aallonmurtajan välissä.

Rannan kivi, kuin siivutettu kinkku :)

Reposaaren puutaloja

Reposaaren kirkko

Tämän kesän retkellä ehdimme syödä kahdessa Reposaaren ravintolassa. Ravintola Merimestassa on ala carte-annosten lisäksi mainio buffetpöytä, jossa ainakin savulohi ansaitsee erityismaininnan, vaikka kaikki maistamani oli kyllä oikein mainiota. Paikka menee kiinni jo alkuillasta, joten myöhäiseen illalliseen tämä ravintola ei sovi. Rennon lounaan nautimme rannassa nököttävässä Holy Smoke -nimisessä paikassa. Tunnelma ulkoterassilla oli kiva ja myös tuolla ruoka oli oikein hyvää. 

Merimesta

Holy Smoke

Holy Smoken kalatacot

Mäntyluodon hotellilta kävelymatkan päässä on Kallon majakka, joka on yksi niistä harvoista, jonka juurelle pääsee myös autolla. Toki myös Suomenlinnan ja Utön majakoiden tuntumaan autolla pääsee, mutta tämä edellyttää kuitenkin ensin merimatkaa. On siis kyse eräänlaisesta harvinaisuudesta. Lisäbonusta tulee myös aivan lähistöllä olevasta jo 1850-luvun lopulla rakennetusta luotsivartiotupa-miljööstä. Kerran aiemmin olemme käyneet tuolla katsomassa upeata auringonlaskua, mutta nyt olimme liikkeellä jo alkuillasta.

Kallon majakka

Yyteriin on Porin kulmilla aina pakko päästä, ja vaikka tuuli oli Yyteri-päivänä tosi navakka ja vilpoinen, sain K:n mukaani rannalle iltakävelylle. Hän tietää, kuinka tärkeiksi pitkät hiekkarannat ja dyynit Alankomaissa asuessamme minulle tulivat. Yyteri saa täällä Suomessa toimia korvikkeena. Vähän vaisuna sellaisena, mutta tärkeänä kuitenkin. Vilpoisa sää oli iltakävelyyn juuri paras mahdollinen, koska muita tallaajia on silloin aina vähemmän. Rantarastikin tuli siis tänä kesänä suoritettua. Kaikki hyvin <3

Varjojen leikkiä hiekkarannalla

Iltakävely Yyterissä

Nyt on polkaistu kesämuisteloiden kirjaaminen käyntiin. Olen huomannut, että itselleni tämä on kaikkein paras tapa säilöä kesän reissut ja tapahtumat muistiin. Ehkäpä näistä voisi olla iloa jollekin muullekin retkiä suunnittelevalle.

Tämä tällä erää, jatkoa seurannee. 

Sitä ennen olisi kiva lueskella teidän muiden kesäkuulumisia :)

Terkuin, Leena